sunnuntai, 6. kesäkuu 2021

Sekalaista kesäkuu (13.6)

Sophia Love uusin: 

June 9, 2021
5:24 AM
 
It is the One.
 
Things are occurring right now on this planet that effect the course of the (human) race. These are hidden from the public view at this point. They will not always be.
 
It is helpful for you to hear of these things. As you do, and you process their meaning, you’ll have a more expanded view.
 
Part of the process of your expansion is this view. You will incorporate a broader perspective into your seeing, and will have a deeper comprehension of how your life fits. How your life fits into the greater scheme of things. For you are here with purpose. That purpose is both personal and what you might call global.
 
Once you comprehend your true nature, you’ll experience a sense of purpose unlike any you’ve held thus far. It will feel more complete. It will be more comprehensive.
 
For your life as a star seed, light worker or truth teller holds an initiatory force for this planetary shift. It is because of you that this happens at all, and because of your presence that it occurs right now.
 
It’s been attempted twice before.
 
This time, it will be completed.
 
You came with different skill sets and purposes. On some level, your participation has been part of your life always.
 
You also came to play out human dramas and lessons, simultaneously pushing forward an agenda. An agenda of evolution.
A program of enlightenment. A process that will assist in the Ascension of the (human) race.
 
What can be said now is this. The cumulative effect of your efforts, the efforts of the star seeds, light workers, truth tellers and light warriors, has yielded an unstoppable wave of destruction, cleansing, and ultimately – nourishment. It is a tidal wave of change. It is pure power.
 
What this looks like from an earth-bound perspective will be a breaking up of all that has held the matrix society together. The destruction has begun, and it proceeds in earnest. Its cumulative effect will feel massive and shocking. These will be short-lived emotions for those of you here for this. They’ll quickly change into calls for action.
 
You will each instinctively know which action to take.
 
Do not fall into fear. There are many more of you here for this next part than are currently aware. They will soon be activated. Events, about to transpire, will see to it.
 
There has been a change in command. A transfer, in this physical realm, of the machinations of control. It is done. It must be played out now in an orderly fashion for humanity to witness.
 
There will be pushback. Expect unrest and a bit of discomfort, but this will not be long-lived.
 
You are to see the unfolding of the complete story; the truth. The next ninety days will be like none before them for the compressed effect of massive global alteration.
 
The narrative changes.
 
The narrative around health, government, money and control begins its transformation. This happens already behind closed doors.
 
Yet, prepare for those doors to be blown wide open. You will not end the year in the same fog in which you started it.
 
The confirmation of command and control has occurred in your military. You will hear of this in whispers and unconfirmed reports. When you do, know that they refer to a true transfer of control.
 
What needs to be said is this. There are many who are here now to assist. They have been caught up in their life and are not fully conscious of their purpose for this time. The majority of them will be sparked now, will be “turned on” and directed towards their planned role. They will take their place and assist.
 
The transfer will be messy, yet complete and rapid. This is a global effort.
 
Know that every inside nudge now will point you closer to where you’ve intended. It may not appear so outwardly. Trust.
 
What you will quickly discover is that all systems are go, and the place they are going is one of freedom and peace, prosperity and joy.
This is a place ruled by a state of love, not fear. This is the place you are here to usher in, to welcome and to enjoy. This is your new Earth.
 
It cannot show up in any way but truthfully. Know that when you see or sense falsehoods and deception, you are witnessing the last gasps of what it is you are leaving behind.
 
Your new Earth will arrive in full transparency – pure and whole.
Anything other than that will not survive, will not continue.
 
No more lies.
 
No more deceit.
 
No more power-over.
 
You are about to begin an era of power-with and power-full. A combined effort with a single purpose. Oneness.
 
As you witness the breakdowns and reversals in these coming times, hold on to the fact that all falsehoods must fall before the truth can be revealed.
 
You will know truth by its frequency. It will take some getting used to, you haven’t lived there much.
 
You are about to.
 
You will see, dear human, many changes in the coming days. Know that they all lead to a place you’ve come to build together, as One.
 
This is a wonderous place and it will be worth every step taken.
 
You will not be disappointed.
 
That is all.
 
 
Thank you.

 

*

 

Viidessä vuodessa Youtubeen on tullut paljon lisää suomalaisia kanavoijia, sinne liittyessäni 2016 oli vain pari tämän aihepiirin kanavaa, siitä ehkäpä vuotta aiemmin ei yhtään mitään tietoa löytynyt sitä kautta. Tässä uusimpia joita on tullut etusivulle ehdotuksina, saattaa olla siis enemmänkin. Saavat jopa pääasiassa positiivista palautetta, joka on hienoa. Aika siis muuttuu kyllä, mutta hitaasti...

