(c)Saijankirjat

18.8 Illalla nukkumaan mennessä sama kohottava tunne jatkui kuin meditaatiossa, ihan kuin olisin osaksi toisaalla, siellä. Nukuin sikeästi ja kello 5 heräsin selkeään vuoronumeron äänimerkkiin, blingblong. Hetki meni ennenkuin ajatukset heräsivät, nauratti, tajusin että malli tuli joltakin asiointireissultani. Otin sitten vuoroni:

"Valitsit siis itse katsella jotakin arvoisaa esinettä eilen, havaitse miten se vaikuttaa sinun tulevaan työhösi näennäisen pian joten kerää meidän ostoksiamme, tavaroita siis hihnallesi ja aloita se työsi. Näennäisen pian alkaa joten kerää vain vielä kokemuksia ja aloita se matkasi.

Pikkuhiljaa teidän tulee sallia nämä kokemukset joten matkaa sinäkin siten että vain aloitat jostakin kokemuksesta ja jatkat enemmän juuri siten että puhallat ne asiat matkaan joista et enää välitä, vaan sitten saat tilalle jotakin mukavampaa joten korjaamme niitä teidän käsityksiänne meistä. Pian matkaat sinäkin uutta asiaa kohti uudella tuulella ja näin teet siis hyvin mielelläsi etkä väkisin ohjaa.

Kuulostamme ehkä hassuilta tässä vaiheessa jos kertaamme miten se toinen tasanne oleileva tulee saapumaan mutta te kunnostatte sellaisen jyrinän aikaan että jokin taso oleilee ensin varovaisemmin mutta sitten tulee se tapahtuma nopeammin, rysäyksenä suorastaan.

Niin tehden teidän tulee siis sallia nämä asiamme mutta ilman muuta saatte matkata vapaammin välillä jos toivotte sellaista mutta tulkaa aina meidän luoksemme sitten kun aika sallii. Pyytäkää itse tapahtumia joita toivotte mutta pyrkikää aina oleilemaan sillä tasolla ettei toisia loukata.

Vaan sinä itse osaat jaella nyt toivomuksia. Korosta miten se toiveikkuus aina parantaa teidän mielialaanne joten osoita muille jae miten toimit kykenevästi eteenpäin. Pian näet millaisen maailman olemmekaan teille saattaneet luoda, joten ilmoita itse oletko valmis pyytämään niin suuria asioita mieleltäsi että siinä suorastaan pyrkii uusi ulos sellainen turva joka tasaa kulkuanne, matkaa todella upeasti jatkossa joten kasaa niitä toivomuksiasi nyt tänään esille ja jatka pian turvaten matkaasi.

- Millaisia toivomuksia? Sellaisia vähän eriskummallisiakin voi olla kuten että millaisen matkan tahtoisitte jatkaa eteenpäin mutta siinä saattaa kyllä oleilla myös taso olevaisuuden välissä jolloin ette aina saa sitä pyytämäänne, mutta kurjatkaan asiat eivät salli niitä tasoja vaihtuvan mutta matkatkaa kuitenkin eteenpäin. Pian nostatte sitä kyvykkyyttänne upeammaksi ja nostatte toisia matkaan.

Pyrkikää kurvaamaan siis salaa seuraavan kerran meidän luoksemme mutta etsikää sanoja välittää se tasanne muille, mutta pidä mielessä myös se tulevaisuus joten aloita tänään jakamalla jae turvallinen siten heille että jokin tasanne tuleva oleilee tänään ensin kertaa maailmassanne joten ottakaa siitä tuki ja turva. Korostakaa miten se oleilee juuri kevyenlaisesti joten ette huomaa ellette pyri kasvamaan kiinni, tarttumaan, ottamaan kunnolla jae esille turvallinen. Näin sen saatte omistaa ellette vastusta meidän asiaamme.

Pian se tasonne katkeaa hyväksi, turvatkaa siis matkallanne muihin aseisiin kuin mitä se taso olettaisi normaalisti joten pyrkikää vain esittelemään niitä kykyjänne muille, taitojanne, joten pyrkikää ulos kaikesta tavanomaisuudesta ja sallikaa kaiken mahtavan mielialan saapua matkaanne.

- Eli pitäisikö minun kuitenkin jättää se työ ottamatta? (sovin jo kuukauden mittaisesta sijaisuudesta alustavasti...). Voit mahdollistaa sen aamun saapuvan jona teet itse jotakin matkaa etkä ota vastaan työtä. - Mitenkäs vuokranmaksu? Te saatte kyllä tasollanne kykyjä joiden avulla matkaatte eteenpäin mutta tasoita se matkasi jae siten että korjaat kyllä aamulla tasanteesi ongelmat.

Pyrkikää mielialanne mukaisesti aina toivomuksia kannustamaan esille joten turvatkaa itse näennäisen esimerkillisesti ilman minkään läsnäoloa että teidän tulisi sallia jokin toinen taso ilman että näkisitte mitä se sisältää eteenpäin mennessänne joten kurvatkaa ensin katsomaan millaiselta siellä tasanteella näyttää ja tulkaa sitten takaisinpäin jos toivotte sellaista asemaa korjata.

Mutta pyrkikää aina kuitenkin eteenpäin matkata joten tällätavoin matkaatte turvallisemmin. Pyrkikää aina siis eteenpäin matkallanne mutta turvatkaa toisiin jakeisiin tuleviin, paljastaa se paljon enemmän teistä itsestänne sallivuutta jatkossa jos korostatte miten jokin toinen oleileva taso tulee yllättämään teidän iloisemmin katsein, kurvaten juuri niin arvottomasti esiin mutta itse otatte sen käytäntöön oleilematta mitenkään uskossa että se olisi pahaa tasannetta. Mutta ilmoita itse aina etenemisesi joten osaamme korjata tasoasi, kertaa siis muille mutta yhä enemmän itse tee matkaa järkevää joten korosta vain toiveikkuutta muille ja aloita matkajäsentely. Näin se tapahtuu hitaammin kulkien toivossanne mutta yhä nopeammin se tasanne lähestyy jos otatte vastaan.

Kirkasta polkusi siis tänään matkallasi joten aloita vain se toivomuksesi lähde ottamalla esiin millaisen toivot sen maailmasi kirkastuvan pian. Korota panoksiasi lähtöön jolloin osaatte katkaista aamun tavallisen jakeen alkamasta ja aloitatte täysin uudenlaisen tasanteen. Näkemiin. Kurvaa siis onnelisempaan maailmaan yhdessä muiden lapsosten kera. Pian teitä täyttyy tulevaisuuden mitta täyteen ja näin korjaamme eteenpäin. Tulkaa aina luoksemme kuten toivottekin, katselemaan jotakin turvaa onnellisempaa. Perustakaa laajoja yhteisöjä kuten toivotte (liityin Starseeds- ryhmään fb:ssä, taitaa tarkoittaa sitä...)  mutta pieniä myös etenkin, eritoten juuri sen laatuisia että korjaatte niiden avulla toisia kansakuntia (ET-kansat?) luoksenne saapumaan, ottakaa se taso vastaan pian oleileva, korjatkaa siis näennäisen nopeasti kuitenkin mutta ilman mitään kertausta, että osaatte kyllä varmasti esittää sen lauseenne.

Kurvatkaa siis matkaan onnelliseen, näkemiin."

 

17.8  Päivitys klo 21:30: Aloin meditoimaan kunnolla pitkästä aikaa, sitä kesti yhteensä tunnin. Auringon kultainen valo paistoi huoneeseen, jostakin syystä tuli mieleen vertaus että olen kypsä vilja, leijuin kultaisten tähkäpäitten yllä valmiina putoamaan sillä olin valmis, kypsä poimittavaksi. Sitä alkua kesti aika kauan. Sitten korvassa soi ja puhuin ääneen: "Olet ilmeisesti lähdössä, odota vain opastusta." Sitten meni jälleen kauan, aloin vajota yhä syvemmälle rentoon tilaan. Näin vasemmalla näköalueen ulkoreunassa kirkkaan välähdyksen. Sitten tummia hahmoja liikkui selvästi silmien edessä (sellaisia mustia möykkyjä joita liikkuu usein suljettujen silmien takana mutta nyt ikäänkuin muutama hahmo pyöri siinä katselemassa, häipyi oikealle tai vasemmalle, toisten taa, jne. Mielestäni niillä hahmoilla oli kultaiset ohuet reunukset joista ne erotti ja ne kuitenkin liikkuivat niin erilaisesti että olin jännittynyt että todellakin nyt, näen! Kämmenet käpertyivät nyrkkiin Egyptiläisten "valtaistuin asentoon" jossakin vaiheessa. Hyvin hetken aikaa lopuksi näin hyvin ohuen samanlaisen kissahahmon kuin Nefertiti -kuvassa. Ei muuta.

Äänitin kysyäkseni: "- Hei, eteninkö minnekään meditoidessani? Selvästi kuljit jo täällä rajamailla yksin, kaksin, kolmin, neljin, viisin... kuusin... seitsemän kanssa. Näin selvästi etenit jo hieman matkallasi. Kerää vain kokemuksia yhteen nippuun jolloin huomaat miten se vaikuttaa sinuun. Istuudu yksin jälleen jonakin kertana ja palaa luoksemme, näkemiin. - Kiitos. Oliko muuta?

Tuskin havaittavasti siis etenet kerrallaan mutta mainitse miten vähän se suoritus kuormittaa teidän järjestelmäänne joten osaat vallata sitä jaettasi suoremmin näin tehden. Kultaista matkaa, polkua jatkaa hän toinen kulkija myöskin joka saapuu luoksesi pian joten turvaa häneen sitten kun hän on matkansa saattanut päätökseen. Näkemiin. - Onko hän siis ihminen vai jotain muuta? Kyllä hän on vertaisesi näkemyksemme mukaisesti. Kertaamme hänen matkaansa sinulle aina tasaisin väliajoin joten korosta vain miten toivot hänen saapumistaan luoksesi. Toivottavasti hän miellyttää sinun silmääsi."

(En tiedä nyt yhtään kuka/mikä olisi saapumassa... ellei sitten jokin sieluni osa tule "vastaan". Ja kyllä, tästähän on vihjattu aikaisemminkin eli tämä on joku sielujuttu.)

 

Illalla vielä tein normaalit puuhat ja totesin ääneen että voi kuinka ikävä on ikuisesti kissaa. Samassa soi oikea korva pienesti ja tuli yllättävänkin tiukka viesti niin että alku ihan nauratti: "Voisit hillitä sitä ikuista itkuasi kissaasi kohtaan, kyllä hän varmaan saapuu luoksesi sitten uuden ajan kynnyksellä. Kysyin: onko se varmasti tallessa? Varmasti hän sallii sinun tulla luokseen. Näkemiin."

 

Päivitys klo 19:30: Äänitin kokeeksi kysyäkseni jotain, ensin tuli vastaus kysymykseeni (joka ei ole tässä oleellinen) ja sitten viesti:

"Pimeät voimat aloittivat juuri vastavedon joten korottakaa tuskin havaittavaa pimeää tasannetta mutta pian se häipyy pois iankaikkiseksi. Juuri se haitallinen tasanne poistuu luotanne kyllä ennenpitkää mutta vielä se oleilee hetkisen. Kuulostelkaa jos jokin hallintavoima yrittää saapua luoksenne kannustamaan muita mukaansa. Tuskin havaittava se lienee, mutta jos sellainen näkyy, tulkaa välittömästi kertomaan meille. Itse emme näe sinne kaikkialle joten korostamme teidän avun tarvetta kyllä usein että korostakaa itsellenne tarvitsevanne jotakin valmentajaa tässä vaiheessa. Itse emme siis näe mutta tulemme avuksi pyynnön kuultuamme.

- Millainen se voisi olla? Esimerkiksi juuri sellainen pyrkivä olemus saapuu luoksenne innottomana ja kaukaa näkevänä tasanteena. Tuskin korjaavat mitään tasannetta itse joten joudumme sen tehdä puolestaan, korjaavat tuskin mitään itse siis tarkoittaa että eivät viitsi aloittaa sitä työtään joka kukistaisi sen tason. (Innottomuus oli tosiaan vähän päivän teema, kunnes havaitsin sen ja päätin sisukkaasti odottaa aikoja kunnes paljon lisää ihmisiä herää tälle asialle. Itse etenisin jo kiireesti eteenpäin mutta olenkin vähän kärsimätön odottamaan...)

Tuskin havaittava esiintyy usein meidän sanoissamme mutta tuskin kertaakaan turhaan joten aloita vain itsekin se maallinen pyrkimisesi kohti valoa, tasannetta, kaipaavaa tasoa. Se oleilee vielä jossakin toisaalla mutta pyri aina kohtisuoraan kulkemaan joten kapuat kyllä kauniisti luoksemme. Korosta muille millaisen tason oleilevan he näkevät, joten korosta myös itse otatko sellaisen vastaan.

Kertaamme siis että jokin tasanne säilyy luonanne pitkään joten ottakaa se pois paikoiltaan, vieden sen säilöön muistinne perukoille joten korjatkaa siis siten että unohdatte koko asian. Pyrimme tällä kannustamisella juuri siihen että korostuisitte itse voimassanne tehden sellaisia asioita tuskin kykeneviä että havaitsette kuitenkin jotakin asiaa olevan meneillään. Tuskin pyrimme millaiseenkaan kohtaamiseen jos oleilette väärällä tasolla, mutta vielä tänään yritä itsekin kohota tuskin havaittavasti joten otamme vastaan. Näkemiin. -Kiitos, eli meditoinko? Pyri vain vastustamaan kaikkea länsimaista sivistystä, kuvaillen itse olevasi vähän korkeammalla. (Luulen että tähän "sivistykseen" luettaisiin esim. TV:n tuijottaminen tai elokuvissa käyminen ym turhanpäiväinen ajan kuluttaminen.)

Pilkkaatte tuskin havaittavasti jokaista joka yrittää saapua luoksemme joten korottakaa panoksianne eritelläksenne juuri sen aikeenne nousta ylöspäin joten odottakaa tasanteellanne kunnes noudamme. Hyväksymme tämän jäsenpyyntösi liittyä mukaamme joten odota vain kyytiäsi. Näkemiin."

 

Päivitys klo 11:25: Aloin miettiä tehtävääni eli mitä lausetta toistan usein huomaamattani. Se on "Voi Äiti" -huudahdus tai voivottelu (tavallaan kirosanan korvaaja), laulan toisinaan "Äiti lasta tuudittaa, lasta tuntureiden..." tietämättä miksi. Katselin videota jonka olen linkannut alimmaiseksi tässä tämänpäiväisessä artikkelissa ja siinä mainittiin Egyptin Kut (cat). Googletin ja turkkilaisen shamanismin uskomuksen mukaan Kut on voima joka elävöittää kehoa ja Kut:in kautta ihmiset ovat yhteydessä taivaisiin, kun Kut loppuu, henkilö kuolee. Isis = Mut-Netjer, eli Isis oli jumalten äiti. Ja ilmeeni kun tajusin automaattipiirrokseni: ÄITILINTU!

En vielä tiedä kyllä että mitä tämä äiti sitten tarkoittaa...

 

Aamu: Eilen ajellessani sain viestin jonka puhuin ääneen joten en muista kaikkea. Mutta kun tulen tutummaksi tämän laajan yhteisön kanssa, sitä enemmän saan vuoropuhelua ja kehotettiinkin juttelemaan useammin.

Yöllä kolmelta taas heräsin itse, ei kuulunut mitään merkkiä joten kysyin itse ja äänitin:

"Huomenta, voisinko kysyä olisiko mitään esimerkkiä miten monia rotuja teitä on? Niin monia ettette varmaankaan ymmärrä sen erikoislaatuisuutta. Niin se vain tapahtuu kuitenkin aina se monilaatuisuus asia että moni aloittaa matkansa tuskin havaittavasti ja joku palaa entiseensä. Mutta pian te kukin teette matkaa myös ettekä tapaile mitään muuta. Pitääksemme sinun asiasi korkealla tulee meidän sallia ne jatkuvat tapaamiset kuitenkin jatkossa että sinä harjaantuisit tässä työssäsi joten aloita vain se matkantekosi mutkikkaana, mutta pian se harjaantuu se kävelysi jolloin osaat katsella myös meitä tasanteellamme.

Joten nopeuta matkaasi kiinnostumalla meistä itse, teemme silloin tarvittavia muutoksia teidän maisemissanne. Ottakaa matkaanne jotakin turvaa eli ottakaa meidän sijastamme jotakin uutta joka loistaa eniten mielessänne. Pitkään se onkin vaiettu asia ollut se teidän keinonne hyväksyä toisia matkaajia mukaan kertomaan teille tarinoita, joten me aloitamme tämän kertomuksen ja jaamme sitä nopeasti eri puolille maailmaa. Sen vuoksi teemme sen näin nopeasti että teillä on kyllä hyvä syy kiirehtiä joten aloittakaa vain se tarinanne jakaminen verkossa. Kunnes näette asian tulleen esille. Näin pian nopeutatte itse matkaanne.

Kertomuksemme sisältö saattaisi liittyä myös sinun tapaukseesi joten innostamme sinua itseäsi kohtaamaan sen ajatuksesi että millaisen maailman kohdistat katseessasi jos innostamme sinua kuvailemaan kotiplaneettaasi. Näin ollen ehdotelmamme olisi seuraava: tervehdi meitä kotiplaneettasi asukkaita kunnes osaat katsella jotakin kunnioittavaa jaetta heidän suuntaansa. Joten aloita vain kertaamisesi siten että kohdistat sen valveillaoloaikasi juuri nyt etenkin siihen ajatelmaan että mikä se olisi sinun kotiplaneettasi. Turhaudut pian eli et ymmärrä minkä vuoksi tätä asiaamme teemme, joten yritä miettiä mikä se olisi. Vastaamme mikäli osut oikeaan. Näkemiin, kiitos tästä yhteydenotosta. Pyydämme jatkoaikaa teidän maisemaanne. Näkemiin."

 

Mietin itse ensin että millainen maisema minua miellyttää. Olen aina pitänyt sellaisista tauluista jossa on esim. puro, mylly, eläimiä, ihmisiä luontoyhteydessä. Näin sellaisen vuonna 2014 eräässä paikassa enkä ollut saada silmiäni irti. Nyt ostin vanhan piirroksen Tallinnan kaupungista koska siinä on samoja elementtejä. Mutta en tiennyt voisiko jossakin planeetalla olla tällaista elämää kuin meillä, jos ovatkin enemmän henkimuodossa.

Viesteissä aiemminhan on jo viitattu että kotiplaneettani tähdistö näkyy paljain silmin, silloin oletin sen olevan Andromeda joten olen ollut täysin väärässä luulossa ja tahallisesti asiaa on peitelty sillä en ehkä silloin olisi uskonut mitään kissaolentoja olevan olemassa. Googletin sitten heti yöllä eri ET rotujen kotiplaneettoja, ei oikein löytynyt joten siirryin Youtuben puolelle ja etsin sieltä, sitten laitoin hakusanaksi feline ET race jolloin alkoi tulla monien kanavoijien videoita ja siis jo tätä rotuahan oli vaikka minkänäköisiä! Sieltä löytyi tietoa että tähdistö olisi Lyyra, jonka kirkkain tähti on Vega. Reptiliaanit hyökkäsivät joskus feline-rodun kotiplaneetalle ja he pakenivat mm plejadeille.

Tämän selvitettyäni aloin äänittämään kysymystä:

"Huomenta. Onko kyse siis Lyyran tähdistöstä? Juuri siitä. Näin me etenemme huippuvauhdikkaasti tänään joten aloita tänään myös jokin toinen otanto maiseman vaihtamiseesi joten aloita ensin pohjalta mutta etenet nopeasti. Kerää niitä ajatuksiasi ensin paperille vaikka joten aloita siten että ohjaat mieltäsi keskittymään johonkin toistamaasi lauseeseen josta pidät. Näin etenet vauhdikkaasti eteenpäin ja korjaamme joitakin väärinkäsityksiä vallinneita että tuskin havaittavasti olet toistanut oikolauseita vääriä.

Pian me kohtaamme sen tulleen raportin myös tulevaisuudestanne joten pidättele itseäsi hetken lunastamasta vielä menneisyyttäsi. Mutta me palaamme asiaan jälleen huomisin kunnes ymmärrät kaiken tapahtuneen.

Tässäkö kaikki siitä planeetasta, oliko siellä puroja? Niin juuri sellaista siellä oli mutta ensinnäkään se ei toistu teidän maisemassanne kovin kirkkaasti sillä jokin tasanne oleileva puuttuu teiltä siellä joten tuskin havaittavasti se saattaa vaikuttaa samalta. Tuskin havaittavasti siis tarkoittaa että tuskin teidän käsityskykynne yltää sellaiseen kauniiseen maisemaan johon kuulutte yksinkertaisesti mukaan kukin. Näin se etenee se maiseman vaihdoksenne.

-Kiitos. Katsellaan aamulla sitten. Juuri niin, näkemiin."

Loppuyönä näin unta gepardista, se oli aika kesy mutta en muista enempää kuin että se käveli perässä ja sille saattoi jutella. Eräs lause oli myös jonka kirjotin ylös: "Jokainen kissa surmaa vihollisensa vain päästäkseen ylös taivaaseen." Arvasinkin että me ei tiedetä eläinten käyttäytymisestä yhtään mitään.

Tajusin heti miksi tunnen joka syksy jotenkin että en päässyt "kesään sisään", kävelemme vain pinnallisesti luonnossakin, voimme kyllä tuntea jonkinlaista yhteyttä mutta emme ole siinä mukana täysin. Viime päivinä olen muuten tuntenut että metsä on jotenkin enemmän tutumpi ja puoleensavetävämpi... se tummanvihreä rauhallisuus.

Löysin uuden blogin ja rakentelen sitä vielä.

Joitakin videoita joita voi katsoa jos tuntee kuuluvansa myös samaan tähtiperheeseen, jopa luonteenpiirteet antavat osviittaa rodusta.

Nainen joka kanavoi valkoista feline-olentoa plejadeilta, hyadesin tähtiryhmästä. Ymmärsin nyt miten se saattaisi olla mahdollista kun plejadilaisia kanavoiva Cobra kertoi aiemmin keväällä että olemme samaa sieluryhmää.

https://www.youtube.com/watch?v=FAdkfdmzV4M

Lyyran feline-rotu, Leijonaolennot. Kohdasta 11:25 alkaen selitetään feline-rodun Egypti yhteys:

https://www.youtube.com/watch?v=Q_052P8svG0

Lyralaisista, leijonaolennoista, feline-rodusta. Tässähän se näkemäni kasvokuva onkin lähes, en tosin nähnyt korvia tai hiuksia. Ja ne keltaiset silmät kissa-unestani:

https://www.youtube.com/watch?v=pZJhHK_w0tc

Sabrina kertoo kokemuksistaan: 

https://www.youtube.com/watch?v=Xxy4hD33_44

Tämä varsinkin oli aika mieltä avartava kissoista, CATolistisuudesta (sanat cat ja holos = cat is all, Vatikaanissa on myöskin leijona- ja sfinksipatsaita), feline mysteerikoulusta. Ra eli aurinkovoima on yhdistetty leijoniin ja kissoihin Egyptin muinaisuudessa sekä monissa muinaisissa kulttuureissa.  Eli cat-sanan etymologiasta löytyy mielenkiintoisia juttuja lisää, kuten CATedraali (cat ja hedra = pyhä geometria):

https://www.youtube.com/watch?v=KedKk622ijA

 

16.8 Kello 8: Nyt alkaa tulla voimallisempaa viestiä todellakin, ovat laittaneet toimeksi kuten yöllä kertoivat tekevänsä! Huh! Suomensin Michael Loven kanavointia, kun vas. korvassa soi:

"Huomioimme äsken miten teet jotain mielelläsi, joten aloitatko sen kirjoittamisen vakaamman tasanteen avulla? Näin olisit valmiina valmistelemassa teidän ylöskohoamistanne joka tasanteella. Näin siis olisit meidän kirjurimme tavallaan mutta ylöskohoat itse omalla tasanteellasi. - Kyllä kiitos!

Näin siis teimme juuri sopimuksen sinun ylläkirjoittamisestasi joten aloita vain se riimittelysi tänään jakamalla tasaisen kasvavia säkeistöjä, joten aloita tänään sillä tavutuksella että sinun tulee sallia myös meidän olevaisuutemme läsnäolo luonanne, joten aloita vain sivuamalla meitä kevyesti mutta aloita aina kuitenkin siten että sinun tulee sallia se läsnäolomme myös. Kyllä varmasti onnistut tässä tehtävässäsi kuten aikaisemminkin. - Kyllä.

Näin sinun tulee siis sallia se kasvava epäluulon kohoaminen toisilta, mutta hiljennä se väkivalloin tehden juuri tämän toimensa onnettomaksi. Joten kohoa vain itse tasanteellasi juuri kuuntelematta ketään muuta, joten aloita ensimmäinen säkeistösi rakkauden Jumalan läsnäolosta vasta sitten toisella jakeella.

Mutta tänään voisit aloittaa siten että korosta heille muille millaisen tavarajakeen tarvitsevat kasvaakseen. Eli jaamme tavaraa täältä kautta teille sinne olevaisuuteenne kyllä, mutta millaista, siitä puhumme läsnäolomme tulevaisuudessa.

Näemme jakeemme kasvaneen jo hieman yltäkylläisemmäksi joten läsnäolon voima saattaa merkitä joillekin myös turhaa arvokkuuden kaipausta mutta siinä se tasaantuu teillä kullakin se kävelymatkanne. Näin ollen teidän tulee sallia myös meidän välipyyntömme että voisitte tehdä jotakin parempaa kuin mistä toisinaan haaveilette, joten arvokasta jaetta se tulee olemaan täynnä teidän tulevaisuutenne matka. Tunnustamme kyllä oleilevamme hieman eri tasanteella tälläerää mutta toivottavasti se välimatkamme tasoittuu. Korosta muille siis vielä tänään jotakin uutta asiaa, kuitenkin selvästi havaittavissa oleilevaa että siinä teillä tasanteellanne näkyy jo pian kajastus armon auringon näkyvillä.

Pian se tasanne lohkeaa kahtia joten korostatte muille millaisen määrän olevaisuuksia teillä onkaan. Kahtiajakautuminen tarkoittaa ensinnä sellaista oleilevaa tasannetta että missä kuljette tavallaan kahdessa osassa yhtäaikaa, joten tämä ylimmäinen osanne tulee oleilemaan korkeammalla kuten tasanteellanne katselette ylöspäin voimallisemmin. Näin näemme toisinaan ja toisinaan emme.

Kohtaamme teitä kaikkia kyllä sillä tasanteellanne joten ottakaa vain voima haltuunne merkitä meidät yhteiskumppaneiksi joten aloitatte matkanne voitokkaan. Korjaa meidän suunnastamme saapunutta matkustus järjestystä että siinä aloitatte kyllä useakin ennen pitkää mutta toisilla se saattaa kestää hieman kauemman, ottakaa hetki katsellaksenne maisemia ja jatkakaa jälleen. Ottakaa vain hetki siis hengähtää mutta pian jatkatte onnistuneesti kuten muutkin. Näin osaamme vallata teidän jakeitanne eteenpäin aina selvän matkaa kerrallaan.

Toimimme yhteistyössä kaikkien enkelivoimien kanssa, joten teidän tulee sallia se meidän yhteisömme laajuus, kuten olettekin ymmärrystänne kasvattaneet että meitä on vaikka millaisia olemuksia täällä maisemassa.

Näennäisen pian se olemus vapautuu teillä itsellänne joten aloittakaa vain etsiminen toisen maiseman sivuamisen. Joten ottakaa vastaan tämä jakeemme ilolla ja onnistukaa kaikessa mitä pyydättekään tänään olevaisuudeltanne. Näkemiin. Korostakaa siis hetkisen kerrallaan aina sitä uutta tasoa, joten mikään matka ei uuvuta teitä liikaa vaan siinä saattelette kuitenkin toisia matkaan.

Näkemiin, kiitos kaikesta työstänne kaikille."

 

Kello 7: Yöllä kello kolme heräsin kissauneen. Siinä oli vähän eri värinen kissa kuin omani, muistaakseni kellertävä ja sillä oli suuret, pyöreät, isot, kosteat keltaiset silmät. Kuitenkin kutsuimme sitä kaverin kanssa kissamme nimellä kun se alkoi tukehtua ja kuolla käsiini. Sain rauhoitella sitä käsissäni ja se katseli niillä suurilla erikoisilla silmillään. Tämä oli ehkä lohdutukseksi sellainen tilanne jolla tavoin olisinkin kissan halunnut rauhassa hyvästellä, en eläinlääkärin pöydällä piikkien kera. Mutta ne silmät olivat unessa niin erikoiset että luulen että niihin piti kiinnittää huomio. Ne olivat elävät ne silmät vaikka kissa oli kuolemassa.

