Olipa syvä ja intensiivinen luolaan vetäytymisen jakso. Kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa meni siivotessa/pihatöissä, juhannuksena sai jo hengähtää ja aloin siis lukemaan Dolores Cannonin kirjaa The Custodians. 

Sitten osuin sattumalta kirjuri Anista kertoviin videoihin, eli Kuolleitten kirjaan liittyvään kirjoittajaan. Se on vielä opiskelun alla.

https://www.youtube.com/playlist?list=PLElV1oLsxV0pDMhz8STj9B1x0WAZEFyVp

 

Samalla opiskelin DreamWalker® Death -videoita. Ja kävin läpi melkoisen jakson alamaissa, surua ja ikävää esipolvien aikaiseen elämään, nykymaailman epäkohtien tiedostamista, yksinäisyyden tiedostamista. Tunne selvä kuin kuolemassa: olen tehnyt jo kaiken mitä piti, ei ole enää mitään annettavaa tälle hullulle maailmalle, vain sisäiselle henkiselle osuudelle haluaa antaa lisätilaa ja siitä taas seuraa herkkyyden kasvua ja tuskaista tiedostamista lisää.

Ei siis helppoa suvantovaihetta mutta nyt taas edetään, olen hypännyt jälleen opiskelu-suvannon jälkeen veneeseen, on suunnitelmia kaikenlaisia. Eli heinäkuun 9. alkoi taas eteneminen, mutta siitä omassa artikelissaan.

Sain myös maalaamisen alkuun ja olin yllättynyt että se sujui vaivattomasti ihan kanavoinnin tapaan. Esimerkiksi alimmaiseen aalto-maalaukseen tuli ensin pohjavärit, sitten ihmettelin miksi keskelle tuli valkoinen kohta mihin väri ei tarttunut joten siitä tuli aalto. Aurinko tietenkin kaveriksi, niin oltiinkin jo viestieni aihepiirissä. Vaaleanpunaista pohjaa aloitellessa mietin että täytyy kopsata Saral-paperilla aiemmin automaattipiirroksissa saamani kukat, mutta ei tarvinnutkaan vaan nämä kukat kasvoivat tuohon itse siveltimen avulla, ihan tunnissa koko kuva...

20210629_112351.jpg20210629_112216.jpg

23.6 Päiväunilta herätessä mielessä soi juhlallinen marssimusiikki ja unessa olin sulloutunut riviin tai sulloin jotain tiiviisti. Heti ensimmäinen mielikuva oli "ai nyt se sota alkaa, marssimusiikki jo kuuluu". Paikalla oli muitakin.

Päivitys: löysin tämän March of the Templars jonka alkusoinnut siis soivat päässäni. Tiivistäminen kuvaa jälleen ehkä rivien tiivistämistä, onkohan porukka siis jo muuten kasassa... No kuitenkin, marssi on alkanut, sitokaa kengännauhat hyvin ja asentoooo, yks-kaks-yks-kaks! Sitä en tiedä minne marssitaan :)

 

22.6 Sunnuntaina 20. päivä illalla sain viimein suursiivoukset siihen malliin että aloin lukea Dolores Cannonin kirjaa The Custodians, beyond abduction (suom. "Huoltajat"). Hyllyssä odottaa myös Three waves of volunteers and the new Earth, Keepers of the Garden ja Jesus and the Essenes. Eli siitä alkoi purkaantumaan vihdoin henkisen suvantovaiheen jumittunut suma.

Kirjassa luku 2:ssa oli mielenkiintoista pöllötarina ja Valerien tarinasta se tieto että ufokokemus saattaa olla täysin henkilökohtainen vaikka ympärillä olisi liikennettä. "Katsokaa, UFO!" ja kukaan ei kuule ei näe. Niin näyttää käyneen tavallaan itsellänikin, ufoja en näe mutta kirjoitan ja kirjoitan viestejä ja käyn katselumatkoilla ja silti kukaan ei kuule ei näe, ei ymmärrä niitä vaikka tekisin miljoona videota. Ne eivät ole totta kaikille. Se taas tekee matkasta erityisen raskasta yksin.

Kohtasin juuri näihin aikoihin metsätiellä autolla ajaessani jonkin naaraspuolisen kanalinnun näköisen linnun (jolla oli paksu "kulmakarva"), se lensi auton eteen tielle seisomaan ja kirjaimellisesti pysäytti minut ehkä minuutiksi. Toinen lintu sen edellä lensi metsään mutta tämä päätti pysähtyä keskelle tietä vaikka selvästi näki autoni lähestyvän jo muutaman metrin päässä! Tosi outoa. En nähnyt korkeasta autostani sitä hetkeen koska ehdin ajaa niin lähelle, mutta lopulta se jatkoi lentoaan metsään ja saatoin jatkaa matkaa. Juuri tällaisia pysäytyshetkiä linnut saattavat Doloresin kirjan mukaan tehdä ja "valkoinen pöllö" paljastuu kvanttihypnoosissa lopulta valkoiseksi opastajaksi joka kertoo tapauksesta enemmän. Täytyy kysyä tästä tapauksesta lisää kun teen katselumatkan.

