Että oikein kaksi päivää töitä. Nyt on kuitenkin vuokran jälkeen niín kukkaro tyhjä että en ajele viikonlopuksi miehen luo. Elättelin toivoa että sillä olisi jotain hyviä uutisia miten jatketaan mutta eihän sillä koskaan ole. Olisin ollut valmis luopumaan jopa autostani yhteisen edun hyväksi mutta se ei kuulemma kannata. OK.

Mulla on stressi, päätellen kohonneesta sykkeestä. Näen kummallisia unia... maailma alkoi täristä niinkuin maanjäristyksessä ja kaikki sai töistä vapaata koska ei ollut enää työpaikkaa minne mennä. Pääsiskin hitto siitä piinasta että pitäis olla työpaikka!

Sitä voisi kai tälläytyä peiton alle, huomenna ei sitten olekkaan mitään. Yhtään mitään koko päivänä. Ei mua huvita. Mikään.