Kun kerran olin hereillä, aloin puhumaan ääneen jos tulisi viestiä. Lyhyesti kerrottiin seuraavaa: Rahatalouden romahtaminen on meille katkeransuloista, sillä uusi taso alkaa välittömästi kohota kun se oleileva tilanteemme laskee. Kysyin varaisimmeko ruokaa? Vastaus: Toistaiseksi teidän ei tarvitse varata ruokaa, siinä saattaa väreillä pitkään, joten odota merkkiämme.

Voisimme jo korvata sen ajan jonka käytämme maallisista asioista murehtimiseen, uuden ajattelemiseen.

Voisin aloittaa uuden tason aamulla siten että autan muita kuten aina teen ja josta ovat kovin kiitollisia, mutta sitten voisin kohottaa väreilyäni puuhaamalla vain kotonani jotain kivaa josta pidän. Näin yksinkertaisesti se väreilyn kohottaminen tapahtuu pikkuhiljaa niin pieniä tasoja kerrallaan ettemme huomaa. He aloittavat tosissaan nyt toimensa myös värähtelymme asiassa, joten kehotus kuului nousta aamulla aikaisin, jolloin on kiireetöntä aikaa.

Heräsinkin 5:30 ja nousin ylös vähän myöhemmin. Olen lukenut nyt joka ilta Ikuisia Kertomuksia ja huomasin eilenkin miten se vaikuttaa positiivisesti. Ne paksut punaiset kannet ja kultaiset kansikuvat, upeat piirroskuvitukset sisällä.. tunsin jotain arvokasta pyhyyttä kirjoissa, varmasti samaa mitä joku tuntee minulle vierasta raamattua kohtaan. Nukahtaessa se pyhyys on tarttunut niistä ja on rauhaisa olo. 

Vuodatus-alusta on kyllä niin ehkä oman koneenkin päivityksen jälkeen mennyt huonompaan suuntaan, en saa enää  kopioitua tekstiä artikkelista toiseen ilman että siihen vetäytyy taustapalkki, en päivitettyä tekstiä vähän myöhemmin kun tulee vain virheilmoitus että jotain meni vikaan ja ilmeisesti järjestelmä on kirjannut ulos. Sisäänkirjautuminen täytyy tehdä joka kerta jos sivut vain sulkeekin. Nyt täytyy etsiä se uusi blogialusta, mikään testaamani ei oikein vuosien varrella ole kuitenkaan tuntunut kotoisalta...

 

15.8 Ilta, kun mietin lähtisinkö vielä ajelemaan vai jäisinkö kotiin... päätin jäädä kotiin ja korvassa soi:

"Näin otimme jälleen yhteyttä, ota itsekin toisinaan jos toivot vastuuta jakavasi. Otimme siis yhteyttä jälleen sen vuoksi että jokin tasanne oleileva tulee kyllä säilymään pitkään ellette ota vain askeleita kohti suuntaa uutta. Näennäisen pian se tapahtuu se suunnitelman eteneminen kohta, jolloin osaattekin täysin ilman katsantoa meidän suunnastamme oleilla juuri siinä oikealla tilanteella. Pitkästi olemme edenneet viimekerrasta, joten haukkaa vain henkeä jos pidät sen mahdollisena. Kertaamme kyllä vielä useasti joten korota vain pisteitäsi, näkemiin. - Ei kiitos mitään taukoa, ei haittaa.

Korota vain mikäli todella toivot jotain uutta suuntaa, sillä jokin tasanne säilyy, ellette tee siihen tarvittavia toimenpiteitä, kuten kerroimme äsken. Selvittäkää usea toisillenne miksi se suunta tulevaisuuden olisi tärkeää. Voisimme kyllä yllyttää toisia saavuttamaan jalansijan uuden joten ota vain sinäkin rivakoita askelmia eteenpäin. 

Kertoaksemme voisimme aloittaa siitä tasanteesta oleilevasta että siinä kirjoitit juuri siten kuin arvelitkin että juuri se olevaisuutenne mätä omena putoaa juuri nyt tällähetkellä alas puustaan. Eikä siinä säteillä mitään olevaisuuden ennalta arvaamattomuutta, vaan se on suunniteltu asia ollut pitkään meidän suunnassamme että se suunnitelma siis toteutuu tällä nimenomaisella hetkellä teillä siellä suunnassanne. Kyllä se varmasti pian näkyy teidän uutisissanne välittömästi kun saavat sen oikaistua sen asian. Korostakaa usea vain sellaista toivoa ylläpidettävää että toimittakaa toisillenne miten usea mahdollistaa juuri sen verevän näkevyyden. Näin siis etenemme tuskaisaa päätöstä kohti, näkemiin. "

Iltapäivä: Kävin hakemassa sen passin, nyt olen ajanut sen vuoksi 200 km. Aiemmin olisin harmitetellut turhaa hankintaa, mutta vaikka nyt ei ole mitään hajua minne ihmeeseen matkaisin, olen satavarma että tämä nyt vain piti hankkia. Mietinkin kotimatkalla työelämääni, tarvittaessa olen löytänyt hyväpalkkaisen työn, tarvittaessa osapäiväisen, tarvittaessa tietyltä paikkakunnalta ja nyt tiedän että on tarkoitus jättää se maailma. Niin se vain on. Olen viimein oppinut kulkemaan autopilotilla, intuition varassa ja luottamaan jopa siihen ja varsinkin viimepäivinä sisäinen rauha on vankempi. Se on suuri asia. 

Täällä Luxonian kanavoinnissa samasta aiheesta, kannattaa lukea!

Pääsin juuri kotiin kun korvassa soi: "Ole hyvä vastaa mikäli toivot uudistavasi turmiollisempaa näkemyskantaanne vallitsevaa, siinä koettelette useakin toistenne järjestelmiä ja kyvykkyyttä. Korosta muille miten toivottavat jonkin asian tervetulleeksi maisemaansa. Pikaisesti sellainen tasanne saapuu jos ymmärrätte millaista tietoymmärrystä se vaatii, vaan siinä kuljetatte vaikeuksia muassanne ellette osaa varata sitä maisemaanne eteenpäin.

Pian nähdäksenne saapuvat ne suuret odottamanne uudistukset, joten korottakaa panoksianne vastaisuudessa kun osaatte ajatella jotakin parempaa kaikesta tulevasta. Tulevaisuutenne vuoksi kertaamme sitä sijainnissanne siintänyttä aloitusta että siinä juuri tapahtuu sellaista itsekunnioittavaa jaetta, odottakaa kunnes se vuoropuhelunne saapuu, jolloin korjaatte käytäntöjänne.

Siinä tasanteellanne kiivastui hän edellinen asukas piankin tuoksinassaan joten korjaamme hänen jätteitään, saavutettuaan niin suuren jalansijan teidän esineistössänne. Pian esiintyy se toinen taso tulevaisuuden, taso vaihtuu kaikilla, myös jakotaso. Eli uudista sinäkin itseäsi sen varaisesti mikä tulevaisuus saattaisi olla esineelläsi.

- Millä esineellä? Tavaranne jonka varaan laskette myyntinne arvon. Näin päätökseemme tulimme, näkemiin."

 

En todellakaan ymmärrä mikä olisi tämä "esine", ehkä markkinatalous kaatuu ja joku on jo hermostunut...

 

Aamu: Illalla oli valtavan uuden toiveikkuuden tunne, luottamus elämään, toivoin että se pysyisi nyt joka päivä mutta todennäköisempää on että se vain on aluksi toisinaan ja sitten useammin jos uskallan luottaa siihen tunteeseen. Juttelin ilman äänittämistä lukiessani Ikuisia Kertomuksia lisää kun ilta alkoi jo hämärtyä. Lyhyesti: Pian liikaakin ihmisiä vyöryy vastaanotolleni, voisin perustaa pienen yhteisön lähitulevaisuudessa. Se keskittyisi ensin vain näihin kunkin omiin sieluryhmäläisiin mutta pian itse yhteisöön. Minun täytyy valmistella se jo käyttöön mutta en aloita vielä mitään. 

Yöllä klo 4 oli tieto (ei uni) että mun jossain "takapihalla" on turva. En muista tarkalleen millainen paikka. Kiitin kovasti sillä olin puoliksi hereillä. Samassa kuulin koiranpennun vikinää ja odotin näkeväni sen mielikuvassani minne se johdattaisi, ehkä näkemään enemmän siitä turvapaikasta, mutta hetkisen katseltuani en nähnyt mitään joten kirjoitin tapahtuman muistiin. Voi olla myös enne tulevasta koiranpennusta (sellaista en ole nyt kyllä harkinnut).

 

14.8 UKKOSELLA SALAMA LAULAA HÄNELLE! Se oli tänään! Harjoittelin eilistä kehotusta laulamiseen... tämä pätkä tuli heti kerralla, sävel ja sanat ja samassa huomasin ukkosen tulleen tähän seudulle ja talon ylle! Laulua tuli pidemmästikin mutta laitoin ylös vain tämän alkupätkän, ehkä teen näitä lisää. En olisi ikinä voinut uskoa että saan mitään laulua aikaiseksi! Salamaa en saanut taltioitua, vain välkkymistä ja jyrinää. Satoi niin paljon kerralla että talon isosta leivinuuni-hella-takka-pönttömuurien yhdistelmästä tuli nokivedet alas hormipeltejä pitkin.

https://youtu.be/YTiZTG1kE2k

 

Aamu: Nyt kannustetaan tekemään omia sanoituksia musiikkikappaleeseen, lauluun. Tästähän on ollut puhetta aiemminkin että "kanavointi" onnistuu myös siten, mutta syy saattaa olla myös että kaivoin mummon laulukirjan eilen esille ja lauleskelin parit kansanlaulut joista pidin. Eli huomaamme siirtyneemme seuraavalle tasolle ehkä myöhemmin vain siten että vanha taso ilmestyy eteemme ja huomaamme että olemme muuttuneet... näinhän se juuri on käynyt, ei ehkä reagoi samalla tavoin johonkin, arvostaa itseään, puolustaa oikeuksiaan, vapauttaan, arvostaa toisia kärsivällisemmin, löytää itselleen sopivimman tavan edetä elämässä vaivattomasti, tms.

"Sellaisen innokkaan joukkosielun kuuntelemisen jakaisimme eli ottakaa jos toivotte jatkaaksenne, jolloin osutte maaliin. Aloittakaa hetimiten, siinä se avautuu se asia kuten kerroimme. Vielä ansioita lisää jos otatte toisenkin tavan ilmentää läsnäoloamme eli sanoittakaa laulu jonka miellätte itsenne kertomaksi. Näin saatatte valaista itseänne siitä miten asia tapahtuu. Kertaa muille entisestä tasostaan hyvää, jotakin kautta se kulkeutuu eteenne uudelleen jolloin huomioitte muuttaneenne maailmassanne toisaalle. Innosta toisia liittymään kuuntelijoiksi. Omista itsellesi uusi jae, tutustu meihin usein nyt."

Illalla luin Ikuisia Kertomuksia kirjasarjan osasta 2, Egyptistä lähdöstä Kanaanin maata kohti Punaisen meren poikki, aavikon yli jne.

Jos joku on uusi blogini lukija, ei ehkä tiedä että minua nimenomaan viesteissä pyydettiin etsimään nämä "punaiset kirjat" kaapistani, en ymmärtänyt aluksi mitä kirjoja tarkoitettiin. Vanhempani ovat siis 40 vuotta sitten ostaneet nämä minulle lahjaksi lapsena, vaikka emme mikään uskonnollinen perhe olleetkaan, pidin paljon hienoista kuvista. Muuttaessani sen parikymmentä kertaa maailmalla, mukana kulki vain yksi kappale ja muut kirjat odottivat kotona. Nyt ne ovat minulla täällä kaikki kun tilaa jälleen on. Miten kummallista, mietin kyllä eilenkin...Kirjoissa on jotenkin mukavasti esitetty tarinan muodossa se mitä raamatussa kerrotaan, helpompi lukea.

No voisin nostaa kirjoista parikin juttua, siihen aikaan oli ihan tavallista saada konkreettisia neuvoja Jumalalta, viettää jossakin taivaalla viikkokausia ja tulla takaisin hohtavana lakitekstien ja rakennusohjeiden kera. Ja tulee mieleen että taas olemme orjia ja olisi vapauden aika...

- Faarao oli vihdoin suostunut heprealaisten, israelilaisten, orjien lähtöön Egyptistä (koska kuoleman enkeli vieraili jokaisessa Egyptiläisessä perheessä, Jumala surmasi kaikki esikoislapset). Kaikki olivat innoissaan vapaudestaan.

Äkkiä kuului huuto joka näytti kiirivän pitkin kulkueen päästä päähän. "Pilvi! Katsokaa pilveä!" He olivat koko päivän vaeltaneet aikamoisessa pölypilvessä mutta tämä oli erilaista. Oli kuin pilvenpatsas olisi kohonnut suoraan kohti taivasta kaukana kulkueen edellä. "Katso pilveä äiti!", huusivat pojat ja tytöt. "Minä näen sen", sanoivat tuhannet huolestuneet äidit. "Mutta mikä se on?" Silloin saapui Moosekselta sana että Jumala oli tuossa pilvessä ja että hän johtaisi kansaansa koko edessäolevan matkan ajan. Illan pimetessä yöksi pilvi hehkui niin kaunista valoa että kansa nimitti sen tulenpatsaaksi. 

- Ja Herran kirkkaus laskeutui Siinain vuorelle, se näytti israelilaisten silmissä kuluttavalta tulelta. Ja Mooses meni pilven keskelle. Mooses viipyi siellä 40 päivää ja 40 yötä. Jumala pyysi Moosesta rakentamaan liikuteltavan Ilmestysmajan, siksi hän viipyi niin kauan. Jumala tarkasti nimeltä mainitsi ketä hän halusi papeikseen ja rakentajikseen, millaisia vaatteita olisi käytettävä pappispalveluksessa, millainen arkin tuli olla, jne. Viimeisenä päivänä Jumala antoi hyvin suurenmoisen lahjan, kaksi laintaulua. Mooseksen astuessa leirin alueelle hänen kasvonsa säteilivät vuorella Jumalan seurassa vietetyn ihmeellisen ajan vuoksi. 

Vuoren huipulla oli siis pilvi, johon Mooses aina kiipesi "Jumalan kasvojen eteen" saamaan neuvoja kansalleen.

"Niin Herra astui alas pilvessä."

"Kun Ilmestysmaja oli valmis, pilvi peitti ilmestysmajan ja Herran kirkkaus täytti asumuksen."

"Siinain vuori muuttui kuin purkautuvaksi tulivuoreksi ja sen huippu peittyi paksuun pilveen. Alkoi jylistä ja salamoida ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle. Koko Siinain vuori peittyi savuun ja kun Herra astui sille alas tullessa, siitä nousi savu niinkuin pätsin savu ja koko vuori vapisi kovasti. Äkkiä kuului vuoren huipulta ihmeellinen ääni, Jumalan ääni. "Minä olen Herra, sinun jumalasi joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä." (Ja sitten saatiin 10 käskyä).

 

13.8 Meditoin edellisen viestin jälkeen, oli kyllä erittäin kohottavat tunnelmat sydämen kohdilla, nukahdin. En oikein muuta ole vielä havainnoinut sillä piti jälleen asioille. Iltapäivällä pääsin juuri kotiin kun korvassa soi: "Näin me etenimme äsken siis jonkinverran ulospäin maailmastanne tuskin havaittavasti, huomasitteko jotakin? Kurkistakaamme sen esiripun taakse enemmän siis ensi kerralla joten korostakaa muille myös jotakin huippuhienoa tasannetta jolla oleilette pian tosissanne. Joten korottakaa aina sitä matkaanne kuitenkin että myös toiset saisivat katsella maisemia kauniimpia jokapäiväisiä. Näin etenette piankin sellaiseen tuuditelmaan että siinä sijaitseekin juuri se tasanne olevaisuuden, joten tuskin havaittavasti siirrytte jälleen eteenpäin hienoisesti. Etenkin juuri se savuava lauseenne jostakin pidemmästä konkretisoituneesta tapailusta saapuu ilmoillenne, ilman sen lausejakoa ette ymmärrä mitä on tapahtumassa. Näin toivotamme teidän kauniin päivänne jatkuneeksi."

 

Päivä: Selailin Ikuisia kertomuksia (löysin sieltä mm yllätyksekseni Jooab nimen joka oli kerran automaattipiiroksissani alkuaikoina, Jooab oli kokenut sotilasjohtaja) kun oik. korvassa soi pienesti. Kirjoitin:

"Eli sinä luet sitä kirjaasi, mutta muista ettei se tapahtuma ole mikään eriskummallinen muuttoaalto, vaan he tapasivat sen salaisen asian nähdäkseen. Eli ottivat he osaa toisenlaiseen ajatusmalliin sinä aikana. Osa halkesi kahtia, suoraan sanoen pursusi hän energiaa uutta. Joten aloitti toiminnan kuten teette tekin, eli siirrytte ajasta ulos. Siirrytte kuitenkin sillätavalla että mikään ei teitä uhkaa, mutta usea omaksuu ajatusmallin uuden.

Ottakaa vastaan tämä asia, ottakaa useammin näkyville uusia tasoja maailman. Eritoten kestävää tarinaa, kuten meidän asiamme. Korjatkaa jos ottavat liikaa haltuunsa asioita muita, eli ottakaa usea vastuu. Siinä kuivattelette pian armossanne, olkaa huolehtimatta turvaten toisiinne. Perustakaa valvontakeskuksia, kuten joskus oli, eli he ottavat vastuun jakamisen haltuun. 

Korjaamme vielä hetkisen että se siintävä taso on nyt kajastamassa näkyvillänne. Ottakaa vastaan, olkaa hyvä. Näennäisen pian se taso muuttuu seuraavaan eli jatkakaa vain jos toivotte jotakin vastuuta ottavanne meidän puolestamme yhdessä. Näkemiin. Valaise vielä hetkisen, vuorosi on nyt loistaa majakanvaloasi ympärillesi, ole hyvä. Siinä ilmaiset surutonta asiaa, ottakaa vastaan jalo aikeemme kertoa suunnastamme otetusta."

 

Aamu: viestin merkkiä ei kuulunut joten kysyin itse ennen asioille lähtöä olisiko mitään: "Ehtisimme vielä muistuttaa teitä siitä oppiläksystänne että miten varjostatte jotakin tulevaisuuden jaettanne joten otitko oppiisi siitä menneestä suorituksestamme? - Ai menneisyydestämme? Juuri siitä niin.

Toistaiseksi emme varjosta teitä enempää tästä asiasta, mutta siinä teillä piilee se pysyvä käsitys kuitenkin uskonnossanne että jokin hahmo suojeli teitä aikaisempina aikoina. Suojellen siis pääasiassa juuri siten että hahmotteli teille menneisyyden ollaksenne turvassa. 

Näennäisen pian se tapahtuu se retkenne maallinen, ole varuillasi kohta lähdemme. 

- Ok, eli meitä siis suojeli hahmo, millainen olento se oli? Siinä suoritamme vielä oppiläksyänne, tehtävää huomiseksi että muista mikä saarna kuultiin sen jälkeen kun palasivat vuorelta yksinään katsellen toisiaan ihmeissään.

Korosta heille siis saarnakappale numero kaksi: Etsikää menneisyydestänne niitä suoritelmia joiden vuoksi kansakunta tasaantui jaettavaksi kahteen osaan, eikä siinä syntynyt mitään ennakoimatonta lisäystä väestön vaan juuri siten vain kahteen osaan jaettiin heidät tulevaisuuden varalle että mikään onnistuva taikakeino ei myrkyttäisi heidän matkaansa.

Kohdistakaa huomionne sille tasanteelle millä tänään oleilette, tulee se olemaan paljon kivempi jakso muillekin. Näkemiin."

 

Itse olen ainakin eilisestä saakka huomannut kohonnutta toiveikkuutta, uusia yllättäviä suunnitelmia, ja aamu oli oikein kaunis ja lämmin kun käveleskelin ulkona. Edes hammaslääkäri ei pilannut tunnelmaa vaikka täysikuu valvottikin yöllä. Muusta en nyt tiedä. Täytyy etsiä ne punaiset kirjat esille sillä en muista mitään tapausta milloin kansa jakaantui kahtia ja kävivät kuulemassa siitä vuorella ilmeisesti jonka jälkeen kertoivat toisilleen... siis maanpako oli kyllä mutta... vai puhutaanko nyt jostain Atlantiksen ajoista...

No kaikille kivaa retkipäivää "tänään" ... vau.

 

12.8 Päivä: Senverran keskustelin että illalla tulossa viesti, tai "myöhemmin tänään", mitä aikaa tarkoittanee ja millainen viesti, kukapa tietää. Olen tehnyt ranskalaisin viivoin elämänsuunnitelmaa, tuntuu että olisi aika aloittaa eläminen... siihen kuuluu eläimiä, luontoa. Olen miettinyt että leijona miekkoineen on ehkä se jussi ja kuokka. Kun Egyptissä nämä jumal-olennot vihjasivat tulvan uhkaamille ihmisille vedessä tapahtuvasta haihtumisesta, on suomalaisille ollut samasta tiedosta hyötyä soiden kuivattamisessa? No ehkäpä ei. No suosta ei puhutakaan mitään, ehkä siis j&k on vain sisun vertauskuva. En valitettavasti keksi tälle enempää selitystä, nyt taitaa tulla laiskanläksyä.

 

"Vielä sata vuotta sitten Suomi oli maailman soisin maa. Kolmannes koko pinta-alasta oli kuusisten korpien, ruohoisten nevojen ja ryteikköisten rämeiden peitossa. Ja vielä aapasoiden, luhtien, lettojen, palsasoiden ja lähteikköjen kaikki yhdistelmät. "Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi", on tosiperäinen luomiskertomus pohjoisen taigan kansalle." (lähde)

 

https://yle.fi/uutiset/3-10918759 (On taas perseidien tähdenlentojen aika...)

 

Aamuviesti: "Ole hyvä vastaa mikäli toivot tänään jakavasi tietoa enemmältikin? - Kyllä. Korjaamme siis henkistä puoltanne, olematta liian väkivaltainen. Näennäisen pian se tapahtuu se joukkokuuleminen asian, siinä tapahtuu juuri se oikeanlainen tapaus kaikille.

Ihmettelemme miksi sinä et tavoittele jotakin korkeaa lausuntakykyä koska siihen olisit kykeneväinen. Korostamme täten että sinulle sallitaan paljon enemmän totuutta kuultavaksi mitä muilla tasoilla tapahtuu. Näin etenemme vauhdikkaasti viivyttelemättä milloinkaan. Korostamme vielä että teidän tulee sallia ne jatkuvat lausejakonne oleilematta missään toisaalla. Hiljensimme siis teidän lausejakoanne sen vuoksi kyvyttömäksi että juuri se asianne soti vastaan meidän pohdintaamme että siinä osoitit jälleen kyvyttömyyttä kulkea käsikädessä meidän kanssamme. (viikonlopun "lomani")

Osoita jälleen kyvykkyyttä jatkamalla. - Kyllä. Nähdäksemme olet siis jälleen saapunut runsaaseen, lukuisaan joukkoomme joten aloita vain jotakin uudistamista lauseiden. Aloita se ensin satuilemalla mielestäsi mutta sitten jatkat entistä kohottavammin kyvyin, entistä useammin sitoudut meidän asiaamme jolloin ponnistamme lentoon. 

Näennäisen pian se maallinen asianne mutkistuu, varmaan se vaikuttaa hieman mielialaanne mutta turvallisuutenne on taattu. Kohdistakaa aina pyyntönne, retkenne, jäsenille uudistetuksi. Hiljaisen vaitiolon vuoksi te kaikki osallistutte näennäisen pian vuorovaikutukseenne. Näennäisen pian siis tarkoittaa: etsiytykää heti välittömästi luonteenne mukaiselle tasanteelle joka soveltuu teille kätevimmin. Kohdelkaa toisianne hyvin lauseissanne jolloin osaatte vastustaa sitä kohdennettua kipua. Kamalaa on se meidän tunnostamme jos te oleilette liian ilkeinä ihmisinä. 

Pyöritä hetken sitä maisemaasi mielessäsi kunnes tasanne tasaantuu, jolloin osaat ajatella jotakin uutta. Korjaa hetkisen kuluttua mikäli jokin tasanne uupuu ja lähde sitten taivaltamaan kohti uutta. Ehkä se tasanne tavallinen jatkuu vielä hetkisen mutta ajattele sitä maisematien jatkamisena, joten odottele kyytiäsi. Niin se vain tapahtuu hiljakseen, ettekä osaa ennakoida tapahtumia.

Osoita siis jae seuraavanlainen heille toisille: Kohtasitte aikaisemmin maailmassanne sellaisen ihmettelyn aiheen joka koski suuria olentoja joiden luoksetuloanne te pelkäsitte, vaan sitä aikaisemmassa mielessänne totesitte miten kohtuullista se olisikaan. Vaan pian se tasanne tulee näkyville kaikille, ottakaa joukolla näkemyksiänne jolloin osaatte arvostaa niitä toisia lauselmia muiden asukkaiden. Ohjatkaa aina eteenpäin. Korjatkaa siis etenkin juuri sitä taivallustanne maisemassanne, että tuskin havaittavasti se muuttuu mutta innokkaasti aloitatte jatkatte matkaanne. Istunnoissanne korjaatte kaikkea maallista asiaa joten ilmennä tätä meidän asiaamme turvallisemmille tasanteille. Näkemiin.

- Ok, meditoidaanko me, maalaisinko, mitä tekisin? Pysäytämme teidän voittoparaatinne tähän jatkuvasti tapahtuvaan välienselvittelyynne että mihin suuntaisitte joten kertaamme että siinä tapahtuu vain sellainen pieni tasanne oleilussanne, jatkatte tuskin havaittavasti tasoanne. Pienen matkan, kääntymisen verran, se sattuu teidän sieluunne mutta pian tasoittuu kykynne laukata eteenpäin. Korjatkaa itse mielellänne lisää joten odotamme teidän poismuuttoanne sieltä maailmastanne. Kyllä se varmasti hieman kirpaisee jokaista kuten tasanteellanne oleilette mutta keskittykää kaikkeen mahdollisuuksiin mitä se asia teille tuo. Luottakaa huomiseenne, mahdollisuuksien rajoissa se saapuu ilmoittamatta itsestään etenkin juuri huomisin jos toivot niin. Pidättelemme itseämme tekemästä mitään radikaalia muutosta joten korjaamme kyllä ainoastaan vaurioita sisäisen maailmanne. Ehjäksi saatte itsekin tekemällä sitä kauaskantoista sisäistä maailman tasoa eli korjaatte itse juuri siten että vain lähdette matkaan jolloin nostatte sen paapuurin mittanne. Ansaitkaa vain tällätavoin se tila suuri maailmassanne. Näkemiin.

- Eli mitä on suositeltavaa tehdä? Juuri sitä meidän piti hyväksyä teidän saaliiksenne tänään että sijaitse vain niin korkealla kuin kykenet, oleilematta mitenkään erikoisessa asiassa. Tasanteenne mykkyys kuulostaa joltakin suurelta asialta. Korjatkaa vain ensisijassa juuri sitä taivallustanne kyvykkäämmäksi, näkemiin."

 

Ihmettelin sunnuntaina aamupäivällä viikonlopun reissulta palatessani että tuntui kuin nämä reissut olisivat nyt loppu. Joku side katkaistiin tähän tuttuun paikkaan jossa olen vuosikausia vieraillut ja saanut nauraa, syönyt hyvää ruokaa, saunonut, juuri sellaista tavallista maallista lomailua jonka avulla on jaksanut. Huomasin vain että se toisaalta vetää minua alemmalle tasanteelle, tiukasti 3D maailmaan... tässä on jokin käännekohta, enkä tule enää lomailemaan vanhalla tavalla.

Hieman harmittaa jänistämiseni näkemisestä omin silmin... voi olla että tämä mahdollisuus lykkääntyi kauaskin, mutta ei vain voi edetä ellei ole valmis, minkäs sille muuta voi kuin yrittää korjata ajatuksiaan.

