Päivitys 10.9. Viesti löytyy nyt myös youtubesta: https://youtu.be/M_dZLK_-_po

*

Laitoin blogin hetkeksi tauolle että saan rauhassa keskittyä kirjan koostamiseen. Mutta sitten tuli paljon kiireitä enkä ehtinyt koostaa juuri kirjaakaan. Aikaa menee nyt siihen että teen väliotsikoita, kun aihepiirejä on yhdessä pötkössä useita. Näin saan lyhennelmän myös näistä aihepiireistä, selkeyttää paljon.

 

e-kirja3leike.jpg

 

Kun asetin blogia jälleen julkiseksi, oikea peukku alkoi heilua ja nousi "tykkää" asentoon, eli jostain syystä blogia olisi syytä pitää julkisena. Mielelläni pitäisin sen vain pienelle piirille, sillä tuntuu että olemme jo jakautuneet heihin jotka kykenevät ymmärtämään ja osa ei vain ymmärrä mitenkään.

Kirjan kirjoitusta myös seurataan etten puhtaaksikirjoita mitään väärin, se tuttu kirkkaan valkoinen kipinä toisinaan pilkahtaa.

 

Vihjeeni jossa sohvalle asettui joukko ihmisiä pihassani, katselemaan jotain ja oli sana "heinäkuu", kuvasi nähtävästi liittymistäni erääseen ryhmään juuri heinäkuulla. Eli ei ollut siinä laajuudessa toisia koskeva vihje, kuin ajattelin että isompana joukkona jo näkisimme laajemmin. Ja kun mietin, niin kyseessä olikin vain oma sohvani ja pihani, eli kosketti pientä piiriä.

 

Kvanttihypnoosi istunnoissa olen päässyt kolmesti nyt jonnekin avaruuteen, planeetalle. Ensimmäisellä kertaa olin viisivuotias tyttö ja kun avasin "oven", edessä avautui huima ja laaja avaruus. Se tunne oli täysin yllättävä ja todellinen, en nähnyt mitään, vaan se avaruus tavallaan tuli vastaan. Seuraavaksi huomasin yhtä voimakkaan tunteen, että lennän niska edellä kohti tuntematonta päämäärää, kuin syntymisen asennossa, näkemättä minne suuntaan. Huomasin lopulta pysähtyneeni ja odottelin näkemättä mitään, kunnes hoitaja/hypnoositerapeutti totesi että pyydetäänpä oppaani paikalle. Sitten joku tarttuikin vasempaan käteeni, kävelimme kultaisen pyramidin ohi (niitä oli vain yksi), kohti sinistä temppeliä. Temppelin edessä huomioin että olin innoissani ja että henkilö joka talutti minua, oli isäni. Kapusin hänen syliinsä.

Temppelissä oli kiiltävä, sileä, valkoinen marmorilattia. Ensin oli jonkinlainen kirkas sali jossa patsaita, leijonapatsaita. Seuraavaksi kävelimme alueelle jossa kalterien takana laidunsi biisonien tapaisia isoja eläimiä joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Eläimet olivat jotenkin hyödyllisiä heille.

Kapusimme seuraavaksi portaita alas ja tulimme kirkkaalle lähteelle, pesin siinä kasvoni ja isä joi siitä, kupertaen kämmenensä kupiksi. Kapusin hänen selkäänsä kun hän oli kumartuneena. Jatkoimme matkaa siten, ja näimme seuraavaksi ison joukon sinipukuisia vartiomiehiä. He suojelivat paikkaa. Paikalla oli myös nainen joka suojeli paikkaa omalla voimallaan, mutta hän ei ollut äitini. Isäni oli paikan hallitsija.

 

Illalla nukahtaessa koin vielä vahvempana tämän lentämisen tunteen, olin kahdesti lähes irtautumassa. Tunne oli voimakkaaampi kuin koskaan aiemmin kokiessani tällaisia pieniä esityksiä. Joten selkeästi kvanttihypnoosi myös edesauttaa kehittymistä jälkeenpäinkin. 

-

 

Toisella kertaa oli vain lyhyt, tunnin mittainen regressio jossa ehdin katsella vain pääpiirteittäin symbolisia matkoja.

 

Ensin minulla oli miesten musta puku päällä ja kun avasin "oven", sen takana oli heti violettivaatteinen ihminen/hahmo (en nähnyt kasvoja tai vaatteita tarkemmin) joka tarttui vasempaan käteeni ja lähdimme kävelemään. Matkalla oikealle puolelleni liittyi myös mustapukuinen hahmo, jostakin ylhäältä kimmelsi kultainen valo ja taivalla loisti tähti todella lähellä ja isona. Kävelimme marmorisen kiiltävän pyöreän pöydän ääreen ja allekirjoitimme sopimukset jotka tämä violettipukuinen keräsi. 

Seuraavassa sen elämän tärkeässä hetkessä olin kumartuneena suremaan haudan äärellä jossa oli hopeinen iso risti.

