17.2

Tein sen kvanttimatkan Egyptiin siis 11.2. No tänään selasin kalenteriani, se on kirjan kokoinen, violetit kannet, sillä tykkään yhä kirjata ylös kaikkea käsin. Haaveilin kesästä, ja kuten usein, kirjoitan terveisiä tulevaisuuteen kalenterin sivulle, tyyliin "hei mitä kuuluu" ja tervehdyksen päivämäärä kun olen ollut vähän alamaissa ja toivonut tulevaisuudelta parempaa. Usein se on ollutkin parempaan suuntaan ja olen muistellut sitä apeutta kun olen terveisiä kirjoittanut. No, niin tein nytkin. Avasin kirjan sattumalta juuri juhannusviikolla 25, katselin siinä vasenta sivua että maanantaina kesäpäivän tasaus, torstainan täysikuu, perjantaina juhannusaatto...voi mitähän elämääni kuuluu. Oikealla sivulla on aina tyhjää tilaa johon voi kirjoittaa lisää, taitoin siihen sivun yläkulmaan merkin että tiedän aina milloin juhannusviikko on. Sitten mieleeni tuli että miten tämä on jotenkin tuttua, katson vasenta sivua, kirja on keskeltä auki, teen siihen KIRJANMERKIN. Minähän siellä kvanttimatkalla Egyptin torilla avasin sen hopeisen kirjan keskeltä ja otin sen kirjanmerkin itselleni... nyt jätin sen kirjan keskiosaan.

Laitan siis muistiin viikko 25, mitähän tapahtuu? Luulisin että se on ainakin omaa henkilökohtaista edistymistäni mutta saattaa liittyä myös johonkin suureen yhteisölliseen asiaan joka ratkeaa. Joka tapauksessa se on jotain suurta.

 

 

Viimeaikoina on myös ollut enemmän hajamielisyyttä ulkomaailman asioiden suhteen, ne eivät voisi vähempää kiinnostaa. Mutta se ilmentyy siten että jos käyn harvoin kaupungissa, siellä on tosi vaikea ajaa huomioiden kaikkea yhtäaikaa. Kaikki huomio on kiinnittynyt viimeaikoina rauhallisempaan etemiseen, sisäiseen opiskeluun, on yhä vähemmän vallalla maallisissa asioissa, varsinkin sellaisissa jotka täytyy kiireessä tehdä. 

 

Katsoin juoksumatolla videota King Tutankhamon's shocking origins. Siinä mm. että Nefertitin kuuluisa patsas saattaa olla myöhempien aikojen väärennös, ja että siltä puuttuu palasia, esim. vasen silmä. (Näinkin unimatkalla "Nefertitin" rintakuvan ja siinä oli erilaiset kasvot).

Lisäksi pyramideista että vasemmalla oli aina miespuolisen puoli ja vasemmalla naisen puoli. Jos samaa soveltaa korvan äänimerkkeihin, aluksi sain aina viestejä miespuoliselta puolelta ja nyt on oikea korva alkanut soimaan enemmän kun olen edistynyt. Ehkä naiset ovat siis vielä korkeammassa asemassa kuin nämä "isäleijona" ja muut opastajat, enkä ole vielä tavannut paljoakaan heitä naisia. Lisäksi on alkanut tuntua että leijonahahmo saattaa myös olla vain vertauskuva.

 https://youtu.be/DKluUdV6ddw

 

Kirjasta Egyptin salaisuuksien jäljillä, huomasin että ylipappi toisti samaa "näkemiin" -lopputervehdystä kuin mitä omissa viesteissäni on...

- sivu 76: Ylipappi opettaa Paul:ia suuressa pyramidissa: "Etsi mielestäsi se salainen käytävä joka johtaa sinut omassa sielussasi olevaan salattuun kammioon. Tuolloin olet löytänyt jotain todella merkittävää. Salaiset kammiot ja muinaiset tiedot löytyvät omasta luonnostasi. Pyramidin opetus on, että ihmisen on käännyttävä sisäänpäin ja kuljettava olemuksensa tuntemattomaan keskipisteeseen löytääkseen sielunsa, aivan samaan tapaan kuin hänen on kuljettava tämän temppelin tuntemattomiin syvyyksiin löytääkseen sen syvällisimmän totuuden. Näkemiin!"