 

Luku 12: "Janice meets her real father".... wow! Myös luvussa 5 Fran koki samantapaisen Tähti-isän tapaamisen, mutta näitä isiäkin on eri rotuisia. Ei ole tarpeen siis käydä laboratorio olosuhteissa jossain aluksella, vaan on tietty hetki kun maallisessa siittämisen tilanteessa voidaan toimia. Tämä toinen isähahmo on paikalla koko lapsen elämän ajan ja henkilö on siitä alitajuisesti tietoinen, saattaa kokea tunnepurkauksen regressiossa. Tällaisen lapsen luona vieraillaan säännöllisesti, isällisesti opastaen ja lapsen tarkoituksena on työskennellä maapallon energioiden parissa ja jotenkin lapsi kuvastaa myös Tähti-isänsä luonteenpiirteitä. Valerien isän fyysinen kotiplaneetta on meidän galaksimme ulkopuolella, hän on siellä planeetan hallitsija.

Yllättäen täysin sama tarina mitä koin itse kvanttimatkalla nro 1 kun matkasin Tähdelle isähahmon luo, hän oli myös paikan hallitsija. Sivut-sivulaatikosta löytyy omia kokemuksia joissa näin mm. unen missä surullinen pikkutyttö piirsi jotain pöydän ääressä ja itki "isä tule takaisin". Sitten oli se uusin uni "isän" kuolemasta, kun kävin yhä surullisemmaksi ja vakavemmaksi.

Täältä löytyy surullinen tyttö 10.7: https://saderatsastaja.vuodatus.net/sivut/omia-kokemuksia-viesteja

En ole vieläkään keksinyt mitä Jeesuksella kuvataan matka-katseluissani, ellen sitten ole ollut tosiaankin se Filippus Utelias -opetuslapsi (josta kirjoitin tässä aiemmin) ja syönyt samassa pöydässä veljien kanssa. 

 

14-19.6 Lomailua. Viime viestissä oli, että tie muuttuu yksinäisemmäksi kuin voimme kuvitellakkaan ja niin kävi. Olen vain tehnyt juhannussiivoja, miettimättä mitään henkistä. Ei mitään nostavaa energiaa ollut ilmassa, enemmänkin surullista matalapainetta, kaipuuta menneisiin aikoihin toisinaan, se on aika outoa... liiittyy johonkin henkiseen prosessiin.

17.6 Näin unen jossa vertauskuvallisesti kerrottiin miten yleisen villityksemme mukaan kahlehditaan elinvoimaisia "lapsia" syöttötuoliin kuolemaan. Katselin kauhistuneena ja edesmennyt mummoni takana katseli yhtä kauhistuneena, kaikki muut paikallaolijat olivat ihan innoissaan että joo tämä on ihan ok.

13.6 Aamulla klo 5:30 vasen korva soi: "Piristäisimme mäkistä juoksuanne, pitkään väreillyt asia saattaa kummuta juuri tänään esiin. Pyyhkiytykää mukaan."

Myöhemmin juuri herätessäni olin nähnyt unta isosta salista jossa naisia/tyttöjä todella tiiviissä rivissä, ihan hartiat toisissaan kiinni. Rivejä oli vaikka miten paljon, edessä olevissa riveissä seistiin asennossa, takana vähän pelleiltiin ja ilakoitiin ja siellä kaikui jatkuva kuorolaulu "tuu, tuu, tuu" -kehotus, sillä olin juuri vasta kävelemässä sinne ja vähän epäröin saako sinne liittyä riviin. Kävellessäni näin ulko-oven lasin läpi miten vapaaehtoisista koostuvat poliisipukeiset (sielläkin oli kyllä naisia, en tiedä oliko miehiä) marssivat pelleillen katua pitkin jonnekin. Osa harppoi pelleillessään kuin venäläiset ja joku piti hassusti kypäräpäätään ojossa taivasta kohden. Liittyessäni salissa riviin sinne taakse, vasemmalle puolelleni tuli uusia jäseniä muutama, katselin heidän valmistautumistaan siinä ja mietin että "nyt tiedän miltä tuntuu valmistautua sotaan, onneksi meidän ei tarvitse mennä ammuttavaksi ja silvottavaksi". Meillä oli ihan omat arkiset vaatteet, ei mitään samaa vaatetusta.