Seuraavassa tärkeässä hetkessä olin liittynyt pitkään karavaaniin joka lähti kohti tuntematonta määränpäätä. Päällä oli yhä se surupuku.

Viesti kuului: SURUN MUODONMUUTOS, RAKKAUS TULEE ESIIN SYDÄMESTÄ.

 

Pari päivää myöhemmin puhtaaksikirjoitin e-kirjaa ja tulin kohtaan jossa kerrotaan Jeesus Nasaretilaisesta ja Juudan Prinssistä, kahdesta vapahtajastamme. Huomasin että siitä tuli tämä surupuku, että tällä hetkellä astellaan Juudan prinssin puvussa. En halua kertoa lisää mielikuvastani, etten sotke toisten ajatustyötä näistä kahdesta vapahtajastamme. Se tarina tulee siis kolmanteen e-kirjaan.

-

 

Kolmannella kertaa tein niin pitkän matkan (lähes 3 tuntia), että lopettaessa tuntui kuin olisi lukenut pitkän kirjan ääneen. Tallenteen ääni oli ajoittain hyvin huonolaatuinen, joten tässä käsin kirjoittamani muistiinpanot. (Sessiosta saa siis yleensä oman videon.)

KHVRkuva.jpg

 

Olin ensin lähetti metsänvihreissä "sotilaan" vaatteissa, ei kuitenkaan ollut sotatilanne. Lämmittelimme pienenä ryhmänä käsiämme nuotiolla, ympärillä tähdetön taivas oli kirkkaan tummansininen (oikeastaan vähän erilainen kuin maassa, kirkkaampi ja syvempi sininen), kuusimetsä. Lähdin viemään (koira koko matkan mukanani) kääreen sisällä olevaa mustaa nahkaista lompakon tapaista asiakirjataskua ensin valkoiseen terävähuippuiseen telttaan, jossa oli myös nuotio sisällä. Siihen kirjoitti joku nuotiolla lämmittelevä jotain ja laitoin sen povariini. Tummansininen taivas tuli jälleen tässä kohtaa. Lähdin seuraavaksi pimeään kävelemään poppamiehen salapaikkaan, risumajaan, metsä loppui ja se paikka oli tavallaan siis jossakin toisaalla, mutta edelleen tummansininen taivas. Siellä joku jälleen kirjoitti jotain lompakkooni ja laittoi sen sivuun. Tämä erittäin lämminhenkinen "poppamies" otti minua kädestä ja tunsin syvää rauhaa. Hän kertoi tilanteesta: "Lautakunta siimeksessä metsän, kulkee eri polkua kuin muut. Mutta pian säteilee metsän polku turvaa. Pian nousee Pohjolan määrä, mitta täytyy tulevaisuudessa. (katkesi)"

 

Seuraavaksi tuli aurinko, olin beduiini hiekka-aavikolla, tuuli hulmutti kevyttä vaatetustani. Talutin kamelia ja olin hyvällä päällä että pian matka loppuu. Olin jälleen kuriiri (jolla oli myös perhe ja niitä kameleita). Hiekka muuttui vaaleammaksi ja saavuin vaaleahiekkaiseen paikkaan jossa kimmelsi myös temppeli, jolla hieno laatoitettu piha, jossa lapsia joille annan pakettini. He avaavat sen ja leikkien hulmuttavat juostessaan tuomaani violettia samettista viittaa. Lapset juoksevat kirkasta temppeliä kohti ja antavat viitan mustahiuksiselle naiselle, joka laittaa sen hartioilleen. Nainen ei ole lasten äiti. Hän viittoo minua juomaan jotain pöydän ääreen ja olen helpottunut päästyäni pitkästä matkasta perille. Palvelija tuo jotain. Nainen kirjoittaa minulle jotain palkkioksi samanlaiseen mustaan nahkalompakkoon kuin sotilaallakin oli. En näe mitä nainen kirjoittaa, hän laittaa sen kiinni ja minä laitan sen vaatteisiini, mutta se oli jotain tavallista minulle, ei mitään isoa tai erikoista lahjaa. Sillä kuljen laajasti eripuolilla kuriirina.

 

Seuraavaksi tuli käärme joka näytti mulle tietä ison kultaisen munan luokse, jonka ympärille se kietoutuu, sillä se oli sen omistuksessa. Käärme kuitenkin lähti pois kun lähestyin munaa, jossa oli kylmä kultainen pinta. Otan sen syliin sillä se on minulle tärkeä, siinä on jotenkin kaikki tieto ja esi-isäni. Kävelen meren rantaan kivikkoista, hankalasti käveltävää polkua, lasken munan veteen ja se lähtee pois aaltojen mukana. Hyvästelin sen, käännyn pois rannalta, en ole pahalla mielin. Kävelen kirkasta lähdettä kohti, vesi on raikastavaa ja kastelen sillä pääni. Sukellan lähteen sisälle jossa on kirkasta, pohja on sininen alue jossa asuu joku jolta saan lahjan, simpukankuoren jossa on helmi sisällä. Katson helmeä kädessäni. Minulle sanotaan helmestä: tilanne, tapahtuma, kasvaminen, pyöreäksi muotoutuminen, turhan (lika, saasta. törky, turhat aikomukset eli kaikki liika elämässä, turha maailma) pois hiominen. (Tulisi pyrkiä kauniimpaan toimintaan ja kerätä näitä lahjoja). Kiitän lahjasta ja laitan helmen takaisin simpukan sisälle.