 - sivu 102 herra Ades puhuu: "Mielestäni meidän ei pitäisi asettaa rajoja alitajunnalle. Selvänäköisyys näyttää olevan yksi sen luontaisista kyvyistä. Toisin sanoen alitajunnalla on omat kykynsä nähdä, kuulla ja tuntea. Ne eivät ole riippuvaisia fyysisistä elimistä kuten silmistä ja korvista.Hypnoositila vetää henkilön huomion pois näistä fyysisistä elimistä."

- sivulla 150-151 islamin profeetta Muhammedin alkuajoista: "Rooman sibylliiniset oraakkelit ovat ilmoittaneet Kristuksen tulemisen ja olivat vaienneet sen jälkeen. Kristus tuli lopulta ja puhui niille jotka halusivat kuunnella häntä ja poistui sitten iässä, jolloin useimmat ihmiset eivät olleet vielä löytäneet paikkaansa aineellisessa elämässä, saati sitten hengellisessä elämässä. Vajaat 600 vuotta tuon tapahtuman jälkeen saapui tämä toinen tuntemattoman jumalan profeetta. Hän oli onnekas saadessaan vaimostaan ensimmäisen oppilaansa. Seuraava henkilö jolle hän kertoi luolan tapahtumista oli Waraquah, vanha kyyryssä kävelevä sokea tietäjä joka varoitti häntä: "Sinut ajetaan varmasti maanpakoon koska tavallinen kuolevainen ei ole koskaan tuonut sellaista mitä sinä tuot, joutumatta ankaran vainon uhriksi."

Mutta innoittuneen profeetan on aina siedettävä yksinäisyyttä ja väärinymmärryksiä. Hän saa niistä kyllä korvausta, joka on liian näkymätöntä ja käsin koskettelematonta jotta tavalliset massat pystyisivät sitä ymmärtämään. Jokainen uusi uskonto joutuu aluksi itsepintaisten ja tyhmien ihmisten kivittämäksi. Hänen ystävänsä ja sukulaisensa muodostivat ensimmäisen uskoon kääntyneiden ryhmän. Vähitellen kasvanut ryhmä kokoontui kolmen vuoden ajan rukoilemaan täysin salassa, sillä kohtalon asettama ajankohta, julkisen paljastamisen aika, ei ollut vielä koittanut.

Ja sitten ääni puhui jälleen profeetalle sanoen: "Tee tunnetuksi käsky joka sinulle on annettu." Muhammed ei epäröinyt kutsua koolle kaikkia ihmisiään ja varoittaa heitä, että elleivät he hylkäisi esi-isiltä perittyä uskonnon irvikuvaansa ja palaisi todelliseen palvontaan, Allahin viha lankeaisi heidän päälleen. He kuuntelivat kokematta kääntymystä ja poistuivat vihaisina. Mutta tuli paloi nyt Muhammedissa ja hän matkusti paikasta toiseen saarnaten sanomaa."

 

15.2

Tein kvanttimatkan nyt Egyptiin 11.2.2021. Halusin käydä tutkimassa Egyptiä portaalin kautta, koska tuntuu että Egyptistä on olemassa jossakin toisaalla kaksoiskappale, tai sitten se on vain muistoissani entisestä elämästä. 

Luulen että kolme asiaa joita sormilla opiskelin olivat opastaja (kissa), rakentaja/kerääjä (kala), lähetti/jakelija (kamelimies). Eli nämä olivat henkisen työn tekijöitä. Uskonnollisessa merkityksessä tietenkin "kalastaja" voisi kuvata kultaisen kalan metsästäjää. "Hampaita ja leukoja" -vertausta en ymmärrä, viittaisi leijonan vahvoihin piirteisiin... Eli nyt olen matkoilla saanut "helmen" simpukan sisällä, taottuja "hevosenkenkiä" kullasta ja hopeasta, nyt se "aarre" oli ilmeisesti tämä kultainen kala ruokohäkin sisällä... Kirjakin esiintyi jälleen jossa oma nimeni sisällä, tietäjä istui jälleen teltassa, leijona oli jälleen, vuorenhuippu, lampaat...

