Siellä kansasi on lähtemässä matkaan suureen. Palaatte menneisyyteen joka teillä kerran oli, niin kaunis maailma eikä sitä kukaan kiistä että se ei enää palaa teille. Sillä te tuotte sen itse itsellenne kuvittelemalla sen olevan olemassa ettekä epäile mitään.

Kannatte ajatusta siitä niin hyvin että luotte sen mielessänne ja sitten se on olemassa kuin palatsi aavikolla, ettekä mene harhaan siitä suunnasta vaan palaatte siihen kerta toisensa jälkeen kuin lapsi uneen jota näki.

Kannatte itseänne sinne koko ajan ja paikalla ollessanne palaatte uneenne, kuten kaikki näkevät pian tapahtuvan että unet eivät teille kerro mitään uutta vaan ne ovat totta.

 

Ajatelkaa sitä onnena jonka ympärillä asutte ja palaatte siihen onneen aina uudelleen kun kuljette unissanne täällä. Erämaa ei ole sellainen alue jossa voisi asua yksin seurassaan vaan siellä täytyy olla paimen teitä opastamassa joka ei hylkää teitä tiettömälle tielle, vaan palauttaa teidät tiellenne kun olette harhautumassa pois siitä. Palaatte tiellenne nyt tänään ja tällä hetkellä kun luette ja kirjoitatte ja katselette ja unelmoitte ja palaatte entiseen elämään joka on tullut todeksi monille jo aiemmin.

Kannatte ajatusta itsessänne että palaatte sinne yksin, mutta siinä on sellainen varaus että saatatte palata myös yhdessä jos saatte ystävänne mukaan suostumaan matkallenne. Kuljette yksin seurassanne mutta voitte kulkea myös joukkona niin ette pelkää pimeää siellä, jos satutte sellaista näkemään mielestänne. Sillä ei siellä sellaista ole, vaan on paljon kirkkautta eikä enää koskaan sellaista pimeyttä kuin olette kokeneet siellä maailmassanne. Uskonne ei teitä johda harhaan ja palaatte uskoonne aina kun käännytte sisäänpäin siellä unelmassanne kuplassa jossa vielä asutte.

 

Kuuntele sitä joka kertoo sinulle aatamin olevan eevan mies. Hän oli se henki joka teidät loi silloin aikoinaan vaikka olitte niin heiveröisiä mieleltänne että harhauduitte maailman pahuuteen joka teidät vei kokonaan mukanaan sitten myöhemmin.

 

Ajattelette että tulette hyviksi ihmisiksi vain olemalla yksin kansanne kanssa mutta siten se ei käy toteen, vaan teidän täytyy ottaa toisianne käsistä ja kulkea yhdessä kohti sitä hyvyyttä ettekä saa jättää ketään pois ringistänne. Asetutte yksittäin siihen ympyrään siten että muodostatte sellaisen aavemaisen kierteen joka lähtee sydämestänne ja johtaa teidät ulos maailmastanne, vankilastanne usein vai sellaista kautta että palaatte itseenne yksin.

Teidän täytyy nyt kuunnellta sitä ääntä joka kertoo teille että teidän sydämenne määrää sen ympyrän paikan ympärillänne silloin kun tartutte toisia käsistä ja kuuntelette heidän sydämiään ja lähdette siitä pisteestä laajenemaan tänne avaruuteen mittaamattomaan arvoonne jonka saatte aikaan kuntelemalla sydäntenne puhuvan.

 

Sitä ääntä kohti teidän täytyy kulkea joka kertoo milloin saavuttaa yhteys itseenne ja palata aikaan sellaiseen jolloin niin tehtiin luonnostaan eikä pyynnöstä. Sitä aikaa ette ole itse nähneet vaan se täytyy teille opettaa kädestä pitäen kuin lapselle uudelleen. Siellä aikanne tiimellyksessä ette kulje toisianne huomioiden vaan olette liian kaukana kaikesta hyvästä joka teitä kutsuu kuitenkin aina uudelleen luokseen saapumaan, jos ette lähde väärään suuntaan.

 

Siellä onnenne suunta on eteenpäin eikä taaaksepäin vaikka kuljettekin aivoissanne taaksepäin ja näette visioita ja näkyjä siellä, hallusinaatioita sellaisesta joka tulee olemaan totta teille kaikille. Siellä elätte yksin kunnes joukossanne on toisia jotka näkevät ja kertovat teille missä maailmassa todellisuudessa elätte, kunnes näette itsekin kaiken todeksi.

 

Siihen mennessä teidän ei saa arvostella toisia siten että puhutte heidän puolestaan jotain josta ette tiedä mitään, vaan elätte niin kauniisti siellä sitten että voitte luottaa heidän puhuvan teille totta. Ajaudutte erillenne vain silloin kun kiistelette ongelmistanne ja elätte erillänne kun palaatte yksinäisyyteenne jota vietätte liikaa toisinaan. Käsittelette asioita kuin ne olisivat suunniteltuja teidän kohtaloksenne, vaikka ne eivät ole koskaan teidän tiellänne siten että teitä häiritsisivät olemassaolollaan.

 

Elätte siellä omavaraisina mielestänne vaikka olette niin köyhiä henkisesti että teidän ruohollanne ei elä edes aamenen päivästä toiseen kulkeva olento jota kutsutte lehmäksi. Niin sinä pyysit toistoa sanomme niin että ymmärrätte: kuljette siellä huonolla kentällänne vaikka voisitte kulkea runsaudessa siten että raivaatte polkuanne eteenpäin ettekä koskaan näe minkään ehtyvän edessäpäin.

 

Sijaatte itsenne uneen siellä pedissänne vaikka elätte vielä niin ulkona kaikesta että ette näe tietä eteenpäin lainkaan siellä romunne keskellä joka on niin saastaista tavaraa että se ei teitä minnekään edes kuljeta. Sinä pyysit toistoa minä kerron että kuljette autoissanne ja elätte kuin se kuljettaisi teitä jonnekin suureen asiaan tai tapahtumaan eikä se kulje edes niin kuin tahtoisitte ilman polttoainetta, tietä, vaan joudutte elämään siellä niiden kaasujen kanssa jotka ovat uhka teille kaikille itsellenne.

 

Ilman niitä kaasuja teidän olemassaolonne ei olisi niin uhattu mutta se ei teitä pelasta, maailmaanne, vaan ajatte sen maailmanne pois kartalta ja pois uskostanne niin että sijaatte petinne sinne kuolemaan pian ellette mutta tapojanne.

 

Kuljette yksin niissä elimissänne jotka elättävät teitä siten että saapuvat kuolemanne hetkellä noutamaan teitä kanalasta kuten munia pesästään ettekä palaa enää uneen vaan siirrytte elämään. Elonne määrä on siellä niin lyhyt nyt että sijaatte petinne kuolemaan jo ennenkuin synnytte elämään.

(huhtikuu 2016)