Mielenkiintoista. Ehkä naiset siis liittyvät nyt yhteen ja alkaa se empaattisempi aikakausi, pitkään vallinneen miesten tyrannian jälkeen. Sitä onkin ehkä enteilleet jatkuvat isot jutut paljastuneista hyväksikäyttäjistä, naiset eivät ole voineet yksin heitä haastaa oikeuteen mutta kun uhrit liittyvät yhteen, on voimaa. Uneni ei kyllä liittynyt mihinkään sellaiseen uhri -mentaliteettiin vaan rivistö koostui tavallisista naisista joilla oli vähän riehakas ja vapautunut tunnelma.

 

Ajattelin tehdä jonakin päivänä jälleen katselumatkan, voisin käydä kysymässä apostoleista, liittyvätkö he jotenkin asiaan. Apostolit tulivat mieleen siksi että viime viestin mukaan en ole käsittänyt vieläkään tätä "veljeskuntaa" ketä he olisivat ja eräällä matkalla meitä oli noin ehkä 10 rivissä kun se Kristus-olemus tuli siunaamaan, istumme tosiaan aina juhlapöydässä syömässä jne.

Automaattipiirroksissani oli alkuaikoina "apostol 5" -sana, jonka selvittelin olleen ehkä Filippus. Piirros on täällä videollani: https://youtu.be/MJZ7XxoQfS0

Suomenkielinen sivusto, jonka olen tänne kyllä aikoinaan linkannutkin mutta en löytänyt: https://bigbluebook.org/fi/139/5/ 

" Filippus Utelias tahtoi aina, että asiat näytettiin hänelle. Hän ei koskaan tuntunut minkään ehdotuksen osalta näkevän kovin pitkälle. Kun apostolit organisoitiin palvelua varten, Filippuksesta tehtiin isäntä. Hänen tehtävänään oli huolehtia siitä, että heillä oli joka hetki elintarpeita.  Hän oli tyypillinen arkipäiväinen ja tavallinen keskitason ihminen. Niiden väenpaljouksien joukossa, jotka tulivat kuuntelemaan Jeesuksen opetusta ja saarnaa, oli suuri määrä samanlaisia miehiä ja naisia, ja näitä lohdutti suuresti sellainen havainto, että yksi heidän kaltaisensa oli korotettu kunnioitettuun asemaan Mestarin neuvoskunnissa. Ja Jeesus oppi paljon siitä, millä tavoin joidenkuiden ihmisten mieli toimii, kun hän suurta kärsivällisyyttä osoittaen kuunteli Filippuksen hupsuja kysymyksiä ja niin monta kertaa suostui taloudenpitäjänsä pyyntöön siitä, että ”asia näytettäisiin hänelle. Julkiset puheet eivät apostolien isännältä oikein sujuneet, mutta hänen henkilökohtainen työnsä oli vakuuttavaa ja menestyksellistä. Hän ei helpostikaan lannistunut; hän oli uurastaja ja hyvin sitkeä kaikessa, mihin ryhtyi. Hänellä oli se suurenmoinen kyky, joka on vain harvoilla, että hän osasi sanoa: ”Tule.” Kun Natanael, hänen ensimmäinen käännynnäisensä, halusi väitellä Jeesuksen ja Nasaretin ansioista ja puutteista, Filippuksen vaikuttava vastaus kuului: ”Tule katsomaan.” Hän ei ollut dogmaattinen saarnaaja, joka olisi vain kehotellut kuulijoitaan: ”Menkää”—tehkää sitä ja tehkää tätä. Hän suhtautui kaikkiin työssään esille nousseisiin tilanteisiin sanomalla: ”Tule”—”tule kanssani; minä näytän tietä.” Ja sellainen onkin aina tuloksia tuottava menetelmä, olipa opettamisen muoto tai vaihe mikä hyvänsä. Jopa vanhemmat voivat oppia Filippukselta paremman tavan, mitä he sanovat lapsilleen, niin etteivät he sano: ”Mene ja tee sitä ja mene ja tee tätä”, vaan että he mieluumminkin sanovat: ”Tulkaa mukaamme, niin näytämme teille paremman tien ja jaamme sen kanssanne.””.

 

Filippus tuon kuvauksen mukaan sopisi hyvin olemaan entinen elämäni, sillä olen niin tavallinen ettei kukaan edes jää kuuntelemaan viestejäni, en osaa myyntipuheita, haluan aina konkreettisesti nähdä itse, viesteissä on ollut että alkaisin jakaa "eväspaketteja" ja katselumatkoilla olen aina ekana siellä juhlapaikalla tarkastamassa onko siellä tarjoilut valmiina.  

Mutta siis googletin tuon Hierapoliin missä se mahtaisi olla, ja olenpa kuin olenkin käynyt siinä lähellä, wow... 

https://whc.unesco.org/en/list/485/

 

Aaltoväreilyjä silmän ulkonurkassa ei ole enää näkynyt, se liittyi ehkä sitten vain johonkin 6.6 energioihin.