Video on täällä, kuin sattumalta nyt löysin sen Turkissa kuvaamani videon jossa säikähdin kun jalkoihini ilmestyi kiehnäämään kissa, ja tietämättäni olin tietysti vain meren etäisyydellä Egyptistä. Hassun synkronismin takia se sopi tähän kvanttimatkaan aika hyvin.

Lähden Egypti-aiheisen seinävaatteeni kautta, hopeista säiettä pitkin, kohti hopeanväristä tähteä. Seuraan valkoista lintua vuoren rinteelle, ylhäällä liehuu lippu jossa hopeinen tähti tummansinisellä pohjalla, suunnistan sen suuntaan ja otan sen mukaan. Valkoisia lampaita, pyöreä portti, kauempana kylässä näkyy pyöreitä kattokupuja, ihmisiä, hiekkainen katu, rakennus jossa mustat ikkunapielet, menen sisään. Toimistopöydän takana istuu hahmo jolla ruokokynä, istun tuoliin. Se puhuu, minä vastaan, se kirjoittaa kauan ja näyttää tekstin mulle, nyökkään, se allekirjoittaa. Lähdemme takahuoneeseen kalteriovien taa, oikealla pienessä sivukammiossa se ottaa kankaan sisältä pyöreän sileän kristallipallon johon näyttää sormellaan. Voin astua palloon sisälle jonnekin jossa ylhäällä on kattona valtava kupu, siellä katossa vilahtaa salama. Tulen takaisin pallosta koska en ymmärtänyt siitä mitään. Hahmo laittaa pallon takaisin, istumme nojatuoliin ja hän selittää, kuuntelen ihmeissäni. Selittäen kämmenillään muodostaen kuperan ympyrän, jonne pyytää minua laittamaan sormen, tulee hopeinen kalvo joka muuttuu kivikovaksi palloksi sen kämmenien väliin. Naputtelen palloa, se pyörii pöydällä, hahmo ottaa sen jälleen käteensä, siellä näkyy maisema, kattojen siluetteja jota kosketan. Kuu, ja aurinko joka kulkee maiseman yli, ihmiset touhuavat, joku lakaisee, kissa, katu, tori jossa myydään kuivattuja yrttejä, mausteita. Ostan hedelmän, syön sitä samalla kun seuraan kissaa telttojen väliin pienelle viileälle kujalle. Tulen aurinkoiselle kadulle jossa vilskettä, hedelmäkärryjä vedetään, hiekka pölyää, myyntitiskillä on paksuja nahkakantisia kirjoja joiden sivureunat ovat kullanväriset, teksti kannessa on punainen. Selaan kirjaa, siinä on jälleen oma nimeni. Otan toisen hopeakantisen kirjan jossa punainen teksti, kellertävät sivureunat. Avaan sen ihan keskeltä, siellä on litteä nahkainen lukumerkki, luen kirjasta vasenta sivua, en näe mitä siinä lukee, suljen sen, otan lukumerkin itselleni. Lähden katua alas, tori loppuu, tulee pensaita, rannassa puinen laituri, pesen kasvojani. Ruokojen edessä on kala, näen sen auringonpaisteessa hyvin. Se katselee minua, ui jalkojeni ympäri, kysyn siltä jotain, se vastaa, ymmärrän sen puhetta, otan ruo'on ja laitan sen veteen. Kala vie sen ja sukellan sen perässä katsomaan mitä se rakensi siitä, sillä on tarkasti rakennettu umpinainen ruokohäkki jota tunnustelen. Se sanoo että voin ottaa sen, sukellan pintaan ja katselen sitä häkkiä sen kuivuessa laiturilla, siinä on oviluukku, kurkkaan sisälle, otan sieltä pyristelevän kultaisen kalan. Laitan sen takaisin, vien korinkin takaisin, istun laiturilla miettimässä. Vesi on tummansinistä, se ei ole meri, vaan rauhallisempi. Lähden laiturissa olevalla valkoisella veneellä soutelemaan, kauempana on jo virtausta, kuljen myötävirtaan, pysähdyn laiturille, kävelen maihin. Hiekkaa, polku kumpareen yli, toisella puolella valkoisempi alue, valkoinen suippokattoinen pyöreä teltta, raotan kangasta, siellä istuu joku nuotiolla jonka yllä paistuu kala. Istun, kättelemme, istuja purkaa päästään turbaanin, katselemme nuotiota. Kala tuoksuu hyvältä, syömme, juomme, hän näyttää minulle palloa johon laittaa sormen. Me istumme siellä sisällä. Saan sen valkohehkuisen pallon käteeni, katson kun istumme siellä, palautan sen takaisin, käteni olivat kastuneet kun käsittelin palloa.