 

11.8 Vielä Michael Love uusin kanavointi tuli illalla:  https://www.facebook.com/MICAHLIGHTANGEL/posts/2297557643826843

Päivä: Tarkoituksella otin viikonloppuna vähän etäisyyttä omiin asioihin, yöllä oli kyllä jokin lause jonka unohdin. Viestin äänitin josta pätkä: "Näennäisen pian se voimakas jyrinä alkaa. Korota aina ensin itsellesi polkua, suuntaa uutta, vaan sitten toisille myös.Välitämme teille hieman erikoisemman viestipyynnön tulevaisuudeksi, ota se jae avuksi toistenne matkaan." Viittaisi siis ehkä ukkoseen, kuvitteelliseen tai ei, mutta se on jokin tapahtuma kyllä. 

No ukkosta näyttäisi tulevankin laajalti: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006201233.html

Sekin kävi toteen että "yritän soittaa poliisille" unessa, sillä olen kyllä miettinyt minne voisin kokemuksistani kertoa, eikä sellaista paikkaa ole.

Yritin laittaa viestiä juuri esim. "Se uusi eksopolitiikka" -fb-sivustolle, eivät julkaisseet, ei vastausta. 2015 keräsin piirrosviestejäni ja lähetin ne Fuforaan... joku viimein sieltä pahoitellen vastasi että kukaan ei ole innostunut tutkimaan asiaa. Kuulinkin myöhemmin että he eivät innostu kanavoijista. Lähetin sähköpostia Ruotsiin UFO-Sverige:en, ei vastausta. Kalevi Riikoselta löysin vain työsähköpostin osoitteen, ei vastausta. Eli suomalaisista ufopiireistä et saa kannustusta jos kerrot kanavoivasi ET olentoja, tai ellet kuulu sisäpiiriin tai jotain.

Suomalaisella keskustelusivustolla on tullut pääasiassa negatiivista palautetta, paitsi Prepare for Change Finland -fb ryhmässä jossa positiivinen asenne. Eräältä uskonnolliselta foorumilta lensin jopa ulos kopsattuani sinne viestipätkän henkisestä kehittymisestä rakastavampaan suuntaan. Ongelmana vaikutti olevan tämä uskovaisten niin kammoama HENKIMAAILMA, luin seuraavasta viestistä siellä. Olin ihan ihmeissäni! Jos löydän sivun vielä, kopsaan sen tähän... se on kyllä vanhoissa artikkeleissa jossain. Olen tosin henkilökohtaisten kokemusten artikkeleita poistanut roimasti, aikoinaan en halunnut jakaa niin henkilökohtaisia asioita.

Australialainen Mary Rodwell vastasi, mutta hänkin tutki lähinnä vain lasten ET-automaattipiirroksia sillä ne ovat "luotettavampia". Cobra on vastannut, Sophia on vastannut.

Että tällaisen asian kanssa on kyllä erittäin yksin Suomessa. Mutta ei se mitään, paremmin on oppinut luottamaan omaan arvostelukykyynsä, huomannut että se onkin sillätavalla että ne muut ovat vähän metsässä ja luulevat minun olevan feikki. Kun eivät näe sitä kaikkien kokemusteni yhteissummaa joka kertoo että tämä ei voi olla sattumaa/kuvittelua/hulluutta/julkisuudenhakuisuutta/idiotismia/mitälie.

 

9.8 Aamu: (Siirryn viikonlopun viettoon joten en päivittele... ellei jotakin uutta tapahdu.)

Ei mitään erikoista, heräilin viideltä ja kuudelta, kunnes puoli kahdeksalta heräsin johonkin ääneen ja arvasin että olisi suositeltavaa jo aloittaa päivä viimeistäänkin. Mielestäni se oli lyhyt kissamainen "gnrrrr".

Hieman myöhemmin ajattelin kuulleeni korvassa todella pienen soinnin, joten äänitin. "Pian palaamme jälleen ruokkimaan teidän mielikuvitustanne. Ohjasimme eilen hieman vastavuoroisemmin joten ajattelimme tänään korjata jakeemme, joten näe meidät siinä istumassa pöydän ääressä tuolissasi, tuskin havaittavasti keskuudessanne. Tuskin havaittavasti siis tarkoittaa että näemme toisemme kyllä mutta vastustelemme hieman asiaa, eli otamme sen tilanteemme haltuun. Näennäisen pian se muodostuu välttämättömäksi. Näkemiin." 

Äh, tästä on puhuttu kanavoinneissa  (2016) mutta en ollut silloin valmis. Se suurin kammotus on tietenkin nähdä jotain omin silmin, vaikka ymmärrän että se on vain meidän ihmisten keksimää kummitustarinapelottelua. "Tänään" ei siis ole välttämättä tänään, vaan joku päivä kun olen siihen valmis ja itse toivon sitä. Nyt tuntuu siltä että se päivä ei ole tänään.

8.8 Päivä klo 12: Suunnittelin seuraavaa videota kun nurkassa naksahti. Kysyin onko jollakin asiaa ja aloin puhumaan kokeeksi ääneen. Nyt en kirjoittanutkaan viestiä, vaan kehotettiin istumaan pöydän ääreen ja keskustelemaan. Lyhyesti keskustelu koski sitä, että nyt pitkän odotuksen jälkeen saamme viimein vastauksia! 

Muutkin kokevat näitä vuoropuheluita. Jotkut eivät ehkä kirjoita lainkaan tai näe mitään kuvia, vaan saattavat itsekseen ääneen puhuessaan aloittaa vuoropuhelun johon kykenee vastaamaan, kysymään kysymyksiä, jne. Tämä on ihan normaalia sillä ajatuksissamme on ryhmä muita jäseniä linkittyneenä, sieluperhettämme. Mutta siis nyt aloitamme tällaisen harjoittelun ja se sujuu nopeasti ja vaivattomasti. Toki kaikki etenee oman henkilökohtaisen valmiuden mukaisesti, eli ainoastaan jos toivoo kommunikointia. Mitään ei tapahdu väkisin sellaiselle ihmiselle jota ei vähempää kiinnosta tai pelottaa liikaa. Voitte kokeilla jotain tapaa vähän kerrallaan varovaisesti, ennen pitkää huomaatte mikä tuntuu oikealta ja kotoisalta ja uskallatte jatkaa. Todellisen kokemuksen huomaa siitä että se tapahtuu lähes huomaamatta, niin luonnollisesti että ihmettelee miten ei ole aiemmin tajunnut omaavansa joitakin kykyjä. Sitten sitä innostuu, nämä ovat todella kohottavia kokemuksia. Tervetuloa miljonäärikerhoon :D

Sain ohjeeksi jakaa tämän vain mediassani ensin, ennen lisäkokemuksia, vaikka minulla olisi jo kiire... tai jotain viitattiin että täytyy kuitenkin edetä rivakasti. Tietenkin harkiten mutta panna toimeksi, niin sanotusti.

 

Aamu: Nyt luettuani eilistä viestiä, ymmärsin enemmän "hybridi" vertausta: tietenkin esimerkiksi leijona jolla naisen pää, jne. Niitä joita eli ennen oikeasti, siksi ne ovat yhä kuvattuna patsaina. Epäillään muuten että Sfinksillä on ollut aiemmin eri pää, sellaista on päätelty patsaan kaulan liitoskohdasta. Se tarkoittaisi että vartalo on ehkä huimasti vanhempi.

Kuinka ollakaan, tänään on "leijonaportti" -päivä. Ei mitään erikoista, aamuyöllä viesti jonka lausuin vain ääneen, yleistä opastusta.

Ai niin, näin kyllä unta suomalaisesta vähemmistökansalaisuuden edustajista jotka tulivat talooni röyhkeästi sisään kertoen tulevansa asumaan. Kiersimme koko talon, he arvioivat huoneita ja talon takaosan jättikokoiset huoneistot olivat jo asutettuja tämän vähemmistökansan puolesta, siellä oli perheitä ja porukkaa muuttamassa sisään yhä. En ollut lainkaan tietoinen näistä jo muuttaneista, saati näistä jotka vain tulivat sisään varmana asiastaan. Olin kyllä tavallaan positiivisesti yllättynyt että tyhjät tilat olivat tulleet järkevällä tavalla hyödylliseen käyttöön, katsellessani sitä eri ikäisten hyörinää. Yritin soittaa poliisille kuitenkin taloon tunketumisestani, mutta tietenkään en muistanut unessa poliisin numeroa, yritin sitä numerotiedustelun kauttakin, jne ihme ongelmia, hah.

En tiedä oliko tämä jokin aivouni vai sisältyykö siihen viesti. Tavallaanhan nyt voisi olla kyse "muukalaisista" jotka ovat tietämättämme asuttaneet jo maailmaamme... "takapihojamme"... nyt kun mietin niin olen tästä viittauksesta varma! "Vähemmistökansa" johon suhtaudumme usein hieman varauksella... no niinpä tietenkin. Ne ovat täällä :D (Älkää nyt säikähtäkö...)

Mietin aamuyöllä sitä suomen leijonaa... jos suomalaiset esi-isät lähtivätkin tosiaan Egyptistä pohjoiseen ja leijona on jäänne sieltä, levinnyt pohjoismaihin. Sen avulla ovat pitäneet "sanaa ehyenä". Googlaamalla selviää vain että vaakunan syntyhistoria on osittain tuntematon mutta oli joku löytänyt myös yhteyden Egyptiin saakka: 

"Mutta miksi vaakunassa on juuri leijona, vaikka Suomessa niitä ollaan Korkeasaaren ulkopuolella nähty korkeintaan sirkuksessa ja Ruokolahdella?Leijonaa ollaan yleisesti pidetty uljauden ja rohkeuden symbolina. Tosin yksi vanhimmista ja kuuluisimmista heraldisista leijonista löytyy Egyptistä. Gizan sfinksi on kuuluisin sfinkseistä. Ne kuvattiin usein taruolentoina, joilla oli leijonan ruumis ja naisen pää. Sfinksejä pidettiin häijyinä olentoina ja ne muun muassa esittivät arvoituksia, joihin väärin vastaamalla joutui sfinksin kivettämäksi."

7.8 Iltapäivä: Olin istunut kylässä kahvipöydässä jo hyvän aikaa, kun yllättäen oikea korva alkoi soida normaalia äänekkäämmin. Lähdinkin sitten ihmeissäni kotia kohti ja äänitin viestin autossa vesisateen rummutuksessa, tuli ihan agenttifiilis, haha.

Viesti: "Pian etsiydytte useakin eri suuntaanne, kun valmistelemme teitä lähtöön. Ohjatkaa ensin tulevaisuutta kohti, vaan sitten jaatte näitä sosiaalisessa mediassanne kukin. Vahvistakaa ensin myös sitä satamapaaluanne mille varaatte sen sijaan että koskettaisitte rantaa. Etsiytykää toistenne mukaisesti komplekseihin eli korottakaa aina jotakin todistetta toista. Ottakaa vastaan siis tämä jae ilomielellä ettekä pyhää murhetta kanna. Kerätkää joukkojanne valmiiksi satamaan. Näkemiin.

- Mistä on kyse? Eli jatkatte tätä toimintaanne mutta sen sijasta että lausut runoja, lauseita, tämä tarina jatkuu toisella tasanteella tulevaisuuden. Näkemiin.

- Ok, miten valmistaudumme? Näkemiin, jatkamme toisella tasanteella, oleile vain rauhassa."

Kun pääsin kotiin, täällä on ukkonen. "Ukkosella salama laulaa hänelle"? Ei mitään tietoa...

 

Aamu klo 9:30: Heti alemman kirjoitukseni jälkeen tuli viesti "Markkinoisimme sinulle muutaman lausejaon." Aloin äänittämään:

"Historianne määrää katsellessanne ihmetyksenne korostuu siinä mallissa, mitassa, että millaisen voiman se sai aikaan se muodonmuutos hybridisestä (kuuntelin sanaa pitkään ja tätä ei ainakaan korjattu, että ehkä se tosiaan on jostakin hybridistä kertova vihjaus..) olemuksesta toiseen. Eli ota vain jotakin asiaa kuulostellaksesi miten jokin toinen osakas onnistui omaksumaan sellaisen taidon korostaa toisille jotakin kykyä esiin jolla pääsivät irti tavoitteestaan päivittäisestä. Ehkä siinä jaat myös käsitystä toisenlaista että hän osallistui enemmän henkivaltojen kuulemiseen kuin joku muu.

Korostamme siis teille tänään sellaista kyvykkyyttä itse säännöstellä sitä maisemanne vaihtamista. Näkökulmanne mukaisesti se onnistuu suvereenisti näennäisen pian, mutta ilman apuamme ette suvaitse kuitenkaan lähestyä tarpeeksi otannollisesti.

Eli korjaa vähäsen suuntaa uutta, esitä heille jae seuraavanlainen: Kertaamme siis teille arvoisat kuulijamme miten jokin laiva kohtasi hylyn arvoisensa, otti sen matkaansa, katkaisi kaikki siteet toisistaan ja korjasi sitten jälleen enemmän oikealle katselemaan tasannetta tulevaa. Kertaamme näin ohjaavamme teidän matkaanne kunnes korjaatte jotakin suuntaanne uutta käsityksenne matkalla.

Pian korjaatte niitä ansiolauseitanne kuitenkin vähäsen että jokin toisen syvyinen tasanne saapuu korjaamaan joitakin matkalaisia, muukalaisiksi nimittämiänne. Kohtaatte heitä syrjäisissä paikoissa kuten metsät. Näennäisen pian se asia tapahtuu kuten kohtaatte heitä muita. (joskus tämä "metsä" on mielen metsä, ehkä joillakin rohkeilla ihmisillä myös fyysinen kontakti syrjäisessä paikassa...)

Pian näette millaisena se uusi lohdullinen maailma kajastaa, ehkä siis jatkat sitten vasta sen asiasi levittämistä enemmän. Kohtaatte usein pyyntöjä matkata kaistanne leveydeltä kunnes kaadutte ojaan ettekä kunnioita mitään sanomaamme asiaa. Siinä teit suuren näennäisen virheen eilen että julkaisit sen sanomamme jossakin muussa formaatissa (sitä eivät julkaisseet vaan pitivät ilmeisesti epäsopivana heille), mutta pian se korjataan että julkaiset kyllä yhä enemmän salaista asiaa teille muille. Pidättele vielä itseäsi korostamasta liikaa kyvykkyyttäsi, näennäisen arvokasta se on, mutta älä tee siitä isoa numeroa. Istumme tänään jakolauseissasi, näkemiin.

- Aivan, ehkä tieto kyllä sitten tarvittaessa leviää. Saisinko kysyä mikä on kissaeläimen/Sfinksin rodun kotiplaneetta? Siitä jatkamme suoraan sellaisen säkeistön että sinun tulisi sallia se katsantosi kääntyväksi enemmän sisäsuuntaiseksi. Näin etenet pohtimaan meidän menneisyyttämme kansasi parissa. Näennäisen pian se välähtää mieleesi, olemme hyvillämme jos onnistut ansaitsemaan oppituntisi läksyn. Näkemiin."

 

Mielenkiintoinen läksy! Ensimmäisenä tuli mieleen vain Leijonavaakuna... Kalevala ja viesteissä on kerrottu että olisimme se kansa joka pitää sanaa ehyenä kulkemassa, esimerkiksi "Viesti suomalaisille" videolla siitä. Nämä kanavoimani olennot/ylisielut siis kertovat videon viestissä ( ja kirja osa 1:ssä)  esiintyneensä kansamme parissa "sellaisina henkilöinä kuten kuokka ja jussi", eli samoin kuin opastivat Egyptissä selviämään tulvasta, täälläkin he ovat opastaneet jollakin tavalla lähtöön alkuaikoina. "Kuokka ja jussi" erottavat viestin mukaan meidät toisista kansoista, kuljemme eteenpäin sisukkaasti jos olemme jonkin suunnan ottaneet. Meidän loistomme palautetaan, mitä se sitten tarkoittaakin... mutta meillä oli joskus loistokas aikakausi. "Kerromme lisää kansastanne kun olette joukolla kuuntelemassa. Teillä jokaisella on nyt neuvonantajanne jolta voitte tarvittaessa kysyä kaikenlaista ja hän vastaa uteluihinne parhaan kykynsä mukaan. Olemme sellaiset vartijat teille luovuttaneet kanssaeläjiksenne jo aikojen alussa ja heitä tarvitaan yhä enemmän teidän ollessa niin monilukuisasti läsnä." 

 

Aamu klo 9: Ymmärsin viimein mistä eräässä viestissä oli kyse vertauskuvassa "Pian mahdollista on telmiä lasten kera...", sillä eilen tunsin myös lapsenomaista riemua. Ajoin esimerkiksi uimahallin ohi ja olin ajatuksissani jo siellä nauttimassa vedestä "jos maailma olisi erilainen", eli se aikuisen uiminen ei täydy olla altaan päästä päähän kiirehtimistä haudanvakavana, vaan saisi olla oma itsensä. Tämä on täysin uutta ajattelua että nauttisin uimahallista, se tapettiin tehokkasti lukion liikuntatunneilla. Lisäksi kuunnellessani edellisaamun Sfinksi -viestiä jonka äänitin, kuulostin lapsenomaisen hyväntuuliselta.

Kirjaan tämän siis ylös muistiin: Lapsenomainen riemu elämästä lisääntyy. Se on ehkä elämän aitoa riemua.

Heräsin vähän neljän jälkeen tänään, olin laittanut kellon herättämään ennen viittä aloittaakseni 20/20/20 harjoitukset. Kuuntelin vähän äänimerkkiä, yritin katsella kuvia... ei mitään. Sitten jossakin vaiheessa tunnistin lauseen olevan tulossa ja äänitin: "Eli itsenäistyt nyt hyvin määrätietoisesti, ehkä jaat enemmän tuskaa pois nähtävästi. Kertaamme siis jotakin unenomaista tarinaa viihtyvän luonasi kuten tulet näkemään enemmän tulevaisuudessa. Mutta ehkä siinä tarinassa jäsentyy myös jokin tavoite olla enemmän ihmisen kaltainen kuitenkin eikä mitenkään erikoista asiaa nähtäville oteta. Kirjainten määrästäsi riippumatta kukaan näkijä ei näe miten korostetun hyvin hän sallii näkökykynsä kasvaa, joten innostu itse korottamaan matkaasi. Näkemiin. Ehdimme tänään juosta muutaman sentin lisämatkan vielä vuoksenne. Ole hyvä vastaa mikäli toivot viestiä päivääsi? -Kyllä. "

Nukuin vielä horroksessa hetkisen aamulla ja tunsin kohottavaa tunnetta, vatsan kutitusta/keveyttä. Mitä enemmän kykenin keskittymään siihen, sitä voimakkaammalta se tuntui.

Luulisin tänään tulevan lisätietoa piakkoin. Viesti kertoi siis että emme itse näe edistystämme, tämä ei ole mitään erikoista vaan ollaan enemmän ihmisenkaltainen. Olen kokeeksi jakanut viestejäni vähän enemmän, en ole koskaan markkinoinut niitä oikeastaan. Mutta luulen että oikeat ihmiset löytävät minut itse, ei ole tarvetta jakaa enempää tietoa jota ehkä kukaan ei halua ottaa vastaan.

 

6.8 Ilta: Ajellessani kaupunkiin päivällä oli samanlainen tunne kuin Äitilinnun jälkeen, "miljonääri" olo. Kuvissa välittyy siis energiaa. Mietin että jotenkin ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen kuuluvani tänne maapallolle, voitonriemu, ilo. Nyt illalla se on taas poissa hyörinöitten jälkeen ja olo on neutraali. Miettiessäni kissaeläinrotua sieluryhmänäni, kyllä se tuntui oikealta ja miellyttävältä, ja hassua että elämässäni ollut aina kissoja. Ja onhan kissaeläimiin viitattu jo alkuaikojen kanavoinneissani, kaikissa Egyptijutuissa... en vain oikein osannut päätellä kun niitäkin kaiketi eri rotuja vielä. Ehkä saan huomenna kuulla lisää, en tiedä esimerkiksi mitä Nefertitillä tarkoitettiin.

Katsotaan mitä tästä nyt oikein alkaakaan kaikilla!

https://www.lifewithcats.tv/tag/nefertiti/

Googlasin Nefertiti cat ja tuli ihan kivoja tuloksia: 

nefertiti-with-cat_gg60747469.jpg

Aamu: Illalla ihmettelin seuraamani kanavoijan Jelelle Awen:in facebook-päivitystä jossa hän kertoi jotain oman kanavoimansa metasieluosansa ulkomuodosta ja rodusta eli Siriuslainen jokin "blue feline". Ihmettelin miten hän sellaista tiesi kun itse en ole saanut mitään erikoisempaa tietoa kuin viittauksia Egyptin jumaliin. En mielestäni edes erityisemmin toivonut näkeväni oman sieluryhmäni kuvausta, mutta ehkä tämäkin riitti.

Aamulla klo 5:30 näin mielikuvan "Nefertitistä", tämä sana tuli kuvan yhteydessä enkä keksinyt sitä itse. Näin pelkät kasvot joka oli kuin Nefertitin rintakuva suoraan edestä, mitään muuta kehoa ei näkynyt. Kasvot eivät olleet kuitenkaan ihmisluustoiset vaan hieman pyöreämmät, ilmeettömät, "yllättynyt" ilme. En muista mitään erikoisia silmiä tai korvia tai karvapeitettä, kasvot ne olivat mutta eivät ihmisen. Yleisvärimaailma oli jotenkin beige. En tuntenut mitään rakkaustunnetta kuten sen aikaisemman ihmisennäköisen univierailijan aikana. En pelännyt, ei mitään. Se oli normaali kuva joka hävisi muististakin aika nopeaan joten kun saatte näitä, kirjoittakaa heti yksityiskohdat muistiin. Ihmettelin etten myöskään tuntenut kasvoja kyllä mitenkään tutuiksi.

 

Mietiskelin asiaa kunnes huomasin että lause oli tarjolla. Kirjoitin univihkoon: "Kun kertaat tämän sosiaalisessa mediassasi, näennäisen pian huomaat, miten toiset kertovat samaa asiaa. Siinä teillä se uusi jae. Näkemiin."

Äänitin mietiskelyn jälkeen puhelimella sillä edelleen tuntui tulevan viestiä:

- Mikä oli Nefertiti -kuva? Eli ilmaisemme näin itseämme todellisessa muodossa, näit meidät siis tänään ensimmäistä kertaa. 

- Aaa... (pitkä mietintä sillä olin vielä unellakin...) ei ollenkaan kamalaa, anteeksi, siis erikoista. Eli ohjasit itse suuremmalle kerronnalle, näkemiin. 

- Kiitos. Oliko muuta? Niin sitä vielä piti meidän kerrata että millaisena touhukkaana henkilönä pidät meitä?

- (pitkä tauko)... Millaisena touhukkaana, millä tavalla? Eli ilmaise miten sinä kuvailisit meidän ulkonäköämme.

- Yllättynyt, kapeakasvoinen, se Nefertiti tuli vähän mieleen... Onko teillä ilmeitä lainkaan kuten meillä? Suoraan sanottuna emme liiaksi hymyile. Lisäksi teemme sellaisen täyskäännöksen tässä asiassamme että sinä voit kuvailla meidän luonnettamme miten tavoittelet, mutta lisäksi teemme sellaisen kireän katseen että sinä voit jatkaa meidän yhteistyötämme kunnes osaat jotakin kurjempaa katsella eli katsella myös jotakin toista olentoa joka näyttää pahemmalta.

(Nauratti ääneen, sillä arvaan kyllä millaisia saattaa olla erilaisia olentoja Corey Gooden juttujen perusteellakin...)

Ensin teidän tulee sallia se meidän ulkonäkömme ja sitten vasta korjaamme jotakin kurjuutta sinun. 

- Mitä on kurjuus? Kurjistamme näin teidän käsitystänne meistä.

- No ei se ehkä kurjistamista ole vaan sopeuttamista? Näin ollen meidän tulee siis sallia yhteistyömme jatkuneen. Kertaa yhä jotakin tulevaisuutta, näkemiin.

- Voinko piirtää teidän kasvot? Emme hyväksy sellaista vielä tapahtuvaksi, näkemiin. 

- Ok, ei mitään. Kiitos! Ole hyvä, vastaanota tänään lausejakomme tuleva, näkemiin."

Mietin seuraavaksi miten kamalaa että jonkun pitäisi ajatella ulkonäöllään kurjistavansa toisen käsitystä, no tämä "kurjistaminen" oli tietenkin ihmisnäkökulmasta ymmärretty, että tavallaan järkytymme. He eivät tietenkään itsestään ajattele niin. Aurinko paistoi huoneeseen ja aloin hyräilemään laulua "tiedän paikan armahan.." sillä tuntui niin kotoisalta. En kyseistä kappaletta ole kyllä lauleskellut aikoihin joten mietin mistä se kumpusi, nämäkö ovat sitten sieluryhmääni, "kotiväkeä"? Mistä planeetalta he ovat, mitä rotua? Ne halusin tietää seuraavaksi.

Söin aamupalaa suomentaen flow-artikkelia, juuri kun sain sen valmiiksi, vasen korva soi erittäin pienesti. Kirjoitin koneella: 

"Huomenta jälleen. Ohjasimme ehkä liian voimakkaasti sinun myötäisesti mutta siinä ohjaat ensin vastaan jonka jälkeen aloitat pian työskentelyn toisen.

Ohjaa heitä muita vastaantulijoiksi näkemyksellä, että jokainen sallii tulevaisuutensa loistavan pian esillä. Näin se käy nopeasti kuten tahdottekin edetä useimmiten.

Kiitos! Ohjaa heitä vielä siten että korostat millä tavoin tulee sallia ne yllättävät vierailumme, näin saamme pohjaa heille toisille rakennettua. Pian se tapahtuu kuten pohditte jo sisimmässänne. Niin olkoon tämän päiväinen tarinamme, näkemiin.

Kiitos! Olisiko ohjetta millä tavoin tulee sallia ne yllättävät vierailut? Eli esiinnymme usein vailla mitään ideaa toisesta tasanteesta, vaan jokainen tulee nopeasti hyväksymään meidät kuitenkin toiseksi osakkaaksi maailmanne. Pohjimmiltaan he ovat idearikkaita joten kehottavat usein meitäkin kohottamaan osuuttamme näistä tapahtumista. Kehottavat siis meitä esiintymään pian.

Aloita kertomus, jae pian siten että siinä mainitaan meidän alkuperämme joka on Sfinksi eli kissaeläin. Näkemiin. Aloita se jae myöhemmin vasta, ole hyvä. Hei vain.

Kiitos, hei!"

 

Huippua! En kyllä yhtäkkiä googlettamalla löytänyt juuri samanlaisia kasvoja ja nyt täytyy lähteä asioille... katsotaan illalla.

 

5.8 Aamu: Etsin eilen uutta blogipohjaa, mielelläni muuttaisin jutut jonnekin toisaalle. Tämä blogi oli alkumatkan opiskelua ja nyt olen päässyt seuraavalle tasanteelle, uuden asian äärelle. Blogin aiheeksi suunnittelin jotain "Millaista on olla kontaktihenkilö?".

Vuosi 2020 on hyvin pian ja silloin viestieni mukaan tapaan sieluryhmäni, kuten edellisen päivän viestissäkin kerrottiin fyysisestä tapaamisesta. Tämä loppumatka on siis valmistelua kiihtyvällä tahdilla ja arvaan että tulossa on itsellenikin aika suuria kokemuksia, joten töitä saan tehdä itsekin pysyäkseni henkisesti vahvana. En siis kaipaa mitään negatiivista väärinymmärrettyä ivailua joten unohtakaa sellainen ja keskittykää omaan juttuunne täysillä, jokaisella kun on se oma sarkansa täällä kynnettävänä. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse kadehtia toisen saralla kasvavia asioita, kasvamisessa on sallittua keskittyä vain omaan kehitykseensä. (Tämä lopputeksti tuntui tulevan ihan suoraan ylhäältä eikä itseltäni...)

 

Heräsin tänä aamuna klo 7:30 tunteeseen että jollakin on hätä. Joku kertoi jotain että "esisuunnitelma on kyllä olemassa"... joten aloin kirjoittamaan käsin unikirjaan: 

"Olisimme vielä kerranneet jotakin ohjeita aloituksen. Ohjaa näin: Kerratkaa usein miten jokin maiseman vaihtaminen tapahtuu että siinä tasanteellanne kuuntelette kyllä uutisia, mutta ilman muuta se tekeminen jää unohduksiin. Siis korosta millätavoin joku ansaitsee vuoropuhelunsa. Ota silmänkantamattoman usein jotakin uutta esille, nosta se esille pohjalta. Siis esittele se uusi jae heille toisille. 