"Pallomainen alus" -piirrosta etsiessäni jäin lukemaan kokemuksiani ja siellähän oli esimerkiksi mielikuvanäky itkevästä pikkutytöstä joka vaikersi "isä tule takaisin". Myöhemmin ekalla kvanttimatkalla kävin leijona-hahmoisen isäni luona siellä Tähdellä minne lensin epäröimättä luontaisesti sen valtavan avaruuden läpi. Ja viimeksi näin sen unen missä isäni kuoli ja kävin yhä vakavemmaksi hautajaisten aikana. "Isä" viittaa nyt jotenkin siis Egyptin hahmoon, faarao -tyyppiseen vähän jumalan asemassa olleeseen viisaaseen opastajaan, tai yksinkertaisesti vain johonkin jaloon viisauteen. Täytyisi kerätä kaikki isään viittaavat vihjeet yhteen, mitä niistä koostuu. Sillä munhan tuli nyt yhdistää joitakin palasia toisiinsa. Pitäisi vain tietää mitkä palat.

Samoin voisin tehdä lemmikin kuolemasta koosteen miten se tapahtui, sillä ensinhän se kysyi "mitä jos lähtisin ja tulisin uudistuneena takaisin". (Monia kertoja keskustelin sen kanssa, joko sain tietoa mitä se tarkoitti jollakin eleellään, tai oliko sillä kaikki hyvin, mutta tuo lause oli ehkä pysäyttävin.) Sitten näin unen miten omistaja oli tilannut pihaani eksyneelle lemmikilleen lentolipun kotiin. Lemmikin kuoltua sain tiedon ettei se oikein tiennyt missä sen tulisi olla, ja viikon kuluttua se tuli hyvästelemään meidät, kummankin erikseen samana pehmeäturkkisena nokkosperhosen hahmona jonka päästimme kuvaannollisesti matkaan kumpikin kädestämme. Ei voi olla sattumaa. Ja siihen perhosen ilmestymiseen liittyi kummassakin tapauksessa lemmikille ominainen paikka ja käyttäytyminen... vaikka se oli siis perhonen, mutta se ilmiselvästi käyttäytyi kuten edesmennyt lemmikki.

Muuta en nyt muista, täytyy odotella mitä "tänään" aukeaisi. Kaksi viikkoa juhannusviikkoon, joten kiirehän tässä jo alkaa olla. Pian kulunut myös 5 kuukautta joka piti olla se "yhteisöllisyyden perustamisen" aikaikkuna. 

Tässä se kalenterini jossa katselin oikeassa elämässä vasenta sivua ja josta taitoin oikealle kirjanmerkin, jonka otin aiemmin mukaani egyptiläiseltä torilta, katselumatkallani nro 14. https://youtu.be/yuVNys_1Lx8

"Seuraan kissaa telttojen väliin viileälle kujalle, sieltä aurinkoiselle kadulle, myyntitiskillä on paksuja nahkakantisia kirjoja joiden sivureunat ovat kullanväriset, teksti kannessa on punainen, siinä on jälleen oma nimeni. Otan toisen hopeakantisen kirjan jossa punainen teksti, kellertävät sivureunat. Avaan sen ihan keskeltä, luen vasenta sivua, otan nahkaisen lukumerkin itselleni."

20210613_113806.jpg

8.6 Eilen näin töissä silmien ulkonurkassa ikäänkuin sellaisia pyöreitä aaltoja joita vesipisara aiheuttaa pudotessaan. Siis niitä himmeitä aaltoympyröitä oli monia, ihan koko silmien ulkonurkat täynnä, ne liikkuivat kauniisti pyörien. Jäin oikein "katselemaan". Muistinkin että näin niitä jo viikonloppuna jonakin päivänä, olikohan lauantai vai sunnuntai, mutta kuittasin ne kehon omana ilmiönä. Nyt ajattelisin että "verho" on ohentunut, alamme saada vilauksia. Kuten viesteissä on aiemmin ollut että näemme merkkejä  juurikin silmien ulkonurkissa.

6.6 Sunnuntai. Ensi viikolla taas etenemistä, lupaili tämän aamun viesti klo 4, kun oikea korva yllättäin soi. Myöhemmin tuli pidempi viestikin. Se on Youtubessa: https://youtu.be/XxBYQlQUTCU

"Pyyhi vain lika jaloistasi jos toivot tasanteesi nousseen. Se taso tuskin aloittaa mitään hyökyaaltomaista väreilyä sinne suuntaan, mutta aloita vain pohjalta, kavuten ensin tikkaita, sitten katsellen ylös suoraan meitä kohti. Pyyhimme joitakin asioita teidän kartastostanne, komeasta lisätystä tasanteesta joka oleilee tänään hieman enemmän juuri nyt, hiljaisemmilla alueillanne. Monista tasanteista huolimatta se taso kuitenkin säilyy ennallaan ellette vain pyyhi kaikkea mennyttä pois mielestänne. Jolloin kirjaimellisesti vain kohoatte ylemmäs, katsellen juuri sen tason avautuneen, josta olette haaveilleet osa jo kauemman ja osa vasta hieman myöhemmin aloittavat mutkikkaan polkunsa meidän suuntaamme.