Hän puhuu, pallon kuva sammuu ja sitten siinä käveli kameli ihminen perässään, autiomaassa pyramidien välissä, aurinko alkaa nousta. He menevät rantaan, kamelilla oli rahtilasti selässään joka lastataan veneeseen ja kamelin haltija palaa sen selässä takaisin. Hiekkamyrskyä vastaan se suojaa kasvonsa ohuella hunnulla, huimaa koska kameli on niin korkea, tunnen sen karvan, kyttyrän, satulan hihnat ja tupsut kuin istuisin siellä oikeasti, kamelin varpaat leveävät kun se astelee pehmeässä hiekassa. Joku hyönteinen pörrää, seuraamme tietä, tulen palmun alla pois selästä, kamelin nenässä on rengas ja sillä on oma teline minne sen saa sitoa kiinni, se jää märehtimään tyytyväisenä. Mulla on vaalea kaapu, lähden sataman toimistoon (muistan ettei ole eka kerta kun kävelen kvanttimatkalla kamelin kanssa) hakemaan rahaa kaupoistani. Paljon jyväsäkkejä, joku laskee paperin ja kynän kanssa, tervehtii minua, sanon sille hinnan, saan kokonaisen nahkaisen rahapussin joka suljetaan nyörillä. Katselen hetken joelle, valkovaatteiset naiset menevät veneellä ohi, rannassa on ruokoheinää, vastarannalla näkyvät hiekanväriset pyramidien huiput. On pimeää, lähden kotiin, kameli jää aitaukseen, portista omaan pihaan saviseinäiseen vaatimattomaan majaan jossa lapsia (edellisen kvanttimatkan kamelimiehelläkin oli perhe). Syön, vaimo laskee rahat ja laittaa ne kulmakaappiin, otan valkoisen turbaanin pois, huuhtelen pääni, otan sandaalit pois, huuhtelen jalat, käyn lattialle nukkumaan matolle vaimon viereen, kynttilä palaa ruokapöydällä.