- Mikä se olisi? Ohjaa heille muille lausunta yhteinen, eli toisenlainen mihin olette juurtuneet. Ohjaa yksin vain vielä, joten istu ja odota lausuntaasi. Ohjaa siis siten että nouset ylös aamuisin jo ennen kukonlaulua. Kertaa sen vuoksi että mikään ei häiritse ajatuksiasi. Siis ohjaa vielä että nouse ylös aikaisin jakamaan lauseita. Ilmaisemme saapuvamme usein joukkueena mutta silloin tällöin saat ohjausta yksinäiseltä henkilöltä. Eli ohjaa havaiten meidän tulemisemme, näkemiin. Ohjaa siis tuskin havaittavia näkökyvylle huomaamattomia asioita kuten tänään. 

- Kiitos, mikä oli se lause että esisuunnitelma on kyllä olemassa...? Jäsentelimme vain joukkoamme. Siinä oli kyse suunnitelmasta esiin tulleesta että jokin taso vaihtuu, otat sen pois luotaan ja jaat muille. Sellaista vain. Ohjaa sivuun ajatuksistasi enemmän jatkossa, ota savuava koneesi pois.

- Tietokone? Niin. Yritämme vierottaa sinua sen aiheuttamalta murheelta. Eli osoita jatko siten että jaat näitä kyllä, ansaitset sillä turvatun toimeentulon. Ole hyvä. 

- Kiitos! Missä jakaisin näitä? Esittelemme sinut heille muille. Näkemiin."

Välittömästi luettuani viimeisen lauseen, ymmärsin että enää ei tarvitse yrittää pärjäillä yksin vaan minua autetaan kuten universumin luonteeseen kuuluu, olen päässyt "joukkoon". Miten helpottavaa!

 

4.8. Päivitys klo 17: Kävin kaupassa sekä kastelemassa haudalla ja huomasin heti erittäin rauhaisan olotilan joka pysyi koko reissun ajan. Joku kaarsi entiselle työpaikalleni ja ymmärsin että tämä rauhaisa olo ei olisi mahdollista jos tekisin kokopäivätyötä. Työssähän joutuu sopeuttamaan itsensä erilaiseen, kiireiseen maailmaan joka ei ole omaa itseä. Nyt olen erittäin paljon oma itseni enkä joudu tukahduttamaan sitä. Sitten mietin miten älyttömiä minusta riippumattomia juttuja tuli että joka työssä alkoi nousta seinä vastaan, joten se oli selvää ohjausta, ei vain sattumaa. En olisi tässä tasossa jos olisin väkisin jatkanut jossain työssä. Tiistaina tulee veronpalautukset jonka turvin pärjään taas hetken.

Leikkasin eilen nurmikkoa ja tosiaan siivosin pihaa kuihtuneesta kasvillisuudesta, havaitsin paljon myyränkoloja jotka ovat nyt näkyvillä. Siinä ruohonleikkurilla pärrätessä haukka lensi muina miehinä vierestä. Tänään kaupasta tullessa katsoin ikkunasta että pihakivellä istui vartiossa nyt eri haukka, punaruskean olen nähnyt useimmiten. Tämä oli harmaa, sain siitä videon, täytyy katsoa tarkemmin. No kuitenkin katselin lintuja, kun korvassa soi todella pienesti.

Kokeilin taas äänittää, viestit tulevat nykyäään helposti: "Siinä katselit äsken sinne suuntaasi ulos tasanteelle, mutta jatkoitko mitenkään varovaisemmin ajatelmaa että siitä tasanteesta mikä loistaa, tulisi jatkuva oleileva taso. Joten kirjoita mieluummin vaikka päiväkirjaasi, millaisen maailman tahtoisit jakaa teille kaikille muille myös tänään vielä. Ota vain se jakaaksesi asia. 

- Ai kirjoitan vielä? Niin juuri, sinä voisit aloittaa sen työskentelysi tänään tasanteellasi, näkemiin."

Kirjoitin käsin päiväkirjaan siis ranskalaisin viivoin että millaisen maailman haluaisin meille:

- Haluan että kaikilla on turvallista. -Ei huolia. -Kaikilla sellaista mistä pitävät, ystäviä, eläimiä, luontoa. -Naurua, iloa, seesteisyyttä, sopusointua. -Kaikki saavat toteuttaa itseään vapaasti jos ovat hyväntahtoisia. 

Tuli kysymys: No miten sen suhteuttaisit nykyelämääsi, eli miten toivoisit että se alkaisi yhteiskunnallisesti?

- Kaikilla ensin yltäkylläisyys, raha pois >> rauha. Kasvamme henkisesti >> Sopusointu,yhteistyö, ym >> Rauha.

Tuli vastaus: Olisimme vielä havainnoineet ettei se rauha synny ulkoisista asioista joten aloittakaa käännöksenne siten että ohjaatte ulos ensin käymään ne asiat joita ette tarvitse enää myöhemmässä elämässänne kun olette poistuneet reitiltänne ja jatkaneet itsesäälin asiaanne, eli otatte ensin muita matkaan mutta oletatte kulkevanne sovussa.

 - Kiitos, no miten ohjaamme rahan ulos elämästämme? Esiintyen meidän suuntaamme kuunnellen maisemanne vaihtamisen ohjeita. Näin sen teette.

- Ok, oliko vielä jotain? Ensin tulevaisuutenne loistaa mahdottoman etäällä, vaan ajan mittaan nousee se uskonne. Ehkä silloin jatkat vielä ohjaamista tasanteen, mutta näin sulavasti emme enää ohjeista, vaan saatte itse vaeltaa käsityksenne mukaisesti.

- Ok, kiitos avusta! Ehkä sijaitset nyt hieman kauempana meidän suunnastamme vaan silloin vasta jatkat toista, kun olemme tavanneet fyysisellä tasollanne. Eikä sanota meille tulevaisuudestanne enempää, kuin että ohjaatte yksin ylös tasanteelle.

- Teille ei sanota enempää? Juuri niin, ensin ohjaatte ja me avustamme mutta pian jatkatte saapumalla luoksemme näennäisen helposti. 

- Eli sille korkealle olevaisuuden tasolle? Aivan. Loista pian majakanvaloa muille, ole hyvä.

- Kiitos! Ohjaamme ensin jotakin tasoa, eli asenna se itse, jaloitellen pian voimakkaana olemuksena. Eli tasanne tarkoittaa näin siis oleilevaa tasoa kyvyn, jonka omistatte kun kohtaatte matkan määrän näkyville. Ole hyvä, tässä voimakkaat lauseemme."

 

Aamulla näin "unta" että tein matkaa, saavuin joen rannalle suvantopaikkaan jossa oli paljon ihmisiä juhlimassa jotain, rannassa oli veneitä. Sitten kuljin jo joessa yksin (mielestäni kyllä patjalla matkasin), näin erittäin kapean kohdan joten väistin sen ja rantauduin. Kyyti oli jännittävää.

Herättyäni mietin unta ja huomasin että saan lauseita. Päätin kirjoittaa niitä ylös univihkoon.

"Kiire ei ole itsensä, vaan moottorin tilanteen vuoksi. (Ehkä siis tämä tilaisuus on vain rajoitettuna aikana mahdollista, työntävät voimat eivät ole aina otettavissa käyttöön...). Virran kyydistä saa astua hetkeksi ulos, ettei meno uuvuta. Turvallista matkaa. Etsiydy ensin vuokseen, suvantoon, eli ota vastuu jakeistasi. Korosta muille matkaan lähtemisen vuoksi avautuvaa puroa eli jokea. Pian kuljette kukin purrellanne. Ottakaa mukaanne pala makkaraa kioskista, eli ottakaa rauhallisesti. (Tämä viittaus on nähtävästi peräisin siitä että eräässä kesätapahtumassa söimme välillä makkaraa ja jatkoimme sitten kävelyä...). Pian kuulette toisenlaisen ajan saapuvan. Turvallisesti matka etenee, ei huolta. Turvautukaa maisemissanne aina toisiin asukkaisiin, hyviin matkalaisiin. Pian nousette sen purtenne selkään, ohjaa nopeasti suvantoon. Turvasatamanne säilyy aina matkallanne, vetäytykää pois matkasta jos uuvutte. Kohtaatte usein matkalla toisia pyyteettömiä asukkaita joiden vuoksi turvaatte toisiinne. Pian lähdette. Turvautukaa joen suistomutkiin, eli ottakaa toisistanne matka-apua. Turvatkaa ajanjaksonne menneisyyden ohi päästäksenne, eli ohjatkaa purttanne menosuuntaan. Pian kajastaa esillä se uusi tulevaisuus. Pian mahdollista on telmiä lasten kera, kuten joskus aikoinaan matkasitte haaveillen miten kannustatte pyyteettömästi muita."

3.8 Uusia ufo- ja pilvihavaintoja, video: https://i-uv.com/man-in-awe-as-he-watches-a-armada-of-lights-fly-through-the-sky-towards-yellowstone/?fbclid=IwAR2aqcguPr5Lt3BpUuHkdovCMj5HB5LHLEGs9gjoz3siaRDYUV89u3jQrZM

Päivitys klo 12: Energiaa näyttää riittävän joten siirryin pihatöihin siistimään ja haaveilin tulevaisuudesta, mietin että joskus vain on niitä päiviä kun energia ei liiku ja sitten taas päiviä kun edetään. Luontokaan ei laita vastaan syksyä, että pitäisi olla ikuinen kesä, joten sitä on vain kestettävä ne suvantovaiheet kun tuntuu että mikään ei toimi. Se taisi olla myös jotain etenemistä että haaveilee oikeista asioista, en tiedä, mutta ainakin kesken kaiken vasemmassa korvassa soi. Sen jälkeen soi oikeassakin korvassa, joten siirryin sisälle juomaan vettä ja äänittämään kokeeksi. "Pian löydämme mekin yhteistyön muodon, suhteellisen nopeasti se etenee joten ota vara siten että kurvaat mutkan takaa suoraan esille, korvaamatta mitään jäljelle jääneitä ajatuksiasi, vaan siinä suoriudut kyllä hyvin kaikesta tehtävästäsi. Näkemiin, ohjaamme vain tämän verran."

Aamu: Mielenkiintoista että taas edetään kun tuuli kääntyi jäämeren suunnalta puhaltavaksi. Itse olen ainakin myös innolla siivoillut ja laittanut kotia syyskuntoon, energiaa alkoi tulla eilen. Vanhoista viesteistäni palanen: 
Kunnostakaa ensin henkistä omaisuuttanne, niin osaatte kyllä arvostaa niitä ajatuksianne, miten ne kertovat uusista tuulista jäämeren suorastaan. Sillä usein ne uudet tuulet tulevat jostakin uudesta suuntaa ettei käynnisty mikään menneisyyden toistaminen. Kuvailkaa mitä tahtoisittekaan uudistaa, niin näemme mitä saatte kasvattaaksenne.

Eilen tuli viesti myöhemmin: "Että siis jatkaisit tätä satumaista punoksen aukaisemista, korjaa ensin väärä luulo, korjaa se tuhannesti anteeksipyytämäsi asia että miten sinulle sattuu näin harvoin mitään oikeasti ihanaa asiaa. Sillä tuhannesti sanomme jälleen vastaavasti että kyllä sinä osaat tehdä kaikkea mitä toivot ja lausut mielessäsi, sillä tuhannesti vaivaamme jokaista joka valvoo vuoksesi silmää räpäyttämättä että sinä toisit heille valon elämään. Korjaa tahattomia lausahduksia, astele sivuun kuitenkin jokaisesta siivettömästä ajatuksesta joten korjaa ensin siten että jätät vastuusi jatkamatta, lauseesi jakamatta, jolloin korjaavat itse ja tekevät väärin, jolloin osaat jälleen kerrata heille oikean polun. Teet näin siksi että jokainen tulossa oleva sairastava esittäisi toiveen meille ylös tulla samanlaiseksi tarinan kertojaksi kuten sinäkin teet. Hän toinen osaa mielestään vähäisesti, vaan siinä purkautuu hänelläkin se taito ennenpitkää jäsennellä tarinoita kuten kertaatte että hän osaa jotakin kuunnella korvin. Sillä jokaisen mitassa he ensin polkaisevat ratsunsa selkään, joten esitä heille matkantekolauseita."

"Satumainen punos/taos", viittaa piirrosviestiini vuodelta 2017. Eli satumainen punos on siis tämä taito kuunnella sisintään: https://youtu.be/SXDpBfyoqmk

Tämän aamuinen viesti (korvassa soi):

"Pohtisimme tänään aluksi sellaista asiaa että miten kohtaatte niitä ongelmianne. Korostakaa aina jotakin uudenlaatuista ajatusta, joka johtaa siihen pohtimisen ongelman ratkaisuun joka kuitenkin aina yrittää jälleen saapua näkökenttäänne, mutta ilmoittakaa aina itse mieluiten ennen sitä saapumista että sinun tulee sallia vasta tulevaisuudessa ne jakeet. Joten korostakaa aina itsellenne vasta jälkeenpäin saapuneeksi se ongelmanratkaisunne, vaikka ilmoitattekin kyllä toisinaan toista asiaa saapuneeksi, vaan siinä ilmoitatte kuitenkin kuten näette parhaaksi joten korostakaa aina miten kohtaatte siis niitä ongelmianne. Vaan se saapuu se turhamaisuus kuitenkin jatkossa joten ehkä siinä näette miten huolettomasti korostuu se toiminta joten ohjatkaa aina toiselle puolelle siten että ehkä sinä näet mitä tänään tapahtuu tuskin havaittavasti, mutta kuitenkin yritelmänä. Että siinä näet kohta pian jotakin uutta havaitsevasi näkökyvyllesi, joten aloita tänään se jae, siirto, sillätavoin että sinä mainitset jotakin itsellesi tasoa, kasvua, tehneesi.

Mainitse toisille vasta jälkeenpäin, mutta ilmaise itsellesi kuitenkin jotakin että miten suoritit sen tehtäväsi, näin ohjaat oikealle polulle kuitenkin että siirtykää katselemaan toisella tasanteella siis tänään, näkemiin.

- Eli nyt pianko tapahtuu pieni nouseminen jonkinlainen? Niin juuri sitä yritimme kotvasen kuluttua ajoittaa teidän piiriinne.

- Onko tarpeen meditoida vai miten? Ei sinun tarvitse tehdä mitään erikoista, vaan maisemasi jatkuminen sallii kaiken mahdolliseksi. Irtipäästä vain niistä vanhoista ajatusmalleista joita sisällytät pääsi sisällä.

- Näin on. Kiitos. Ohjaamme aina siten että sinun turvallisuutesi säilyy mittaamattoman matkasi varrella, näin kertaat miten jokin onnistui eilen ja tänään ja huomenna. Siitä syystä osoittakaa vain jatketta heille muille, näkemiin.

- Saanko vielä kysyä että tapahtuuko siirto kaikilla tänään/pian? Esitämme sellaisen vertauskuvan että siinä mittaamattomassa tasanteessa tulevaisuus siintää jo kaukana. Olkaa varovaisia kuitenkin ettette osu katselemaan väärää tasoa. Kertaamme näin loppuun.

- Kiitos, siis kaikilla tapahtuu pieni kohoaminen? Esimerkiksi hän toinen osuu katseessa yltämään korkeammalle mutta esimerkillään hän osaa jatkossa kurkistaa kauemmas, näkemiin. Eli ottavat kyllä loikan toisetkin, näkemiin."

 

2.8 Alkuperäinen viesti, tiivistän nämä jatkossa jonnekin muutamiksi lauseiksi. Niinhän Michael Love:n välittämät kanavoinnitkin uudelleenkoodataan, sillä ilmaisut eivät aina taitu äidinkielellemme.  Ehkä koostan omani artikkelliin "Viikon lauseet".

"Eli ottaisimme jakeen seuraavan laatuisen esille vielä jatkaaksemme eilisestä ajatelmasta. Korjaa aina toivotunlaisesti korjaa siis omaa käytöstäsi jos huomaat ettei se sovi yhteen tämän linjamme kanssa. Näin satumaisen pian näet kaiken totena. Pian siis järjestyy se kyytisi olevainen. Kirjaa vielä lisäksi jae seuraava: korjaamme menetettyjä ansiotulojanne eli otamme haltuumme näennäisen menestyksekkäästi jotakin lausejakoa seuraavasta toimenpiteestä eli otamme haltuumme ne asiakirjat vuosia vanhat joita pyristelevät karkuun. Näennäisen pian heidät tuomitaan, kuten tulee tapahtuvaksi. Pian siis ilmoitamme aina pian jos jotakuta saalistetaan, ota haltuusi jae kätevä, eli arvostele vielä hetkisen muita joita ette tule koskaan näkemään laadullisena hyväntekijänä, sen vuoksi pyristelevät pois järjestelmästä. Näin yrityksensä kuitenkin latistuu eli ottaa jalat alleen hän esitelmä joten kuvailujen mukaisesti poistuu näennäisen pian järjestelmästänne. Kovin surullisia ovat järjestyksestään nykyisestä mutta siihen puutumme vasta jälkikäteen. Ottakaa esiin asia tällainen saman tyyppinen eli ottakaa vastaan jokainen toivon jae jota kestätte odottaa, korostakaa vielä hetkisen turhaa odotusta mutta pian se tulee se saapuva jae tuleva joka julistaa voiton käyneeksi asiaksi. Tulevaisuus todistaa sitten sen odotelmanne joten ottakaa vastaan jae salainen pian saapuva näkemiin. Odota itse vielä hetkisen kyytiäsi, näkemiin. Asia on eriskummallinen vaan osaat odottaa tapahtumia. Helpota matkaasi varoen toistamasta virheitäsi aikaisempia. Näkemiin. Aloita pian."

1.8 Jos uudelleenmuotoilisin tämänpäiväisen purkauksen: olen niin kyllästynyt tähän hitaaseen etenemiseen. Miten ihmiset eivät vain jo herää? Miksi kaikkea pitää piilotella, tien löytäminen on niin vaikeaa sen vuoksi. Vaatii todella paljon luottaa intuitioonsa ilman että saa minkäänlaista tukea. Mutta sinnittelen! Tämä oli vain huono päivä.

29.7 Paljonkin tapahtunut, kävin mm sen ulkomaisen ihmisen vastaanotolla. Siellä selvisi muutamakin positiivinen asia (esim että kyllä viestini ovat totta ja syntymästäni mielenkiintoinen asia joka lähti selviämään kun kysyin äidiltä...). Keskustelimme myös tästä bloggaamisestani, hänen mielestään tarvitsisin kanavoijana ehdottomasti vastavuoroisuutta muilta ihmisiltä sekä ansaita myös rahaa tästä työstäni. Ulkomaillahan se toimii mutta nyt ollaan Suomessa...

26.7 Ei mitään outoa tapahtunut, vähän lomailua. Alkuyöllä (mielestäni torstain puolella) jokin lause "Ei tänään mutta huomenna." Aamuviesti: 

"Eli ottaisit vastaan toivotuksen ehkä jaat tämän verran. Heti pian tuleva aika todistaa lauseineen kerrattuja asioita, vaikka ilman osoitetta kulkisitte mutta pian jakautuva kaaos saavuttaa lukuisuutenne. Pian kerrataan heidän ansioitaan kenen vuoksi olette kunnostautuneet näin, kohtaatte piankin hänet vuorollaan että siinä laajassa asiassa kohtaatte pienemmän osion keventyneen. Näin pian tulee sallia heidän tavoittelunsa että korosta muille vain jotakin oikopolkua näkyvää. - Millainen kaaos tulee? Sellainen turvallisen luonteinen kuitenkin vaikka sellaista kertaatte ettei se pääty ennenkuin korjaatte jotakin uudistamaanne tasaisuutta, eli ottakaa asia vireille jo tässä vaiheessa. Korjatkaa pian näkemiin. - Liittyykö kaaos rahaan vai johonkin järkyttävään paljastukseen? Korjaamme hieman talousvarallisuuttanne näin, eli ohjaa liukuen pois kaikesta menneisyyden taakasta. Ihme suorastaan ellette korjaa onnekkaasti matalalentoanne. Selviätte kyllä kaikesta pian nähtäville saapuvasta asiasta. - Kuka sen paljastaa? Ehkä sinä osoitat sen tulevan mutta hän toinen ohjaa esille. Näin toimimme yhteistyössä joka kannustaa kaikkia etenemään polullaan. - Kestääkö kaaos kauan? Ehkäisemme myöhemmin sen jatkumista joten korjatkaa ensin poluillanne asioita jotka pitkittäisivät sen kestoa. Ehkä ohjaat itse parhaiten joten aloitamme polkunne korjaamisen."

23.7 Yöllä lause: "Ukkosella salama laulaa hänelle." (Aikaisemmista viesteistä löytyy selvitys että tämä viestivälitys on tavallaan ukkosta, salamavaloa... ja Nikola Tesla kertoi aikanaan puhuvansa ukkosen ja salaman kanssa.) Katsotaan tuleeko ukkonen. Edellisyönä näin mielestäni kissasta realistista unta ja oli myös lause jonka painoin mieleeni sillä heräsin. En siltikään muista unta enkä lausetta. Unimaailmassa täytyy siis olla todella vahva verho välissä ettemme muistaisi mitään mitä yöllä tapahtuu... tai ehkä se on paljon korkeampi tietoisuudentaso jolle emme yllä valvetilassa.

Michael Monroe puhui muuten myös jossain uusintahaastattelussa TV:ssä että oli saanut yhteyden korkeampaan itseensä, kokenut ruumiistairtautumisen...

21.7 Eilinen viesti: "Teemme tänään pelkästään sellaisen ideoinnin teidän vuoksenne, että sinä suoritat tänään pienen tehtävän heille toisille jaettavaksi. Eli katsele tänään vuoropuhelunomaisesti metsääsi, kunnes näet siellä jonkin samoavan yksinäisen henkilön. Suorita tänään siis tämä annettu tehtävä pikaisesti, näkemiin. -Onko metsä fyysinen metsä vai mielen metsä? Ilmaisemme näin sen olevan kyvykkäämpi mielessänne."

Yritin meditoida ja katselin samalla metsään päästäkseni tunnelmaan. Kuusi antoi suojaa linnunpoikasille, hämähäkin seitti kimalteli tuulessa. En nähnyt ketään yksinäistä, kaikki sopivat yhteen. En nähnyt meditoinnin aikanakaan mitään, eikä ollut aikaa harjoitella enemmän. En tiedä vielä mitä tämä tarkoitti.

20.7 Ilmeisesti ensimmäisen naksauksen kuulin viime yönä viereisestä huoneesta. Se oli vähän epätavallinen. Niitä oli unessa monta "rivissä", joten lisää on tulossa ja arvasin että tämä oli vain harjoittelua "olemme paikalla". Mieleen jäänyt yksinäinen lause oli "Society aloittaa kääntymisen", eli sekoittunut englantia vähän mukaan. (yhteiskunta, yhteisö)

Sain opetuksen nyt sitten tästäkin työpaikasta johon teen sijaisuutta. Paikalla oli juhlat, mietin että toivottavasti ei tarvitse hirveästi olla valokuvattavana, en pidä valokuvissa pönöttämisestä kuin harvoissa tapauksissa joihin liittyy itselle tärkeiden muistojen taltioimista. Mietin että otetaanko yhteiskuvaa, joten kiharsin hiukset. Paikalla oli joku korkeammasta portaasta ja totesi minulle, että kun olen ulkopuolinen niin saan toimia heille kuvaajana. Se olikin toisaalta ihan ok, olin helpottunut... mutta että ulkopuolinen? Olen tehnyt heille kaksi vuotta sijaisuuksia ja ihan sama taho minulle palkan maksaa kuin heillekin. En nyt tästä loukkaannu (sillä olen kyllä itsekin tuntenut ulkopuolisuutta vajavaisen pätevyyden vuoksi...) mutta hyvä esimerkki suomalaisen työpaikan yhteishengen puutteesta, arvottamisesta ja kiitän opetuksesta. Ehkä olen jatkossa vain Ihminen, enkä minkään yrityksen Ulkopuolinen. On minullakin haaveita joskus kuulua joukkoon.

Kirjoitan huomenna illalla viestistä.

 

19.7 Yöllä uni johon havahduin hitaasti että tämä ehkä on syytä kirjoittaa muistiin, jotakuta opetettiin "Varmista että kuulet ne naksaukset joita (tuleminen?) edeltää". Aamulla ihan herätessä olin ehkä jonottamassa vastaanottotiskillä kun asiakaspalvelija valitsi edelliselle isolle miesasiakkaalle valkoiset haalarit, tiesi oikean koonkin kysymättä. Jutustelu oli mukavan rentoa. (Ehkä olen siis jo seuraavana saamassa valovaatteet tai jotain...?)

Heti sen jälkeen tuli lyhyt viesti, ensin moititaan hieman kaiketi ottamaani työsijaisuutta joka häiritsee. Tässä pieni ristiriita maallisen elämän ja henkisen välillä, kun vuokrakin pitäisi maksaa... "Hän unohtaa nyt miten verratonta olisi matkustaa yksin, eikä olla kenenkään mukana. Ehkä yrittäisimme näennäisen pian itsenäistyä, eli tee niin että valitset tahdotko jatkaa yksin vai muiden kera? - Yksin. Kiitos, pian hän vastaanottaa sen lauseensa jakoon. Vielä hetkisen kestää se matka, mutta älä liioittele kuitenkaan, tee vain siten miltä tuntuu parhaimmalta. Ehdimme kerrata myöhemmin, kapua ensin ylös."

18.7 Aamu: Eilen kuulostelin hieman olisiko jotain hiljentymistä vaativaa tunnetta, mutta ei, joten jatkoin siivoilua. Yölläkään ei mitään. Kuten aina, "tänään" ei ole mikään maallisen ajan tarkka määritelmä. Töitäkin tuli muutamaksi päiväksi joten normaalia arkea ajattelin jatkaa...

17.7 Aamulla kun olin saanut puolet aamiaisesta syötyä, soi vasemmassa korvassa niin pienesti että vähän epäilin oliko se merkki. Otin kuitenkin koneen esille kirjoittaakseni:

"Suuntaudut kauemmas toisinaan kulkemaan, jatkamatta meidän kyvykkäässä mallissamme, korjaat vain jotakin suruusi liittyvää asiaa etkä tavoittele meitä. Ehkä kertaat vielä jotakin alueestamme, ota esille vihkosi ja jatka sinne." (Illalla katselin yläkerran ikkunasta maisemaa ja kuuntelin surullista musiikkia viinilasin kera... ehkä vaivuin liikaakin siihen maalliseen, "vanhan maailman" surun tunteeseen viestistä päätellen...)

Vihkoon kirjoitin käsin, sillä keskittyminen on toisinaan helpompaa kun sanat kirjoittaa hitaammin. 

"Leiki ensin jotakin mielikuvitelmaa että jatkat tätä työtä etkä ohjaa sivuun. Laula vaikka jokin lause ensin, katsele miten se toimii eri tavalla. Hankaloitat itse jatkoasi ellet pysy matkassamme. Kertaa että katselet uusia maisemia etkä varaa vanhaan. Ehkä siinä harjoittelet maiseman vaihtumista, mutta ajoita toisin näin: Ohjaa aina suuntaa eteenpäin etkä jää ohjailemaan surullisesti vaan osaat kamppailla oikein. Ota toinen uusi jae suuri matkaan. Kertaa ensin surullisesti, myöhemmin tulet nauttimaan matkasta. Keräämme näin teidän matkastanne lisätietoa, eikä pysytellä siinä ollenkaan esillä toisille, vaan jaatte sosiaalisessa mediassanne toistenne hyväksi. Kertaa heille muille ottavatko esiin vahvistamattomia kykyjään. Ole hyvä vastaa jos toivot samoin tekeväsi? 

- Kyllä toivon kykyjäni esille. Ottavat he toiset vielä matkaa hitaampaa mutta sinä voisit aloittaa kysymällä ensin vuoropuhelun tapaisesti itseltäsi että matkaatko lisää aiheuttaen jotakin uusintaa, vai otatko esiin vuoropuhelun?

- Ottaisin vuoropuhelun. Siinä teitä jälleen viisaasti, ole hyvä jatka jos toivot kirjoittamista. - Kyllä.