Totuuden liekki: https://youtu.be/PiH8ddL7-q8

Johanna Talvitie: https://www.youtube.com/channel/UCM5FgMzDjLGGFDH23SwiStQ

Marjut Lokka: https://www.youtube.com/channel/UC7kbNcd9HLr7hF8MTU-CS4A/videos

Universalis Riina: https://youtu.be/uvCaEs_fZ5w

Sakari Antero Arcturus: https://www.youtube.com/channel/UCFTka14u6ioapStw2XCOgTg

Rakkauden kanava: https://www.youtube.com/channel/UCQgftbSiNJBzXSsS97t3kiA

 

*

 

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/06/04/paaskyilla-menee-huonosti-nain-voit-auttaa-niita

 

*

 

Mua ei jotenkin säväytä lainkaan nämä "ufot", mutta pallomainen luotain on tietysti tuttu viesteistäni, eli siitä jossa oli se piirrettynä... kaivan sen tähän kun ehdin.

20200325_163814.jpg

https://yle.fi/uutiset/3-11965707

"Tunnistustehtävä annettiin kahdelle kaksipaikkaiselle F/A-18F Super Hornet -hävittäjälle, jotka lähtivät ilmaan USS Nimitz -lentotukialukselta.

Lentäjät kertoivat(siirryt toiseen palveluun) kohdanneensa oman koneensa kokoisen vaalean esineen, joka näytti reagoivan toisen koneen liikkeisiin(siirryt toiseen palveluun), mutta liikkui paljon Hornet-koneita nopeammin.

Lentäjät ovat kuvailleet(siirryt toiseen palveluun) esinettä Tic Tac -pastillin muotoiseksi. He kertovat seuranneensa sitä viitisen minuuttia.

Seuraavan Hornetin lennolle varustukseen lisättiin kamera, joka tallensi sekä tavallista videokuvaa että lämpösäteilyä havainnollistavaa infrapunakuvaa."

 

*

 

Piirretty video kuolemasta surullisena henkenä joka haluaisi kovasti kontaktia elämän kanssa.

https://vimeo.com/154739710

 

*

 

"Pohjois-Euroopan veden alle jäänyt paratiisi, Doggerland. Laajoilla tasangoilla metsästettiin isokauriita ja alkuhärkiä 12 000 vuotta sitten. 4 500 vuotta myöhemmin paratiisi oli poissa."  Historianet.fi artikkeli on maksullinen, mutta wikipediassakin oli jotain.

https://historianet.fi/kulttuuri/arkeologia/doggerland-pohjois-euroopan-kadotettu-paratiisi

https://fi.wikipedia.org/wiki/Doggerland

 

*

 

Dolores Cannonin tarina: http://www.dolorescannon.com/press-kit/?fbclid=IwAR2zuuSzZH5lZ1_nwi2hL6WWcmJ-ylkfGlscnT-Jvj-Tlvew6s5-fYxCucY

 

*

 

"Chakrat ovat ei-fyysisiä energeettisiä monitasoisia portaaleja kerroksittaisessa kehossa, ne muodostavat painovoimaisen otteen DNA-säikeeseen, pitäen sitä paikoillaan. Kun DNA-säie yhdistetään takaisin oikeaan porttiinsa, kehittynyt kosminen data alkaa virrata DNA-säikeen solujen läpi, sitten läpi keskushermostojärjestelmän ja koko kehon läpi. Vaikka DNA-filamentissa on 12 pääasiallista säiettä, siinä on triljoonia pienen pieniä kristallisia seitinohuita rihmoja jotka kantavat tätä kosmista energiaa kehon läpi, missä se uudelleenkoodataan ja kehon olento havaitsee sen uskomattomin tavoin."

(Sopi hyvin omaan kokemukseeni jossa kämmenissäni pyöri universumin tapaiset kierteet, ne ovat siis tavallaan portteja).

"Auringon ionisilla gammavalopartikkeleilla on kyky kulkea ihmisatomin ytimen läpi, muuttaa sen kemiallisia sidoksia ja atomin koostumusta. Tämä kehittää solujamme monimutkaisemmaksi kristalliseksi rakennelmaksi, minkä ansiosta universumin kaikki data alkaa virrata ihmiskehon läpi."