Minut vedetään pallon ulkopuolelle ja olen taas opastajan vieressä toimistossa, hän kysyy matkastani tuntemuksia, kerron kissasta ja kalasta ja kamelimiehestä ja kysyn että mikä näitä yhdisti? Opastaja vastaa näyttäen 3 sormea, kysyen multa ymmärränkö mitä se tarkoittaa. Katselen omia sormiani ja laitan ne samalla tavoin, keskisormi yksi: tuhoisa polku johti uuden loimun toisintoon. Sormi 2 etusormi: valo tuhosi toisen kerran kaiken kertaalleen poltetun yhteiskunnan. Koukistan etusormen alas: näin poistamme tämän palaneen osuuden ja korjaamme sen. Nostan peukalon: Korjaamme sen tuhon. Eli nyt minulla on keskisormi ylhäällä, etusormi näyttää alas, peukku ylhäällä. Ehkä joku symbolinen merkki. Katselen sormiani ja olen kysyvä, opas selittää: tuhoisa polku johti ennenkokemattomaan hankalaan matkaan jollaista emme osanneet kuvitella vuosituhansien mittaiseksi matkaksi vaan osasimme ohjata ainoastaan että keräsimme teille hampaita ja kuonoja lahjatavaroiksenne. Että keräisitte niiden avulla jonkin uuden maiseman ristin muotoisen. Ihmettelen hampaita ja kuonoja, joten opas selittää: keräsimme niitä sen vuoksi että matkallanne saattaisitte osua yhteen sellaisen muodostelman kanssa että mikä selusta olisi paras lahjoa niitä muodonmuutoksen läpikäyneitä osakkaitanne jotka eivät muuten osaisi mitään tehdä asian vuoksi vaan voisitte läpikäydä kasvamisen prosessinne joka esittäytyy uudelleen jonakin valikoimattomana ajanjaksonanne tulevaisuudessa. Olen tyytyväinen selitykseen, nyökkään kiitokseksi, lähdemme ja otan hattuni ja lippuni. Ulkona hiekkamyrsky heti ovella, lähden sen mukana, tulen pallosta ulos, katselen lippuani, kysyn mikä se hopea tähti on, opas napauttelee omaa otsaansa sormella. Tummansininen viitta vilahtaa ja "isäleijona" tulee, kysyy mitä opin tällä opastusmatkalla. Selitän, nyökkään, se nyökkää ja poistuu, lähden valkoisella veneellä tähtien poikki, parkkeeraan veneen pyramidin eteen ja kävelen kotiin seinävaatteen läpi.

 

Kirjasta Egyptin salaisuuksien jäljillä sivu 70, Paul Brunton vietti nyt yön suuressa pyramidissa ja kaksi Ylipapin henkeä tuli vierailemaan hänen luonaan. "Tulin tietoiseksi jonkin uuden läsnäolosta kammiossa. Jotain ystävällistä ja hyväntahtoista seisoi oviaukossa. - - Se lähestyi istuintani ja sitä seurasi toinen hahmo. - - Heidän valkoiset kaapunsa, sandaalinsa, viisautensa ja pituutensa palaavat hetkessä mieleeni. Heitä ympäröi valo. - - Kuulin hänen äänensä korvissani, "Miksi olet tullut tähän paikkaan herättämään henkiin salaisia voimia? Eivätkö kuolevaisten tavat riitä sinulle?" En kuullut näitä sanoja fyysisillä korvillani. Ääntä jonka kuulin, voidaan kutsua päänsisäiseksi ääneksi, koska kuulin sen päässäni. Tästä voi tosin saada sen väärän vaikutelman että se oli pelkkä ajatus. Mikään ei ole kauempana totuudesta. Se oli ääni. -- Hän kuiskasi korvaani: Se, joka saa kosketuksen meihin, menettää kosketuksensa maailmaan. Pystytkö tekemään matkaa yksin?"

Hän koki tosi mielenkiintoisen "kuoleman", kokee ruumiistairtautumisen, matkaa hopeisen säikeen avulla, näkee edesmenneitä, ym. Todella mielenkiintoista!

 

10.2

Alkaa tuntua että rakennan taloa. Niin kiire on asetella lautoja, palikoita, naulata, suunnitella miten jokin asia vaikuttaa toiseen, tilata värkkiä ja keskustella vastaavien mestareiden kanssa, että ehtisi määräajassa saattamaan tämän asumuksen loppuun jossa tulen asumaan tulevaisuudessa. Ja silti väsyneenä kun olen tauolla miljoonien tuntien naputtelun jälkeen, katselen tyytyväisenä keskeneräistä tulosta, nähden sen silmissäni hienona rakennelmana... Nyt tuntuu että olen saanut viimeaikoina paljon niitä isoja lankkuja, järeätä rakennusmateriaalia.

 

Olen lukenut kirjaa Egyptin salaisuuksien jäljillä, Paul Brunton (tämä uusi painos julkaistu 2009).