Ota esiin jäsenistönne vara-avain matkallesi. Kertaa sen liittyvän suoraan etsintäänne, kertaa että se sallii suuremman kyvyn avautua. Ehkä sinä teet toisaalta hallaa muille ottamalla loikan kyvykkään, mutta ajoita lähtösi vain toisten vuoksi. Siinä jaat näitä asoita sitten eteenpäin kulkemaan. Ohjaa nyt lauseesi matkaa jatkamaan, harjoittele vaikka sitä että miten toistatte kuulemaanne kykyjenne mukaisesti mutta autatte toisia mukaan. 

Hän toinen saapuu nyt luomakuntaasi näennäisen äkisti, ota varalause matkaasi. Ota siis toinen lausuntaväline, äänityskoneesi. (Käsi jo väsyi kirjoittamisesta...)

- Ok, istunko tässä vai miten? Ohjaa ensin toisaalle, kerro sitten mikäli kohtaat uuden lausejaon. Hän saapuu ryhmänsä kera, ota vain vastaan. - Kyllä kiitos.

Ilmaisemme näin lohdutuksen sanoja teille kaikille, näkemiin. Ajoita hetkesi. -Kiitos!

Äänitin puhelimella: "Ole hyvä vastaa mikäli toivot vastaan ottavasi matkalaisen laukkusi? - Kyllä kiitos. 

Vastaa, otatko vastaan sen nyt jakaen? - Kyllä. Näin tehden jaamme tämän viestimme tämän päiväisen: ottakaa kaikki jatkaaksenne maisemanne vaihtamista, ottakaa kykyjänne esille tarpeen mukaan ja jatkakaa toiselle tasanteelle matkaamista. Korvaamme menetetyt ansiotulonne kyllä vastaisuudessa. Näennäisen hetken kestää se matka, eivätkä kaikki kyvykkäät pääse mukaan, vaan joitakin ensin matkalaisia autamme mukaan. Näin tehden jotakin toisenlaista tapahtuu joillekin matkalaisille, ottavat he näin tehden toisia matkaan kuitenkin jatkossa. Kertaa itsellesi myös mikäli toivot jotakin toisenlaista tapahtumaa. - Kyllä. Jatka heti pian toimiasi tämän vuoropuhelun matkalaukun kantamista, kertaa heille muille jälkeenpäin vasta asiaa. Etsi itse omasta kyvystäsi jotakin uutta tulevaisuuden muotoista asiaa, jonka te saavutatte olemalla täysin ypöyksin, toisaalta kyllä useammankin jäsenemme seurassa. Kohtaa heidät muut täten kohta pian.

Etsi itsellesi jäseniä toisia mukaan, kohtaa heitä joissakin paikoissa metsäisen tien ehkä, kuten joissakin tapauksissa tulee tapahtumaan että kohtaat heitä kuitenkin, jäseniämme. Että etsiydy toisille tasanteille, kertaa heille muille jotakin totuudenmukaista tapahtumaa että sinä sait osallistua johonkin tällaiseen esille kantavaan asiaan, turhautumatta mihinkään esiin tulleeseen kykyyn tulevaisuuden. Että sinä teet siis jotakin uudenlaista asiaa tänään vielä, kertaa heille muille että jatkat onnellisempana elämässäsi jatkossa. Kyvykkäänä, mutta kuitenkin turvallisen vaatimattomin ajatuksin. Ehkä sinä kertaat heille muille jotakin uutta tapahtuneen väsymättömän taivalluksen päätteeksi vasta, joten ota esille miten toivovat jotakin vastaanottavansa ja saavat, jos ottavat vastaan. Kertaa ensin mietinnöissäsi että mitä tarkoittikaan se julkisuuden vastainen asia, eli ota vain jakaaksesi lause, mutta älä tee siitä isoa numeroa ympärillesi vaan jaa se vain sosiaalisessa mediassasi kertomatta mitään lauserakennetta muuttaneesi. Että siis jaat näitä mediassasi mutta et muuta mitään niiden sisällöstä. 

Kertaa vielä heille yksinäisemmille jäsenille että siinä tapaavat jotakin suurenlaatuista asiaa elämässään ensikertaa, kuten toisille tapahtuu, joillekin mahdollisesti taas myöhemmässä vaiheessa esille tuloanne. Näin kertaamme päättyneeksi tämän jakeemme, ota vain jatkossa kykyjäsi esille ja kertaa toisille. Katsele ensin mainostaneesi jotakin uutta tulevaisuuden asiaa kyvyllistä, jolloin osuvat katselemaan samaa aatetta. Näin osuvasti kamppailemme kanssanne, tehden maailmanne polusta hieman mutkikasta aluksi, mutta jälleen se tasaantuu se kulkunne matka. Kertaa ensin pohjalta, ottaen vastuunjakolauseitasi, jolloin osaat katsella ylemmältä tasolta käsin. Näin tehden jamme näitä enemmän ja enemmän, kunnes tasaannutte kaikki oleilemaan kyvykkäämmällä kerronnalla.

Esiinny vain itsellesi, ottaen toisia matkaan, mutta korosta miten pohjattoman syvä kuilu se mahtaa olla teidän maallinen jäsenyytenne, joten ottakaa usein matkaa tehdäksenne tasanteelle. Näin etsiydytte piankin toiselle polulle, ettekä jatka enää siinä maallisessa ymmärryksessänne piankaan. Näin oletamme olevamme työmme tehneet, joten osaatte jatkaa yksin. Kertaa vielä hetkisen, ota jae matkaan ensin toinen, joten korosta heille muille ottavatko tasannetta mukaansa, joten sinä jaat näitä eteenpäin jolloin ottavat vastaan. Näin tehden korostatte aina toisillenne aina kyvykästä kerrontaa jatkaen esiin tuloanne kuten salaisuuksien mukaisesti on tarkoitus. Ota vain lauseesi esille?

- Halusin kysyä että missä metsäpolulla tapaan jäseniä? Etsiydymme aina sellaisiin tilanteisiin joissa tapaamisistamme tulee lyhyitä ja hyväksyttyjä muodostelmia. Mainostamme vain jatkossa usein kävelyänne salaisissa metsiköissä, että sinä osut polullasi jollekin tasanteelle jossa oleilemme. - Aivan, kiitos. (siis meditoinnin, mietiskelyn aikana...)

Ehkä sinä siis ymmärrät väheksyväsi toisia jäseniä matkalaisia enemmän, mutta ehkä sinä kuitenkin osaat katsella heitä toisella tavoin. 

- Miksi väheksyisin heitä? Sinä etsiydyt pian toiselle maailman polulle, ottaen matkalaisia matkaan, etkä osaa katsella enää muita samalla tavoin.

- Aivan, kyllä. Ehkä sinä siis etsiydyt vielä useammallekin tasanteelle mutta ota ensimmäinen tasanne nyt matkaan polullesi tulevaksi. Kohtaa heitä toisia jäseniä kyllä arvostaen, vaan kyvykkyyttäsi sopeuttaaksesi tulee sinun sallia myös heidän matkansa, että siinä he ovat jälleen kuten muutkin asiat matkassa polullaan.

Osoitamme tämän päättyneeksi, näkemiin. - Kiitos!

 

16.7  Ilta: Fiilis että elämän "tylsiä" hetkiä ei ole tarkoitus "täyttää" dataamalla tai jotain, vaan ne on käytävä läpi. Niissä on opetus? Istua siis tuoliin ja käydä ne läpi, sellasta se elämä.

Ja löysin tutkimuksen ihmisen biologisesta geomagneettisesta aistista. (Waking Times)

Aamu: Sunnuntai-illalla huomasi miten virkistävää aivoille oli sellainenkin pieni asia kuin tulla kotiin eri kautta, olin pyöräilemässä ja tulin peltotien kautta takaa, hevosaitauksen viertä. Ne aina kohottavat päänsä arvioidakseen tulijaa, mutta kun juttelee niin jatkavat syömistään. 

Eilen maanantaina oli aamulla viimeinkin tunne että on aika aloittaa järjestelemään maalaushuonetta jos laittaisin toiminimen jälleen toimintaan. Mutta se johti siihen että vein yläkertaan tavaraa ja huomasin että ensin joudun siivota yläkerran myöskin tälle vuotta, sillä varastotavarat oli siellä talven aikana siirtyneet sinne tänne jotain etsiessäni. Pesin vähän ikkunoita ja lattioita, siirtelin kamoja huoneesta toiseen, löysin "salahuoneenkin" matalan kattolappeen alta jota olin luullut vain varastotilaksi enkä katsonut koskaan sisään muistaakseni. Sieltä lennähti joku pieni koiperhonen vaikka tila on ollut suljettu vuosikausia. Tuli vähän sama jänskä fiilis kuin lapsena, tykkäsin kaikesta salatusta, jännittävästä.

Homma jäi vähän kesken kun jäin lukemaan kortteja ja kirjeitä joita olen säästänyt elämänvarrelta, voi niitä nuoruuden muistoja! Korteissa oli osoitteita jotka ovat jo unohtuneet mielestä, joku poikaystäväehdokaskin jota en nimeltä muistanut enää. Mummon kauniilla käsialalla kortteja jokaiseen juhlapäivään, nimipäivää unohtamatta. Armeijasta pojat oli ahkerasti lähetelleet kortteja vaikka oltiin vain jossain ajeltu tanssipaikalle yhdessä porukassa... ehkä se piti toivoa yllä kotiutumisesta "tuletko sinnejasinne lauantaina, siellä on Bogart Company". Tytöt oli itse tehneet kortteja pahville kirjoittaen hauskoja pikkulauseita, piirrettyjä sydänpeikkoja, poikien nimiä. Muistan että tunneilla lähetettiin pieniä lappusia, niitäkin oli säästössä joskus paljon mutta hukkuneet nyt.

20190716_123421.jpg20190716_123533.jpg

Olin ihan toisissa maailmoissa, aivot virittyivät taas sinne nuoruuteen. Mitähän nykypäivän digitaalilapsilla jää muistoksi?

Tämä siivoaminenkin oli ehkä jotenkin tulevaisuuden hahmottelua, sillä ensin ajattelin että ihan turhaa vaivannäköä, mutta huomasin että samalla kuitenkin unelmoin pienestä remontista, katselin ikkunoista maisemia haaveillen mihin laittaisin sohvan. Yläkerrassa olisi vessa ja pieni keittiökin, sopiva tila kesämajatalolle salahuoneineen, heh. Tai en tiedä kuka siellä asuisi, varmasti se tulevaisuudessa selviää jos on niin että tähän jään asumaan. Kellarissa en olekaan vielä käynyt lainkaan, hyrrr. En halua nähdä sitä hämähäkkien määrää.

Touhuamisen jälkeen söin ja makailin päivälevolla antaen vapaalle ajatustoiminnalle vallan. Mieleen tuli että tämä on nyt se mun salainen "yksinäinen käännös" josta viestissä puhuttiin, teen vain niitä asioita joista nautin ja kuuntelen intuitiota samalla suuremmalla korvalla. Selvä tieto tuli viimeinkin että aloitan koostamaan seuraavaksi sitä Kokemustenkirjaa jota on pyydetty viesteissä, siksikin kerään näitä näin tarkasti.

Olen erittäin tietoinen että en enää ensi talvena halua lähteä tuiskun keskellä töihin klo 6, vaan jotain vapaampaa. En halua olla rahantekoväline jollekin isolle yritykselle. Viime talvena kokopäivätöissä murehdin kokoajan kissaa, miten se jakselee sisällä koko päivän yksinään, olisin jo silloin niin toivonut toisenlaista elämää meille. Jälkeenpäin huomasinkin miten paljon murehdin kissaa, yöksi sisään nukkumaan, ja ei, viideltä ei vielä mennä ulos sillä kettu saattaa liikkua, mikä ruoka sille nyt kelpaisi kaupasta, säästä kermatilkka sillekin, älä laita ikkunalaudalle mitään sillä ne ovat kaikki kissan paikkoja, lääkkeet, eläinlääkäritarkastukset... ehkä on hyvä pitää vähän taukoa sillä eläimen ottamisesta tulee myös iso vastuu harteille. Toisaalta paljon enemmän sai takaisin, ties mitä kehräyksen korkeavärähteistä hoitoa sillä tämä kissa tykkäsi tulla usein syliin.

Illalla yhdentoista maissa olin menossa nukkumaan, niin sängystä oli näkymä suoraan mäntyyn jossa istui huuhkaja. Nyt sain siitä kuvia ja videota mutta oksat olivat vähän edessä ja vanhat aaltoilevat ikkunat vääristivät samoin. Täytyy odottaa jospa se istahtaisi uudelleen tolpan nokkaan esiintymään. En tuntenut tähän lintuun mitään yhteyttä. (Olisin laittanut videopätkän mutta eihän tähän saa liitettyä...)

Aamulla herätessä oli mielikuva, ei uni, että joku hihkui löytäneensä viimeinkin työntekijän monien joukosta. Mielestäni tästä oli yöllä myös uni jossa sama iloitsemisen aihe. En tiedä mitä tarkoittanee mutta epäilemättä selviää...

Aamukahvia keitellessä oli niin harmoninen tunnelma että aloin laulamaan rauhallista polveilevaa ylistystä, yksinkertaista muutaman sanan laulua jossa vaihteli kuitenkin sävelkorkeus fiiliksen mukaan. Lauluintoa riitti pitkään. Jos maailma vastaa mitä sille välittää, niin toivon harmoniaa takaisin. Työaamuina moinen ei olisi onnistunut ihan helposti. Olen huomannut että intuitio on toiminut myös ruoan suhteen, en ole vuosikausiin juonut limsoja, mehuja, joita nyt epäillään syöpääaiheuttaviksi. Kohtuudella muita vähän ehkä epäterveellisempiä juttuja jos siltä tuntuu että nyt pieni sokeriherkku tms.. Aloitin jälleen pätkäpaaston, ehkä se auttaa makeanhimoon kuten viimeksi talvella. Mutta me nyt ollaan vain ihmisiä, ei tarvitse olla täydellinen.

Tästä tuli päiväkirja tänään näemmä, no välillä niinkin.

 

14.7 Päivä: Nyt on varattuna aika sellaiselle ulkomaiselle ihmiselle joka takuulla osaa vahvistaa mikä taho minua opastaa ja mitä minun tulisi oikein tehdä. Selviää siis kuukauden lopussa mitä hän kertoo omien kanavalähteidensä kautta kokemuksen syvällä rintaäänellä. Toivottavasti saan kunnon sysäyksen omaan matkaani. Mahtava homma. Tykkäsin heti ihmisen kuvan nähdessäni ja jutun lukiessani että meillä ehkä synkkaa.

Unohdin mainita että yöllä kävin vessassa, ja sain "idean" mennä katsomaan ikkunasta kaunista yömaisemaa. (Opastusta siis...) Pihatiellä ikkunan lähellä sähkötolpan päässä istui iso huuhkaja kuin mothman kerrassaan. En uskaltanut liikkua ikkunalta hakemaan kameraa, vaan odotin pitkään näkeväni kun se nousee siivilleen. Mutta se vain googlasi nälissään myyriä eikä ollut lähdössä minnekään. Lopulta painuin nukkumaan. Hienoa asua näin luonnonläheisellä paikalla.

Aamu: Sophia Love oli muuten myös äänittänyt videoitaan audiomuotoon Youtubeen, täällä. Jos joku kuuntelee englanninkielisiä videoita.

Koska nyt on taas joku ovi etenemiseen auennut, laitoin facebookin profiilini jälleen auki ja aloitin salaisen ryhmäsivun tekemisen jossa voisi ehkäpä tulevaisuudessa keskustella pienen piirin kesken he, jotka osuvat tälle samaiselle tielle jota itse kuljen. Luulen että tähän menee kyllä vuosia että tieto kulkee ja erityisesti että tieto YMMÄRRETÄÄN oikein. Tässähän on tarkoitus kasvattaa itseään ystävälliseksi, laajakatseiseksi, suvaitsevaksi, vaatimattomaksi, jonka jälkeen avautuu henkisiä ovia, jonka jälkeen uskalletaan luottaa itseensä ja ryhmäytyä. Uskonnot, vanhat rajoittavat uskomukset, lahkomielisyys, omaisuuden määrä, jonkin ammatillisen hienon tittelin omaaminen ja esiin nostaminen ei kuulu tähän, että eroteltaisiin toisia huonommiksi ja toisia paremmiksi yhteisön jäseniksi. Vaan kaikki etenevät aaltomaisesti, kukaan ei siten ole johtaja, ei opastajakaan, vaan voi välittää toisille kokemuksiaan ja toimia tukipilarina alkuun. Minä en halua "lahkojohtajaksi", eikä kenestäkään muustakaan tule sellaista. Olemme tälläkertaa yhdessä tuumin etenemässä.

Jokainen siis voi myös perustaa jonkinlaisen oman ryhmänsä jossa vain muutamia ihmisiä, tai liittyä muihin henkisiin ryhmiin jotka eniten miellyttävät, ehkä lopulta sitten kaikki liittyvät yhteen opettelemaan joukkuetaitoja. Kunhan lopputulos on sama: olisi vahva ystävyyden ryhmä joka hallitsee ajatuksensa ja tunteensa. Sillä niiden kauniimpien käyttäytymistapojen eteen ollaan tehty TÖITÄ, ihan todella alkaen siitä että ei enää ajatella negatiivisesti toisista, erilaisista ihmisistä. Ollaan oltu päivä kerrallaan tuomitsematta mitään tai ketään, edistytty iloiseksi vahvaksi ihmiseksi jota ei pelota ja joka ei pelottele eikä kiusaa.

  Kaveri soitti että hänen taloonsa oli tullut perhonen sisään siihen huoneeseen jossa kissan ruokakuppi yleensä oli. Hän oli sen ikkunalta napannut kämmeniinsä ja vienyt ulos. Se ei kuitenkaan ollut lähtenyt minnekään kädestä, vaan katsellut kaveria naamatusten. Kaveri oli katsellut takaisin ja noteerannut myös mustan "turkin". Lopulta perhonen lennähti matkaan. Luulen että nämä olivat meille viimeiset jäähyväiset maamuotoa lähinnä ollessa ja oli aika "lentää" pois, hän sai kirjaimellisesti päästää sen vapauteen. Kissan kuolemasta on nyt reilu kaksi viikkoa. Ihmeellistä sinänsä että kaveri olisi naureskellut vielä joitakin aikoja sitten tällaisille "höpöjutuille", mutta ei enää.

13.7 Aamupäivä: Nyt tuntuu että olen ymmärtänyt taas paljon, edennyt hiukan ja tästä se lähtee...

Pätkä Brenda Hoffmanin kanavoinnista: "Teistä on tullut niin hienovirittynyt, että te ette voi olla enää tekemisissä syvälle 3D:hen kietoutuneiden kanssa. Olette varmaan havainneet jo todeksi, että 3D:tä olevat joilla on vähän tai ei mitään aikomusta siirtyä 3D:n yli, nauttivat toistensa seurasta ja pitävät teitä epämiellyttävänä, kuten pätee myös päinvastoin. Kun tutkitte pidemmälle ja pidemmälle 5D:tä ja sen yli, havaitsette luonnollista teiden eroamista.

Pyysinkin itse kokeeksi viestiä ja tuli jotain. Ja huom., laulaminen on viesteissä usein myös vain harmonisempaa, kauniimpaa käytöstä : 

"Olkaa hyvä miettikää millaisena tahdotte kuvastaa sen maailmanne kaipuun pysyväisen että hän osaa laulaa oikein sävelillä. Eli ottakaa vain jakaaksenne jotakin uudenlaista sävelmää, näette miten sen pyhyys laulaa suoraan korvanne äärellä eikä siinä käytetä lauseita vaan jaatte niitä itse. Kertaamme näin kovasti pyydellen teitä laulaaksenne. Ehkä sinä jaat näitä eteenpäin ja hän toinen ottaa kopin eikä arastele pyytää toisia mukaan. Kertaamme matkaanne sanoin. Sen jälkeen aloitamme pyhyyden toisen jälkeisen taajuuden, otamme heidät vastaan jotka tahtovat lauseitamme kuulostella. Eikä heitä tietenkään kaapata laulaakseen, vaan heidät vastaan otetaan puhtaasti jos toivovat sellaista tapahtumaa. Ehkä kerrot heille toisille vastaisuudessa miten kohottavaa se onnistumisenne jossakin asiassa onkaan. Kertaa heille muille miten onnistuvat pyhyydessään oletettavasti kuulemaan myös. Oleta heidän saapuvan lauseidensa kera myöhemmin. Näin jatkatte kunnes oletatte toisen vaiheen olevan käsillä, saapuvilla. Kertaamme jatkossa lyhyemmin pätkin, näkemiin. Aloita aina sivu kerrallaan että jaat ne oikein, vaikka osaisit korostaa toisin mutta kertaa kuitenkin hitaammin."

 

Aamu: Sain eilen viettää niin mukavan päivän tuttujen kanssa eräässä isossa tapahtumassa että mietin todella onko taivas tullut maanpäälle ja elämä alkaisi olla jopa hieman sujuvaa. Se ilo kupli yhä myöhään illalla kotiutuessa, vielä aamullakin. Oikeastaan se oli niiiiin kevyttä, että se oli taianomaista. Alkoholi ei liittynyt päivään lainkaan, eli täysin maallista kuplivaa iloa. Luulen että sen energiaa lisäsi lukemattomien muiden ihmisten ilo, tanssimisen, itsensä ilmaisemisen kevyt ilo. On tosiaan tarkkaan valittava tapahtumat joihin osallistuu.

Illalla lintu lauloi (kuulostelin mutta en tuntenut mitään tunnetta...) ja korvassakin soi kun olin nukahtamassa, en vain jaksanut sitten enää kirjoittaa enkä etsiä puhelinta äänittääkseni. Tänään siis varmaan tulee viesti. Nyt aamulla muistin että yöllä oli jokin lause jota mietinkin ja painoin mieleeni, se oli niin yksinkertainen että ajattelin muistavani sen. Mutta enpä muista. Sen sijaan muistin yhtäkkiä edellisyön unesta sen verran että kyllä se tarkoitti itseäni, tulen tekemään asioita X ja Y. Jotain sellaista. Nyt on pakko alata kirjoittamaan kaikki tarkasti ylös vaikka miten unessa olisi... tai ehkä tämä on vain tahallista hidastelua, etten liian nopeasti saisi kaikkea tietooni. Mutta sen siis voi arvata: jos kaikki unessa näkemämme ja kuulemamme yhtäkkiä olisi täysin selvää, siellä olisi uskomattomia juttuja jokaisella.

(Lintu ei muuten ole lokki, luulen sen olevan jokin haukka joita tässä pyörii. Näin vilahdukselta ruskeansävyä eräs päivä äänen kera. No tällä ei periaatteessa ole väliä...)

12.7 Yöllä oli taas joitain voimallisia kokemuksia joista vain pienet mielikuvat jäi, se lintu alkoi laulaa jälleen kun olin vaipumassa uneen, tunsin magneettista vetoa ylöspäin jossakin vaiheessa, näin silmissäni liikkuvan tähtitaivaan ja kuvia jotka kulkivat selvänä mutta silti epäselvänä. Ihan kuin ne olisivat olleet muodostumassa ja sitten hävisivät pikkuhiljaa. Jossain välillä olin hereillä miettien että jotain lausetta oli mielessä. Sain kirjoitettua unenpöpperössä kuitenkin vain "Minä tulen", sillä jostakin sellaisesta siinä oli kyse. En tiedä oliko kyse itsestäni. Ja nyt tätä kirjoittaessa tajusin että lause sopisi jatkoksi surullisen pikkutytön lauseeseen, "Isä tule takaisin". Jo on kummallista, nyt täytyy itsekin myöntää.

Illalla katsoin hetkisen aupairit Hawaijilla -sarjaa, en tiedä onko tytöt tarkoituskin nolata julkisesti mutta se käytöstapojen puute, selän takana puhuminen... jestas. Siitä lähdinkin miettimään että ehkä kaikki ei ole introverttejä vaan nykymaailman käytös on mennyt aivan hulluksi, jossakin vaiheessa ei jaksa edes esittää sulautuvansa massaan vaan eristäytyy, jos samanmielistä ystäväpiiriä ei vain löydy. Kuten edellispäivän viestissä vihjattiin, ehkä alamme korjata käytöstämme...

11.7 Iltapäivitys:  Ja heti viestimerkkiääni kuului kun sain jotain tähän päivitettyä. Tai itse asiassa se oli taas vain pieni paineenvaihtelu korvassa jonka huomaa.

"Olisimme vielä hetken karaisseet joitakin asioita ulos mielestänne mutta ilman teidän tulostanne te kuulostatte vielä hieman hennoilta pyrkimyksissänne. Keittäkää ensin jotakin uutta sanomaa olkaa hyvä osoitatkaa sen sanoman voima vasta jälkeenpäin eli ottakaa viesti vastaan mutta aloittakaa sen kertominen myöhemmin. Näennäisen pian saavut luoksemme näkemiin. Kiitos! Eli ottakaa viestimme vastaan mutta osoittakaa ensin keinoja uudelleenkäynnistää jotakin ansaitsemaanne pyrkimystä uudeksi, ottakaa esiin laulamanne säkeistö aiempi joten osoittakaa sen avulla kuunnelmanne uudeksi. Siinä laulaessanne tulevaisuutenne vuoksi, kertaatte myöskin jotakin uutta laulua. Korjaamme näin asioita. Kertaa hieman muutoksia käyneen maailmassanne että sinä osoitat jakeen uuden mutta osoitat myös toisenlaisen käyttäytymismallin. Kertaa hieman muutoksia siinä suhteessa että miten korostatte toisillenne pyrkimisiänne julki. Että siinä tasanteellanne pyritte julkaisemaan tarinoita, oletatte niiden johtavan lauseenpäätökseen mutta ilmoitamme että siinä tapahtuu jotakin muutosta jota ette ymmärrä yksin. Kertaamme vielä hetkisen, näkemiin."

Ei viestejä. Oli eilen ja toissapäivänä tosiaan ollut jotain isoa geomagneettista purkausta, arvasin! Täytyy tarkkailla mitä muut kanavoijat on kokeneet.

Istuin tänään illalla hetkisen auringossa ulkona tavanomaisella paikalla, ihan odotin että mistä kissa ilmestyy viereen kuten se yleensä teki. Samassa kädelle istahti tavallinen perhonen ja luuli minua ilmeisesti kukaksi koska alkoi tökkiä imukärsällään, katselin ihmeissäni että onkohan se vähän sairas kun ei ymmärrä. Välillä se laittoi siipensä kiinni ja sain katsella sen mustaa pörröistä kehoa, ihan kuin kissallani, mietin. Lopulta huiskaisin sen pois lentämään kun ei se lopettanut ollenkaan. Myöhemmin miettiessäni vielä asiaa, ymmärsin että kissa nuoli kättäni juuri siitä kohtaa ja hassua että perhonen oli kokoajan katse minun suuntaan siinä eikä lähdössä yhtään minnekään... olisiko sittenkin kissa viestinyt eläinten ryhmäsielun kautta? Koska synkronismia oli niin monta taas, yhteinen paikka, pusuttelu, veikkaisin vahvasti että kyllä. Tottakai perhonen voi istua kädelle mutta jos tapahtumaan liittyy monia hassuja juttuja joihin itse alkaa kiinnittää huomiota, niin kyse on jostakin muusta. Nämä ovat siis sellaisia juuri joihin emme yleensä kiinnitä huomiota, mutta jos kiinnitämme, olemme ymmärtäneet viestin ja päässeet lähemmäs luonnon salaisuuksia joita toiset eivät vain mitenkään ymmärrä... kun eivät katsoneet ja miettineet.

Aamupäivä: Aamuyöllä ajattelu oli taas kristallinkirkasta ja ymmärsin että "tyhjyys" ei kuvaa elämääni, itseäni, vaan sitä etten ole toteuttanut itseäni. Ollut juuri sitä mitä olen, mistä pidän, mikä tekisi elämästä elämisen arvoisen. Ihmekään että elämä on tyhjää kun en edes yritä, vaan olen luovuttanut. Yksinkertainen juttu mutta vaikea toteuttaa, vaatii niin paljon rohkeutta. Liikkuvan työn lisäksi minua kyllä kiinnostaa toisaalta myös rauhallinen kotielämä eläinten kera, joten ehkä tässä ehdotellaan vaihtoehtoja mistä voisi valita. Ulkona viihtyviä eläimiä ei oikeastaan voisi ottaa ennen pientä rakentelua ja sitten täytyisi olla kotona tehtävä työ voidakseen vahtia eläimiä paremmin...

