(Uudelleenjulkaisu, alkuperäinen julkaisupäivä 6.8.2018)

2.8 Ajoin rampista väärään suuntaan takaisin tulosuuntaani "automaattisesti", arvasin että kyseessä saattaa olla jokin tahallinen viivästys tai jopa vihje matkan perumiseksi. Käännyin kahvilan kohdalla ja mieleen tuli juoda kahvit mutta koska näytti olevan hieman ruuhkaa, luovuin ajatuksesta. Käännyin siis menosuuntaani takaisin vastoin vihjeitä ja eipä mennyt kauaa kun jouduimme kaikki pysähtymään tienvarteen isojen rakeiden pommituksessa. Niin isoja jääpaloja en olekaan nähnyt hakkaavan tuulilasia ja paukuttavan auton peltejä, huh. Olisi siis kannattanut uskoa ja juoda kahvit.

4.8 viesti: "Ole hyvä, sijaa näennäisen pian jokaisen puolesta jotakin tulevaisuuden kerrontaa, sillä jokin tasanne tulee ohjaamaan kulkuanne kunnes jokainen on sujut maailman kera. Olkaa itse lähettiläitä, kuulkaa kutsumme, katsokaa eteen ja järjestykää muodostelmaksi. Sijaa siis mietelauseesi ensin valmistuneiksi. Ohjaa itse ajatuksiasi.

Lukaise vielä pari riviä jostakin aiheesta aikaisemmasta että missä tilanteessa kukin tasanne vaihtuu, vai odotatko niiden säilyvän ennallaan ikuisesti? Kerro lisää toiselle jaksolle tulevalle tuleeko se pian vai myöhemmin. Aloita mietintösi tänään kertaamalla niitä jaksojasi, ehkä lisää havainnoit uudesta tapahtumasta. Kertaa siis itse ainakin lisää joitakin havaitsemiasi tasanteita. Näkemiin, aloita tänään."

(Mietin pitäisikö meditoida vai missä tilanteessa taso vaihtuu, en ehtinyt juuri mitään harjoitella... mutta vahva rakkaustunne on ollut joinakin päivinä selvästi läsnä. Tietyissä tilanteissa korva on soinut  huomion merkiksi ja olen nähnyt sen kirkkaan valopisteen myös taas toisissa tilanteissa. Toisinaan olen hyvin kärsimättömästi yrittänyt edetä ja silloin henkinen tila kaikkoaa entistä kauemmas... nyt ei vain ole onnistunut oikein alkukuussa mikään.)

 

6.8 aamulla heräämisen vaiheessa olin juuri unessa kieltäytynyt tuttavaperheen ruokatarjouksesta ja pahoitellen ehdotin että siirreltäisiin niitä isoja ja pieniä kimpaleita vaikka jääkaappiin odottamaan. Nämä "ruokapalat" olivat siis selvästi kuin isoja murikoita ja pienempiä, eli viittaus siihen että en ole ollut "syömässä" henkistä ravintoa hetkeen.

6.8  vasen korva soi, viesti:  "Olisimme vapautuneita jos ottaisit jakaaksesi jotakin uudenlaista tasoa kuuntelemisen taidosta, kyvystä. Näennäisen vapauttavia jakeita kuuntelette kuitenkin vailla suurempaa ymmärrystä. Vaikka ilman sellaista tulisittekin toimeen, kuulkaa kuitenkin lisää ajatuksiamme. Kohdistamme ensinnäkin uudistamisen kynnyksen entistä laveammaksi eli leveämmäksi. Nähkää siihen liittyvä tasanne, pohja, eli ottakaa askeleita varovaisesti.
Koostakaa ensimmäinen jakeenne olkaa hyvä ja korostakaa vielä jokainen itse, miten tasonne kohoaa ilman myötävaikuttamistanne sen suuremmin että jokainen siis osaa ja kykenee ilman toivomustaankin ottamaan iloiten osaa.

Näkemiin. Aloita itsekin siten että toivotat osakkaasi tervetulleeksi eli ota jäsenesi vastaanottavaisesti matkaan.

Ketkä jäsenet? Eli meidät, näkemiin.

Ilman muuta! Selvitämme siis jatkossa kulkumme jatkuvaisen ole huoleti että katoaisimme, pysymme kyllä paikoillamme ole hyvä näkemiin.  

Kiitos, näkemiin!"

