7.8 Yöllä "Kahdentoista ajanjakson kuluttua". Siinä unenpöpperössä ajattelin olevan ehkä kuukausia.

17.8 klo 4:  "Esittelykierros on tehty kummankin osalta, joten nyt on aika tavata."

*

 

Arkiset puuhamme ovat etenemistä myös henkisellä polulla, varsinkin jos onnistuimme jotenkin ylittämään itsemme.

Ostin itselleni vähän oudomman laitteen, raivaussahan, kokosin sen tuvan lattialla ja opin lopulta sujuvasti käyttämäänkin. Yllättäen viestissä tuli sen jälkeen: "Otit itse sen ratkaisevan askeleen eilen, käsitellä juuri sitä pelkoa jotakin uutta kohtaan."

 

Koko viesti 18.8.2020:

"Nouse jalkeille, muodostaen käsityksen, suurenmoisen kuvan meistä muista jaloittelijoista. Älä jaa näitä mediassanne, kunnes nopeammin nousette, kuvaillen moni yhdessä. Eli jaa näitä vasta silloin kun nouset jaloittelemaan kunnolla ylös. Kerää jaksoja kaukaisia katseelle, älä muodosta pitkää maisemaa meidän läsnäolostamme, vaan ohjaa näkyvästi raiteelle.

Tietenkin toivot jatkuvan opastamisen kylvävän maisemaa, mutta itse asiassa te molemmat jaksot olette jo läpikäyneet, jolloin ette tarvitse liikkumatilaa sen suhteen kylläkään. Mutta moni jatkava opettelee vasta itse teoriaosuutta, jolloin moni itse jatkava opastaa muita. Tyhjää se historian kaikusi näkemyksestäsi, jolloin osaat kerätä näitä meidän opastamiamme jaksoja kanveesiin.

Sijaa mielesi ensin oikealle tasolle katselijaksi, jolloin edistyt mitan verran oikeaan. Jolloin osaamme mekin ehkäistä sadunhohtoista kerrontaamme totena. Tilanne tulee olemaan nopea, ymmärrät sen vasta jälkikäteen. Nopeasti nouset jalkeille sen jälkeen. Ole hyvä vain, valaise mitä se tarkoitti.

 

Tee se jako heihin, teihin, meihin, turhaksi, jolloin te nousette kukin katselijaksenne. Ettekä turhaan vaella mietteissänne, että mikä mahtoi olla se tasanne jolla oleilitte kauan aikaa. Eli ota vain jaksosi haltuusi, kertoen niistä muille vasta jälkikäteen, ole hyvä. Mainitse vain jotkin muistosanat, mitkä lausut jollekin menneelle asialle.

(Luulen että tämä oli myöhemmin saamani viesti surupuvusta, "surun muodonmuutos, rakkaus astuu esiin sydämestä".)

Erään toiveen suhteen olet edennyt huippuvauhtia, nopeammin kuin olisimme olettaneet, jolloin otit itse sen ratkaisevan askeleen eilen käsitellä juuri sitä pelkoa jotakin uutta kohtaan. Jolloin et itse jatkanut minkään kohtaamasi tason oleilevan, vaan oletit sen menneen, jakautuneen tason, sivunneen sitä uuttasi. Jolloin et oikeastaan turhaudu enää kehenkään muuhun jaloittelijaan, vaan nopeammin nouset itse kuuntelijaksemme.

Sydämellinen tervetulotoivotus tavoittaa teidät jokaisen, kunnes nousette kukin elämään, kasvuun.

(Ehkä sain myös tämän sydämellisen tervetulotoivotuksen kvanttihypnoosimatkoillani, kun se lämminhenkinen poppamies otti minua kädestä...)

Ole hyvä, tässä viestimme. Näkemiin."

*

 

Huomasin että yksi syy miksi kuilu kasvaa henkistä työtä tehneiden ja pelkästään maallisuuteen keskittyvien ihmisten välillä on pelko. Siksi viimeisintä (5.9.) viestiäni joku maallisen pelko-ohjelmoinnin alainen ihminen katselee eri silmin kuin itseään kehittänyt.

