(Uudelleenjulkaisu, alkuperäinen julkaisupäivä 13.3.2017)

Pieni tauko oli todellakin tarpeen, sain asioita järjesteltyä omassa mielessä.

En mielelläni jakaisi henkilökohtaisia kokemuksia mutta siihen on kyllä kehotettu. Yritän saada arkityötä vähemmäksi sillä tuntuu että stressaannuin ja viesteissä viikko sitten kehotettiinkin jättämään koko työ, että olisin aina tavoitettavissa sitten siinä vaiheessa kun olisi kiireellistä kerrottavaa. Kaikki järjestyisi ihmeellisesti vaikka olisinkin ilman rahapalkkaa, mutta en vielä uskalla luottaa siihen. Ehkä asiat pikkuhiljaa menevät itsellään siihen suuntaan. Ainakin oli aika ihmeellistä miten olin niin työasioiden pauloissa että yksikin päivä meni ihan kokonaan piloille siinä fiiliksessä, mutta illalla sain idean ja toisenkin ja olin lopulta ihan positiivisissa tunnelmissa. Sen oikein havaitsi miten erikoinen se täyskäännös oli joka tapahtui ajatuksissa ainoastaan heti kun vain löysin pienen johtolangan miten edetä. Ei mitään katkeruutta enää, kaikki se paha mieli oli poissa.

 

Pyysin viikko sitten viesteissä myös että näkisin jotain omin silmin vahvistukseksi, sillä on tosi vaikea luottaa näkymättömään. Ei, se ei olisi kuulemma kannaltani hyvä vaihtoehto. Oikeastaan ymmärränkin miksi, ostin nimittäin pakon edessä kuitenkin uutta tekniikkaa, kirjoitusvälineistöä ja testasin sen videotoimintoa. Salama oli päällä, jolloin edessä singahtava pölyhiukkanen sai slaagin aikaan. Orbi! Kaikki valot päälle olkkariin ja tuohtuneena ajattelin miten kehtaavatkin ajella täällä mun asunnossa. No videon katselu vähän kyllä rauhoitti, ehkä se kuitenkin oli pölyä vaikka lensi kyllä jotenkin ihan itsellään vaakasuorassa siitä ohi. Haha.

 

Huomasin Tähtipäivän esittelyvideon ja tuntui että sinne kannattaisi kyllä vaivautua paikan päälle katsomaan. Jokin vahvistus puuttuu itseltäni että ymmärtäisin kanavoinnin olevan ihan todellista, olen itseni pahin skeptikko joten oikeastaan olisi ihan pakko mennä. Ilmeisesti siellä saattaisi jopa tapahtua kauniita asioita koska yhteisesti sellaista toivotaan. Sepä vasta olisikin jotain.

 

**

 

"Esko Mustonen kirjoitti eläkeläisenä viisi henkisen alan kirjaa, joista ilmenee, että hänellä itselläänkin oli eri elämänvaiheissa paranormaaleja kokemuksia. Kirjassaan Enkelten maailma Esko Mustonen kertoo mm. Oulun pommituksesta 21.2.1944, jolloin hän kotipihallaan kuuli äänen: -Äkkiä juoksuun, se tulee tähän… Tuo ääni pelasti hänen elämänsä, sillä hetkeä myöhemmin hänen seisomispaikallaan oli monttu.

Missään noista kirjoistaan Esko Mustonen ei kuitenkaan vihjaise, että hänellä oli säännöllinen yhteys opastavaan ääneen jo ennen ensimmäistä kirjaansa Poltergeist (WSOY 1986). Iso Veli, kuten Esko ääntä nimitti, oli tarkoin vartioitu salaisuus hänen elämänsä loppuun saakka.

Sodankylässä hän koki voimakkaan enkeli-ilmestyksen. Toinen merkittävä enkelikokemus tapahtui myöhemmin Karkkilassa, kun Esko näki kesämökillä ollessaan enkelin. Molemmista enkeleistä Esko Mustonen on tehnyt havainnon jälkeen piirroksen. Ei ole siis ihme, että Esko kirjoitti 90-luvun alussa kirjan Enkelten maailma. Tuossa kirjassaan hän paljasti myös omia kokemuksiaan, mutta ei suinkaan kaikkia, sillä kumpikaan edellä mainituista tapauksista ei sisältynyt Eskon omaan enkelikirjaan.

Esko huomasi, että salaperäiseltä ääneltä saattoi kysellä sekä henkilökohtaisia että yleisiä asioita, joihin Iso Veli aina antoi vastauksensa. Esko ei kuitenkaan koskaan kysellyt mitään arkipäiväisiä asioita, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Kirjojen kirjoittamisen yhteydessä Esko Mustonen kyllä keskusteli Ison Veljen kanssa, mutta mitään ehdottomia käskyjä tai määräyksiä hän ei ääneltä saanut.

Joskus Esko Mustonen pystyi Ison Veljen välityksellä auttamaan myös läheisiä ystäviään, jotka eivät olleet saaneet vaikeisiin ongelmiinsa vastausta mistään muualta."

http://www.ultra-lehti.com/lehdet/art-0010_EskoMustonen.html