Mutta ehkä sinä yhtyisit tähän näkemykseemme että mikä taso suojelee jokaista matkassaan ellette itse poistu välillä kaikesta onnesta. Ikäänkuin matkaatte hetken yksin oleilijaksenne, tehden sen viimeisen kerran kuitenkin joskus, mutta yhä silti oleillen siinä tutulla alueellanne, että mikä se tasanne suositumpi onkaan juuri. Sitä katsellessanne moni asia yhdistyy mielessänne oikein.

Juuri nyt yrität itse vähän väistellä meidän aluettamme, juuri nyt ehkä siksi että se taso alkoi hieman väsyttää jokaista matkassaan. Mutta älä sinä liikaa kerää niitä matkalaukun omaisia (taakkoja), kerää siis taakkaa vasta myöhemmin jos toivot lisääntyvän tason. Pyyhi vain se taso kuitenkin että minkä verran mutkistitte itse lisää, katsellen pois jokaisen kohdalla.

Korjaamme siis väsynyttä aloitustanne tällätavoin, väsytätte itsenne muokkautuen hieman väärällä tavoin, jolloin ette itse osaa tehdä sitä suunnanvaihdosta tänne suuntaan enää kunnolla. Vaan se suojamuuri täytyy pystyttää toisinaan että osaisimme yhdessä katsoa juuri sen oikeamman avun matkaanne. Ehkä sinä pystytät sen muurin itsellesi suomaan hieman alkumatkaa, mutta yritä pitää kurssi suorassa sillä tavoin matkatessasi, kerran se vielä suoristautuu yksinäisemmäksi poluksi kuin arvasittekaan. Korostuen juuri sen totaalisen salaisuuden aukeamisen että moni kuitenkin itse kansoittaa sen laulun, hymnin, kuten opettelimme viimeksi.

Näköjään olet muistanut osan siitä koelaulustamme, mutta osaatko vielä kyetä mainitsemaan mitään mistä se saattoi kyetä kampeamaan se musiikki? -En ole keksinyt.

Voisimme siis hieman kerrata aikaisempaa musiikkikappaleen sovellustamme, mutta voisimme myös katsoa jos toivot jotain lisää siitä samaisesta tarinasta. Kerää kamasi jos katselet tänne suuntaan innokkaammin, pyyhi polkusi jos toivot vastustaneesi jotakin tasannetta. Pyritkö siis innostamaan muita aloittamaan samanlaisen säveltämisen kuten teit toisinaan aikaisemmin, olemme kysyväisellä pohjalla? -Kyllä.

Ehkä voisimme siis kerrata sitä salaisuutta joka aukeaa vasta vähitellen myöhemmin, mutta pyri itse kertaamaan sitä toisinaan kuitenkin, olettaessasi saavuttaneesi sen jakotason. Mutta pyritkö itse vasta kertaamaan kertomuksia, joten otatko vastaan tämänhetkisen uuden kappaleen, väsymättömän polun taivalluksen kunniaksi. Olemme hieman muodostelleet teille uusia kappaleita muodonmuutostanne tukemaan, jolloin osaisitte ottaa vastaan niitä esitelmiä kuten toivomme. Muodosta vain hieman hiekkainen polku eteesi, mutta alkumatkan väsymyksen turruttamana keräät vielä toivon jakeita huomisellesi. Näkemiin, aloita äänitys. (Laulu)

Pyyhimme siis silmistäsi sitä sumuisuutta tällä käsitelmällä, että voisit jo aloittaa hieman sitä etenemistä polkumatkassasi. Tasanne kurkistelee jo toisinaan, siintää hieman siinä mielessänne mutta ehkä voisit jatkaa tällä osoittamallamme, hyväksihavaitulla tavalla tänään, jolloin voisit vain jatkaa sitä sanoittamista lauseiden, jakaen viestejä kansoillenne. Etsiydy vain musiikin pariin toisinaan kuitenkin vielä, että voisimme yhdistellä niitä palasia toisiinsa jotka eristävät teitä kaikesta uudesta kerronnasta.

-Mihin tämä kappale liittyy, en tunnista sitä? Voisimme hieman valaista asiaa siten että se kertaa juuri sen kertomuksen alun syntyneen vuoristoisella polulla, toisinaan mutkitellen kansaa kohden kuitenkin yhä, kerääntyen lopulta yhteisöllisemmäksi kokemukseksi. 