Michael Love kanavointi 5.6.21. "Muodon kehittyminen, ihmisolennon evoluutio"

https://www.facebook.com/photo/?fbid=2812607828988486&set=a.1382262358689714

 

*

 

David Icke: "Alkaa tapahtua joka puolella".

Kommenteissa: 

The scales are starting to tip. I can feel it.

"Infinite love is the only truth, everything else is illusion." -David Icke
Simple message, bring back a moral compass to humanity, aligned with keeping Mother Earth on a healthy equilibrium for our future.... Kudos Mr Icke 👍
Earth has split. One half is going off the cliff. The other half is turning around and heading back in time toward old values and individual sovereignty
The shift of Christ CONSCIOUNESS and Enlightment is Really Happening NAMASTE 🙏 🇵🇷🇵🇷

https://youtu.be/VPymzhcCO-k

 

*

Humanity is slowly starting to feel more compassion and become less critical of others and their cultures. There is a meld happening, but in the process, however, the ones who are not feeling this way stick out. Some of these are so angry at the new energy that they strike out with their frustration in disappointing and inappropriate ways. Some have formed armies and some go it alone, but they are all showing the profound awakening of the changes within dark and light. Imbalance and illogical actions are the result, as there are those who will die to keep things from changing. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
-Kryon ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Excerpt from live channelling Stamford, CT⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
August 12, 2017

perjantai, 4. kesäkuu 2021

Kokemuksia kesäkuu (22.6)

22.6 Sunnuntaina 20. päivä illalla sain viimein suursiivoukset siihen malliin että aloin lukea Dolores Cannonin kirjaa The Custodians (suom. "Huoltajat"). Hyllyssä odottaa myös Three waves of volunteers and the new Earth, Keepers of the Garden ja Jesus and the Essenes. Eli siitä alkoi purkaantumaan vihdoin henkisen suvantovaiheen jumittunut suma.

Kirjassa luku 2:ssa oli mielenkiintoista pöllötarina ja Valerien tarinasta se tieto että ufokokemus saattaa olla täysin henkilökohtainen vaikka ympärillä olisi liikennettä. "Katsokaa, UFO!" ja kukaan ei kuule ei näe. Niin näyttää käyneen itsellänikin, kirjoitan ja kirjoitan viestejä ja käyn katselumatkoilla mutta kukaan ei kuule ei näe, ei ymmärrä niitä vaikka tekisin miljoona videota. Ne eivät ole totta kaikille. 

Luku 12: "Janice meets her real father".... wow! Myös luvussa 5 Fran koki samantapaisen Tähti-isän tapaamisen, mutta näitä isiäkin on eri rotuisia. Ei ole tarpeen siis käydä laboratorio olosuhteissa jossain aluksella, vaan on tietty hetki kun maallisessa siittämisen tilanteessa voidaan toimia. Tämä toinen isähahmo on paikalla koko lapsen elämän ajan ja henkilö on siitä alitajuisesti tietoinen, saattaa kokea tunnepurkauksen regressiossa. Tällaisen lapsen luona vieraillaan säännöllisesti, isällisesti opastaen ja lapsen tarkoituksena on työskennellä maapallon energioiden parissa ja jotenkin lapsi kuvastaa myös Tähti-isänsä luonteenpiirteitä. Valerien isän fyysinen kotiplaneetta on meidän galaksimme ulkopuolella, hän on siellä planeetan hallitsija.

Yllättäen täysin sama tarina mitä koin itse kvanttimatkalla nro 1 kun matkasin Tähdelle isähahmon luo, hän oli myös paikan hallitsija. Sivut-sivulaatikosta löytyy omia kokemuksia joissa näin mm. unen missä surullinen pikkutyttö piirsi jotain pöydän ääressä ja itki "isä tule takaisin". Sitten oli se uusin uni "isän" kuolemasta, kun kävin yhä surullisemmaksi ja vakavemmaksi.

Täältä löytyy surullinen tyttö 10.7: https://saderatsastaja.vuodatus.net/sivut/omia-kokemuksia-viesteja

En ole vieläkään keksinyt mitä Jeesuksella kuvataan matka-katseluissani, ellen sitten ole ollut tosiaankin se Filippus Utelias -opetuslapsi (josta kirjoitin tässä aiemmin) ja syönyt samassa pöydässä veljien kanssa. 