 

Hoitaja/hypnoositerapeutti kysyy mikä Saijan tehtävä on viestien suhteen, miksi saan näitä viestejä.

Vastaus: Tilanne muotoutuu mutkikkaammaksi ellei tee niitä esivalmisteluja, kunnes muotoutuu helmeksi, terävä hiotaan pois ettei muu ole tulevaisuuden edessä. 

Hoitaja kysyy tietääkö Saija mistä esivalmisteluista on kyse.

Vastaus: Tutkimatta etenee hän kuitenkin hiomattoman tapaisesti mutta pyrkii etenijäksi muodostaen lauseita kysymyksiä, kunnes kumartaa edessämme. Te monet pyritte opetuslapsiksi mutta ette ymmärrä kuitenkaan mistään enemmästä olevan kyse siten että jokin taso, määre täyttyy aina jos etenette. Jolloin turha muodonmuutos kumartuu eteenne, polvistuen suorastaan se, kunnes muodonmuutos läpikäydään. Emme me vaadi toisaalta ketään kumartelemaan ilman läpipääsyä. Vaan te itse tahdotte suorastaan kumartua poimimaan sen kadonneen helmen maastanne. Eteenpäin kulkiessanne turvaatte jakeitanne ettekä suorastaan enää poimi maasta vaan yllätte tasollanne korkeuksiin. Mutta siinäkin on pieni viive vielä toiminnassanne että ette suorastaan katselele alas ettekä ylös, vaan poimitte vain joitakin harhakäsityksiä, muodostaen meidän liittojoukoistamme vääriä hahmotelmia. 

 

Hoitaja kysyy ketkä Saijalle näitä viestejä tuovat. 

Vastaus: Esiin käymme tavallaan jokaisen sisimmän polulla, mutkan (---).  Mutta kukaan käänny ei tavallaan katselijaksemme. Käännytte toisinaan ilman opastusta myötämatkaan, mutta piirrämme toisinaan vain kevyen viivan reitiksenne kunnes osaatte katsoa matkaa eteenpäin. Älä sinä Saija muodosta meistä väärää käsitystä myöskään matkassasi, kunnes näet meidän muodostuvan silmiesi eteen. Mutta sinä pyrit aina jäsentelijäksemme turvataksesi muodonmuutostanne.

Te muutatte muotoanne tavallisesta erikoisemmaksi jäseneksemme, ettekä suvaitse ketään ilmoittaa kadonneen piiristänne. Vaan jokainen suorittaa tällaisen pienen esiinkäymisen matkassaan, että maisema kulkeutuisi kauniimmaksi tasoksi. Muodostuen lopuksi kirkkaaksi tähtitaivaaksi edessänne. Mutta pian moni uskaltautuu katselijaksemme, kunnes kohoatte kukin tasollanne. 

 

Hoitaja kysyy onko jotain mitä Saijan tulisi nyt tietää.

Vastaus: Muodosta käsitys meistä ennakkoon vasta jonkin tason kuluttua, että et suvaitse katsoa väärin kannaltamme katsottuna. Jolloin etsiydy ensin tasolle ja katsele vasta silloin käsityksesi mukaisemmin. Turvaudu meihin vasta jakeen loppu (---). Pyrimme matkustajiksi, myös kuuntelijaksi monen eri kansalaisen, jolloin osaa moni itse sanoittaa tällaisia kuunnelmia kunnes osaatte itse kukin korottaa katseenne.

 

Hoitaja kysyy mistä Saija tulee ja mitä hän on tullut tänne tekemään. 

Näin ensin tummansinistä, tähden, pyöreän planeetan. Planeetalla tummansinistä, vesielementti, vihreitä puita, erämaa jossa hienoa valkoista hiekkaa ja kirkkaita kristallisia temppeleitä. Itseäni katsoessa näin ensin tummansinistä ja kullanväristä, pehmeät eläimen tassut jotka olivat kullanväriset/beiget. Aurinko paistoi, vesi oli tosi tummansininen. Kristallinen temppeli on kotini, kuljen marmorin tapaisia portaita ylös. Eläimiä näin ensin, sitten tuli kultainen kruunu, sininen vaate. Kruunu kuului isälleni. Seuraavaksi näin lapsia.