"Kirja on mitä mielenkiintoisin kertomus Egyptin muinaisesta historiasta, Egyptin muinaisesta mysteeriuskonnosta, josta Egypti oli kuuluisa yli senaikaisen maailman: Egyptiin tultiin oppimaan, parantumaan sairauksista ja etsimään elämän totuutta. Ja monet maailman historiaan vaikuttaneet suuret persoonat kuten Mooses, Sofokles, Solon, Cicero, Herodotos ja Pythagoras ym. saivat vihkimyksen juuri Egyptissä."

 

Joitakin mielenkiintoisia kohtia tähän saakka:

- sivu 10, esipuhe Matti Sandström: "Tuntuu kuin jo pelkkä sana Egypti antaisi siunauksen ja yhtä varmasti kuin aurinko on noussut ja laskenut halki vuosimiljoonien, niin yhtä varmasti tulee aika jolloin Egypti nousee alennustilastaan merkittäväksi kansaksi kansakuntien joukossa, mutta kestää vielä vuosikymmeniä ennenkuin tämä tapahtuu."

"Kansalle opetettiin asioita näytelmin ja vertauskuvin, mutta ne jotka katsottiin olevan arvollisia, pelottomia ja kykeneviä ottamaan vastaan opetuksia elämän suurista salaisuuksista, heidät johdettiin arvollisten hierofanttien opastuksella sisälle Jumalan valtakuntaan."

"Me alamme huomata tervettä järkeä muinaisaikojen ihmisten näennäisessä järjettömyydessä.Me alamme huomata että heidän tietonsa ihmishengen voimista ja ominaisuuksista oli joissakin suhteissa meidän tietoamme korkeampi. Aineettomien voimien ilmaantuminen on hämmästyttänyt meidän agnostista aikaamme. Parhaat tiedemiehemme ja etevimmät ajattelijamme ovat liittyneet niiden riveihin jotka uskovat että elämällä on psyykkinen perusta. Vanhojen mysteerien ensimmäinen suuri sanoma on -Ei ole kuolemaa-. Vaikka onkin niin että sen ottaisivat persoonallisen kokeellisen todisteen perusteella vastaan vain harvat, se on kuitenkin määrätty tulemaan levitetyksi kautta koko maailman." (Paul Brunton)

- sivu 15: Kuvailu Egyptin öistä, että ne ovat täysin erilaisia kuin Euroopassa, ne ovat "pehmeitä, indigonsininen väri". Ihan kuten mitä olen kvanttimatkoilla ihmetellyt miksi taivas on aina niin pehmeän sininen! En ole käynyt Egyptissä, joten en voinut tietää sen yötaivaan väristä... mutta ehkä Egyptillä on täysin identtinen vastapari jossakin toisessa ulottuvuudessa, sillä olen nähnyt nämä pyramiditkin aina mielestäni siellä Tähdellä.

- sivu 18: Sfinksin alla olevien löytymättömien kammioiden tutkijasta. Lisäksi: "Sfinksin hahmo esiintyy usein hieroglyfikirjoituksissa viitaten Maan hallitsijaan, suureen faaraoon.. Sfinksin väitetään erään tarinan mukaan edustavan auringonjumala Harmachis:ta (=horisontissa oleva Horus)."

- sivu 35: "Ylä-Egyptin temppeleiden seinien hieroglyfeistä käy ilmi että Sfinksi edustaa jotain ja jotakuta pyhää."

- sivu 45: Suuresta pyramidista: "Pyramidin vankka kivirakenne on kyennyt kestämään 30 000 vuoden tuhot."

Jatkan lisää kun ehdin lukea...

 

Aamulla oli lyhyt lause: Pääasiassa onneamme estää, ettemme usko onnen olevan mahdollista.