 

14-19.6 Lomailua. Viime viestissä oli, että tie muuttuu yksinäisemmäksi kuin voimme kuvitellakkaan ja niin kävi. Olen vain tehnyt juhannussiivoja, miettimättä mitään henkistä. Ei mitään nostavaa energiaa ollut ilmassa, enemmänkin surullista matalapainetta, kaipuuta menneisiin aikoihin toisinaan.

 

13.6 Aamulla klo 5:30 vasen korva soi: "Piristäisimme mäkistä juoksuanne, pitkään väreillyt asia saattaa kummuta juuri tänään esiin. Pyyhkiytykää mukaan."

Myöhemmin juuri herätessäni olin nähnyt unta isosta salista jossa naisia/tyttöjä todella tiiviissä rivissä, ihan hartiat toisissaan kiinni. Rivejä oli vaikka miten paljon, edessä olevissa riveissä seistiin asennossa, takana vähän pelleiltiin ja ilakoitiin ja siellä kaikui jatkuva kuorolaulu "tuu, tuu, tuu" -kehotus, sillä olin juuri vasta kävelemässä sinne ja vähän epäröin saako sinne liittyä riviin. Kävellessäni näin ulko-oven lasin läpi miten vapaaehtoisista koostuvat poliisipukeiset (sielläkin oli kyllä naisia, en tiedä oliko miehiä) marssivat pelleillen katua pitkin jonnekin. Osa harppoi pelleillessään kuin venäläiset ja joku piti hassusti kypäräpäätään ojossa taivasta kohden. Liittyessäni salissa riviin sinne taakse, vasemmalle puolelleni tuli uusia jäseniä muutama, katselin heidän valmistautumistaan siinä ja mietin että "nyt tiedän miltä tuntuu valmistautua sotaan, onneksi meidän ei tarvitse mennä ammuttavaksi ja silvottavaksi". Meillä oli ihan omat arkiset vaatteet, ei mitään samaa vaatetusta.

Mielenkiintoista. Ehkä naiset siis liittyvät nyt yhteen ja alkaa se empaattisempi aikakausi, pitkään vallinneen miesten tyrannian jälkeen. Sitä onkin ehkä enteilleet jatkuvat isot jutut paljastuneista hyväksikäyttäjistä, naiset eivät ole voineet yksin heitä haastaa oikeuteen mutta kun uhrit liittyvät yhteen, on voimaa. Uneni ei kyllä liittynyt mihinkään sellaiseen uhri -mentaliteettiin vaan rivistö koostui tavallisista naisista joilla oli vähän riehakas ja vapautunut tunnelma.

 

Ajattelin tehdä jonakin päivänä jälleen katselumatkan, voisin käydä kysymässä apostoleista, liittyvätkö he jotenkin asiaan. Apostolit tulivat mieleen siksi että viime viestin mukaan en ole käsittänyt vieläkään tätä "veljeskuntaa" ketä he olisivat ja eräällä matkalla meitä oli noin ehkä 10 rivissä kun se Kristus-olemus tuli siunaamaan, istumme tosiaan aina juhlapöydässä syömässä jne.

Automaattipiirroksissani oli alkuaikoina "apostol 5" -sana, jonka selvittelin olleen ehkä Filippus. Piirros on täällä videollani: https://youtu.be/MJZ7XxoQfS0

Suomenkielinen sivusto, jonka olen tänne kyllä aikoinaan linkannutkin mutta en löytänyt: https://bigbluebook.org/fi/139/5/ 

