(Uudelleenjulkaisu, alkuperäinen julkaisupäivä 13.12.2017)

Aamuyöllä 12.12 kuulin vähän omituisen ovikellon äänen, mietin että heh mullapa ei ole ovikello toiminnassa. Sitten tajusin pikkuhiljaa että se kuuluu tuonpuoleisesta ja on kohtelias kysymys henkimaailmasta "saammeko tulla sisään?" Ounou, taas niin yllättäen! Toivon päivisin että näkisin jotain mutta nyt päätin että en todellakaan halua nähdä mitään yöllä. Kuuntelin kuitenkin onko jollakin asiaa. En kirjoittanut sitä ylös sanatarkasti mutta olisi mahdollisuus kokea jotain jos tahtoisin tulevaisuudessa, jne.. loput unohdin. Joudun ehkä taas odottamaan ties kuinka kauan seuraavaa kertaa... siis niiiin pettynyt taas omaan pelkuruuteen, murrr!

Kysyin siitä viestissä ja vastaus kuului: "Ei välttämättä tarvitse olla aistivinaan mitään erikoista mutta siinä ajatuksessanne tajuatte miten joku suuri olemus loisti kanssanne hetkisen eikä mikään erikoinen asia ollut kyseessä kuitenkaan, vaan päinvastoin täysin normaali ja kannaltanne tavanomainen asia."

:´(

 

Tajusinkin että koska en tiedä mitä odottaa, oletan näkeväni jonkin fyysisen hahmon josta olen lukenut jonkun muun kokemuksissa. Mutta eihän se voi ollakaan juuri samanlainen kokemus kun jollakulla muulla. Aivan! On vain oltava avoin mieli, mulla nyt jotenkin joku tietty mielikuva vain päässä.

Seuraavaksi sain vastauksen pelkokysymykseen: "Ilmoittaisimme ehkä lisää sellaisesta taajuudesta jota käyttämällä onnistutte pelkonne hälventämään että todellakin sellaista intoudutte käyttämään enemmän jos todella haluatte. Vaan on hieman erillinen asia näin yhtäkkiä katsottuna maailmassanne vaikka intouduttekin kyllä loistokkaasti pyrkimään vapaaksi hallinnastanne jossa elätte.

 

Ehkä lisäisimme hieman vettä myllyyn kertomalla jostakin sellaisesta tavasta jaloitella esikuvallisesti, että miten pyöreällä tavalla voittekaan ilmestyä itse esille ollessanne unikuvissanne matkalla (eli miten matkaamme unissamme, näin tässä kohtaa valopisteen mielessäni).

Olemme ensin varanneet jonkin pysähdys aseman esikuvillenne (keho?), jolloin jokainen kansoittaa kuitenkin kaikenlaista matkaa toisenlaista pyytelemättä mitään esille lipuntarkastaa, valvojaa. Korostamme matkallanne pysyttelevänne aikuisten seurassa ettekä ota matkallenne mitään erikoisia tavaroita pysyäksenne matkassa. Korostamme ettei ole tarve siis salailla sellaista tajunnanmatkaa joka tulisi jokaiselle luonnostaan.

 

Kokeilkaa toisianne kannustaa siten mahdollistaen toisenlaisen arvokkuuden saapumisen millätavoin oletattekin olevanne pysyvästi toisella tapaa kanavoinut arvokkaita lauseitanne. Odotelkaa milloin joku ottaa yhteyden, jolloin kannustatte toisianne matkaan oleilematta itse mitenkään kannustamassa ainoastaan vaan otatte osaa.

Mikäli kuulette korvassanne sävelen metelin sijasta, olettekin arvostaneet toisenlaista kanavaa käsitellä kuin että aloittaisitte jotakin toisenlaista alkua musiikin. Korvaamme teille menetetyn lauseenne aina jos oletatte olevanne estynyt, häiriössä olevanne, (kiireinen tai ei sillä taajuudella jolla kanavointi onnistuisi), joten ilmoitamme oletteko oikealla aaltopituudella. Olkaa maisemissanne uudessa. Näkemiin."

 

------

 

Kuten arvasin, olen nukkunut kaksi viime yötä todella sikeästi eikä mitään ole kuulunut ei näkynyt. Ehkä se oli 12-12 portti  joka on taas kiinni, tai jotain. Odottelen joulun aikoihin jotain jälleen...

Timo Tahvanainen Rajatieto TV:stä esittää hyvin, miksi on niin turha tuomita kenenkään kokemuksia: "Jokainen kokemus on yksilöllinen. Ihmisen kokemus on yksilöllinen. Samoin jokainen tulkinta omasta kokemuksesta on yksilöllinen. Se riippuu kokijan taustasta ja hänen olemassa olevasta ymmärryspohjasta."

------

 

Kappas vain! Luin että joku itselleni tuntematon näkijä-elokuvaohjaaja on saanut juuri aivoinfarktin, googlasin hieman ja olipa taas synkronismia lukea sellaisesta jonka itsekin on kokenut.

 

"Ensimmäisistä öisistä koputuksista kului vuosia, joiden aikana Kaija määrätietoisesti torjui yhteydenotot tuonpuoleisesta.

"Sanoin yöhön, etten ole käytettävissä", Kaija kertoo. Sitten vain tuli se kerta, jolloin Kaija rohkaistui vastaamaan.

"Kun kommunikaatio avautuu, se tuntuu ihan normaalilta. Aivan kuin tosiaan kulkisin pojan seurassa ja hän puhuisi kanssani suomeksi. En vaivu transsiin enkä puhu ääneen, vaan keskustelemme ajatuksilla."

 

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/kaija-juurikkala-puhuu-henkien-kanssa-eika-enaa-pelkaa-pimeaa

 

------

 

Braco livelähetykset taas 19, 20 ja 21.12! http://braco-tv.me/livestream.jsp