 

Hetki kun päätän lähteä maahan:

Tyhjyyttä, liikun ehkä avaruudessa. Paikalla suunnitelmaa tekemässä oli itseni lisäksi vain isä kruunu päässään. Oli vain lähdettävä, suunnitelman vuoksi, täytyy jakaantua ja sitten kerääntyä kaikki yhteen. Saan mukaani jonkin pyöreän tutun paketin, siellä on se helmi. 

Maapallolla päädyn naisena vaatimattomalle, aidatulle, turvalliselle maatilalle jossa on kanoja ja koira, lampaita.

Tämän naisen elämän tärkeä kokemus: Hoidan lampaita koska osaan sen. Aidat ympärillä ovat sen vuoksi ettei menisi liian kauaksi turvasta, eivätkä lampaat karkaisi perässä. Maailma ulkopuolella on hölmöä ja harmaata massaa, ei kiinnosta minua koska on tärkeämpääkin olemassa. Isähahmo on mukana maatilan elämässä ja on se turva, meillä on myös yksilöllisyys. 

Seuraava tärkeä kokemus: Kynnän peltoa itse hevosen suitsissa. Maatilalla asuu vanha pariskunta eli isovanhempani, isähahmo on siis paikalla mutta jotenkin erillinen maatilasta, omat vanhempani ovat lähteneet pois ja olen joutunut pärjäämään yksin. 

Seuraava tärkeä kokemus: Musta mekko päällä, isovanhemmat ovat kuolleet. Jään maatilalle yksin, mutta on se apuri (isä, korkeampi isähahmo jolta saan neuvoja). 

 

Seuraava tärkeä kokemus: Valkoista, valkoiset vaatteet, vapautumisen päivä. Mustat risuaidat kaatuvat ja lampaat lähtivät ja mulla on se apu läsnä, lähden itsekin lampaiden perässä. Vapautumisen sai aikaan muutos, aika tuli täyteen. Otin apuria kädestä enkä enää palaa maatilalle, katson sinne taakse ja heilutan kättä, kävellään lähimpään suurempaan kylään jossa paljon ystäviä ja tuttuja. Kylässä asun korkealla kalliolla pienessä mökissä, ihmiset tulevat mun luokse, saaden viisaan apurini kautta neuvoja ja apua. Ensin ihmiset joutuvat tulla luokseni kuuntelmaan neuvoja, mutta se on vain alku ja kaikilla on oma valkoinen lampaansa joka on viisaus eikä heidän tarvitse enää tulla mun luokse. Elän jostakin vesielementistä joka helpottaa paljon mun elämää, antaa viisautta.

Naisen elämän viimeiset hetket: Jaloista ja käsistä lähti tunto ja sydämestä lähti uusi (rakkauden) tunne. Nainen istuu yksin ulkona mökin pihassa ja on kylmä. Hän nukahtaa pois ja sielun tilassa katsellessa tärkein kokemus elämässä oli se vapautuminen, josta tuli oppia pimeyden kokemista. Aitojen kaatumisen hetkellä tuli ymmärtää jotain, enkä katselisi taaksepäin. 

Vertauskuvana omassa nykyelämässäni on sama tilanne, turvautuminen isän läsnäoloon. Aurinko kuvaisi oman nykyelämäni vapautumista, sekä tuuli, uudet tuulet puhaltavat. Ne ovat jo ilmassa mutta tuuli ei vielä puhalla. Tulee itse puhaltaa, tehdä itse jotain että saa liikkeelle asioita, kävellä, kulkea eteenpäin. Lampaiden valkoinen puhtaus jäi maatilan naisen elämästä tähän nykyelämääni perustana, lika-törky-saasta on nykymaailman kehittämää joka tulee hioa pois mutta valkoisuus on perusosa. 

 

Helmi on simpukan sisällä ja piilossa vielä. Minun täytyy pitää simpukkaa mukana ja avata se kun on sen aika, se on tavallaan lahja jota ei saa avata ennen aikojaan. Simpukan avaamisen ajan näkee itse, kun valo kajastaa. Helmestä saa omaa voimaa, jonka on säilyttänyt turvassa. 

 

Sopimuksia oli kaksi. Ensimmäisen avatessa avautuu tähti, sen alle kuu ja sen alle maapallo. Sitouttaa kuuntelemaan, myös "koti" (maapallo). Tähti kuvaa tulevaisuutta, kuu on väliaine. Sopimuksen sai rullata pois täytettynä.

Toisesta tuli avatessa pelkkää valoisaa paperia. Se sitouttaa minua "syntyyn", ja jää vielä voimaan.

Olisi yksi uusi sopimus joka tulisi tehdä. Tummansininen väriltään, se kuvaa "kuolemaa", se velvoittaisi keräämään maallisia kokemuksia että jotain uutta syntyisi kun vanha kuolee. Allekirjoitin sen. Toisena sopijapuolena tuli esiin tummansininen vesi ja vesi vie sen vanhan pois.

 

******

 

Puolen tunnin viesti 5.9 klo 5.45 (vasen korva soi, joten äänitin puhelimella).