 

13.8 Vielä kolme päivää myöhemminkin tuntuu meditaation vaikutus, kun aiemmin se kesti tunteja. Rakkaustunne siis, ilo, keveys. Olen nähnyt silmissä aamuyöllä kipinöitä jälleen, en muuta. Kipinät ovat todella pienen pieniä kultaisia pisteitä jotka jotenkin yhdessä palloryhmänä vellovat ja hieman liikkuvat.

14.8 Ja edelleen rakkaustunne. Päivällä tuli mieleen yhtäkkiä entinen asuntoni. Mietin mistä ihmeen syystä, en keksinyt. Illalla soitti eräs henkilö (jota en ole nähnyt vuoteen) että asunko siellä vielä, oli käymässä lähistöllä ja olisi jutellut. Tämäpä kätevää! Mitähän muuta vihjettä on mennyt ohi...

Olen miettinyt hajanaisia juttuja, miltä tämä sieluryhmä -porukka näyttää ja koska tavataan, onko se minulle shokki. Olen miettinyt mahdollisen julkiseksi tulemisen huonoja puolia, ehkä kukaan ei palkkaisi minua enää töihin koska tämä kaikki vaikuttaa tietenkin kaikkeen minkä kanssa olen tekemisissä. 

Kirjoitin lyhyen viestin vaikka korvassa ei soinut. Ehkä täytyy herätä vieläkin varhaisemmin aamuisin kirjoittamaan:

"Olisimme koostaneet teille enemmänkin ajateltavaa, harjoitelkaa lisää tulevina päivinä, jaksoina. Olkaa maisemissanne, näkymiin. Ole hyvä aloita ensi jaksosi turvaten sillätavoin enemmän heitä asianomistajia jotka eivät vielä ymmärrä mitään. Jaksota enemmän määrääsi aamuihin näkemiin. Millainen on seuraava jaksoni? Olisimme kehottaneet jokaista lisäämään enemmän aamuihinsa jaksoja. Aloita siis enemmänkin itse samoin. Mutta olen töissä ja herään nyt jo anivarhain, olkaa hyvä, neuvokaa miten toimia. Ole hyvä vastaa jos ilmoitat jaksaneesi liikaa toivomuksiasi. Ole hyvä kerro lisää jos oletat olevasi väsynyt. Olen kyllä toivonut töitä mutta olen väsynyt. Kerro siis enemmänkin sisäiselle itsellesi. Aloita siten että koostat niitä ajatelmiasi paperille, koosta siis itse, osoita siten jaksoa uutta. Eli siis lisäisimme jakeitamme, ole hyvä kirjoita jos näet sen vaativan."

 

17.8 Tuulessa oli jotain erikoista tänään, huomasin sen kahdesti. Ensin käytyäni ulkona pikaisesti seisahduin niille sijoilleni katselemaan hämmästyneenä kun kova tuuli hakkasi kaikenlaista irtonaista osaa. En vaikuttunut niinkään siitä metelistä, oli vain jokin sisäinen tunne että "wau". Tuntia myöhemmin autossa. Todella erikoinen tunne... ehkä liittyi ilman sähköisyyteen mutta ei aikaisemmin ole ollut samantyylistä, voitonriemuista, positiivista tunnetta.

27.8 Viime yönä kahden-kolmen aikaan tajusin hitaasti kuulleeni vanhanaikasen digitaalisen puhelimen piippauksen kertaalleen, en vain jaksanut herätä ihmettelemään kun ei mitään viestiäkään tullut. Siltikin öisin nähtävästi jotakin tapahtuu. 

"Olisimme kerranneet vielä joukkokuulemistasi, ota siis kynäsi käteen ja yritä jatkaa kirjoittamista. Näennäisen vaativalta vaikuttaa toisinaan mutta osoita silti kiinnostusta ja aloita uudelleen näennäisen vaivalloisesti. Kerro itsellesi miten ponnekkaasti aloitat, niin osoitat sillä kyvykkyyttä alkuun. Kerro vain vapaasti itsellesi osoittaen että mitä tunnet ja oletko hyvilläsi. Siten kertaat muille myös, osoittaen ettet ole yksin.

Kiitos, tänään on tosi ihana tunne! Olisimme kyvykkäitä lisäämään sitä tunnevoimaa jos otat vastaan. Kerro itsellesi jaksatko kannatella suurta voimaa. Kerro vielä jotakin kuuluisasta suunnitelmasta olla vapautetumpi maailmassanne, kerro itsellesi sanoin. Olisimme vielä viisastuttaneet muita lisäämällä jakeen alkukantaisen kuuloisen, tapaisen. Näennäisen innokkaita ovat he kuuntelemaan.