" Filippus Utelias tahtoi aina, että asiat näytettiin hänelle. Hän ei koskaan tuntunut minkään ehdotuksen osalta näkevän kovin pitkälle. Kun apostolit organisoitiin palvelua varten, Filippuksesta tehtiin isäntä. Hänen tehtävänään oli huolehtia siitä, että heillä oli joka hetki elintarpeita.  Hän oli tyypillinen arkipäiväinen ja tavallinen keskitason ihminen. Niiden väenpaljouksien joukossa, jotka tulivat kuuntelemaan Jeesuksen opetusta ja saarnaa, oli suuri määrä samanlaisia miehiä ja naisia, ja näitä lohdutti suuresti sellainen havainto, että yksi heidän kaltaisensa oli korotettu kunnioitettuun asemaan Mestarin neuvoskunnissa. Ja Jeesus oppi paljon siitä, millä tavoin joidenkuiden ihmisten mieli toimii, kun hän suurta kärsivällisyyttä osoittaen kuunteli Filippuksen hupsuja kysymyksiä ja niin monta kertaa suostui taloudenpitäjänsä pyyntöön siitä, että ”asia näytettäisiin hänelle. Julkiset puheet eivät apostolien isännältä oikein sujuneet, mutta hänen henkilökohtainen työnsä oli vakuuttavaa ja menestyksellistä. Hän ei helpostikaan lannistunut; hän oli uurastaja ja hyvin sitkeä kaikessa, mihin ryhtyi. Hänellä oli se suurenmoinen kyky, joka on vain harvoilla, että hän osasi sanoa: ”Tule.” Kun Natanael, hänen ensimmäinen käännynnäisensä, halusi väitellä Jeesuksen ja Nasaretin ansioista ja puutteista, Filippuksen vaikuttava vastaus kuului: ”Tule katsomaan.” Hän ei ollut dogmaattinen saarnaaja, joka olisi vain kehotellut kuulijoitaan: ”Menkää”—tehkää sitä ja tehkää tätä. Hän suhtautui kaikkiin työssään esille nousseisiin tilanteisiin sanomalla: ”Tule”—”tule kanssani; minä näytän tietä.” Ja sellainen onkin aina tuloksia tuottava menetelmä, olipa opettamisen muoto tai vaihe mikä hyvänsä. Jopa vanhemmat voivat oppia Filippukselta paremman tavan, mitä he sanovat lapsilleen, niin etteivät he sano: ”Mene ja tee sitä ja mene ja tee tätä”, vaan että he mieluumminkin sanovat: ”Tulkaa mukaamme, niin näytämme teille paremman tien ja jaamme sen kanssanne.””.

 

Filippus tuon kuvauksen mukaan sopisi hyvin olemaan entinen elämäni, sillä olen niin tavallinen ettei kukaan edes jää kuuntelemaan viestejäni, en osaa myyntipuheita, haluan aina konkreettisesti nähdä itse, viesteissä on ollut että alkaisin jakaa "eväspaketteja" ja katselumatkoilla olen aina ekana siellä juhlapaikalla tarkastamassa onko siellä tarjoilut valmiina.  

Mutta siis googletin tuon Hierapoliin missä se mahtaisi olla, ja olenpa kuin olenkin käynyt siinä lähellä, wow... 

https://whc.unesco.org/en/list/485/

 

Aaltoväreilyjä silmän ulkonurkassa ei ole enää näkynyt, se liittyi ehkä sitten vain johonkin 6.6 energioihin.

"Pallomainen alus" -piirrosta etsiessäni jäin lukemaan kokemuksiani ja siellähän oli esimerkiksi mielikuvanäky itkevästä pikkutytöstä joka vaikersi "isä tule takaisin". Myöhemmin ekalla kvanttimatkalla kävin leijona-hahmoisen isäni luona siellä Tähdellä minne lensin epäröimättä luontaisesti sen valtavan avaruuden läpi. Ja viimeksi näin sen unen missä isäni kuoli ja kävin yhä vakavemmaksi hautajaisten aikana. "Isä" viittaa nyt jotenkin siis Egyptin hahmoon, faarao -tyyppiseen vähän jumalan asemassa olleeseen viisaaseen opastajaan, tai yksinkertaisesti vain johonkin jaloon viisauteen. Täytyisi kerätä kaikki isään viittaavat vihjeet yhteen, mitä niistä koostuu. Sillä munhan tuli nyt yhdistää joitakin palasia toisiinsa. Pitäisi vain tietää mitkä palat.

Samoin voisin tehdä lemmikin kuolemasta koosteen miten se tapahtui, sillä ensinhän se kysyi "mitä jos lähtisin ja tulisin uudistuneena takaisin". (Monia kertoja keskustelin sen kanssa, joko sain tietoa mitä se tarkoitti jollakin eleellään, tai oliko sillä kaikki hyvin, mutta tuo lause oli ehkä pysäyttävin.) Sitten näin unen miten omistaja oli tilannut pihaani eksyneelle lemmikilleen lentolipun kotiin. Lemmikin kuoltua sain tiedon ettei se oikein tiennyt missä sen tulisi olla, ja viikon kuluttua se tuli hyvästelemään meidät, kummankin erikseen samana pehmeäturkkisena nokkosperhosen hahmona jonka päästimme kuvaannollisesti matkaan kumpikin kädestämme. Ei voi olla sattumaa. Ja siihen perhosen ilmestymiseen liittyi kummassakin tapauksessa lemmikille ominainen paikka ja käyttäytyminen... vaikka se oli siis perhonen, mutta se ilmiselvästi käyttäytyi kuten edesmennyt lemmikki.