Lyhyesti:

Edessä olisi nyt jokaisella pieni taannehtiminen, "hyppy taaksepäin", ennen matkan alkamista, uutta tasoa. Kukaan ei palaa enää entiseen tasoomme (tähän nykyiseen).

Nousemme tulevaisuuden tasolle katselemaan tätä laajaa joukkoa kansalaisiamme toisesta maailmasta. Pian polun mutkasta alkaa hahmottua esiin tulevia ryhmäläisiä. Syntyy tuhansia kertomuksia.

Hetkisen vielä keräämme salaisuuksia. Salaisuus on kumpare jonka yli pian yllämme katsomaan ja huomaamme katseemme laajentuneen, jolloin osumme yhteen ainoaan merkitykselliseen asiaan, laajaan yhteisöön.

"Jolloin osutte juuri siihen katsantoon, että miksi salattiin se meidän olemassaolomme. Kunnes juuri se kurvaa mutkan takaa eteenne maisemaan, kysymys ja lausevastaus. Moniko yhä toivoo salaisesti katselevansa meitä, moniko salaa sen muiden miellyttämisen vuoksi."

"Pyyhi mielestäsi ne monet harhakäsitykset meistä muista. Pyyhi mielestäsi siis entisen tason jäänteet, jolloin et sinä muodosta meistä mielikuvaa vielä lainkaan. Mutta pian nousette kukin katselijoiksemme, tason tulevaisuuden."

 

Näennäisen pian matka keventyy, mutta vielä on haparointia. Yksilönkaipuumme on vaihtunut suorastaan uudestisyntymiseen, emme oleile enää näissä vankivaatteissamme, vaan keräämme uusia pukujamme yhteisön avulla. Emme kapua enää rinteeseen, vaan odotamme vain yhteisön saapumista.

Kokeilemme vanhaa vankipukuamme vielä kerran yllemme, mutta emme saastan vuoksi katsele sitä enää suopeasti.

Hankaluuksia aiheuttaneita asioita kerätään eteemme vankilaan, mekastamme hetkisen katsellen niiden katoamista. Jatkossa keskitymme vain uusimpaan uuteen. Jokainen kunnostaa komean potin eteensä, jonka itse olemme aikaansaaneet.

Liikenteen melu hiljenee, moni sairastaa koronan. Emme kukaan katsele sitä sairastumista oikein, vaan on katseltava sen sivuun, turhautumatta, tuntematta itseään uhriksi. Matkaamme on nopeutettu tämän avulla, joten emme sairastu syyttä suotta, vaan oleilemme nousemisen tasolla.

(Tämä liittyy varmaankin erään viestin vihjeeseen että olemme valitettavasti kauniimpia usein vasta haavamme hetkellä, eli mm. osaamme asettua toisten asemaan vasta ollen itsekin alamaissa.)

On pyrittävä vähentämään kuormaa selästään, olemme liikaa kantaneet maailman väsyneisyyttä.

"Rysäyksen omaisena saapuu se matkanne loppu, mutta älkää pelätkö mitään esille saapuvaa tuhoa. Vaan se kaikki vain nousee pian matkastaan, tuhkasta Feeniksin tavoin tavallaan."

-

 

Koko viesti :

 

"Pyyhkiydy uudelleen matkaamme, turvaa jakeemme suosion laantuneen, mutta näennäisen pian se nousee jälleen tuhkasta uudeksi lausejakeeksi. Perää vielä hetken niitä maisemianne, kunnes taannutte jälleen matkassanne. Taannehtiminen tarkoittaa tälläerää vain sellaista pientä hyppyä taaksepäin, kunnes nojaatte uuteen tasoon. Pian nojaamme mekin toisintoon tavoitetunlaiseen, millaiseksi toivommekin juuri heidän toiveiden lausujien nousseen esiin matkassaan. Mutta pian te moni kuitenkin yllätte juuri tasollenne.

Kipaise vain sinäkin taakse käymässä, jolloin näet nopeasti millaisen tasanteen olettekaan kunnostaneet itsellenne. Pyyhi mielestäsi ne monet harhakäsitykset meistä muista tason oleilijoista, jolloin moni siis kyllä vaikeuttaa uniaan, mutta turvautuu kuitenkin jokaiseen lähes unenomaiseen tarjoukseen, tilaisuuteen turvata meihin muihin alokkaisiin maailman. Pyyhi mielestäsi siis entisen tason jäänteet, jolloin et sinä muodosta meistä mielikuvaa vielä lainkaan, mutta pian nousette kukin katselijoiksemme, tason tulevaisuuden.

Tee se lausejako selvennetymmäksi, millaisen armopalan suuhunne otatte pian. Nousemme mekin katselijoiksenne, mykistäen vielä hetkisen heitä muita. Toivota meille matkaan onnea uutta kohti.

Maisemassa se jokin taso oleilee turvatulla vyöhykkeellä. Tavoita vain sen johto, pieni piirileikki edessämme, että nousisit turvatulle tasolle vauhdikkaammin.