 

Viesti: "Voisimme mielellään tänään innostaa muitakin mukaan, että moni aloittaisi matkan tuhdimman tason avulla. Perää heiltä monilta yhteenkuuluvaisuuden mukaisesti että nousisitte yhdessä. Nopeammin nousu kuitenkin yhä vielä kunnioittaa sellaista pientä käytöksenomaista liikahdusta mietteissänne, että se suunnilleen tarkoittaisi sellaista pientä ohjausta meidän suunnastamme. Mutta älkää säikähtäkö sellaista pientä ääntä mielessänne, vaan palatkaa siihen tasoon joka loimuaa pian edessänne.

Perää heiltä muilta vielä yhteenkuuluvaisuuden tason mukaisemmin että siis nousisimme enemmän yhdessä miettein. Mutta moni yhä epäröi että mitä sinä tarkoitat kenelläkin, että mikä se tuhovimma taas on, joka vallitsee heidän mielessään. Nopeammin nousu edellyttää että tuhoaisitte itse sen pelkäämisenne vaiheen, eli ottaisitte vain tasonne matkaan, kapuaisimme yhdessä välitasoon.

Mutta pyyhi kaikki mielestäsi sellainen arvoasetelma että kuka on ylempänä muita, jolloin kukaan ei oikeastaan nousussaan yritä kammeta esille, vaan opastaa muita hieman osallistuen enemmän yksin.

Kumpareen matkassa te moni ette osaa ajatella mitään oikein siitä tulevaisuuden asiastamme, mutta pyri aina myös kiinnostumaan meistä itse, jolloin sallit sen olevaisuuden tason jakautua kahtia ja olla sinä, mielelläsi. Että pyyhit siis vain matkaan sen olevaisuutesi tasanteen, jolloin jatkat meidän suunnassamme kysyvämmin. Ohjaten ensin Halpa-Hallin omaiseen tasoon, mutta pian sinä kuitenkin osallistut siihen tasoon, että moni ymmärtäjä kuitenkin kysyvästi katselee suuntaanne. 

Pyri aina innostamaan toisia myös, eli tee niitä videoita, käsikirjoituksia, mutta älä jaa näitä mediassanne ylhäisen omaisesti, vaan jaa vain se jae kuten toivot.

Esiin tulemisemme tulevaisuudessa tulee esiintymään siinä muodossa jota ette vielä käsitä, mutta yritämme esittää sen teille hyvin nopeasti onnistuvana pyrkimyksenä tason. Eläydy itse siihen matkaan, jolloin osallistut meidän pyynnöstämme juhlaan, tasanteen näkyvän. Epäile jos mielessäsi sellaista esittäytyy, mutta älä jaa näitä mediassanne kuitenkaan turhaan, vaan osoita heille jae jatkuvaksi. Ja tee se nopea nousu tasanteelle tunnetummaksi. Esittele jae myöhemmin, korjaa jos toivot jotain etenemisesi asiaa. 

Ole hyvä, vastaa mikäli toivot että otamme yhteyttä useammin tästälähin. Ottavasi jos toivot itse, tee se myös.

- Kyllä sopii, yritän sopeutua, kiitos.

Hei hei, matkalainen."

 

3-4.2

Mielenkiintoista! Tekniikan maailman Tiede -osion artikkeli tuli esille ehdotuksena, selatessani siellä uutisia: https://tekniikanmaailma.fi/luolataide-paljastaa-40-000-vuotta-sitten-elaneet-ihmiset-tunsivat-hyvin-tahtien-liikkeet-jaakauden-ihmiset-ehka-ymmarsivat-ilmion-joka-keksittiin-2-000-vuotta-sitten/

"---maailman vanhin kuvaveistos (ikää yli 40 000 vuotta) eli Lounais-Saksan Hohlenstein-Stadelin luolasta löytynyt ”leijonamies”/”leijonaihminen” -pienoispatsas--- "

 

Löysin Youtubesta videon jossa kuvaillaan tätä leijonapatsasta tarkemmin, sehän on kuin ilmetty tähtirotu-leijona... piirtämäni hahmo millaisia itse olen nähnyt kvanttimatkoillani, löytyy tästä artikkelistani loppuosasta.

https://youtu.be/mJWUPBQpX1c

"So it shows beliefs in other worlds, in other beings, being a really important part for social cohesion and for confidence for human beings to have meaning and carry on with their lives." / Se osoittaa uskoa toisiin maailmoihin, toisiin olentoihin, se on todella tärkeä osa sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta ja tärkeä ihmisten luottamukseen elämän tarkoituksesta, jatkaessaan elämäänsä.

