(Uudelleenjulkaisu, piilotetusta artikkelista julkiseksi, alkuperäinen julkaisupäivä 10.2.2014)

Mulla on aivan ihana perhe ja suku. Ajoin viimeisillä bensiineillä mummoa katsomaan ja pääsin ajoissa ja perille saakka. Oli itkua, oli naurua, oli ruokaa, yhdessäoloa, mummon tukemista viimeisinä hetkinä, papin vierailu. Löydettiin kaiken surun keskellä onnellisuus muistoista ja ihmisistä. Mummokin sai olla viimeiseen saakka järjissään, tiesi että kaikki olivat hänen luonaan pitämässä huolta yötä päivää, kiitteli kovasti ja pahoitteli välillä että ei jaksa puhua.

Mun ihanin ja kultaisin mummo <3

En tiedä miten elän ilman maanpäällistä suojelusenkeliäni joka on rukoillut ja toivonut mulle aina kaikkea hyvää... olen ollut kuin pieni lapsi joka sokein silmin, tietämättömin sormin tunnustelee vahvaa kivijalkaa jonka suojassa on saanut kasvaa, ei ole nähnyt sitä suuruutta minne taivaaseen asti se ihminen on ylettänytkään. Nyt näkee.

imagesJ65RTGTR-normal.jpg