Jatkan yksityiskohtaisen etenemisen kirjaamista hetkisen, koska siihen kehotettiin "muistikirjan esille ottamisella". Ehkä tässä kuitenkin edetään ja jokainen etenee tavallaan mutta kuitenkin saman tyylisin askelin. Jos helpotan jonkun toisen etenemisen aloittamista, luulen että niin oli tarkoitettukin.

Nyt jälleen patikoimaan jos metsä auttaisi. Autolla ajelu ei eilen karistanut surua.

Sen minkä olen myös huomannut nyt viimeaikoina selvästi tässä henkisessä kehityksessä, on että toisaalta raha ja sellainen omaisuuden, rikkauksien omistaminen ei kuulu tähän lainkaan. Se jopa tietysti muutenkin hidastaa henkistä kehitystä jos ei ymmärrä vaatimattomuudesta mitään, ei osaa arvostaa päivän leipää, voi täysin huolettomana kulkea päivissään, jne. Mutta vahva mielikuva että vain tietyt ihmiset, elämän vaatimattoman puolen nähneet etenevät nyt tällä sisäisellä tiellä ensin ja he eivät ole suurisuisia itsensä mainostajia, (päinvastoin kuin aina ennen on tarvittu "pappeja" ym kuuluttajia joille annetaan kaikkien muiden puheenvuoro...) he ovat huolissaan sillä elämä ei ole niin turvattua. Jotkut Kardashianit, meikit, teennäisyys ovat tulevaisuudessa täysin OUT, ja tilalla on vaatimaton naapurintyttö joka osaa arvostaa itseään eikä aseta itseään tyrkylle tullakseen "hyväksytyksi". Nyt ymmärrän fraasin "nöyrät perivät maan".

Luin Paulo Coelhon kalenterista: "Onko joku opettanut sinua joskus rakastamaan? Miten sinä opit? Et mitenkään, sinä yksinkertaisesti uskot. Uskot, ja sen vuoksi rakastat."

Mietin myös tarkemmin Yksinäisten Majataloa, että se tulisi tietenkin olla asukkaille ilmainen, jotenkin yhteisin varoin rahoitettu talo. Erilaisten elämäntapojen vuoksi se kuitenkin ehkä on vielä tässä maailman vaiheessa epäkelpo ajatus, kiistoja saattaisi tulla eikä yhteiselo olisi niin sopuisaa kuin mielikuvassani oli. Tulevaisuudessa ehkä.

10.7 *Päivitys klo 19. Aivan kummallisen vahva suru pysyy ja pysyy, onkohan taas joku energia-aalto-päivitys-nollaus? *

Unessa oli lyhyitä lauseita jotka jäivät mieleen, oli joku unikin joka liittyi taas lintuihin, kissoihin, koiriin. Mutta aamulla oli lyhyt mielikuva juuri ennen heräämistä, siinä surullinen pikkutyttö piirsi jotain pöydän ääressä ja itki "Isä, tule takaisin...". (kuulin mielessäni jopa sen äänen nuotin). 

Jokohan tänään tulee viestiä...

9.7 Unessa karhu yritti sisään taloon jossa oli taapero lattialla, sitä surrealistista taistelua piilottaa vauvaa, sulkea ovia. Ehkä vauva edusti uutta tietoa jota yritän suojella. Hieman sen jälkeen lintu ensin rapisteli ikkunalla ja sitten yksi törmäsi siihen, sattuu tosi harvoin ja hassu ajoitus. Kaikki yrittävät kuvaannollisesti sisään taloon.

Mielessä oli edelleen passin hankkiminen joten sain aikaiseksi ottaa itse kuvan ja testata hakemuksella meneekö se läpi. Meni. Olin tosin jo aiemmin talvella harjoitellut kuvan ottamista ja epäonnistunut, joten nyt tiesin valotukset ja taustat, ym. Hinta vain järkytti sillä tarvitsi tietysti myös henkilökortin että saa noutaa sen passin. Mitä rahastusta taas etukäteen, vaikka passin saamiseenkin menee kuukausi. Tämän on parempi sitten olla jollakin tavoin palkitsevaa, hyvä universum, kun näin sinnikkäästi asiaa on pyydetty huonossa työtilanteessa. Ei aavistustakaan minne matkaisin, välillä sitä unelmoi vaikkapa Egyptistä kunnes palaa maanpinnalle. Oikeastaan en tällähetkellä usko matkustavani minnekään. Miksi siis passi?!

Kirjoitin paperille Michael Loven ohjeiden mukaan itseni uudelleenluomisen, tulevaisuuden. Aamulla se olikin ihan innostavaa, kunnes päivän mittaan lannistui. "Ei mikään muutu...". Miksi sitä ei saa pidettyä innostunutta toiveikkuutta yllä? Mitään viestimerkkiä ei tullut koko päivänä. Illalla istuin katsellen maisemaa ja syöden puolikkaan Maraboun jäätelökakun viininjämän kera. Ajatustenjuoksussa oli vuorossa Yksinäisten Majatalo. Jostakin syystä myös "majatalon perustaminen" on ollut ajatuksissa pitkään, vuosia. Välillä se on lapsille 50-luvun mummola -tyyppinen B&B, mutta nyt se joka tunsi itsensä liian yksinäiseksi, sai paikan majatalossa jossa puuhailtiin arkisia juttuja ulkona, kuunneltiin musiikkia ja istuttiin auringonlaskussa. Joskus perustin mielessäni oman kylän, siellä oli kaikkia yhteisöllisiä juttuja mitä voi keksiä, oma poliisi, sairaanhoitajia, jne. Varsinkin isossa rakennuksessa autettiin monipuolisesti toisia ja puuhailtiin vanhukset ja lapset yhdessä.

8.7 Todellakaan ainakaan ulkoinen maailma ei ole muuttunut, oli tarkoitus lähteä taas metsään kävelylle mutta se jäi kun etsin jotain vanhojen muistojen laatikosta. Ihan jotain muuta etsin mutta tämä muistiin kirjoittamani Kaarina Helakisan "Taivaskissa" -runo tuli vastaan, kissan tulostetun kuvan lisäksi vuodelta 2011 ja loppupäivä onkin ollut kyyneliä...

Olen avaruuksien kissa, olen kissa ihmeellinen. Olen unien, tähtien kissa, tulin takaa pilvien. Minä rakensin teille talon, jossa paljon rakastetaan. Nyt takaisin lähden, mutta palaan uniinne toisinaan.

 

7.7 * Päivitys klo 19: Ei varsinaisesti viestiä vaan nyt jotain kristallinkirkasta ajattelua. Ensin se lähti työasioiden oivaltamisena, sillä mielessä oli ajatus synkästä yksinäisestä syksystä täällä maaseudun pimeydessä. Niin hiljaiseksi tuli talo kun vieraat lähti. Kunnes yhtäkkiä ymmärsin että enää en ole sidottu paikkaan vaan voin lähteä myös liikkuvaan työhön jota tein aiemmin muutaman vuoden. Hassu ajatustenjuoksu lähti keskiviikkona näkemästäni jäätelöautosta, mietin silloin että ehkä kivaa hommaa sekin. Nyt mielessä oli ruoka-automyynti, ehkä ostaisin ison auton ja työllistäisin itseni. Googlasin hintoja. Siitä se eteni mielikuvaan isosta rekasta jossa myytiinkin paremminkin hengenravintoa, se ei pilaannu eikä tarvitse kylmälaitteita. Todella outoa ajatuksenjuoksua normaaliin verrattuna siis, mutta kyllä, liikkuva työ olisi mahtava. En tiedä mitä tämä enteilee, mutta oletettavasti jotakin. Kuulostaa tosin mahdottoman isolta muutokselta (ja itselle liian kalliilta), mutta ei toki lannisteta ajatustenjuoksua kun kerran jotakin selvästi ehdotetaan. Tämä voi tietysti olla taas vertauskuva, aikoinaanhan näin sen unen jossa oli lentokone täynnä ruokapaketteja ja minun piti astua ohjaamoon. Väitin vastaan ettei minulla ole lentolupakirjaa ja minulle vain sanottiin että sehän ei haittaa mitään. Mutta minun puolestani jos se rekka ilmestyy pihaan, pakkaan välittömästi ja hyppään kyytiin, haha. (... rekka se oli siksi että siellä työskenteli muitakin.)

Olin muuten kirjannut 4.7 aamulla univiestiksi: "Älykäs kaivinkonelaite esille". Eli siitä unestani vihje missä kaivinkone itsekseen kaivoi maata ja tiesi mitä siellä alla on. Viitteenä siis että sisältä löytyy jotain kun on älyä kaivaa oikeasta paikkaa... sillä ei kaivettukaan maata.

*

Enpä muista koska olisin nimenomaan odottanut viestiä, mutta nyt odotan merkkiä tekemättä mitään muuta...

Michael:in sivuilla oli 4.7 pätkä "Miten linjaudut 5D:hen havaitaksesi sen fyysisesti? Vastaus: Ala yksinkertaisesti olemaan se 5D olemus joka jo olet. Taivaan valtakunta ei tule ulkoisina ilmentyminä vaan se on rauhaa, rakkautta, iloa, runsautta, vapautta ja terveyttä. Salli olemuksesi täyttyä näistä korkeavärähteisistä energioista ja sitten tulet näkemään taivaan omin silmin. On vaadittava takaisin itsenäisyytemme henkilökohtaisella ja yhteisötasolla. Yksinkertaisesti sanomalla EI sellaiselle joka ei resonoi, tunnu itsestäsi oikealta sinulle. Täytyy alkaa elää siten kuin itse haluaa, tehdä asioita joita itse haluaa."

Näin se on...

6.7 En ole kanavoinut sillä kylässä on kesälomalaisia ja päivä täyttyy muilla asioilla. En siis kirjoittanut ylös edellisyön "iloista tapahtumaa" joten en muista missä porukassa kyseinen asia tapahtui. Vain sen että se oli jotain merkittävää, iloista. Olen lukenut kuitenkin hieman Egyptijuttuja ja niissäkin omat palaseni loksahtelevat kohdilleen, tajusin että tielleni on myös jätetty vihjeitä jotka löydän matkan edetessä ja nyt niitä on tullut roimasti tässä viimeaikoina.

Kissa-uniakin on ollut jälleen, edellisyönä se naukaisi neljän maissa, viimeyönä se oli mukanani taas jossakin älyttömässä unessa. Olen myös laittanut merkille mustarastaiden käytöksen, sinä ensimmäisenä yönä kun laitoimme kissalle kynttilän, mustarastas lähes törmäsi minuun, lennähti läheiselle puunoksalle laulamaan ja lurkkimaan meitä. Nyt eräs päivä katsoin ohimennen ikkunasta että kissan tavallisella lekottelupaikalla oli jotain mustaa (kissani oli musta) ja se oli mustarastas joka katsoi ikkunaan minua ja lennähti pois...

5.7 Yöllä minua jollakin tavoin kiitettiin, taputettiin selkään, joku homma oli tehty tms. Heräsin siihen.

4.7 Aamulla kuuden maissa näin "unta" että olin lähdössä pyöräilemään mutta jalka lipsahti polkumesta. Heräsin siihen ja ajattelin että se oli tarkoituskin, astua päivän selkään eikä nukkua (nukuinpa silti vielä hetkisen...). Yöllä jossain unen vaiheessa olin kissani kanssa, yritin pitää sitä sisätiloissa jossakin piiitkällä käytävällä että kävellään tässä turvallisemmalla alueella, mutta se porhalsi ihan eri suuntaan, tietty. 

Rakkaustunne palasi eilen kun paransin tosiaan sen "kiven sydämen päällä" , kävelemällä auringon lämmittämällä kalliolla. Arkiset asiat ovat niitä jotka meidät parantaa juuri kun sitä ei huomata. Tunsin innostusta aloittaa maalaamista. Oikeasti istuin pitkästä aikaa maalauspöytäni ääreen, kastoin siveltimen musteeseen ja kunhan piirtelin jotain käsintehdylle sumi-paperille jonka ostin joulukuulla. Nämä eivät siis ole maalauksia vielä, mutta yllätyin että innostuin miten vesi muutti arvaamattomasti musteen leviämistä paperille. Se oli niin yksinkertaisen kaunista, täysin oma taiteen lajinsa. Tämä yrittäminenkin oli jo iso juttu! Tänään piti olla se "Itsenäisyyspäivä", mikälie maapallon vapautus päivä... en tiedä mutta itselläni tämä oli kyllä vapautta kuvastava päivä, täydellinen päivä maallisessa maailmassa. 

DSC00445.jpgDSC00439.jpg

3.7 ***Päivitys klo 16: Kävin vähän patikoimassa uusilla metsäpoluilla, että kivi rinnasta lähtisi pois. Ja jos kerran luonto on jo 5D. Tajusin mennessä että tämä olisi se todellinen vapaa minä, metsänvihreissä vaatteissa ja pieni reppu selässä. ("Omituisia hedelmiä mukana"...) Metsätiellä oli lokkeja, koska heinää kaadettiin juuri. Yksi kaarsi eteeni, kauniit valkoiset siivet, eipä muuta ihmeellistä. Lokit ovat kyllä inhokkilintujani olleet mutta ehkä voisi korjata suhtautumista. Kotona söin kun korvassa soi, jotain kertausta vain mutta yhden lauseen voisin kopsata: "Ohjaa vielä sivuun eilisestä kokemuksestasi, sillä jonakin kertana sinä yllätyt vielä kovemmin ja ulotut yhtä toisaalle kuten mekin." JES! ***

Ei vielä eilen tullut rakkaustunnetta vaan edelleen harmitus pyrki päälle, illalla nukahtaessa mietin että onko minun tosiaan tarkoitus kuolla tälle maailmalle näin voimallisesti. Mietin jopa kuolenko oikeasti, jos nyt onkin se aika jo? Tunsin miten suorastaan voima kaikkosi kun olin vaipumassa uneen, mutta samassa kuulin ulkona jonkin linnun ääntelevän, mielestäni se oli lokki. En avannut silmiä enkä siis nähnyt lintua mutta välillämme oli yhteys, jokin niin selvä energinen linja kuin se olisi ollut silmin nähtävä säie sinne ylös. Olin yhteydessä siihen linnunlauluun, se lauloi minulle. Odotin hiukan tunnenko yhteyttä koko maailmaan tai jotain vastaavaa muuta, mutta sellaista ei tullut joten aloin kirjoittamaan asiaa muistikirjaan eikä se sitten enää jatkunut. Lintu lauloi yöllä myöhemminkin ja tunsin saman yhteyden hieman heikompana. Se lauloi myös aamulla kertaalleen mutta en oikein noteerannut asiaa. Tai laulamisesta ei voi puhua lokin äänestä puhuttaessa. Mutta uusi juttu.

Aamun viesti: "Eli ottaisit jakaaksemme vielä linnunlaulusta kuulemaasi jaetta eli ottaisimme kertomuksen toisen esille tänään nousten ylös taivaallenne laulamaan säkeistöjä. Ottakaa tekin tukea toisistanne ja aloittakaa matkanne loputtoman pituinen eli ottakaa vain asiaa jakaaksenne. Kohtasimme vaikeuksia aloittaa yhteistyötä eilen joten otimme varmuudeksi yhteyden toisella tavoin, oletamme ettei se liittynyt sinun maailmaasi sillätavalla suoranaisesti vaan otimme vapauden aloittaa linnunlaululla yhteistyömme sävelet. Sellaista tasannetta kohti kävelet jolla ei ole mitään tarjottavaa sellaisille henkilöille jotka eivät kipuamisesta mitään ymmärrä vaan putoavat joka yrityksellään takaisin alemmas, pois putoavia osakkaita. Vaikka osaatte jaloitella useasti turvaamatta kehenkään yläpuolellanne, me sijaitsemme siinä osoitteessa tutun taivaan yläpuolella. Joten aloittakaa voimallinen kapuamisenne. Osoita sitä jaetta esiin tulevaa, osoita ensin jokaiselle kipuavalle, sisäänpäin kääntyneelle osakkaalle. He muut ottavat toisenlaisia asioita jakaakseen. Sellaista innokkuutta kuitenkin puhdistamme muodoksenne, turvaksi, joten innokkuutta lisäten käytte yhteistyön merkeissä matkaan. Meriltä saavumme laivamme kera, näkemiin.

- Eli mitä linnunlauluun yhdistyminen kuvasi? Esitimme osaa näytelmässä jonka kertaamme halukkaille uudelleen, yritimme valaista miltä tuntuu se muodonmuutos parempaan suuntaan, toiseksi valaisten jotakin uutta maailmaa, yhdistymistä valossanne pimeydestä pois."

 

2.7 **** Päivitys klo 11, viesti: "Etsimme sinunlaisia matkustajia, ole hyvä vähennä tavaraasi nyt käyttäen sitä aivokuormitustasi vähentääksesi. Kalasta vain oikeita asioita eli ota jakaaksesi maiseman vaihtuminen. Pylväänne kajastaa jo siinä maisemassa, olkaa hyvä ja valitkaa sen tasoinen tasanne mille tahdotte yltää, olkaa viimeistelemässä sitä elämänne pysyvää tasannetta tulevaa. Eli otatte vain jotakin uutta esille, ettekä kajasta mitään erikoista asiaa kuitenkaan. Eli sinä etsit uutta asiaa mutta kuvittelet vielä pysytteleväsi vanhassa maailmassa vaikka itseasiassa pylvääsi edustaa jo uutta maailmaa. Ota matkasi varusteet siis itse esille, kavenna vain hieman sitä maailmaasi. Kerro itsellesi että sinun tulee sallia tavoitella ensin jotakin uudenlaista mutta silti tavallista asiaa. Eli otat vain jatkaaksesi jolloin osut oikeaan tasanteeseen. Aloita matkasi pudottamallla ensin jotakin taakastasi pois menemään eli ota jakeesi uusi alkuun vasta kun osaat katsella matkaasi, määrää. Kerro itsellesi vaikka miten monta huoletonta matkaa olet saanut taivaltaa etkä ole väsynyt vielä. Kertaa siis jotakin uudenlaista matkaa osakkaille, vaikka ilman heitä osaisit kerrata, mutta se esiintulemisesi tänään tulee tapahtua siten että otat toiset mukaan pyytäen, eli kerrot jakeistasi heille toisille kaipaaville. Kerran tulet jälleen osakkaaksemme. Ajoita matkasi määrä ensin jakamalla näitä mediassasi mutta etsi aina yksityisyyttä myös välillä eli ota matkaasi mittaa lisää vaikka etsit jo tietä uutta. Kertaa heille toisille vielä hetkisen. Ajoita matkasi siis alkamaan suunnilleen hetkisen kuluttua, kirjaa lähtöaskelmasi eli ota vaikka muistikirjasi matkaasi.

Sillä jotakin tasannetta tulevaa katselette yhdessä pian, näkemiin." ***

 

Eilen maanantaina piti alkaa kuukauden mittainen sijaisuus mutta aamulla työpaikalla selvisi ettei ala. Ei ole tällaistakaan aiemmin sattunut. Rakkaustunnetta ei harmituksen vuoksi näkynyt koko päivänä, haahuilin ajellen ympäriinsä jäätelöä syöden. Illalla katselin ikkunasta ja mietin että kissa piti vapaudesta, minä pidän vapaudesta, joten ehkä vain alan sen maalaamisen, elän sillä sitten tai en. En jaksa enää yhtään työmaailman oikullisuutta, mittani on täynnä. Mutta oikeastaan sitä on turha harmitella, sillä kaikkihan menee vain niinkuin on suunniteltu. Miksi olla harmistunut siitä että meitä opastetaan oikealle tielle? No siksi, että on vahva mielikuva itsellä päässä että sama arkityö kuin ennenkin on oltava jolla maksaa laskut. Siitä on vaikea päästää irti, sitä yrittää jatkaa väkisin vaikka tietää ettei tämä työ ole sitä jota minun on tarkoitus tehdä... 

Päiväunilta herätettiin tökkäämällä pienesti olkapäähän, joku selitti samaan aikaan siinä unimaailmassa että "plaa plaa, tein kolme kertaa näin". Ajattelin että ehkä kannustettiin heräämään. Saman tien istahdin alas olohuoneeseen ja "tiesin" että olisi viesti. Opastus on siis ehkä siirtynyt asteen verran kaverillisemmaksi.

Äänitin siis maanantaina: "Ole hyvä vastaa mikäli toivot jotakin uudistavasi päivääsi. -Kyllä, ehdottomasti, kiitos. 

Etsimme sinun kaltaisiasi, vastuullisia, vakavoituneita asiakkaita, joten ota vastuusi ensisijaisesti tänään irti siitä jalustaltasi ja pakota se eteenpäin soljumaan kuin vyöry. Ehkä sinä jaat näitä sosiaalisessa mediassasi mutta pidä mielessäsi kuitenkin se hyöty että sinä näet eteenpäin. Kirjoitamme vielä useasti paperille mutta jaa nyt sellainen asia josta puhuisimme hetkisen eli ota vain toivoaksesi ja täytämme sen mielilauseesi. Siinä teemme sinulle palveluksen. Osoita heille muille katselevasi eteenpäin, vielä yksin kulkiessasi. Kerromme heille muille kyllä etenemisestäsi yksin. Näkemiin, osoita heille jae tuleva."

(Toivoin tietysti eläväni maalaamisella, tai mitä nyt sitten onkin suunniteltu työkseni, en tiedä. )

Nyt tiistaina aamulla rakkaustunne tuntuu palaavan ja olen päättänyt pitää lomaa vielä. Ehkä järjestelen vähän maalaustarvikkeita, löytyykö niistä kaikki tarpeellinen vai ovatko pilalle kuivuneet... Näin yöllä vain tavallisia unia ja nukuin oikein hyvin.

1.7 Näin unta peloista (oli hyvin elävä kooste arkipäivän peloista ja kriittisellä hetkellä puhelinkaan ei toiminut, jne) ja kuolemisesta. Ihmettelin miksi näin kamalia unia, kunnes ymmärsin: pelko aiheuttaa "kuolemista". Edellisenä yönä asuin jossakin rivitalossa, menin ulos ja naapuri oli jo parkkeerannut autonsa minun pihaani sillä olin muuttamassa pois ja hän sai näin lisätilaa. En unessa kuitenkaan ollut vielä pakannut mitään, se oli vain tieto että muutan. Siksi ehkä tämä ei ole enneuni muuttamisesta, vaan jostakin muusta muutoksesta, siirtymisestä. Pelätä ei saisi. Nyt siis ymmärrän että unien susi kiinnostui pelosta. Minulla on hämärä mielikuva että näin sen unessa kävelevän omassa pihassani, se tuntui erityisen pahalta.

 

29.6 **** Päivitys klo 17:30 : "Taianomaisuuden lisääntymisellä" tarkoitan siis että ulkoinen maailma ei ole muuttunut *PUFFF* taianomaiseksi, vaan kaikki miten koen ja miten asioita ajoittuu täysin kohdilleen. Esimerkiksi kävelimme eilen illalla luonnonhelmassa kuvaten ja videoiden, huomasimme monia uusia juttuja kun vain pysähdyimme katselemaan. Maisema ja luonto kertoi historiaa. *****

Joitakin huomioita... synkronismi on lisääntynyt. Esimerkiksi löysin juuri nyt David Lonebearin videon jossa taianomaista koko ihminen ja tarinansa, ja hän mm. kertoo sudestaan/koirastaan joka oli kuollut yön aikana ja hän itki kaksi tuntia, sillä rakastaa eläimiä. Taianomaisuus on ehkäpä lisääntynyt, jos sitä voisi niin kuvailla... täytyy jatkaa havaintoja.

28.6 Pesin vessaa, kun kuulin pienen pienen äänen vasemmassa korvassa ja lupasin kokeilla kirjoittaa, mutta unohdin koko jutun kunnes istahdin jatkamaan David Lonebear:in tarinan kuuntelemista... ja huomasin että rinnassa oli rakkaustunne. Tajusin että ehkä se oli merkki myös. Testasin kirjoittamista ja on kyllä hankalaa, sanat tulevat todella "heikkoina" niin että täytyy hirveästi pinnistellä, mutta jotain kuitenkin...

"Ehkä sinä teet vielä jotain meidän lukuumme otettavaa hyvää asiaa. Ehkä jaat näitä, mutta myös kirjoitat itsellesi jakeita. Siten näet enemmän eteesi kuin että yksin viitoittaisit matkaasi. Osoita jälleen yhteistyötä. Korostamme näin kuitenkin tasapainotusta näennäisen pikaista, että siinä jatkat etsintääsi myös mutta ilman jatkuvaa asian myötäilemistä. Eli ottavat he toiset mukaansa muita, jolloin osaatte katsella muita hyväksyvämmin.

Osoita jae seuravanlainen heille muille. Osoita siis sellainen kertomus millaisena tutustutte tuonpuoleiseen mailmaan eli ota vain jakaaksesi maailmojen välisiä juttuja, mutta aloita aina yhteistyö myös oman itsesi kanssa eli ota varoen jakeita mutta aloita kuitenkin. Sellaista ihmeellistä yhteistyötä ajattelimme jatkaa tavoitellen teidän suuntaanne mutta ehkä jaatte näitä itse jakaen arvostettuja kappaleita asian. Keräämme näin arvostettuja asioita itse teidän suunnastanne, jolloin osaamme itse valaista mitä tarvitsisitte matkallenne lisää.

Ehkä osaat siis arvostaa näitä enemmän nykyään mutta ajoita myös tasanne tuleva matkallesi valmiiksi, jolloin kapuat ja kipuat mutta myötäilet maailmassasi kuitenkin ensin vastuullisesti, eli otat esiin vasta jälkikäteen sen kirjoittamisvälineesi. Ota jae tuleva siis vasta jälkeenpäin kuuluville. Esittele se uudenlaisena mallina heille muille tavoitella uudeksitulemisen arvokkuutta. Esille tuleva asia myöhemmin tulee kertomaan lisää tästä. Osoita tuleva kertomus ensin itsellesi jolloin jaottelet sen oikein etkä osaa ajatella väärin.

Kertaa vielä jotakin opinläksyä heille muillle, ota jakaaksesi lause oleva eli näin: osoitamme teille väärin tehdyn maailmanne pelastautumisen, vapautuksen, mutta osoitamme myös irvokkaan elämänne vapautuksen. Sellaisen innokkaan asian lausumme ole hyvä näkemiin.

-Kiitos! Olisiko kissallani asiaa? Ehkä sinä teet sellaisen videon jossa kerrot muodonmuutoksesta, osoita se heille kaipaaville, näkemiin. Aloita harjoittelu pian, teemme sen vastuullisesti kannustaen esiintulevia asioita esiin että osaisitte kannustaa heitä nälkäänäkeviä, nääntyviä jäseniänne nousuun, ottamaan jalat alleen eivätkä kapuaisi alemmas. Ota harjoittelusi video malline sellaisesta piiristä missä harjoittelitte aikaisemmin maailmanne aikaa, eli ota kertomuksen osuus jostakin kuvaelmasta, kuten kertomus iäisyyden tavoittelusta. Kertaamme näennäisen kyvyttömästi (harmittelin itsekseni miten vaikea oli kirjoittaa...) mutta kertaa siis jaettasi hakien arvokkuutta kadonnutta, ole vastaava kadonnut henkilö.

-Saisinko lisätietoa videomallista? Kerromme vielä hetkisen vapauttavamme teidän maailmastanne tulevina kesinä paljon tietoa joten osoitamme tämän jakelumme perusteeksi murheen vapautuksen, pääsemisen, eli vapautumisen murheesta. Kertaa heille opinkappaleita eli ota vain jakaaksesi matkaasi.

 

27.6  *****  Päivitys klo 15, istuin katsellen ikkunasta maisemaa ja näin silmissäni tutun valokipinän, tervehdin ja kysyin vitsillä että mistäs juteltaisiin? Vastauksena tulikin että mistä toivot keskustelua? Selvästi aikamääre "tänään illalla" ei ole mikään maallinen aika. Mietin mikä olisi ollut sitten se nimenomainen toive/uroteko jonka avulla pääsin kipuamaan ylöspäin... tämä oli yllätys sillä en ole juurikaan huomannut muutakuin rauhaa.. ajattelin sen liittyvän suruun.

Eli tämä on kuin peliä? Täytyy tavoitella ja saavuttaa, ja palkintona vastaanottaa jotain?