Et sinä jaa näitä mediassasi näköjään, mutta oleile vaan taatulla tavoin. Peri vielä hetkisen heiltä muilta tason mukaista tavaraa, jolloin et sinä tee mitään erikoista tasanneratkaisua. Pyrkien välttelemään juuri niitä karikoita, vaan teet vain pienen jaon heidän ja meidän tason välisen. Jolloin et sinä itsekkään ponnista minnekään turvaan, vaan oleilet vain jossakin vyöhykkeellä, pyytäen kauniimmin korjata kaiken.

Näin moni uupuu turhaan, jolloin ette turvaudu perinteiseen pukuunne, vaan nojaatte vain johonkin oletettuun vyöhykkeen sijaintiin. Tee se jae selvennetymmäksi heille toisille, korostaen juuri tämän hallitun mutkan kaltaista tilannetta, että se jae suorastaan kyllä levähtää jatkossa eteenne matkassanne.

 

Mutta pyri aina innoittamaan toisia palaamaan alkujuurilleen ensin, ennen tason, matkan alkamista. Jolloin jokainen taannehtii hieman tasollaan, etsiytyy taakse katselijaksemme.

Pyri hieman vettymään matkassanne, että toivoisit sateen jatkuvan olotilassanne, ettekä tuottaisi kenellekään tuskaa. Näennäisen pian se sataminen vaihtuu juuri siihen aurinkoonne.

Perehdy siis meidän tasollemme hieman etukäteen, jolloin osaat aloittaa sen tiesi vauhdikkaammin. Etsiydy sijastamme (--) että nojaisitte tuomiotanne vielä hetkisen, ettekä suvaitse matkata muille taajuuksille. Tee matkaa vielä hallitunomaisemmin, tee vielä siis siten että jatkat vain sitä sammutettua sanomaa nostamaan esille. Huomioi siinä vyöhykkeen vaihtuessa, miten nopeammin katselet edessuuntaan, taakse tuskin koskaan. Tee se jae tulevaisuuden tunnistetummaksi, keventyen kaiken pian sen jälkeen.

 

Nopeammin nousu asian, edellyttää jatkokappaletta tälle muodostelmavyöhykkeelle jota olemme kirjoittaneet, nopeammin nousu edellyttää siis vielä jatkolauseitamme. Katsele vain kajastusta aamu auringon. Kerää vielä hetkisen maisemaa, kunnes kohoamme kaikki. Tehden matkastanne miellyttävän helppoa ja sotkuista vapaata esitelmää.

Kerää vielä hetkisen siis kasoja omaisuuden, mutta älä tee siitä jaetta itsellenne. Sellaista mikä estäisi kaiken muun muodostuneen hyvän oleilleen väärin. Tee siitä kaikki sellainen jae mikä onnistuu muodostumaan, jolloin ette turvaa heihin toisiin suotta. 

 

Terästä vaistojanne, oleilemalla hieman sivussa matkan, mutta tee se salaisuus esimatkaan, joka nousee juuri nyt hallitummin polulleen. Että moni jatkaa siis syyttä suotta entiseen tapaan, eikä ymmärrä millaisen matkan olette tehneet te toisenlaisen kajon nähneet henkilöt. Et sinäkään nojaa vielä täyteen turvavarustukseesi, vaan nojaat vielä hetkisen hieman haparoivin ottein mutta älä pelkää kenenkään tason oleilua vieressäsi. Pelkää vain meidän jakeitamme nousevia esiin jyrinän tavoin, että moni pian uupuu niiden suunnattoman vyöhykkeen alla.

Kerää vain jätteitä meren, etsien sitä helmeäsi kadottamaasi polun matkassa. Tee se turvavyöhyke matkaasi, nopeammin suunnittele kaiken aloittavasi. Tee siis nopea matka esiin kullekin muulle osakkaalle. Tee se jae meidän suositummaksi näin siten nähden, jolloin ette moni enää itse räpiköi meressänne.

 

Kerää vain se tuplavarmistuksesi, että mainitset heidän muiden tasojen oleilleen jo mutkan takana, näkemis esteen taakse muodostuneen matkan välisessä ajassa. Mutta älä vielä tiedosta mitään niistä tasanteista jotka seuraavat vyöhykkeen aikana. Tee se salainen tie, matka tunnetummaksi, lähemmäs meidän tasoamme oleilevaa. Turvaa jakeet ennen kauniin tason alkua siten että matkaat vain eteenpäin hieman toisinnon omaisemmin, ettekä kukaan kirjaa meitä sulkeutuneeksi yhteisöksi. Vaan olemme laaja, sankka joukko kansalaisianne toisesta maailmasta suorastaan, pelkäämättä asioiden teidän vyöhykkeellänne, matkassanne. Kerää meidän haaveitamme myös mutkaasi ja odota sen esiinkasvamisen oleilevan ensin hatarasti, mutta pian suvaitset katsella meitä useammin. 

