(Uudelleenjulkaisu, piilotetusta julkiseksi, alkuperäinen julkaisupäivä 20.1.2014)

Eilen illalla pitkästä aikaa sain "yhteyden", lauantaina en meditoinut lainkaan. En ollut nytkään meditatiivisessa tilassa, kunhan kuuntelin rentouttavaa musiikkia ja katselin ikkunasta ulos. Oikean käden peukalo alkoi tutusti heilua, kuten aina kun täytyy kiinnittää huomio johonkin asiaan. Edellisenä päivänä se oli merkki eräästä tunnereaktiosta, tyyliin "no niin, herätys, keskity siihen mitä tämä tarkoittaa". Mutta nyt aloin taas keskustelemaan käsimerkeillä, kun ei meillä ole yhteistä kieltä enkä näe silmilläni koskaan ketään. Enkä mä nyt ymmärtänyt niitä kaikkia käsimerkkejäkään.

Ensin kämmen ojentui saamaan jotain ja sormet suljettiin. En ymmärtänyt mitä olisin saamassa joten aloin kysyä kysymyksiä.

Vastaus kysymykseeni "kuka olet" : oikea käsi nousi osoittamaan sormilla rintakehäni keskustaa kuten viitataan itseen, vasenkin käsi teki saman ja siis lopuksi osoitin itseäni molemmin käsin. Minä itse, vai "rakkaus"? Ne ei kyllä suoraan sydämeen osoittaneet että ehkä enemmänkin siis "minä itse".

"Mitä voisin tehdä auttaakseni" : kämmen ojentui eteenpäin kämmenpuoli ylöspäin eleeseen jonka käsitän antamiseksi koska sormia ei suljettu joka on taas saamista. Eli anna. Niin, mitä, kyselin ja käsi nousi ylöspäin sormet otsalleni eleeseen "ajatella". Eli antaa ajatuksia, tietoa? Kenelle? Tämän bloginko kautta, en ole muuta tietoa jakanut? Tai ehkä sittenkin saan itse ajatuksia?

Seuraava jota en tajunnut: kämmen pystysuorassa sormet suorina eteenpäin (ei siis ele "antaa" vaan joku muu, kätellä, sopimus?) ja sen jälkeen nyrkkiin ja peukku ylös tosi voimakkaasti eleeseen "ok, hyvä". Teinkö jonkin sopimuksen joka hyväksyttiin?

Ja sitten symmetrisesti kädet löysässä nyrkissä, peukalot sormien ulkopuolella alaspäin. Ne lepäsivät jalkojeni päällä kun olin istuvassa asennossa, nyrkeissä siis tilaa sisällä kuin pitäisin jotain niissä kummassakin, lippua, sauvaa tai jotain. Jotenkin sellainen päättäväinen "valtaistuin asento"? Intiaanit ehkä istui niin, täytyy tarkistaa.

Ja unohdin vielä yhden, kädet ylhäälle ja kämmenet otsalle limittäin toisiinsa. Korjasin hiukan taaksepäin kun en tiennyt miten asetella sormet mutta ne korjattiin takaisin limittäin, ei sormet lomittain toisiinsa rukousasentoon. En osaa ajatella tälle selitystä kuin liittyen johonkin tärkeään ajatteluun kenties...

Pahoittelin välillä että toinen käteni ei aivan toimi ja niin sitä alettiin hoitaa pitkästä aikaa! Olen selvästi tekemisissä jonkin älyllisen ajattelun kanssa, sillä hoito ei taaskaan ollut enää ravistelua vaan nyt voimakkaasti harjoitettiin jänteitä jotka ovat jääneet  täysin jumiin. Niitä taivutettiin voimalla tekemään liikkeitä jotka niille kuuluu, se sattuikin tottakai mutta olin mukana. Sitä jatkui taas pitkäveteisen kauan ja lopuksi kun irvistelin kivusta, ravisteltiin. Mun täytyy jatkaa niitä liikkeitä itsekin.

Kyllä mun täytyy jo suhtautua tähän vakavammin... mutta minkä kategorian alle laitan ohjatut käsieleet?  Kun olen ihan järjissäni. Mutta voi huhhuh miten se liike on mielenkiintoinen kun käsi nousi ylöspäinkin ja kääntyi niin se liike muodostui tärinästä, lihas impulssit käänsivät tärisemällä käden suunnan. Pysäytän liikkeen aina välillä tarkistaakseni etten vahingossa itse ala sitä suuntaamaan ja se jatkaa liikettään pysähdyksen jälkeen.

En saanut mitään suurempaa rakkaustunnetta, tietysti se tunne oli kokoajan tavallaan rinnassa mutta ei mitään sellaista valtavaa riemukasta kutittelua kuin jouluna. Se oli ilmeisesti se vihkimys-osa, luin siitä asiasta kanavoinnista jonka kopsasinkin tänne viimeksi. Olen huomannut että rakkaustunne on lisääntynyt, jos näen tv:ssä jonkin ilahduttavan asian, se tulvahtaa voimakkaana, jos saan kivan viestin, jos on muuten kiva hetki miehen ja kissan kanssa, jne. Lisään sitä kuvittelemalla olevani yhtä vaikkapa taivaalla loistavan tähden kanssa, esim. lauantaina illalla oli tosi vahva tunne sen jälkeen kun katselin tähtitaivasta ja kuutamoa... tunne että pystyn mihin vaan. Jonkin 16. vai 17. päivän kanavoinnin mukaan tänä viikonloppuna vanhat mestarit olisivatkin olleet erityisesti mukana neuvoja antamassa (luin sen jälkikäteen eilen jostain englanninkielisestä versiosta eli sitä ei oltu suomennettu).

Olisiko tällä mun blogilla sittenkin joku pienen pieni merkitys? Tämähän alkoi työasioiden purkamisella ja nyt pureskelen ja oksennan tähän kaikenlaista hajanaista tietoa joka itseäni kiinnostaa. Vähän kuin pöllön oksennuspalloja joihin on tiivistynyt kaikenlaista materiaalia viikon varrelta.