Muuta en nyt muista, täytyy odotella mitä "tänään" aukeaisi. Kaksi viikkoa juhannusviikkoon, joten kiirehän tässä jo alkaa olla. Pian kulunut myös 5 kuukautta joka piti olla se "yhteisöllisyyden perustamisen" aikaikkuna. 

Tässä se kalenterini jossa katselin oikeassa elämässä vasenta sivua ja josta taitoin oikealle kirjanmerkin, jonka otin aiemmin mukaani egyptiläiseltä torilta, katselumatkallani nro 14. https://youtu.be/yuVNys_1Lx8

"Seuraan kissaa telttojen väliin viileälle kujalle, sieltä aurinkoiselle kadulle, myyntitiskillä on paksuja nahkakantisia kirjoja joiden sivureunat ovat kullanväriset, teksti kannessa on punainen, siinä on jälleen oma nimeni. Otan toisen hopeakantisen kirjan jossa punainen teksti, kellertävät sivureunat. Avaan sen ihan keskeltä, luen vasenta sivua, otan nahkaisen lukumerkin itselleni."

20210613_113806.jpg

8.6 Eilen näin töissä silmien ulkonurkassa ikäänkuin sellaisia pyöreitä aaltoja joita vesipisara aiheuttaa pudotessaan. Siis niitä himmeitä aaltoympyröitä oli monia, ihan koko silmien ulkonurkat täynnä, ne liikkuivat kauniisti pyörien. Jäin oikein "katselemaan". Muistinkin että näin niitä jo viikonloppuna jonakin päivänä, olikohan lauantai vai sunnuntai, mutta kuittasin ne kehon omana ilmiönä. Nyt ajattelisin että "verho" on ohentunut, alamme saada vilauksia. Kuten viesteissä on aiemmin ollut että näemme merkkejä  juurikin silmien ulkonurkissa.

6.6 Sunnuntai. Ensi viikolla taas etenemistä, lupaili tämän aamun viesti klo 4, kun oikea korva yllättäin soi. Myöhemmin tuli pidempi viestikin. Se on Youtubessa: https://youtu.be/XxBYQlQUTCU

"Pyyhi vain lika jaloistasi jos toivot tasanteesi nousseen. Se taso tuskin aloittaa mitään hyökyaaltomaista väreilyä sinne suuntaan, mutta aloita vain pohjalta, kavuten ensin tikkaita, sitten katsellen ylös suoraan meitä kohti. Pyyhimme joitakin asioita teidän kartastostanne, komeasta lisätystä tasanteesta joka oleilee tänään hieman enemmän juuri nyt, hiljaisemmilla alueillanne. Monista tasanteista huolimatta se taso kuitenkin säilyy ennallaan ellette vain pyyhi kaikkea mennyttä pois mielestänne. Jolloin kirjaimellisesti vain kohoatte ylemmäs, katsellen juuri sen tason avautuneen, josta olette haaveilleet osa jo kauemman ja osa vasta hieman myöhemmin aloittavat mutkikkaan polkunsa meidän suuntaamme.

Mutta ehkä sinä yhtyisit tähän näkemykseemme että mikä taso suojelee jokaista matkassaan ellette itse poistu välillä kaikesta onnesta. Ikäänkuin matkaatte hetken yksin oleilijaksenne, tehden sen viimeisen kerran kuitenkin joskus, mutta yhä silti oleillen siinä tutulla alueellanne, että mikä se tasanne suositumpi onkaan juuri. Sitä katsellessanne moni asia yhdistyy mielessänne oikein.

Juuri nyt yrität itse vähän väistellä meidän aluettamme, juuri nyt ehkä siksi että se taso alkoi hieman väsyttää jokaista matkassaan. Mutta älä sinä liikaa kerää niitä matkalaukun omaisia (taakkoja), kerää siis taakkaa vasta myöhemmin jos toivot lisääntyvän tason. Pyyhi vain se taso kuitenkin että minkä verran mutkistitte itse lisää, katsellen pois jokaisen kohdalla.