"Eli ottaisit mietelauseita jakoon. Korostamme tämän iltaisen saapumisen kuvaannollisesti merkitsevän uutta laupeutta kaitsemisessasi. Korosta aina heille toisille että jokaisen tulee sallia ylimääräinen maineteko ensin, jonka ansioista te kukin ylösnousette. Korosta heille ansainneesi jo tällaisen uroteon eilisellä kipuamisellasi ylöspäin. Korosta heille muille miten heidän tulee sallia meidän ohjauksemme, sinä kuulostelet heitä miten korottavat matkaansa jatkossa. Ehkä sinä korotat itse omaa matkaasi mutta osoita heille jae uudenlainen, toivon jae tuleva. Että sinä nousisit yhä ylemmäs kunnes tavoitat sen olevaisuutemme. Olet kysyvä, esitä mielesi.

- Niin mikä uroteko? Esitämme että siinä sinä toivoit jotakin tapahtuvaksi joten toivotimme tervetulleeksi sen osoitteesi. Näemme pian jatkavasi, ehdit hyvin jatkaa tämän jälkeen. Korota vielä polkuasi loppumatkaan. Sinun ei tarvitse jakaa näitä sosiaalisessa mediassa jos toivot yksinäisyyttä. Jaa vasta silloin kun huomaat että sinun tulisi se tehdä. Jaa siten tavoitellen jäsenistösi lukumäärää vakaaksi eli ota heitä matkaan kuuntelijoina vaikka pyrkivät itse aina asuttamaan myös samoja asuinsijoja. Kertaa heille toisille vielä hetkisen matkaa, eli ota aina ensin osoite haltuusi jonka jälkeen korotat panoksiasi. Näkemiin. Osoita jae toisenlainen jatkossa."

Tämän jälkeen mietin kovasti asiaa ja vasemmassa korvassa soi pienesti. Kokeilin kirjoittaa mutta oli hankalaa...: 

"Eli sinä vaadit selitystä tavallaan että miten onnistuit asiassa? Kertaa heille toisille vapautus kaavoista kangistetuista siten että sinä vaalit sen salaisuutta kenen jalkojen varassa kävelet mutta sinä saavutit vasta juuri äsken kuvaannollisen tasanteen erilaisen eli otit vastaan meiltä kävelevän asian. Korjaamme, eli otit vastaan esiintulleen jakeen mutta sinä saavutit myös olevaisuuden ilon jakeen. Eli otat esille toivon tulevaisuuden, otat ilon esille.  -Eli otin vastaan teiltä jotain, missä se tavallaan on, mistä se löytyy? Otit kyllä, vaan korotat vielä jaettasi odota vähäsen aikaa."

*******

Kymmeneltä illalla odottelin vielä sängyssä läppäri sylissä että eräs sukuhistoriasta tekemäni video olisi latautunut jaettavaksi suvun jäsenille mutta se vain kesti ja kesti. Ymmärsin lopulta että se päivän mittaan kerääntynyt lämmin pallo sydämen kohdilla joka sisälsi ehkä rakkautta ja ikävää, oli hävinnyt sinä aikana. Mietin olisiko sitä palloa täytynyt kasvattaa meditoimalla hiljaisuudessa, ja kirjainlaatikon poissa pitäminen tarkoitti että ei roikuta koneella. No se oli myöhäistä, en muista yöstä mitään erikoista. Unessa kyllä touhusin jotain mitä en muista.

Tänään pallo ilmestyi jälleen kun istuin ulkona, katselin maisemaa sisältä ikkunasta, rauhoituin tehden pieniä askareita. Ehkä seuraan tätä palloa, onko se opastaja jollakin tavoin.

Kissasta olen saanut mielessäni uusia vastauksia ja ihmettelyitä. Tajusin miten outoa että lapsena kaverin ensimmäinen lemmikki oli menehtynyt hänen syliinsä, sitten hänelle puhkesi allergia, ei eläimiä, kunnes sai olla minun kissani kanssa joka jostain syystä ei sitten oireita aiheuttanutkaan. Samalla tavoin minun kissani luovutti huokaisten elämästään hänen edessään lääkärin pöydällä kuin se lemmikkinsä, ja se toi hänelle suuria tunteita pintaan lapsuudesta. Palasiko eläimen sielu toisen lemmikin kautta? Ja jos kissani "palaa uudistuneena takaisin", sehän tarkoittaa että jonakin päivänä kun suruaika on ohi, valitsen ehkä jostakin uudesta lemmikistä juuri hänet ja huomaan käyttäytymisessä ja kaikessa tämän kissani? Sittenhän en sitä menettänytkään. Egyptiläiset kunnioittivat kissoja suuresti... Ehkä kissa on tosiaankin pyhä, ja kun sitä hoitaa parhaansa mukaan, saa palkkion? (Tietenkin tämä koskee kaikkia eläimiä mutta itse olen enemmänkin kissaihminen...)

26.6 Juhannuspäivänä lähdettiin kissan kanssa kaverin luo tuttuun paikkaan kesälomalle. Seuraavana aamuna olin jo hereillä mutta vaivuin vielä hetkeksi "horrokseen" kun näin "unen" jossa ääntäni piti korjata hieman erään henkilön mielestä, sillä se oli jotenkin epävireessä. Kurkkuuni laitettiin putki jonka kautta imettiin, ilmeisesti  puhdistamistarkoituksessa. En lopulta saanut henkeä lainkaan sillä putkea käytettiin liian pitkään ja heräsin fyysisessä maailmassani, kun täytin keuhkoni paniikinomaisesti ilmalla. Olin ihmeissäni tarkoittiko tämä uni jotain että kyseinen henkilö estää henkistä kehitystäni. Mutta ei, kuten aina, unissa ei keskitytä koskaan henkilöihin vaan ydinjutussa on se jokin viesti kaikkien pöhköjen juttujen keskellä. Varmistettiin että varmasti huomaan viestin, mutta vähempikin olisi ehkä riittänyt, tunne oli hirveä. Sillä kuvattiin ehkä tulevan tapahtuman voimallisuutta.

Jouduimme lopettamaan kissan 24.6 yllättävien sydänvaivojen vuoksi. Jo eläinlääkäriin mennessä itkimme ja itkua riitti lähes tauotta seuraavan päivän iltaan saakka. Mikä onni omistaa eläinrakas kaveri, ja pitkäikäinen lemmikki on kyllä "lapsi" jota saa surra! Mietimme että emme olisi mitenkään voineet enää yhtäkään lisäpäivää pyytää kissalta, 17 vuoden taivalluksen jälkeen. Kilpirauhaslääkkeitäkin oli syöty jo kaksi vuotta, joten kunto oli tietenkin tarkkailussa ja tiedossa että aikaa ei paljoa ole mutta silti se tuli silloin kun vähiten odotti. Olimme iloisia ja nauroimme, leikimme kissan kanssa vielä sunnuntaina, oli vapaata kummallakin töistä... olen varma että kissa päätti itse hetken olevan hyvä lähteä. 

Yöllä emme saaneet unta, veimme ulos kynttilän lyhtyyn kissan lempipuuhun, yritin nukkua mutta siitä ei tahtonut tulla mitään koska nenä oli itkemisestä täysin tukossa. Olin silti nukahtanut enkä saanutkaan henkeä, säikähdin siitä hereille kun haukoin henkeäni. Siinä se, enneuni. Tiesin yöllä myös jotain että kissa ei oikein tiedä missä sen tulisi olla.

Viime yönä unessa ajoin huolimattomuuttani uudenkarhealla valkoisella pakettiautolla hieman tien ohi suoraan seinään, valot hajosivat ja vieruskaveri naureskeli. Olin itse vähän sitä mieltä ettei siinä nyt suurta vahinkoa tullut, tarkistin keulan kyllä myöhemmin ja hieman hävetti. Muistin unen palasia hitaasti vasta ajaessani autolla. Tulkintana, mulla on ehkä uusi (henki)kulkupeli jolla en pysy tiellä, ja valotkin hajoaa omalla huolimattomuudellani, joilla näkisi eteenpäin.

Enneuni oli siis tavallaan se talvella näkemäni, kun omistaja oli tilannut lentolipun kotiin jollekin "koiralle". Myös se kissan kautta saamani vastaus "Mitä jos lähtisin ja tulisin uudistuneena takaisin", oli mielessä tänään...

Olin menetyksestä niin lukossa että huomasin miettiväni etten tee henkistä työtäkään hetkeen, niin vihainen ja pettynyt sitä oli tähän maailmaan. Luopumistahan täällä kyllä saa harjoitella! Mutta olin tulossa hiljaiseen kotiini tänään ilman kissaa, kun korvassa soi hieman ennen perilletuloa. Lyhyesti jotenkin näin: "Ilmoittaisimme että saavumme olevaisuuteesi tänään illalla. Ole valmis." Kotona puuhailin omiani kun soi oikea korva. En ymmärrä oikein viestiä, mutta kirjoitan asiasta vasta jälkeenpäin, ehkä kirjainlaatikko on tietokone jolla yleensä kirjoitan viestejä...

"Ottaisimme vielä vastuumme mukaisesti esille asiaa toista. Aloita siis ennenkokematon asia vastuunjakaminen, aloita siten että sijaat vuoteesi päädyssä olevan kirjainlaatikon eli vuodevaatelaatikon (?oma tulkintani ehkä?) pois tieltä asioiden näkyviltä. Eli osoita kirjain siten että hän toinen osaa katsella esteettömästi. Ajoita siis lukusi kirjoittaminen vasta jälkeenpäin asian. Korjaa mielipiteitäsi meistä. Näkemiin."

 

21.6 Kesäpäivänseisaus. Olipa raskas palautumisviikko, olinko hereillä lainkaan? Vasta nyt tuntuu että kykenee nauttimaan kesästä ja siirtymään juhannuksen viettoon. Tein muutamia videoita 2016-2017 vuosien viestipätkistä, ihan kuin opastusta että niitä nyt voisi puurtaa sarjassa ja senjälkeen heti palautui jälleen ilo, rakkaustunne, kuin taikaiskusta. Kello oli jotain 17 tienoilla kun "vapautuminen" alkoi. Outoa! Tänään ajattelin sinnikkäästi meditoida/mietiskellä...

16-19.6 Ei mitään erikoista, taaskaan kun sellaista on oikein odottanut. Kaikki eteneminen tapahtuu kun vähiten odottaa. Olen saanut rauhassa palautua töistä. Vain pari unta jäi mieleen viimeyöstä. Pitkästä aikaa susi käveli vierellä, olin kauhuissani kun ei ollut mitään "pelastautumisvälinettä". Ainoastaan hälytyspilli johon puhalsin, susi vain kiinnostui siitä äänestä enemmän. Olenko siis puhaltanut hälytyspilliin kun uuvuin töissä, ja olen ajautunut liian lähelle "pahaa rajaa"? Toista unta en muista koska unohdin kirjoittaa ylös. Pidän lomaa vielä juhannuksen ja teen vain miellyttäviä asioita, en mitään muuta.

15.6 Tänään olisi lauantai jälleen ja odotan paljon tapahtuvaksi. Päädyin lopettamaan työni eiliseen, sillä kuvittelemani sopuisa osapäivätyö tosiaan osoittautui "vähän" toiseksi, rankemmaksi. Aamuisin lopulta ei sormet taipuneet eikä veri kiertänyt, outo tunne kun ei tunne käsiään. Niilläkö sitten maalata muka? Myönnän että kävelemisen sijasta astuin harhaan kuten viesteissä ennustettiinkin. Yritinpä kuitenkin. Jälkeenpäin tajusin että eräs näkemäni uni juuri ennen työn aloittamista ennusti myös jo tämän kaiken. Siinä olin maksanut hotellihuoneen mutta koirani ei päässyt sinne portaita ylös. Olin ihan ihmeissäni että missä me nyt yömme viettäisimme. Hotellihuone siis edusti työtä joka tarjoaa suojaa, mutta joku estää sinne pääsyn. No ei se mitään, töitä riittää toisella, kevyemmällä alalla kyllä sijaisuuksina...

Mieltä piristääkseni ajoin viikolla sen sukumme vanhan pihapiirin ohi jota olen haaveillut ostaa jo kymmenen vuotta. Siinä pienellä peltoläntillä oli kaksi kurkea, ja koska aina vertaan lintuja viestintuojiin, ajattelin nämä mummoni isäksi ja äidiksi. Huikkasin Hei! Se jäi kuitenkin kesken He---, kun tajusin että täsmälleen samalla hetkellä toinen kurjista katsoi suuntaani ja raikuvasti päästi oman tervehdyksensä ilmoille ihan kuin samasta suusta. Koska nykyään tietää mikä on sattumaa ja mikä outoa synkronismia, tässä oli viesti. Sitä en tiedä keneltä.

Odotan tosiaan nyt stressitöntä etenemistä henkisellä puolella. Olisipa kivipyramidi minne sulkeutua sisään meditoimaan, haluan muinaisia opetuksia, viisautta, järkevyyttä asioissa. En halua nähdä nykyihmisiä jotka painavat hullunkiilto silmissä eivätkä osaa pysähtyä hiljentymään. Tiedän että se ärsyyntyvyys ja empatiakyvyttömyys tarttuu, varsinkin työpaikoilla joissa kamppaillaan kiireen, säästöjen ja sairaslomien kourissa. Eikä se kerro ihmisestä itsestään, vaan: "Empatian katoaminen on suojausmekanismi, jonka avulla ihminen pyrkii välttämään lisäkuormitusta." (lähde)

Iltapäivällä kun viimein piristyi tähän päivään, tuli ehdotus mieleen että lähtisin ajelemaan. Nämä ovat usein oppailta suosituksia, "lähde vähän ulos" (viesteissä on suoraan kerrottu että näin opastamista tapahtuu). Se olikin piristävää, ajoin pikkukaupunkiin peltoteiden kautta ja mieleen tuli monia nuoruusmuistoja. Oma nykyinen asuinpaikka taas oikein ihmetytti, kävinhän silloin katsomassa yhtä toistakin taloa jonka ohitse ajoin nyt, enpä olisi siinä paikassa viihtynyt. Kaikki tapahtui lopulta niin luonnollisesti että sitä vain siirsi tavaransa ja oli uudessa paikassa, vasta myöhemmin ymmärsi miten suuri onni siinä kävi. Muistin että toivoin eräässä vaiheessa löytäväni asuinpaikan tietyn kylän lähistöltä ja siellä olen nyt suunnilleen. Vielä ei ole ollut sen suvun tilan oston aika jostakin syystä, mutta enpä malttaisi odottaa että saisi lämmittää siellä jonakin kesänä juhannussaunan...

 

8.6 Illalla selasin lyhyesti elokuvatarjontaa John Waynen jatkoksi, ei ollut tietenkään mitään siihen verrattavaa joten lopulta päädyin sulkemaan laitteen kuunnellakseni kiurujen, kurkien, käen kukuntaa... Mutta oli joku jenkkiarmeijaleffan alku jota seurasin mietteissäni kunnes huomasin että ajatukset ovat taas "älykkäitä" joten aloin puhua niitä ääneen. Kysyttiin että "Mikä sinun mielestäsi tämän elokuvan tarkoitus on?" Vastailin. Sitten kysyttiin "Millaisena tämä näyttäytyy sinulle?". Vastailin. Sitten otin puhelimen käteen äänittääkseni. 

"Kerro meille matkastasi jota aloitat, kerro otatko vastaan matkatavarasi määrän? Että siis keräät niitä tavaroitasi esille enemmän ja lähdet matkaan. (Hihkumista, kuulosti niin typerältä että hävetti itsekin kuunnella tallennetta, haha...) Ehkä sinä siis janoat lisää vastauksia, ole vain kuulolla niin kerromme lisää. Ansaitse vastauksesi aina jos otat arvostetun asian matkaan laukkuusi. Kertaa heille muille ansaitsevasi oppikursseja kyllä, vaan sitten janoat matkaasi enemmän suorana tienä, etkä ymmyrkäisenä (ehkä siis ympyränä). Kirjaa heille toisintoja lauseistasi, vaan sitten jatkat yksin, suojaten matkaasi. Ota esille lause toinen jonka kokoamme myöhemmin. Kertaa heille muille ansainneesi matkalaukkusi varannon hyvin kauniisti käyttäytyen, kerraten jakeitamme jolloin osaat ajatella enemmän oppikursseja. Kertaa niitä edelleen. Lisää hiljaa määrääsi, eli ota laukkuusi tarvikkeita, kuten tiedät tarvitsevasi. Näennäisen pian hän toinen kertoo lisää. Hän toinen osuu tarkkailemaan toimiasi, jos olet vakavilla mielin. Vaan kertaa heille muille, ettei se tarkoita että hän olisi matkassasi mukana fyysisesti, vaan se tarkoittaa vain sellaista että sinä ansaitset katsella toisella tavoin sen matkasi jonka aloitat pyynnöstämme kun aika on vapaa.

Ehkä sinä jaat näitä jatkossa enemmänkin, ansaitse matkasi, näkemiin."

 

3.6 Näin unen jossa siivosin, homma eteni hi-taas-ti mutta lopulta huomasin sen tulleen valmiiksi. Samassa unessa ajoin myös autolla joka kulki hi-taas-ti mutta pääsin perille. Viestinä ilmeisesti siis että asiat vain etenevät hitaasti, ei voi mitään. Kuulin myös opastusta jota en muista, sillä olin juuri vaipumassa uneen. 

Kirjaan tämänkin ylös että muistan tulevaisuudessa kun toivottavasti katselen kokemuksiani taaksepäin onnellisena että löysin oman polkuni: Töihin lähtiessä olen niin väsynyt, että haluan todellakin tehdä asioita omalla tavallani. Haluan solmia työsopimuksen uuden (henki)maailman kanssa. MISSÄ SULKAKYNÄ JA SE SOPPARI !!!?

2.6 Ei mitään erikoista, sillä kiire ja väsymys syö kaikki henkisen opiskelun eväät. Vain joitakin unia, kuvia silmissä (avaruus laajeni, tähtiä, ym). Koska olen ollut "offline", ei viestejäkään.

22.5 Olen nukkunut sikeästi joten unissa ei ole juurikaan ollut opastusta enkä ole kirjoittanut viestejä. Mutta tänään korvassa soi ja mietin pessimistisesti että okei, yritetään. Tulikin mielenkiintoinen viesti josta kiitin mielissäni!

"Etsimme sinun vuoksesi vielä jotakin valmistamaamme asiaa eli ottaisimme vähäsen esille sitä nousemista jaloilleen. Eli asiamme liittyy siihen jatkokäsitykseen mistä puhutte vielä useasti. Vielä ensin vastaa, mikäli hän toinen ottaa vielä toistaiseksi ohjat mutta älä anna minkään tulla katsomaan millaisen käännöksen teet. Eli ohjaa aina siten että seuraat kulkuasi. Kävelemisen sijaan astut harhaan jolloin osaat arvostaa meidän osuuttamme polullanne. Pian johdat itseäsi, etkä aprikoi miten tulisi menetellä vaan osaat katsella kaikkea viisaammin. Liity pian jäseneksemme, ole hyvä vastaa mikäli toivot jonkun asian tulevaisuudessa muuttuvan. Hän osaa neuvoa myös siinä asiassa. Kerro hänelle tulevaisuutesi miete, hän osaa kertoa miten sen toteutat."

 

19.5 Keskiviikkona vielä tunsin iloa ja onnellisuutta, nyt pitkät ja raskaat työpäivät ovat sekoittaneet unirytmin joten en ole ihan normaali itseni. Osapäivätyö muuttuikin kokopäivätyöksi ja puoliltaöin kun on kotona, ei unta saa heti. No ehkä se tästä. Henkisille asioille en ole ehtinyt suoda ajatusta kummempaa keskittymistä, onneksi saa kuunnella linnunlaulua ulkona ja upottaa varpaat ruohikkoon. Piha on täynnä valkoisia perhosia, huuhkaja huhuilee, kyyhkyt, kirjosieppo, pääskyt... jopa punatulkku kävi vielä syömässä lintulaudalla joten ostan yhä siemeniä. Lintuallasta eivät ole vielä hiffanneet että mitä sillä voisi tehdä. Maalaushuoneen toinen ikkuna on lintulauta-pihlajan suuntaan, kivahan siinä olisi puuhastella, mutta en ole edes jaksanut istahtaa suunnittelemaan aloitusta. 

(P.S. Olin kirjannut ylös torstaina olleen "onneen sulamisen tunne" ja niin tosiaan olikin, valtava onni.)

David Wilcock ja Corey Goode uusin yhteisvideo: https://youtu.be/zap984YekG8

Muunmuassa Hopi-intiaaneista, että Ant-olennot (muurahaisen näköiset insektoidit joihin hopit olivat yhteydessä saaden opastusta miten viljellä, ym) kehottivat intiaaneja kerääntymään luolaan ja pelastivat heidät maan alle ennen kuin maapallolla tapahtui mullistuksia. Hopit ovat siis ennustaneet tulevaisuudesta että aurinko muuttuu siniseksi, "blue kachina": http://eksopolitiikka.fi/eksopolitiikka/hopi-intiaanien-legendat-shambala-ja-meru-vuori/

 https://youtu.be/Vfh3hrj5PMo

13.5 Opastus on minimissä tosiaan kirjoittamisen ja piirtämisen suhteen, meitä ei liiaksi paimenneta minnekään suuntaan, vaan kevyesti viitoittamalla ja viittauksin, niin että emme muodosta jotain tiettyä ihmismäistä kuvaa esimerkiksi tästä "saapuvasta asukkaasta" joka on käsitykseni mukaan jonkinlainen korkeampi (kristus/rakkaus)olemus jonka saavutamme kun vain aloitamme työn, etsimisen, kääntymisen menneisyyteemme. Kristus "ei saavu itse" tälläkertaa. Jos siis joku ihmettelee epäselviä viittauksia. Tässähän ei puhu ihminen-ihmiselle vaan välissä on myös käsitteitä/olemuksia joita emme ymmärtäisi, siten niistä ei oikein vielä voi puhuakaan kuin "vauvakielellä".

Ilmeisesti en ole huomannut tapahtuneita muutoksia, on vain tunne että kaikki on yhä syvempää, tunteet, tapahtumat. Vaihdan työpaikkaa jatkuvaan osapäiväiseen iltatyöhön ja toivottavasti se sopii itselleni taas pitkästä aikaa, ainakin nyt työpaikan etsimisen stressi on poissa ja ehdin pitää jo "kesälomaa" tässä etukäteen sillä nyt lomaa ei ole näkyvissä. Ehdin myös huone huoneelta järjestellä kotia, siirrellä sohvia ja sänkyjä, nyt on hyvä... ihan kuin joku olisi opastanut, niin sinnikkästi jopa purin joitakin huonekaluja että niitä sai oviaukosta siirrettyä. Mietin että monen siirron jälkeen sänky on nyt jotenkin oikein myös, se saattaa myös olla juuri sillä paikalla missä talon entinen asukas (joka kuoli täällä omassa pihassaan tapaturmaisesti) on saattanut nukkua sillä sänky on nyt siinä huoneessa jossa on toimiva pönttömuuri. Jokuhan kävikin tervehtimässä toisena vai kolmantena yönä muutettuani tänne, selvästi havaittava kevyt tönäisy jalkaan samaan tyylin, kuin "oletko hereillä". En keksinyt silloin vielä kuka se oli, kunnes marras-joulukuulla kuulin tapaturmasta.

Jäljellä on enää maalaushuone järjesteltävänä ja toivottavasti saan aloitettua aamupäivisin maalaamisen sivutuloksi.

Siitä tunteesta jossa "vieressä nukkui joku", muistin vielä että syksyllä yöllä vessaan herätessä oli tunne että en tunne huonettani, kaikki huonekalut oli täysin väärässä järjestyksessä. Niin tokkurassa en öisin ole että sellaista tapahtuisi normaalisti, joten tässä on ehkä jotain että elää toista elämää unen aikana... jossain.

 

12.5 (Ja tämä Cobran blogiinsa laittama ja nimeämänsä "Sielun paluu" kappale oli hieno: https://www.youtube.com/watch?v=FnTSSentLqo )

Pyysin kukkamaalausta äitienpäivän kunniaksi. Ei ihan Rembrandt kuitenkaan ollut vapaana välittämään kuvia, vaan näitä tavallisia, vähän tosin värikkäämpiä kukkia, sillä kysyin aina ensin mikä väri otetaan. Ensin tuli teksti jälleen siitä "uudesta asukkaasta joka saapuu", sitten selitys vasempaan yläkulmaan koska muualla ei ollut tilaa. "Hän toinen siis ottaa ohjat, eikä ohjaa hän minnekään sivuraiteelle vaan ottaa vahvan hallintaotteen maailmastanne. Ohjatkaa häntä itse, pyytäen vahvaa opastusta. Kertaa hän ettei osallistu itse, vaan ottaa vahvan hallintaotteen eikä purkaudu pois. Näennäisen pian hän näkee sen otteensa tulevan."

20190512_131240.jpg

11.5 Selasin pitkästä aikaa piirrosvihkoa ja pyysin kukkaa: "Oleta sen merkitsevän uutta alkua jokaiselle joka aloittaa uuden ajanjakson. Kertaa heille innokkaimmille miten ohjaavat sitä hentoista yritystä kasvaa, joten osoita siis heille jae seuraava: Väsymättömästi aloittakaa aina uudelleen, vaikka miten useasti olisittekin vaipuneet epätoivoon." Jokin merkitsevä kasvupyrähdys tapahtuisi. Oli myös pari muuta kuvaa ja teksti: "Kurinpidollisesti hän etenee eikä havaitse tehtyjä muutoksia. Ohjaa enemmän jatkossa esiintyen hänelle toiselle. Ohjaa, käännä kulkusuunta takaisin, ohjaa ensin ja sitten vasta hän saapuu."

20190512_131436.jpg

10.5 Toissayönä oli lause, mietin kirjoitanko sen ylös ja herään enkä ehkä saa nukuttua enää, joten en sitten kirjoittanut... enkä muistanut aamulla vaikka miten yksinkertainen lause se yöllä olikin mielestäni. Ja muuten joku yö aiemmin oli kuva eräästä maalatusta jutusta jota olen suunnitellut, se oli vähän erilainen kuvassa mutta tajusin että sillä kannustettiin aloittamaan maalaus...

Kaupunkireissulla mietin että ei se ole ihme että ei monillakaan ole kiinnostusta henkisiin asioihin sillä kaikki eläminen, tavaran, kontaktien saaminen on niin helpon päässä... jos siis kuuluu siihen väestönosaan joka on suht hyväosainen... VIELÄ. 

Esko Jalkasen kirjasta osa III luin että ainoastaan maaseudun tytöillä jossain missälie-maassa oli kyky erotella sormillaan elävät jyvät kuolleista. Vain siis maaseudun tytöillä oli tämä kyky, mukana tutkimuksessa oli suomalainen professori. (Lukekaa tarkemmin kirjasta, en voi kopioida..) Jollakin tavalla olin tyytyväinen tuijottaessani ladon seinää kotona. Ei kiinnosta ne kaupungin jutut lainkaan. Mutta ehkäpä voisin ajatella olevani se jokin tulevaisuuden tutkija, erotella elävät, uudet jutut kuolleista, menneistä. 

photoo.jpg(kuva omani)

Mietin vähäsen miksi silloin yksi yö heräsin tunteeseen että joku nukkuu vieressä. En "tuntenut" fyysisesti sitä henkilöä vieressäni vaan unimaailmassa/tuonpuoleisessa se oli ollut oikealla puolellani ja heti kun unimaailma hävisi tajunnastani ja olin kääntyneenä ihmettelemään oikealle puolelle, ihan samantien se mielikuvakin hävisi. 

7.5 Vaihteeksi nukuin yön tosi sikeästi, herätessä aamulla oikealla puolella "nukkui joku". Ehkä tuonpuoleisessa. Olen tuntenut tälläkertaa itseni pikkutytöksi jostain syystä jota en taas ymmärrä... ettäkö kuoleman jälkeen lapsuus? Olen ollut pikkutyttömäisen onnellinen kaikesta pienestä mitä minulla on, tuntenut turvaa ja lapsellista iloa. Huomasin taas miten erilaiset pehmeät energiat on kotona, kun joutui käydä kaupungissa niin eipä mennyt kauaa kun se kiire-energia iski ja tarttui. Ja alkaakin työpäivät, tuplapäivät... siinäpä se rauha taas mennyttä.