 

Pitkän matkan olette tehneet te jokainen, jotka olette nyt hataran matkan päässä enää. Vain hieman silmäillen meitä toisinaan ja toisinaan ette korosta kenellekään meidän piiriämme. Mutta pian nousemme mekin yrittäjäksenne, jolloin polun mutkasta alkaa hahmottua esiintulevia ryhmäläisiämme. Nouskaa silloin jalkeillenne ja katselkaa meitä valppain mielin ja kertokaa meille tuhansin kertomuksin, millaisen omaisuuden löysittekään edestänne.

Tee se jae tuhansin kertomuksin itsekin valmiiksi ja nosta meidät sijaamme oikeanlaiseen. 

Pyri puhdistamaan aina sitä näkökulmaanne ettei moni uuvu turhaan, etsien väärää tasannetta. Mutta pyri aina myös etenijäksi, salaisuuden kertojaksi, korostaen heille tarkkaan millaisen matkan olemme mekin tehneet vuoksenne. Korostakaa etenkin juuri sen yksilönkaipuunne vaihtuneen juuri muodostuvaan uuteen henkilömäiseen uudestisyntymiseen suorastaan. Jolloin ette enää oleile vanhoissa vankivaatteissanne, vaan keräätte niitä meidän uusia pukujamme muodostaen niiden yhteisön avulla juuri sen oikean tasanteen matkaanne.

 

Suvaitse vain ensin kokeilla sitä vanhaa pukuanne vielä kerran yllenne, jolloin ette suorastaan enää saastan vuoksi katsele sitä suopeasti.

Kerää vielä hetkisen tavaraa matkaan, kerää vielä siis hieman ymmärrystä osallenne. Kerää vielä etenkin niitä tavaramääriä katselijoiksemme, kukin tasolleen kadoten. Virtaavan veden ääreen voisimme katseemme mukaisemmin sijoittaa, liikenteen melun määrän vähetessä pian tuokioksi, että moni siis sairastaa ensin koronan, katsellen ensin sen tuomaa laupeutta suorastaan silmiin. Ettekä kukaan katsele sitä oikein, jolloin ette suorastaan itse ymmärrä miksi se saattoi tulla teidän katseenne sivustalle oleilemaan. Pyrkikää vain miettimään moniko sairastuu tavallaan turhautumatta ja kuka katselee etenkin sen sivuun. Jolloin jokin taso oleilee yhä ennustetunlaisemmin matkassanne.

 

Kerää vielä pieniä lauseita jaettavaksenne, jolloin osutte oikeaan yhä muodostaen sen matkanne määrän nousseen eteenne, että moni siis vielä katselee jotakin sairauksia ympärillään, ympäristössään. Mutta pian te moni uuvutte turhaan katseluun ja katselette vain meidän suuntaamme, muodostaen oikean käsityksen kyllä matkassanne. Pyrkikää ensin tasoittamaan polkunne eteenne, kerää sinä maisemaa, tarviketta eteesi. Katsele vain eteenpäin, sivuille, turhaan näkemättä mitään enää taakse. Jolloin ette suorastaan enää kapua sinne rinteeseen enää matkassanne, vaan odotamme vain yhteisön saapuville katselijoiksi. 

Pyri matkassa vähentämään siis kuormaa suorastaan selästänne, matkassanne olette liikaa kantaneet kaikkea turhaa maailman väsyneisyyttä. Että moni siis uupuu sen kuorman alle, turvaten vain siihen jakeeseemme, että moni kerää nyt niitä tavaroita uusia matkaan.

Ettekä kuorruta mitään kerääntynyttä laitetta, vaan keräämme niitä hankaluuksia aiheuttaneita asioita yhteen kasaan, muodostaen niille vankilan suorastaan eteenne, jolloin ette enää etsiydy niiden pariin vaan mekastatte hetkisen katsellen niiden katoamista. Esitellen vain sitä uusinta uutta jatkossa. Keräämme hetkisen niitä katseitanne kokoon, näennäisen pian te moni katselette jo uusin katsein, silmin suorastaan että moni siis vain kerää niitä kummallisia vyöhykkeenomaisia tarpeitaan ja kerää niitä ensiksikin vain katsellakseen turhaan.

 

Kerää se jae uusi siis meille matkantekijöille, kerää ensin se salaisuus eteenne muodostuneeksi kumpareeksi suorastaan. Mutta pian matkassanne yllätte katsomaan sen yli ja näette suuren, laajan maiseman edessänne. Korottakaa heti silmiänne kun sen havaitsette, katsantonne laajentuneen, jolloin osutte vain yhteen ja ainoaan merkitykselliseen asiaan, eli meihin, laajaan yhteisöönne.

Joka korostuu katseessanne heti sen oivallettuanne, miksi kukaan ketään enää arvostelisi tai pyrkisi vähentämään arvostaan. Näemme jatkuvasti sellaista tapahtuneen yhä siellä maisemissanne, mutta älä sinä tee siitä asiaa suorastaan katseellesi, vaan näe vain sen arvostus matkassanne. Ollen se viitouttunut jo myöhästyneemmäksi katsannoksi kaikesta omaisuudestanne. 