Korjaamme siis väsynyttä aloitustanne tällätavoin, väsytätte itsenne muokkautuen hieman väärällä tavoin, jolloin ette itse osaa tehdä sitä suunnanvaihdosta tänne suuntaan enää kunnolla. Vaan se suojamuuri täytyy pystyttää toisinaan että osaisimme yhdessä katsoa juuri sen oikeamman avun matkaanne. Ehkä sinä pystytät sen muurin itsellesi suomaan hieman alkumatkaa, mutta yritä pitää kurssi suorassa sillä tavoin matkatessasi, kerran se vielä suoristautuu yksinäisemmäksi poluksi kuin arvasittekaan. Korostuen juuri sen totaalisen salaisuuden aukeamisen että moni kuitenkin itse kansoittaa sen laulun, hymnin, kuten opettelimme viimeksi.

Näköjään olet muistanut osan siitä koelaulustamme, mutta osaatko vielä kyetä mainitsemaan mitään mistä se saattoi kyetä kampeamaan se musiikki? -En ole keksinyt.

Voisimme siis hieman kerrata aikaisempaa musiikkikappaleen sovellustamme, mutta voisimme myös katsoa jos toivot jotain lisää siitä samaisesta tarinasta. Kerää kamasi jos katselet tänne suuntaan innokkaammin, pyyhi polkusi jos toivot vastustaneesi jotakin tasannetta. Pyritkö siis innostamaan muita aloittamaan samanlaisen säveltämisen kuten teit toisinaan aikaisemmin, olemme kysyväisellä pohjalla? -Kyllä.

Ehkä voisimme siis kerrata sitä salaisuutta joka aukeaa vasta vähitellen myöhemmin, mutta pyri itse kertaamaan sitä toisinaan kuitenkin, olettaessasi saavuttaneesi sen jakotason. Mutta pyritkö itse vasta kertaamaan kertomuksia, joten otatko vastaan tämänhetkisen uuden kappaleen, väsymättömän polun taivalluksen kunniaksi. Olemme hieman muodostelleet teille uusia kappaleita muodonmuutostanne tukemaan, jolloin osaisitte ottaa vastaan niitä esitelmiä kuten toivomme. Muodosta vain hieman hiekkainen polku eteesi, mutta alkumatkan väsymyksen turruttamana keräät vielä toivon jakeita huomisellesi. Näkemiin, aloita äänitys. (Laulu)

Pyyhimme siis silmistäsi sitä sumuisuutta tällä käsitelmällä, että voisit jo aloittaa hieman sitä etenemistä polkumatkassasi. Tasanne kurkistelee jo toisinaan, siintää hieman siinä mielessänne mutta ehkä voisit jatkaa tällä osoittamallamme, hyväksihavaitulla tavalla tänään, jolloin voisit vain jatkaa sitä sanoittamista lauseiden, jakaen viestejä kansoillenne. Etsiydy vain musiikin pariin toisinaan kuitenkin vielä, että voisimme yhdistellä niitä palasia toisiinsa jotka eristävät teitä kaikesta uudesta kerronnasta.

-Mihin tämä kappale liittyy, en tunnista sitä? Voisimme hieman valaista asiaa siten että se kertaa juuri sen kertomuksen alun syntyneen vuoristoisella polulla, toisinaan mutkitellen kansaa kohden kuitenkin yhä, kerääntyen lopulta yhteisöllisemmäksi kokemukseksi. 

Pyyhit näemmä itse jo vastuita pois esityksestänne, jolloin etsit oikotietä onneen tavallaan joskus, mutta havaitset kuitenkin lopulta ettei se onnistu sillätavoin. Katkeransuloista on se matkantekonne toisinaan, kurkistamme hieman olevaisuuteenne silloin ja keräämme niitä palasia, kuntoon laitettavammaksi, jolloin ette taatusti ketään nujerra katsein, ettekä keräänny toimettomaksi joukkueeksi. Nähtävämmin olet juuri kysymyksen alussa itse siinä, että millaisen tason te moni yllätte tulevaisuudessa kohottautumaan.

Oletko miettinyt hiljaa mielessäsi ketään suurta, valkoista, tuhoisaa aluetta (suo?) jolle ensin laskeuduitte kun lähditte tarpomaan alas sitä rinnettä. Kavuten hieman liian väsyneinä ja toimettomina juuri nyt. Jos poistumme hiemankin, olette jo väsyttäneet itsenne totaalisella markkinatalouden korostamisella ja kerääntyen toisinaan katselijaksi jonkin toisen alueen. Keräännymme siis toisinaan hieman liikaa, että voisimme vahvistaa kutsumustanne, mutta ehkä itse osaat väsyttää katseesi toisinaan jos toivot meidän palautuneen ennalleen. Keräämme sen tason oleilleen, jo kerran viihtyneen hieman sivussa, kerääntyen se jatkossa juuri siihen oikeaan kenttään. Opasta muita vielä hetken tarpomaan suossanne, jolloin nousemme kyllä yhdessä, kerääntyen sen hetken vielä kerraten heille miten vaikeaa on sieltä nousta kuitenkin vaikka osaa ottaisittekin toistenne kapuamiseen.