*

Kävin kvanttimatkalla 3.2 katsomassa tulevaisuuteen. Lyhyesti Youtube videon kuvaus, video löytyy täältä: https://youtu.be/5jA7AY6gVNQ

Ensin tapaan tietäjän, se oli nyt kultainen, paksuturkkinen leijona-hahmo joita yleensä tapaan vasta Tähdellä. Tietäjä puhuu, saan sen mökissä hellan ääressä vertauskuvallisen kultaharkon, jonka olen siis tavallaan omalla sisäisellä työlläni sulattanut. Aiemminhan sain niitä taottuja hevosenkenkiä jotka olivatkin kirjoja, työni tuloksia nekin, sekä hiotun helmen. Lähdin mökistä ulos, valkoisella veneellä pilvien lomassa Tähdelle, jonne johti hopeinen ohut säie (tieverkosto kulkee avaruudessa tällaisten avulla). Olen hieman uudessa paikkaa rannalla, joten odotan, noutamaan tulee kolme arvokasta "hallitsijaa" eli leijonia tummansinisissä viitoissa, eivät olleet niitä tavallisia jotka yleensä ovat tulleet noutamaan. Luulisin tämän kuvaavan että olen päässyt etenemään "korkeammalle". Kävimme ensin temppelissä jossa he olivat iloisia onnistuneesta työstäni, sain heiltä samanlaisen viitan ylleni ja aplodit.

Sen jälkeen sain lähteä tutkimaan aluetta vapaasti. Ulkona pyramidin mallisessa rakennuksessa sijaitsi juhlapaikka jonka "tarjoilija" heilautti kättään ja neliskanttinen valtava u-mallinen pöytäkompleksi tuli täyteen ruokaa ja juomaa. Pian sinne saapui iloisia ja riemukkaita ihmisiä jonossa. Ovella kaikille annettiin palkintopokaali, se oli toisaalta myös malja josta voi juoda, söimme. Esiintymislavalla esiintyy taiteiljoita. Sen jälkeen laskeutuu valkoinen kangas, katselemme todellista elokuvaa, surullista tarinaa ihmisten matkasta maapallolla, eläinten surua, kasvien kärsimystä, pilvet ovat täynnä myrkkyä. Ihmisten kärsimykset näimme yksilön näkökulmasta käsin, kuin hän itse sen koki. Ukkonen tuli ja valaisi maailman, tuli tyyneys, tyhjä valoisuus. Sitten tuli ensimmäinen kävelijä alas vuorelta sauvansa kanssa, ui veden poikki maaperälle jossa kaikki on kultaista, kulkee kultaisen portin läpi vihreään laaksoon. Elokuva päättyy, nostamme maljan (juoma oli jokin erikoinen spesiaalijuoma).

Matka jäi hieman kesken koska aloin väsyä, joten kiiruhdin kotiin takaisin, veneellä pilvien läpi.

*

Eräs aamu oli runo laivoista. Jotenkin näin: laivat ovat irrottaneet turvaköytensä, lähteneet aavalle merelle, lipuen turvaan. Käsitin että se liittyisi kuoleman kuvaamiseen, he ovat lähteneet mutta turvassa. Sanamuoto oli paljon kauniimpi, mutta en kirjoittanut ylös.

Yöllä oli kuvaviesti "rivitalo" ja rivi ihmisiä. En ensimmäiseen rivitalokuvaan reagoinut, joten se tuli toisenkin kerran, jolloin aloin katsella. Kuvasi siis että kuljemme elämästä toiseen kuin pitkää rivitaloa jossa asumme aina yhdessä elämässä kerrallaan jatkaen seuraavaan asuntoon.