Kun viestejäni ei sanella maanpinnan kapean käsityksen pohjalta, eivät toteamukset "pelätkää meidän jyrinän tavoin esiin nousevia jakeitamme, joiden suunnattoman vyöhykkeen alle moni pian uupuu" tai "loppunne saapuu rysäyksen omaisena" ole negatiivisia vertauskuvia. Vaan suoria, neutraaleja toteamuksia että osaisimme edes hieman varautua.

Itse ainakin pidän siitä että asiat sanotaan suoraan. Ja maailmanlopusta ei ole siltikään kyse, vaikka "loppu" on mainittu. Veikkaisin tämän epäonnistuneen yhteiskunnan romahtamista rysäyksellä.

 

Nyt on niin vähän aikaa enää kehittää itseään, että moni putoaa pelkästään pelkonsa vuoksi heti matkasta, nousten myöhemmin jalkeille. Jolloin rohkeimmat jäävät jatkamaan tutkimuksiaan tätä tuonpuoleista maailmaa kohtaan, joka alkaa nyt lähentyä meitä. Mutka oli hyvä vertauskuva, kun emme näe sinne, mitä olisi tulossa. Tiedämme vain että jotakin tulee, ja he jotka haluavat ja uskaltavat, saavat nähdä sinne hieman muita ennen.

 

Koronan mainitseminen viestissä oli yllättävää, mutta arvasinkin tämän aallon liittyvän positiiviseen muutokseen, kun olen seurannut mitkä alat alkavat loppua (esim. turkistarhaus, viihdeteollisuus). Joku sanoisi että miten kuolemat voivat olla positiivisia asioita, mutta meillä on se väärä käsitys kuolemasta, emmekä ymmärrä sopimuksia jotka olemme jo tehneet tänne tullessa. Meidän maallisen käsityksen mukaan tapahtuu väärin, jos joku kuolee koronan tapaiseen "turhaan" sairauteen.

"Sairastuminen" ja "alamaissa" oleminen (ja varsinkin se "taantuminen" ja "vankivaatteidemme vielä kerran ylle sovittaminen") saattavat olla vertauskuvia jollekin suurelle negatiiviselle paljastukselle, josta väkisinkin mielialamme synkkenee. Kun emme vielä näe mitä positiivista se saastainen tapahtuma taas ratkaisi laukeamaan. Vaan "mekastamme hetkisen", katsellen näiden eteemme kerättyjen asioiden katoamista.

"Liikenteen melun taukoaminen hetkiseksi" on selvä merkki jostakin pysähtymisestä.

 

Ja "koronan tuomaa laupeutta silmiin katseleminen" on sitä että "usein vasta haavamme hetkellä olemme onnistuneet olemaan kauniimpia" (tämä oli jossakin aikaisemmassa viestissä). Eli kun joudumme pysähtymään ja katsomaan jotain väistämätöntä asiaa niin läheltä, osaamme vasta arvostaa hieman paremmin toistenkin samanlaista matkaa.

On lopetettava kaikenlainen toisten arvosteleminen, olipa se kommentti jossain jonka haluaisi heittää, tai vain ajatus. Sen voi korjata mielessään, sillä toisten vähättely on vain vanhentunut ohjelmointi. Ohjelmoidaan uusi, kauniimpi suhtautuminen, jonka  käyttöönotto onnistuu kyllä.

Emmekä enää "kapua rinteeseen" vaan odotamme vain yhteisön saapumista, ollen enää "hataran matkan päässä".

 

Ja positiivista tietenkin että pian näemme "kumpareen, eli salaisuuden yli", laajasti. Selviää, miksi meiltä salattiin jonkin suuren yhteisön, tuonpuoleisen kansalaistemme olemassaolo. Juuri se "kurvaa mutkan takaa eteemme maisemaan" ja polun mutkasta alkaa hahmottua esiin tulevia ryhmäläisiä, joita katselemme yhä useammin, jakaen niistä tuhansia kertomuksia.