Pyyhit näemmä itse jo vastuita pois esityksestänne, jolloin etsit oikotietä onneen tavallaan joskus, mutta havaitset kuitenkin lopulta ettei se onnistu sillätavoin. Katkeransuloista on se matkantekonne toisinaan, kurkistamme hieman olevaisuuteenne silloin ja keräämme niitä palasia, kuntoon laitettavammaksi, jolloin ette taatusti ketään nujerra katsein, ettekä keräänny toimettomaksi joukkueeksi. Nähtävämmin olet juuri kysymyksen alussa itse siinä, että millaisen tason te moni yllätte tulevaisuudessa kohottautumaan.

Oletko miettinyt hiljaa mielessäsi ketään suurta, valkoista, tuhoisaa aluetta (suo?) jolle ensin laskeuduitte kun lähditte tarpomaan alas sitä rinnettä. Kavuten hieman liian väsyneinä ja toimettomina juuri nyt. Jos poistumme hiemankin, olette jo väsyttäneet itsenne totaalisella markkinatalouden korostamisella ja kerääntyen toisinaan katselijaksi jonkin toisen alueen. Keräännymme siis toisinaan hieman liikaa, että voisimme vahvistaa kutsumustanne, mutta ehkä itse osaat väsyttää katseesi toisinaan jos toivot meidän palautuneen ennalleen. Keräämme sen tason oleilleen, jo kerran viihtyneen hieman sivussa, kerääntyen se jatkossa juuri siihen oikeaan kenttään. Opasta muita vielä hetken tarpomaan suossanne, jolloin nousemme kyllä yhdessä, kerääntyen sen hetken vielä kerraten heille miten vaikeaa on sieltä nousta kuitenkin vaikka osaa ottaisittekin toistenne kapuamiseen.

Kiinnostuneina katselemme toisinaan miten kohotatte toisianne ylös suosta, vaivautumatta edes kiittämään ketään kohtalonne polun mutkaan asettautunutta auttajaa (auttajamiestä), ketä kohtaan tunnette syvää kiitollisuutta kuitenkin salaa mielessänne. Mutta älä pyyhkiydy kenenkään mukaan kuitenkaan. Kenenkään, tarkoittaa että älä tee itsellesi mitään tarinaa kenestäkään muusta yritelmästä, ketä kiinnostaa se toisenlainen kapuaminen. Ketä ensin ei siis voisi vähempää innostaa jos palvot vain itse jotakin muuta tahoa, leikkien hän ehkä liikaa toisinaan kenraalia kerrassaan. Mutta pyyhi mielestäsi hänen kasvonsa itkun omaiset. (Tämä saattaa viitata ostamaani kurssiin ja sen videolla esiintyvään mieheen, että en saa liikaa seurata jonkun toisen esimerkkiä vaan tehdä oman polkuni.)

Pyyhi hetkisen vielä jalanjälkiäsi, kastele maa tiiviiksi lähtöön, kerää heitä voitokkaita jäseniä matkaan ja pyyhi omat kasvosi sen vuoksi, ettei virtaisi mikään onneton väsynyt tarina niillä turhaan, väsyttäen muitakin matkassaan. Eli ota vain tämä jakolauseemme tänään vastaan, miettimättä juuri keneltä sen saavutitkaan käsiisi. Mutta yritä kuitenkin aina edetä suosion matkassa, kammeten jo polullenne katselemaan iltataivaan loimua.

Yhdistä mielessäsi pari asiaa tulevina lausejakoina, ehkä osut siihen oikeaan aikaamme, kunnes keräännyt vielä hieman siitäkin edistäen askellusta, jolloin osut siihen salaman omaiseen tasoon. Pyyhi tämäkin polku matkastanne, jolloin osut vielä suurempaan tasoon. Ehkä yrität etsiä sitä liikaa toisinaan, mutta yhdistä vain pari palaa, jolloin etsiydyt oikeaan kertaukseen. Hallitse väsynyttä tasoa --- (huokaisin väsyneenä jo äänittämiseen) ---

Ole hyvä, vastaa mikäli toivot tämän lauseen loppuneen, vai otatko vielä vastaan toisenkin lausejakomme joka nousisi vielä tästä maisemastamme, otatko vastaan? - Kyllä. Ehkä voisimme siis hiukan mainita siitä tarinan kertomuksesta joka kantoi toisinaan yli toisen lähteen muodon. Että siis mikäli se toinen tarina etsiytyy jälleen tasollenne, ottakaa vastaan sen omainen mutka --- -En saa tästä selvää...

Voisimme siis kerrata mutkikasta alkumatkaanne pois mielestänne toisinaan, että osutte kyllä hyvin siihen sävelmään vaikka ette itse säveltäisi mitään lauluja, vaan pyrkisimme vain yhdessä laulajaksi. Ehkä osut vielä komeammin juuri siihen latoon josta aloitimme toisinaan lausunnan. Eli voisit sanoittaa tarinoita sivuun kulkeneesta katsannasta joka salli tehdä uusia polkuja, kuten matkasimme yhdessä, kerraten vain taukopaikan verran olleen se lato, jonka muodostimme yhdessä mieleesi eräänä yönä. (Näin sen unen ladosta monta vuotta sitten, pidin taukoa sillä olimme retkellä, siellä huomasin ettei minulla ole kenkiä jatkaakseni. Löytyy täältä omista kokemuksista jostain.)

