(Uudelleenjulkaisu piilotetusta artikkelista julkiseksi, alkuperäinen julkaisupäivä 24.12.2013)

Joulu menee pakottavista syistä ihan toisin kuin olisin suunnitellut. Mietin miettimästä päästyäni mikä ihme tässä kuviossa klikkaa. Miksi olen niin kaukana perheestäni, niistä maisemista joita rakastan. Ja sitten se vastaus ja ratkaisu pusertui kynttilänvalon varjoista jostain kun aikani mietin. Oma valinta. Ei ole pakko. Oma elämä. Ja mä päätin että nyt ostan sen suvun vanhan paikan ja muutan sinne, ainakin kesämökki siitä tulee. Kysyin jo lupaa isoisovanhemmilta ja sain syvän nyökkäyksen. Pyysin kyllä vahvempaakin vahvistusta jota odottelen. En vielä hallitse näitä taitoja.

Ensi vuonna mun on runtattava tämä elämä oikeisiin uomiin. Sehän menee kun mä kerran sanon. Näin jo mielessäni ne maisemat ja kesätuulen :)

Elämä on ollut ihan normaalia sen oudon vessakeikan jälkeen,olo ei ole yhtään erikoinen, en ole saanut mitään viestejä. Tajusin toki viimein kuka sen laulun lähetti, ei epäilystäkään. Se henkilö on tosin kuollut jo 50-luvulla. Mutta viime yönä heräsin kun tapahtui jotain outoa käsilleni, tärisin ja oli ihan outo olo, jotain virtasi. Huomasin että kuunvalo paistoi taas suoraan ikkunasta sänkyyn. Kyselin vahvistukseksi sitä rakkaus-tervehdystä mutta en saanut joten en uskaltanut antaa sen tapahtuman jatkua. Miksi jotain tehtäisiin lupia kyselemättä? Toisaalta kadutti, olisin halunnut tietää mitä se oli ja mihin se olisi johtanut. Nukahdin uudelleen.

Yritin kysellä meditoidessa mitä se viimeöinen oli mutta sain vastaukseksi vain samanlaisia liikkeitä, eli kai se sitten heiltä oli lähtöisin. Jos se toistuu vielä ensiyönä, menen sen mukana. Kenties kuulla oli jotain vaikutusta?

Tämä jouluaatto oli tänä vuonna vain yksi päivä monista, ensi vuonna se on jotain muuta.