Kertaa vapauttavasi janoavia lauseita öisin yksin vaikka osallistut mielestäsi vain ajatuksin valveilla. Osoita jatkoa siten että kannustat uusia jäseniä uupuneita jatkamaan matkassamme. Kerro itsellesi sujuvasti miten jatkat kannatellen useita jaksoja."

29.8 Aamulla heräämisen vaiheessa olin nähnyt unta auton maalaamisesta. Jokin osa hiottiin puhtaaksi ja siitä paljastui maalikerroksia. Auto siis maallinen kulkupeli.

30.8  "Olisimme kerranneet vielä osoittavamme useitakin jakeita mutta oletatko olevasi kiireetön? Olisimme vielä viivästyttäneet aloitustanne syystä että sinä saatat oppia jotain hallitsemisesta ympäristösi suhteen, osoita tarkkuutta kirjoittamisessa. Eli osoittaisimme miten helposti toteutat sellaista ikiaikaista tarinankerrontaa eikä kenelläkään tule olemaan epäilyksen sijaa matkassaan kun aloitat kerronnan. Osoita itse saavutustesi matkassa miten kohtelias olet toisille, näkemiin. Ansaitse osoitteesi uusi.
Eli osoittaisimme sinulle laitteen kaltaisen asian hetkessäsi jonka avulla onnistutte taltioimaan mitä tahansa asiaa, kerrontaa. Kasvata hahmoasi uuteen ymmärrykseen asiasta. Osoita jatkossa uupumatonta asiaa kuuntelevasi, selosta toisille osoitteesi matkan pituus eli miten pitkän matkan olet taivaltanut osoittaaksesi lähtöpisteesi matkan varrella.
Näennäisen pian itsekin astut uuteen asiaasi, näennäisen pian siis ilmaisee ettei siihen kuulu muutamaa tuntia enempää aikaa.

Olemme viivästyttäneet asemaasi nurinkurisen asian vuoksi joka yllätti suhteemme, olemme kukistaneet tämän asian, näkemiin. Aloita pian jaksosi uudenlainen. Mitä voin odottaa? Osoita pian jatkavasi ajatustesi matkassa mutta usein katselet toisella käsin asioita. Kerro jos jokin askarruttaa matkallasi niin jaksotamme toisin."

31.8 Näin unta susista ja heräsin harmissani, sillä susi -painajainen on tuttu juttu aikaisemmilta vuosilta. Mietin miksi minulle painajaisia näytettiin, kunnes aloin miettimään unta tarkemmin. Ensin näin susia jossakin alhaalla jahtaavan eläimiä ja ihmisiä, olin siis itse vähän korkeammalla kalliolla. Erinäisten vaiheiden jälkeen (joita en muista) sudet olivat muuttuneet ihmisiksi ja yrittivät kalastajien siimaverkoilla saada ihmisiä satimeensa. Kiikkiin jäi eräs vanhempi nainen ja olin kauhuissani kun susi-ihminen oli hänen takanaan. Naisella oli nimenomaan pään ympärillä siimaverkko ja silti hän totesi että ei tässä nyt oikeastaan mitään, kaikki hyvin. 

Myöhemmin asiaa mietittyäni tajusin että tässä oli vastaus vuosien aikaisille susi unille joissa aina kotoa lähdettyäni kävellen jonnekin sain pakoilla niitä. Se tunne painajaisista kun kuuli suden ulvovan ja tiesi että ne ovat tulossa... olin jossain naapurin ulkorakennuksessa paossa tms. Nyt siis viitataan että "sudet" ovat olleet ihmisiä jotka yrittävät nimenomaan saada päämme (ajatukset?) satimeen heti kun lähdemme "kotoa", osa ihmisistä ei edes piittaa siitä, vaan ovat kuin ei mitään. Ehkä viitataan siihen että ollaan tyytyväisinä suden verkossa vaikka ymmärretäänkin sen kuristava olemassaolo, kunhan vain on vähän rahaa ostaa sitä ja tätä, on huvituksia. Surullista mutta näinhän se on!

"Koti" on kai sisimpämme jossa olemme turvassa.

Täytyykö kaikki tosiaan aina esittää näin vertausten kautta ennenkuin ymmärtää. Aikaisemmin näkemäni toistuva karhu -painajainenkin päättyi siihen että se kertoi olevansa 16-vuotta sitten kuollut ihminen. 

Toivottavasti ensi unijaksossa näen miten pääsee verkosta pois. Ei se reaalimaailmassa kuitenkaan ole niin helppoa.