Voisimme juuri tähän saapua siinä matkassanne, kerääntyen ensin toivelauseiden kera, mutta pyyhi vain mielestäsi se taso joka oleili tällä väsyneellä matkallasi ja kerää ne jalkavälineesi, jaloittelulauseesi eteen. -Ok, ymmärsin. 

Voisimme siis hieman hoputtaa teitä matkaan tällätävoin, istuen vielä vieressänne kyllä mutta etsiydy vain katselijaksemme kunnes osut kerran kauniimmin katselijaksemme. Näkemiin. Osoita jako toisille tämänpäiväinen. Hiljaista on vielä siellä lukijakunnassa, mutta älä huoli kenenkään matkoista vaan tee vaan itse se polku suosiollisemmaksi katsella. Pyyhimme hiekkaa jaloistanne, jolloin ette etsiydy enää väärään taisteluun kaikessa vaan terästäydytte ikäänkuin voittoisaan kuunnelmalauluun, ettekä osu siihen hyvin, ellemme auta matkaan. Ehkä voisimme jatkaa muutaman tason edellänne kulkien jolloin osumme hieman väärin katseltuna teidän suuntaanne, mutta pyyhimme kyllä siitä kaikesta pölyt jos osumme liikaa väärin mielestänne.

Etsimme toisinaan taakkoja teille tunnistettavammaksi itsellenne, että tunnistaisimme myöskin omat virheemme teidän suhteenne, jotka olemme vuosikymmenien saatossa ohjanneet väärin tavoin teille kommelluksiksi ja tuskaisiksi päätöksiksi tavoitteissanne. Mutta jolloin olemme kyllä yrittäneet kaikin tavoin ohjata väkeänne oikeaan tahoon, yltämättä vielä siihen täydelliseen kimallukseenne. Mutta yritämme vielä ehtiä jokusen tason tehdä teille polkunne matkaan pyörivän juurakon eteenne, jolloin osumme eksyen osa toiselle kaistalle jolloin osa polusta jakautuu kahtaalle kertomuksen omaisesti. 

- En jaksa enää, oliko muuta? (Tuntui että viesti oli pelkästää saman kertausta)

Ehkä voisimme siis aloittaa sen syvemmän jakson tässä tilanteessa, mutta älä jaa näitä mediassanne jos et käsitä mistä puhumme toisinaan, vaan tee se jako ensin itsellesi selvemmäksi, jolloin osumme kyllä yhteen pian muodostaen jonkin tason eteenne. Mutkikasta vielä ensin hieman."

 

4.6 Tänä aamuna hieman ennen heräämistä näin taas sen kipinäjoukon, nyt tarkemmin lähempää, ja olipa se kaunista pronssinkultaista kimallusta! Yksi solu alkoi liikkua omana ryhmänään, sen reunat olivat eläväiset, siis liikkuvaiset mutta se oli oma solunsa jossa kipinöitä sisällä, osa jotenkin kuin kaksi olisi yhdessä ja osa yksin.

Paratiisi on täällä tuoksuineen ja väreineen. Kyyhkypariskunta on nyt omalla paikallaan kuivaajassa, ne siirtyivät metsästä sinne reilu viikko sitten pesimään, toisinaan herään aamuisin kuuhkutukseen. Istuin ulkona eräänä aamupäivänä ja laskin 12 eri lintulajin äänet. Haukka lensi ympyrää pellon yllä, välillä niitä on kolmekin. Käki lensi pihan kautta u-lenkin ja kukkui kaksi kertaa. Jätin ulkorakennuksen ovia raolleen jos leppälintukin saapuisi, mutta ei ole vielä näkynyt. Sen sijaan yllättäen pääskyt pujahti sinne, kisailivat sitten langalla istuskellen ja napaten hyönteisiä, maassa ne näyttävät hassuilta lyhyine jalkoineen. Ne eivät ole aiempina vuosina pesineet tässä, kunhan viettäneet aikaa, mutta siitä viserryksestä ja naperruksesta päätellen mitä portin alta kuuluu, ehkä nyt onnistaisi. Olen jättänyt sen alueen täysin rauhaan. Kirjosieppo on vallannut talitinttien viimevuotisen pesäpöntön ja laulaa piha raikuen kovalla äänellä aarioita.