6.5 Heräsin neljältä ja kävin keskusteluita, pyysin kädestä pitäen apua etenemiseen sillä jotain on pakko tehdä esimerkiksi työkseen. En käytä kelarahaa tai tukia elämiseeni, joten itsestä on revittävä nyt jotain uutta. Olen sivuuttanut määrätietoisesti joitakin "vanhan energian" työpaikkoja sen perusteella että tiedän uupuvani niissä totaalisesti. Viesteissä pyydettiin etenemään vaatimattomin mielin ja tyytymään vähään (kuten aina). Viideltä nousin ylös ja kuudelta kävin kävelyllä. Näin ne aamut pitäisi alkaa. Ruokavalion tarkennus myös alkaa, lisäenergian saamiseksi. Olen yrittänyt noudattaa vhh ja ketoruokavaliota mutta lipsun viikonlopuiksi tai jos on henkisesti raskas päivä töissä.

Olen suorastaan vihainen, itselleni. En ole noudattanut mummon lähettämää viestiä "kunnioita aina itseäsi" vaan olen nöyristellyt työpaikkojen vuoksi, esittänyt sitä tyhmää ja yksinkertaista jonka tietyn tyyppiset ihmiset kuvittelevat minun olevan. En ole luottanut henkioppaisiini, vaikka kaikesta päätellen minulla pitäisi olla apua niin paljon että selviän kyllä vaikka mistä. Olen uskonut sitä egoa joka kertoo että olen kuollut, eikä minulla ole enää mitään tekemistä täällä. 

Tämä kiukku on hyvä juttu! Haluan nyt nähdä sen uuden asian joka tulee näkyville! Sen saadakseen on luotettava ITSEENSÄ, tehtävä sitä mistä ITSE PITÄISI eikä sitä mitä muka "pitäisi" (pakkotyötä 8-16). Tämä uusi asia on uusi itse, itsensä kunnioittaminen... ja mitähän muuta? Se varmasti selviää.

 

5.5 Yritin etsiä alkuperäistä Jäämeren tuuli -viestiä mutta enpä nyt löytänyt. Osa viestipätkistä on puhelimessa äänitettynä, osa muistikirjassa käsin kirjoitettuna, osa koneella. "Kuoleman" selityksenä olin äänittänyt lyhyen selityksen 28.4: "Sinä saavutit sen lakipisteesi jossa entinen on poissa mutta uutta ei vielä näkyvissä. Kertaa heille muille tuskissaan oleville jostakin sallivammasta näkemyksestä asiaan."

Mutta jäin miettimään sitä 22.2 tulipalo -unta ja sille selitystä: Ikivanha virastotalo = ikivanha tapa/käsitys. MIES lähti ulos koska jäi "kodittomaksi" = se ikivanha käsitys lakkaa kannattamasta enää ketään miehiä = patriarkaalisuus kaatuu. Hän lähti hevosella ja kärryillä = ikivanha tapa jota noudatettiin siinä ikivanhassa käsityksessä, tapa miten miehet etenivät elämässään. Hän joutui vastentahtoisesti lähteä KAIKKINEEN (tavaroineen) siitä talosta. Lähdimme myös ulos NAISryhmän kanssa siitä käsityksestä. Sen tuhosi vieressä oleva samanlainen, jättikokoisempi, toinen ikivanha käsitys joka oli jo tulessa, eli suorastaan yhteiskunnan rakenne. Näimme itse tulen saavan alkunsa katonreunasta, kaikki ymmärsivät että tilanne on tosi paha. Katsoimme sitä etäämmältä. Myös ne vanhoja käsityksiä kannatelleet hevoset paloivat, sillä niillä oli asuinpaikka siinä käsityksessä.

4.5 Eipä suoranaisesti tapahtunut mitään yhtäkkistä, mutta jälkikäteen ajatellen on tapahtunut pieniä asioita jotka vaikuttavat kovinkin innostavasti. En tiedä liittyykö se tähän "Uuteen Tuuleen" lainkaan. Mietin kyllä että kun "uudet tuulet tulevat usein oudolta suuntaa, suorastaan jäämereltä", se voisi tarkoittaa että vertauskuvallisesti maailmassa tapahtuu todellakin jotain sellaiselta suuntaa jota emme olisi odottaneet... Ja jos vaikka jääkausi alkaisi, olisiko yhteishenkeä auttaa toisia.

Eilen illalla oli energiat jälleen lopussa ja valitin kaverille mm siitä kun en vain onnistu löytämään itselleni sopivaa työtä. Hän sanoi etteihän se sinusta johdu, sua ei vain ole arvostettu niissä työpaikoissa. Ja sehän on totta. Monessa paikassa vain yritetään pärjätä kaikkien säästöjen aiheuttamissa ongelmissa, ym. Uusi työntekijä on aina saatavilla jos joku ei jaksa remmissä tai hyväksy epäkohtia... Eikä asiaa auta että olen erityisherkkä, ongelmat ovat aina sosiaalisissa tilanteissa juurikin näin: "Kun introvertti vastaa lyhyesti ja varovaisesti, työelämässä saatetaan tulkita että hän on verbaalisesti lahjaton tai jopa tyhmä." (Liisa Keltikangas-Järvinen)

Tämä on niin totta. Itse kuvittelen olevani kohtelias ja harkitseva kun en yliarvioi kykyjäni ja tyrkytä itseäni esille.

https://www.iltalehti.fi/mieli/a/a53c1904-08af-4a30-8816-0e3614619ec2

No tästä kaverin toteamuksesta ja tämän päivän tapahtumista kuitenkin lähti uusi ajatus mutta en vielä tiedä onko se pelkkää unelmointia. Ja unelmointikin on ihan hyvä vaihteeksi, sallittakoon.

DSC00318.jpg(kuva omani)

3.5 Klo 4 näin mielikuvan jossa laatikoissa oli ajatuksia ja niistä piti päätellä mikä oli uusi laatikko. Siinä luki että tänään se uusi tuuli tulee! En muista tarkkaa sanamuotoa oliko se pyörre vai tuuli, sillä heräsin sikeästä unesta, mutta kuitenkin se jokin uusi juttu. Koko yön on myrskytuuli jäämereltä kolunnut talon nurkkia ja lunta sataa. Sitten vain töihin ihmettelemään mitähän tänään tapahtuu :)

25-28.4 Tuplavuoro töissä ja päivän reissu isoon kaupunkiin vei taas kaikki rauhaisat energiat tiehensä. Luin tosin Sophian toteamuksen jo aiemmin että kanavointia välittävien korkeiden olentojen energiat ovat joskus niin väsyttäviä että hänkin oli vajonnut uneen viimeksi kesken kaiken. Väsymys kuuluu tähän henkiseen kehitykseen siis, jotenkin "katoamme" 3D tasolta.

Väsymys on ollut huipussaan 27-28.4. Jotakin keskustelua kävin taas vessassa istuessani siitä mitä oikein HALUAISIN tehdä työkseni etten täysin uuvu jo yhdessä työpäivässä. - Maalata kai, tai jotain omaan tahtiini, vastasin. - No maalaa sitten, aloita jostain, ensin on aloitettava, oli vastaus. Mieleen pulpahtelikin aamuisin tarkkojakin ehdotelmia mitä ja miten, mutta enpä tiedä onko niistä lainkaan tienestiksi. Mutta selvää on että jotain yritettiin ehdottaa.

Unia olen nähnyt, herännyt saman tien mutta se uni ei vain palaudu mieleen vaan pidetään selvästi verhon takana. Ehkä sitten kun kaikki paljastuu, se onkin jo tuttua.

Lauantai-illalla katsoin huvikseni 80-luvun leffan Dirty Dancing sillä en muista koskaan katsoneeni sitä kokonaan. Kun suljin TV:n puoli kahdentoista maissa, taivaanrannassa kajasti vielä heikosti iltarusko. Kaikenlaista mielenkiintoista ajatuksenjuoksua alkoi tapahtua, jonka nyt kirjaan kuten ne tulivat mieleen. Kaukosäätimen nappia painamalla suljin sen 80-luvun nuoruuteni, huone tuli hiljaiseksi, edessä oleva tuoli oli tyhjä, rinnastin sen vertauskuvaan että mummo oli poissa. Mietin miten hänen perheensä on poissa, kaikki ovat elämässä käyneet ja nyt ovat poissa. Kaikki johti yhteen ainoaan kysymykseen: Mitä ihmettä minä täällä teen? 

Kävelin makuuhuoneeseen ja istuin pitkään pienen yövalon kajastuksessa. Selvä tieto yhtäkkiä: olen tehnyt jo kaiken tässä elämässä mitä minun tulikin tehdä. Katselin ympärilleni miettien että minulla on liikaa tavaraa, jos omaiset joutuvat siivoamaan asuntoni, sitä tulee karsia. Selvästi siis jälleen henkinen "kuoleman" tunne, joka ei tarkoita fyysistä kuolemaa. Luin vielä uutiset ja niiden mukaan vapuksi Suomeen virtaa kylmää ilmaa jäämereltä. Mietin onko se niitä uusia tuulia joista aiemmin viestissä puhuttiin, jotka tulevat uudelta suuntaa, suorastaan jäämereltä... Saattaa jäämeri viitata myös siihen että ilmaston lämpenemisen jälkeen alkaisi pieni jääkausi.

Sunnuntaina luin Esko Jalkasen kirjoja ja harmittelin taas miksi ei ole hänen tekstejään tullut missään vastaan yleisenä luettavana sillä ne olisivat olleet tärkeitä jossakin vaiheessa. Sen verran kai voi kirjasta kertoa että hänenkin mukaansa kun kehittyy henkisellä tiellä, saa auttajia ja pääsee lopulta puheyhteyteen tämän ryhmän kanssa. Päätin tutustua taloni tonttuun, jos täällä sellainen on.

Äänitetty viestipätkä 28.4: "Sinä saavutit sen lakipisteesi jossa entinen on poissa mutta uutta ei vielä näkyvissä. Kertaa heille muille tuskissaan oleville jostakin sallivammasta näkemyksestä asiaan."

Ainakin jollakin kanavoijalla on ollut myös rakkaustunne alkuviikosta: 
"Kuluneet kaksi vuorokautta on tapahtunut taajuuspäivitystä. Olen tuntenut jatkuvaa autuutta, ja monet palapelinpalat jotka täytyi yhdistää, sopivat nyt palapeliin."

 

24.4 Rakkaustunne on jatkunut edelleen, jopa kesken työpäivän tiistaina ja tänään (kuuntelin intuitiota ja pidin vapaapäivän vaikka töitäkin olisi ollut) heti aamulla olin niin kuin henkisessä kylpylässä käynyt. Se ei silti ollut mitään "ällömakeaa" oloa, vaan hyvin miellyttävää. Äänitin viestiä lyhyesti: "Korosta ajatelmissasi aina jonkinlaista uutta kasvutapaa. Korosta heille siis antaneesi esimakua tulevasta."

Edellisessä "hän toinen saapuu" -viestissä tarkoitettiin mielestäni toista olomuotoa, ehkä jonkinlaista kristus-tietoisuutta, joka saapuu. Sillä siitä on vihjailtu aikaisemminkin, heti viestin luettuani ymmärsin että se ei tarkoita ketään ihmistä. Ja tänään aloin yhdistelemään palasia toisiinsa: rakkaustunne joka syvenee, Braco, Jeesus.

Tämä etenee Rakkauteen, syvemmälle ja syvemmälle! Jotenkin en nyt ollut tajunnut että näin se etenee "yksinkertaisesti". Siis rakkautta kohti, nyt on ainakin karttasuunta selvillä ja "esimakua tulevasta".

Ja unissa ja piirroksissani on ollut näitä tornadoja. (Kertaukseksi esim: unessa olen isossa hirsitalossa joka liikkuu tuulen voimasta mutta pysyy paikoillaan, ihmettelemme siellä.)

Tänään tuli etäkurssin mittaustulokset. Tähän saakka mitä olen lukenut näitä tilaamiani kurssijuttuja ja kirjoja, olen ollut täysin samaa mieltä ja oppinut paljon lisää, suorastaan AHAA! -elämyksiä luonnosta. Ja nyt näistä mittaustuloksista voin sanoa samaa: kyllä hyvin kuulostaa siltä mitä tuntisin itsestäni. Joskus muuten vain energia katoaa ja väsymys iskee.

Tulosten perusteella lyhyesti sanoin, vaikka näille saa ihan tarkat lukemat mittauksessa kyllä:

- Fyysinen ja henkinen puhtausprosentti hyvä. Terveyskenttä eli bioenergiakenttä todella hyvä. Hiven ja alkuainevaranto hyvä. (Olenkin yleensä hyvin terve, en edes flunssassa.) 

- Henkinen bioenergiakenttä 500 000 metriä. (Tämä oli suurempi kuin arvioin itse, mutta arvasin että jonkin verran täytyy olla jo henkistäkin kenttää kaiken työn jälkeen...)

- Kodin energiat kunnossa. (Ei siis pahaa silmää tai maasäteilyä)

 

22.4 "Sinä mietit usein millätavoin jatkaisit, korjaa kulkuasi siten vastaten jatkostasi että hän toinen saapuu jakeesi matkalle, jolloin osaatte väistellä tornadoja joita lähettävät. Kertaa vielä hetken yksin, jolloin korjaat toisinaan vahvemmin ja välillä heikosti."

Tämän päivän teemoja olleet rakkaustunne ja koti. Mietin miten hienoa onkaan että/jos on ihmisellä oma koti, turva, jossa puuhastella rauhassa/oman perheen kera. Miten hienoa että joku toinen sallii minun tulla omaan kotiinsa ja tuntea olevani siellä toivottu ja jopa "kotona".  En ole meditoinut pääsiäisenä joten koska rakkaustunne oli tänään niin kovasti läsnä, istuuduin rauhoittumaan. Seuraava vuoropuhelu lähti käyntiin (en siis tajunnut sitä ensin vuoropuheluksi, kunhan mietin itsekseni):

-Eikö olekin ihana rauha?

Minä: - On.

-Sinulla on ihana koti tässäkin sisäisessä rauhassa. 

Minä: - Niin tosiaan, tämä on koti tämä tunne. Kiitos.

Esko Jalkasen etäkurssin toinen osa tuli tänään sähköpostiin. Tein itselleni pajusta toisen varvun mutta en lyhyesti kokeiltuna saanut sitä vielä liikkumaan ulkona, sille täytyy esittää tarkka kysymys mitä etsii. Etäkurssiin kuuluu myös Luonnonvoimat Ry:n suorittamat mittaukset akaasisista tiedostoista (=luonnonmuistista) eli tietoa oman kehoni puhtausprosentista, miten suuri on oma bioenergiakenttäni, hiven- ja alkuainevarantoni, miten suuri on henkinen bioenergiakenttäni, ovatko kotini energiat kunnossa (nämä korjattaisiin henkiseltä osalta jos eivät ole). Nämä tiedot tulevat piakkoin... vähän harmi ettei päässyt kurssille paikan päälle näihin mittauksiin.

Öinen kiusanhenki lopetti todellakin sitten kun pistin vastaan enkä pelännyt painajaisiaan...

Lyhyt viesti viikonlopulta jonka äänitin puhelimeen: "Ehkä sinä jaat näitä sosiaalisessa mediassasi ympärillesi etkä vapauta mitään erityistä kuunnelmaa, vaan osoitat miten tavallista kaikki onkaan. Kertaa heille toisinaan miten tuskastelevat samojen asioiden äärellä, eivätkä ymmärrä mistä on kyse. Vaan sinä näet kauemmas ja toistat meidän suullamme --- millaista maailmassa tapahtuu. Kertaa heille toisille miten kohtaat omia ongelmiasi, joten kertaa heille ratkaisu. Kertaa heille ongelmien ratkaisu siis ja jatka eteenpäin."

 

kissa.jpg  Männinkäinen... (kuva omani)

19.4 lyhyt viesti: "Olisimme innostaneet teitä aikaisemmin aamulla valaisemaan jotakin uudistunutta käsitystä maailmastanne mutta sinä nukuit niin sikeästi ettemme hennonneet herättää. Ole hyvä, vapauta jakeesi siitä mitä tänään on tapahtunut teille jokaiselle, sillä jonakin aamuna heräätte, ettekä uudista enää samalla tavoin jakeitanne. Korosta miten teidän tulee sallia jotakin uudistunutta ajatusta, joten oleta oleilevasi sinäkin uudessa jakeessa. Osoita siis jakeesi tänään seuraavasti: olemme hieman nousseet aikaisemmasta, olkaa vaieti vaikka ilmaisemme tapahtuneen suurtakin käsitys--- (viesti keskeytyi ulkopuolelta tulevaan häirintään). 

Jollakin tavoin olemme siis kohonneet tasollamme, suurestikin... en ole huomannut mitään erikoista. Ehkä tavallista syvempää rauhaa, mutta se voi liittyä pääsiäisvapaisiin. Linnut olivat erittäin luottavaisia, kävelivät parin metrin päässä kissastakin ja suorittivat kosiotanssia langalla yläpuolellani. Olipa siinä niiailua ja laulua molemmin puolin, hauska seurata. 

20.4 Varpua en ole saanut taipumaan, tarkoitus joku päivä käydä katsomassa erään mökin vanhaa kaivonpaikkaa, tapahtuuko mitään.

Poikkeuksellisesti olen nähnyt runsaasti "painajaisia", lainausmerkeissä siksi että ovat kevyen luokan painajaisia. Mutta suuri ero normaaliin ehkäpä siksi, että olin vierailulla siellä talossa jossa oleili se henki joka ei pitänyt minusta. Kaikki epäilyt vahvistui että talossa todellakin on jotain meneillään. Ekana yönä kissaltani katkesi häntä, yms, seuraavana yönä kun vajosin uneen illalla heräsin heti pian, hevonen ryntäsi jatkuvalla syötöllä tallaamaan ja tuuppimaan suoraan kohti. Olin ihan helisemässä ja herätessäni vielä siinä tunnelmassa, tuuppimassa sitä pois ja huutamassa käskyjä. Kissakin halusi viereen nukkumaan ja tein meille suojaavan kentän monesti mielessäni, siinä oli peili joka heijasti kaiken pahan takaisin tähän lähettäjään. Siitä vimmastuneena tyyppi kai jysäyttikin aamulla "rysähdys" -äänen vuoteen vierelle, johon heräsin, en edes säikähtäen vaan tiesin heti jotenkin mistä on kyse, kaiketi oli kiukuissaan kun ei enää kyennyt vaikuttamaan uniin suojan vuoksi.

Todella erikoista taas, niin pitkän rauhallisen kauden jälkeen mitä kotona saa viettää... Nyt täytyy siis opetella Jalkasen opein, miten häiriöhengistä pääsee eroon. Olen ihan varma että onnistuu.

 

*

20190417_124921.jpg(kuva omani)

17.4 Minivarvut tuli jo :) Olen maadoittanut niitä auringonpaisteessa ja maaenergialla joten en ole vielä kokeillut taipuuko. Tämä on vähän kuin lapsuuteen palaisi, sillä paappa tai mummo opetti 70-luvulla "kaivon katsomista" kultasormuksen avulla. Mulla oli tarkka kartta talon sisältä millaista liikettä sormus piti missäkin kohtaa. 

Olin erittäin toivoton käydessäni perehtymässä mahdolliseen työpaikkaan, se selän takana haukkumisen ja tiuskimisen energia vei täysin voimat. En ollut vihainen enkä mielestäni erikoisen herkkis, vaan täysin kyllästynyt tällaiseen käytökseen ja mielestäni aiheellisesti. Pyysin apua ettei tarvitse jatkossa katsella tällaisen enegian työpaikkaa, ja tänään viimein sainkin vastauksen uuden tarjouksen muodossa. Olen myös huolehtinut rahallisesta pärjäämisestä mutta senkin tänään sain haihdutettua pois. Toivottomuuden sijalle tuli rakkaustunne, rauha. Selvä ero, joka taas vahvistaa sitä että kannattaa pyytää...

Erityisherkkänä teen mieluiten sijaisuuksia jolloin saan päättää milloin tarvitsen hengähdystauon, se tosin vaatii monia työpaikkoja ja on toisaalta stressaavaa kun ei ole aina tietoa huomisesta.

 

16.4 Ei mitään erikoista. Viestissä yleistä kertausta hitaasta matkasta ja "Kertaa ajatelmassasi sitä varsinkin että millaisena tuttuna mäkenä kuvailette usein jotakin hankaluutta matkassanne. Korosta siinä matkassa silti ajattelutapaa uutta."

Öisin on ollut opastamista ja unia mutta olen ne aamulla unohtanut, kirjoitin ylös vain yhden lauseen joka kerran oli mielessä jostain syystä "sotakin oli yksilökokemus vaikka oli yhteistyötä." Ehkä viitataan siihen että tämä kaikki yksilökokemus on silti yhteistyötä, kamppailua.

15.4 Sunnuntaina autuas "sulamisen" tunne, onni, ilo. Lukiessani Esko Jalkasen 3. kirjaa soi vasen korva. Pyydettiin miettimään millätavoin hän teki jos halusi vastauksia kysymyksiinsä. "Oliko hän mietteissään ja aloitti vain kyselemisen vai oikeuttiko jokin hänet pakenemaan toisinaan yksinäisyyteen? Korosta ettei hän sallinut koskaan varastoida itseensä lisätietoa vaan otti vastaan ja jakoi toisille. Sinä osaat samoin valtuuksin jatkaa jos toivot vastausta näkemyksiisi. Ottiko hän mainitsemansa jakeen takaisin lähdettyään vai jättikö sen teille nähtäville."

Eli hän kertoi kaikesta toisille eikä jäänyt yksinäisyyteen miettimään "mitä hekin minusta ajattelisivat tms." ja kuoltuaan tosiaan on kaikki nämä kirjat meillä luettavissa. 

14.4 Äänitin viestin aamulla kun olin saanut olla viikon vapailla töistä:

"Tunnetko nyt olevasi vapaa? -Kyllä.

Oletko ilosi mitan verran noussut ylemmäs maailmassasi? -Ainakin nyt.

Aloita tänään siten että puhdistat sen pöytäsi tarvikkeistasi ja aloitat sen maalausurakkasi hitaasti, mutta pian näet miten se tulee mahtavasti jatkumaan. -Kiitos, olisi kyllä ihana maalata pitkästä aikaa.

Mahdollista itse mahdolliseksi se maalauksesi, joten aloita vain jos mielit."

(Olen siis haaveillut vuosia että tekisin sivutoimisesti jonkinlaista taiteellista juttua, maalausta... mutta tarvikkeet ovat vain olleet kasoina pöydällä ja nurkissa. Oivalluksia on kyllä ollut, ehdotuksia mitä voisi tehdä, mutta en ole uskonut kykeneväni maalaamaan, ihan kuin jokin estäisi.)

13.4 Viestissä oli tiivistettynä (lainauksissa alkuperäinen kirjoitusasu) jälleen kehotus jakaa näitä viestejä sosiaalisessa mediassa ympärilleni, sillä "tämänkaltaiset ajatukset tulevat kertautumaan läsnäolevien keralla, eli ottavat mallia ja ymmärtävät lisää ajatuksista."

"Et jaa näitä muiden vuoksi, vaan itsesi vuoksi. Että osallistuisit enemmän yhteiskunnalliseen tapahtumaan etkä sivussa pysyttelemiseen."

Pyyhin aikaisempaa maailmaa "pois tapetilta, eli otan sen pois, tyystin pois." Osallistun enenevässä määrin siten että "osaan katsoa ymmärtäen myös ympäröivää maailmaa enkä osallistu ainoastaan sisäiseen taisteluun."

Viestini ovat "vasta tullut toivon jae", kohtaan toisen osan tästä toivonjakeesta ja näen miten ne kytkeytyvät yhteen. Tämä toinen jae ei kertaudu jos osallistun vain yksin, "vaan sinun tulee kerrata siten että sinä pyydät toisia yhtäläisiä matkaan." "Ovat enemmän väsyneitä mutta ajattelevat enemmän sisäisesti joten tulette pääsemään kyytiin mahtavaan. Kyseessä on siis katseleminen toisen avaruuden pyhän osuuden."

Itse osallistun myös enemmän jälkikäteen, joten en mitenkään kulje toisten edellä, kuten olenkin valinnut. "Kertaa vielä opastuksiamme aikaisemmilta vuosilta, sillä se vaatii perehtymista osata kaiken ajatelman tästä asiastamme, eikä mikään turha asia kuulu tähän meidän omaamme."

(Tämä tuntuu vielä ylivoimaiselta, miten ikinä voin sisäistää tämän kaiken laajan asian sujuvasti niin etten sekoita siihen jotain omaa käsitystäni... "Toinen avaruus" saattaa kuvata tuonpuoleista.)

   Meditoidessa: Ystävyyden Talo, sisarten talo jossa kaikki naiset olivat iloisia, tulivat kuka milläkin menopelillä. "Puukoista riisunta" oli kokoontumisen aiheena, eli vastakkainen liike tälle kiusaamiselle ja toisten dissaamiselle.  Jokainen saattoi olla "käsikynkässä" kenen tahansa kanssa, sillä mitään omia kaveriryhmiä ei ollut jotka olisivat säädelleet ystävyyksien vahvuutta. Tiedän että jos (kun?) aika on, tulen löytämään nämä jäsenet yksi kerrallaan lähialueelta, miksi muuten olisin ohjautunut asumaan juuri tiettyyn paikkaan. Tai sitten on vielä muutto edessä, mutta se ei ainakaan tällähetkellä ole lainkaan mielessä. Päinvastoin olen innokkaasti sisustanut, järjestellyt tätä kotia viimeaikoina ja tuntenut olevani "kotona". Tällainen ryhmäytyminen olisi tosin aika ällistyttävää, sillä olen tottunut elämiseen yksin ilman minkäänlaisen ryhmän tukea.

 

11.4 Istuin katsellen auringonlaskua ja yhtäkkiä mieleen tuli meditaatio: aloin soutuveneellä soutamaan kohti auringonsiltaa. Näin pisaroiden tippuvan airojen päästä, kuulin airojen narinan. Menneisyys jäi sankan sumuverhon taakse, kun sinnikkäästi veto kerrallaan soudin kohti aurinkoa. 

Illalla yhtäkkiä muistin että Braco esiintyy viimeistä päivää kolmen sarjasta ja ehdin yhden esiintymisen ajan olla koneella. Heti kun hän tuli ruutuun ja aloitti katseyhteyden, tunsin siinä todellakin olevan jotain kohottavaa. Aiemmin ei ole niin selvää tunnetta ollut. Mielenkiintoista millaisen kansanliikkeen hän on saanut aikaan.

 

Viesti 10.4.2019 klo 5, oikea korva "soi" pienesti. Vain lyhyesti ohjeita. Voimme vaatia uudelta maailmaltamme mitä tahdomme, on pidettävä ero menneen elämän ja uuden välillä siten että ei edes ajattele mennyttä. Maailman tulisi olla vapaa meille sisäisesti sekä ulkoisesti.

"Huomenta sinulle. Ole hyvä saatko sinä tarpeeksi suloista unta nykyään? - Kyllä.

Ole hyvä, vahvistimme teidän vastuutanne siitä asiasta miten valloitatte unimaailmaa. Aloita uusi jakso maailman uuden aamulla. Kerro meille jos se vielä haittaa kulkuasi. Piilota kaikki mennyt elämä pois mielestäsi. Salaa ensin vapaaehtoisesti kaikki toisilta jos tahdot, mutta aloita vapaa maailma myös ulkoisesti. Aloita se ensin pohjalta, vaan sitten yhä vapaammin. Ole hyvä, väistä kulkiessasi toisia maailman asukkaita jos ovat ilkeitä. Kertaa aina vapaata elämää, etkä osaa pian katsella muuta. Ole hyvä vastaa toivotko sinä lisää ajatuksia vai harjoitatko itse liikkumista omatoimisesti? - Ajatuksia lisää, kiitos. 

Kertaa sallitko niiden ajatusten valaista ympäristöäsi, jaa sosiaalisessa mediassa, sulje muut tilit paitsi se omistamasi blogi. Aloita pian/heti. Salli meidän palata aiheeseen, pysy tarkkana, kestä vielä pienen hetken vallitsevaa epäjärjestystä. Ole hyvä, viittaa vielä mallissasi että sinä tulet hyväksymään meidät apulaisiksi. Osoita maallista mammonaa kykeneväsi suorittamaan vasta hetken päästä, mutta asioi aina meidän matkassamme. Ole hyvä, vapauta ensin se ensimmäinen osa, jae, että sinä vaadit maailmaltasi pikaisesti muutakin kuin vain sitä arvoisaa matkaa. Vaan se kuuntelu on pian historiaa ja päätätte itse matkastanne jatkossa. Kerro heille muille näkemyksiäsi jatkossa, pian olet heidän suosikkinsa että osaat tällaista. Kerro etenkin heille tuttavillesi enemmän jaetta. Ole hyvä ja vapaa luonne. Näkemiin."