Osa ihmisistä  haluaa miellyttää muita yhä, eikä paljasta mielenkiintoaan näitä asioita kohtaan, joita on pidetty huuhaana. On myös aina korjattava käsityksiään, ettei muodosta väärää kuvaa kaikesta.

Koemme onnistumisen auvoa, ihan itse saavuttamastamme työstä. "Uudestisyntymisemme", eli "uusien pukujemme" avulla muodostamme juuri oikean tasanteen matkaamme.

 

Näin olen viestini ymmärtänyt itse.

*

 

2.9 Unessa romani-nainen kyseli multa kahvijonossa jossain että olenko tehnyt paljon auton luovutusilmoituksia. Arvasin että autokauppaa oli tehty ja apua kaivattaisiin vielä paperihommissa. Eli maallisen kulkupelin luovutusilmoitus, haha...

3.9 Aamulla tieto viittä vaille herätysaikaa, "kello herättää". Kerran kun kello ei jostain syystä herättänytkään, heräsin "tietokoneen vaimeaan merkkiääneen" juuri ajoissa. Muitakin saman tyylisiä arkipäivää helpottavia aavistuksia. Myös työelämään liittyviä enneunia on ollut, se ei ole vielä toteutunut.

 

6.9 Heräsin aamulla klo 7 siihen, että kuuntelin viestiä. Eli saamme viestejä kyllä, huomioimatta niitä aina. Viestissä oli jotain todella kaunista sanoitusta että olemme vanhoja ylihyökyneitä tulva-altaita. Ja että palaan hieman taaksepäin.

Äänitin sen jälkeen viestin. Siinä ehkä merkittävintä, että emme jatka enää entisessä, vaan maa on jo myyty ja muokattu:

 

"Pidä muistona nämä yksinpuhelut, emmekä jaa niitä mediassanne. Kerää niitä mediaan vasta joskus myöhemmässä vaiheessa, kun oikein toivut tästä kaikesta myllerryksestä. Näkemiin.

Pidä vahvasti mielessäsi tämä jakeemme tämän aamuinen, että moni vain sortuu matkaansa, oleilematta missään ylätasanteella. Mutkikasta on se heillä, mutta teillä muilla sijaitsee onni ja auvo olla toisaalla.

Pyri aina matkassasi näkemään juuri sen tason jolla oleilet, ettet turhaan itke ja savua jotain jäljitelmää vastustaen, että te vain jatkaisitte jossakin entisessä. Vaikka kaikki on jo myyty, ja muokattu maa. Näkemiin.

 

Kerää siis näitä vain itsellesi taakaksi tavallaan, mutta älä tee siitä jaetta heille toisille. Kerää muille sitten jossain vaiheessa tason mukaista tavaraa. Oleilematta se mitenkään herätetyssä tai laajennetussa muodossa heillä muilla, vaan he vain nousevat tasanteellaan, ymmärtämättä juuri mistään kummallisuuksista mitään.

Nouseminen nopeammin tarkoittaa, että siinä tasollasi sinä esittelet meille muille jakeitamme. Etkä nouse enää yrittämään itse saavuttamistasi, vaan nousemme yhdessä keräten matkaa, ponnistaaksemme nojaamaan juuri siihen kaipuun juureen. Nojaaminen keventää teidän mieli otteitanne, jolloin ette juuri enää mitään kaipaa sieltä maasta lähistöltänne.

Mutta kerää sinä Saija näitä matkalauseita matkallesi, niin nopeammin kulkeudut tasolla muokaten matkaa eteenpäin. Kerää vielä hetkisen, mutta pian nousemme yhdessä katselijoiksi taivaankannen. Näkemiin. Tiedä vain, että millaisen tason te moni otatte matkaanne, niin et sinä jaa näitä mediassa suotta. Kerää siis lauseitamme, mutta älä tee niistä medialukuja, lauseita tänään. "