 

2.6 Olin erään sairaan ihmisen luona alkuviikosta, ja sielläpä oli eri vilske. Meinaan kipinöitä pilkahteli siellä täällä, varsinkin katonrajassa kun katsoimme hetken TV:tä. En ole ennen nähnyt siellä vastaavaa. Ajattelin jo sanoakin jotain että miten täällä on näin paljon enkeleitä, mutta koska joku päinvastoin voisi kauhistua moisesta, en puhunut mitään. En tiedä vielä mitä tuo tarkoitti, jostain syystä hänellä oli paljon siellä auttajia joita ei ole näkynyt aikaisemmin koskaan.

Muistin alkuaikojen viesteistä (e-kirja 1) että sain tietää olleeni aikaisimmassa elämässäni lintu. Tottakai sitten osaan myös laulaa kuten lintu (se kielilläpuhumisen yritykseni josta tuli aina pelkkää linnunlaulua joka etenkin muistutti mustarastasta). Mutta mitä olen tehnyt että osaan lyhyitä hymnejä myös? Se kiinnostaisi tietää, veikkaan että liittyy Egyptiin....

Mielenkiintoisen voimakas kiinnostus tuli taas yhtäkkiä vaihtaa auto uudempaan. Kuten syksylläköhän se oli, ihan selvä tieto että "olet ansainnut sen". Nyt samalla tavoin tuli se ehdotelma ja selasinkin jo hieman autoliikkeitä. Sitten se meni ohi ja olen siirtynyt ihan tyytyväisenä pyöräilyyn. Se oli joku testi, sillä tuli vahva halu etsiä eräs henkinen kurssi, onko sitä vielä saatavilla. Löysin sen ulkoimaiselta sivustolta, maksoin ja opiskelen nyt materiaalia.

Näin en siis ostanutkaan mitään maallista, en ostanut sitä konettakaan jota haaveilin puutarhahommiin, vaan sijoitin oikein mielenkiintoiseen kurssiin jota katselin jo pari vuotta sitten. Nyt oli ehkä sen aika, ja jo ensimmäinen videoluento oli kyllä todella näkökulmaa laajentava. Olkein SUURI OIVALLUS minkä se videon katselu sai aikaan. Lisäksi oli uutta ravinnosta esimerkiksi, hyvin looginen juttu jota ei ole tullut ajatelleeksi. Erikoisesta vuodesta 2020 sekä koronasta joka liittyy tietenkin kuolemaan. "Kaksosestamme", siitä miten tuonpuoleisessa voi nähdä "Jeesuksen". Kaikki sointui kauniisti omien viestieni sanomaan ja erääseen Michael Love:n vihjeeseen jonka hän mainitsi kun laitoin sähköpostia silloin pari vuotta sitten.

 

Samantien kaksi yhteydenottoa oli tullut niistä toimitiloista joita olin katsellut. Siis eka tuli jo kun vasta olin tilaamassa kurssia ja toinen vähän myöhemmin kun olin tilauksen jälkeen lähdössä asioille enkä ehtinyt vastata puheluun. Ihan kuin universum olisi vihjannut että hyvä hyvä, tässä sulle palkinto. Se yksi oli tietenkin ei kiitos, kuten huomasinkin että alani ei kaikkien vuokranantajien ajatusmaailmaan sovi. Katselin kolmattakin toimitilaa mutta tuli selkeä viesti että ei vielä (oikea korva soi todella pienesti ja äänitin viestin.).

Sain vain nämä kaksi porrasta siis ylitettyä viimeaikoina: olen tavallistakin tavallisempi ja minun tulee osoittaa ihmisille miten tavallista myös kommunikointi "sinne ylös" on, en saa esittää sitä hankalilla nimityksillä tai itseäni erikoisena kommunikoijana. Tiedän tämän löytämäni kurssin myötä nyt, mitä kuuluu  elämäntehtävääni ja olen sen valmistellut käyttöön, kuten viesteissä kehotettiin. Nyt oli ehkä oikea aika saada se viimein tiedostettua, "omenapuu kukkii" täällä juuri nyt, "työn tulos" ja edesmennyt mummokin kovasti otti yhteyttä.

Nyt vain odotan, arvaan ettei tarvitse tehdä mitään sen erikoisempaa vaivannäköä enää keksiäkseni mtien etenen, vaan se tulee seuraavaksi selkeänä tienä eteenpäin. Sitten kun hetki on valmis. Varmasti silloin juhannusviikolla on etenemistä jollakin tavoin. Luulen että kaikki etenevät omalla portaikollaan, mikä se kenelläkin lienee, mutta seuraava askel. Sen saavuttaakseen ei tarvitse nähdä enää vaivaa, jos on pohjatyön tehnyt.

Kirjoitinkin jo tarkemmin tänne artikkeliluonnokseen  minkä kurssin löysin ja miten etenin, mutta säästän sen siihen yhteyteen kun olen päässyt hyvään alkuun työssä. Nyt vain nautin yllättävästä extralomasta ja opiskelen. Universum järjestää.