Näin muodostuu moni kykenevä taso ensin valaisijaksi onnen, kerääntyen onnen ympärille. Kerääntyen se ensin siten tasollanne onnistumisen auvoksi ja korostamme millaisen komean potin jokainen osuu kunnostaman eteensä. Vaan itse sen kaiken olette aikaansaaneet työllänne kaikella maallisella, tunnollisella tarkkuudella keräten juuri niitä pisteitänne. 

Pyri ensin matkaan keräämään niitä tason matkalaisia mukaan. Mutta älä pyri liikaa ponnistamaan lentoon, vaan kerää vain niitä sammaloituneita virsiä, kaskuja matkastanne. Nousemme yhä hieman väärällä tasanteella turvaten jakeitamme, jolloin ette oikeastaan esiin tule pyyhkien silmäkulmianne onnesta, vaan keräätte vain sitä salaisuuttanne ympärillenne hetkiseksi vielä. Jolloin osutte juuri siihen katsantoon että miksi salattiin se meidän olemassaolomme, kunnes juuri se kurvaa mutkan takaa eteenne maisemaan, kysymys ja lausevastaus. Kerää silloin se jakotaso että millaisena toivotte meidän polun alkaneen, moniko yhä toivoo salaisesti katselevansa meitä, vai moniko yhä salaa vain sen, muiden miellyttämisen vuoksi.

Kerää vain tavaroita esille, kerää juuri sitä männyn tuoksuista pihkaa uutta. Että moni siis vahvistaa vain sen avulla uutta lausejakoa, joka turvaa ensin uuteen kasvuun pyrkimiseen ja nousee sen avulla mittaamattomaan lauserakenteeseen. Nopeammin nousemme mekin yhä teidän muassanne. Jakakaa vain niitä lauseitanne monille muillekin, mahdollistaen heille pienen matkan, pyrähdyksen kerätä myös keräämiään pisteitä kasaan. 

 

Keräänny ensin itse sairastuttuanne keräämään niitä monia pysäkinomaisia lauseitanne, mutta älä tee siitä sairaudestasi kuitenkaan monitasoisen hyväksikäytön uhrin omaista. Vaan olet vain hieman laaksossa, alamaissa. Kunnes moni aloittaa turvatun oheisen matkan. Älä tee siitä salaista siltikään, lausejakomme vaatii nyt ylläpitoa, hieman monitasoisempaa kuin mihin olette tottuneet. Kerää vain se salaisuus siis matkaanne, jolloin ette suorastaan enää matkaa lauseessanne, vaan olette vain hieman muodostuvan mutkan taakse katselleet ensin. Jolloin muodostuu turva, jae eteenne matkassanne. Oleile vain hieman alamaissa siis, kunnes nousemme mekin, yrittämään turvaa muodostaa jolloin ette kukaan nouse entiselle vyöhykkeellenne takaisin vaan kohoatte kukin matkassanne. Kerää ensin saavuttamianne pysäkin matkan kuluneita vastauksia, mutta pian nousemme mekin keräten niitä esiin vasta jatkossa. 

Tee se lausejakomme turvatummaksi siis vyöhykkeenomaisemmin. Tee jatkolauseitanne, kerää tavaroita. Älä mainitse kenellekään millaisen vyöhykkeen olet muodostaen, vaan tee se salaisemmin, yhä matkaten toisille tuntemattomilla saarekkeilla. Älä tee siis lausejakoamme tänään kenellekään tunnetuksi.

Ole hyvä, poistumme.

 

- Kiitos, saanko kysyä että sairastunko siis?

Nopeammin nousemme sen avulla, toivoisimme toisin, mutta oleilemme näin. Kehräten suorastaan edessänne onnesta. Olemme nopeuttaneet matkaanne tämän avulla, jolloin ette kukaan sairastu syyttä suotta, vaan oleilette nousemisen tasolla. Kapua vain itse jolloin osut oikeaan. Näkemiin, poistumme.

 

- Kiitos. Saanko kuitenkin julkaistua kirjani, toivon saavani sen jo valmiiksi pian...

Nopeammin nouseminen edellyttää juuri sen julkaisun vuoksi taannehtien tehtyä matkaa pientä vuonoon, mutkaan. Mutta pian se taso nousee monella. Älä tee vielä sitä matkaa kirjastasi tasolle, vaan nopeuta vain sitä polkua yhteisöllisyyden, korostaen heille toisille apua tarvitseville, jollaista toivotte kukin kohdallanne saapuneeksi. Rysäyksen omaisena saapuu se matkanne loppu, mutta älkää pelätkö mitään esille saapuvaa tuhoa. Vaan se kaikki vain nousee pian matkastaan, tuhkasta kuin Feniksen tavoin tavallaan.

Näkemiin, poistumme."