Kiinnostuneina katselemme toisinaan miten kohotatte toisianne ylös suosta, vaivautumatta edes kiittämään ketään kohtalonne polun mutkaan asettautunutta auttajaa (auttajamiestä), ketä kohtaan tunnette syvää kiitollisuutta kuitenkin salaa mielessänne. Mutta älä pyyhkiydy kenenkään mukaan kuitenkaan. Kenenkään, tarkoittaa että älä tee itsellesi mitään tarinaa kenestäkään muusta yritelmästä, ketä kiinnostaa se toisenlainen kapuaminen. Ketä ensin ei siis voisi vähempää innostaa jos palvot vain itse jotakin muuta tahoa, leikkien hän ehkä liikaa toisinaan kenraalia kerrassaan. Mutta pyyhi mielestäsi hänen kasvonsa itkun omaiset. (Tämä saattaa viitata ostamaani kurssiin ja sen videolla esiintyvään mieheen, että en saa liikaa seurata jonkun toisen esimerkkiä vaan tehdä oman polkuni.)

Pyyhi hetkisen vielä jalanjälkiäsi, kastele maa tiiviiksi lähtöön, kerää heitä voitokkaita jäseniä matkaan ja pyyhi omat kasvosi sen vuoksi, ettei virtaisi mikään onneton väsynyt tarina niillä turhaan, väsyttäen muitakin matkassaan. Eli ota vain tämä jakolauseemme tänään vastaan, miettimättä juuri keneltä sen saavutitkaan käsiisi. Mutta yritä kuitenkin aina edetä suosion matkassa, kammeten jo polullenne katselemaan iltataivaan loimua.

Yhdistä mielessäsi pari asiaa tulevina lausejakoina, ehkä osut siihen oikeaan aikaamme, kunnes keräännyt vielä hieman siitäkin edistäen askellusta, jolloin osut siihen salaman omaiseen tasoon. Pyyhi tämäkin polku matkastanne, jolloin osut vielä suurempaan tasoon. Ehkä yrität etsiä sitä liikaa toisinaan, mutta yhdistä vain pari palaa, jolloin etsiydyt oikeaan kertaukseen. Hallitse väsynyttä tasoa --- (huokaisin väsyneenä jo äänittämiseen) ---

Ole hyvä, vastaa mikäli toivot tämän lauseen loppuneen, vai otatko vielä vastaan toisenkin lausejakomme joka nousisi vielä tästä maisemastamme, otatko vastaan? - Kyllä. Ehkä voisimme siis hiukan mainita siitä tarinan kertomuksesta joka kantoi toisinaan yli toisen lähteen muodon. Että siis mikäli se toinen tarina etsiytyy jälleen tasollenne, ottakaa vastaan sen omainen mutka --- -En saa tästä selvää...

Voisimme siis kerrata mutkikasta alkumatkaanne pois mielestänne toisinaan, että osutte kyllä hyvin siihen sävelmään vaikka ette itse säveltäisi mitään lauluja, vaan pyrkisimme vain yhdessä laulajaksi. Ehkä osut vielä komeammin juuri siihen latoon josta aloitimme toisinaan lausunnan. Eli voisit sanoittaa tarinoita sivuun kulkeneesta katsannasta joka salli tehdä uusia polkuja, kuten matkasimme yhdessä, kerraten vain taukopaikan verran olleen se lato, jonka muodostimme yhdessä mieleesi eräänä yönä. (Näin sen unen ladosta monta vuotta sitten, pidin taukoa sillä olimme retkellä, siellä huomasin ettei minulla ole kenkiä jatkaakseni. Löytyy täältä omista kokemuksista jostain.)

Voisimme juuri tähän saapua siinä matkassanne, kerääntyen ensin toivelauseiden kera, mutta pyyhi vain mielestäsi se taso joka oleili tällä väsyneellä matkallasi ja kerää ne jalkavälineesi, jaloittelulauseesi eteen. -Ok, ymmärsin. 

Voisimme siis hieman hoputtaa teitä matkaan tällätävoin, istuen vielä vieressänne kyllä mutta etsiydy vain katselijaksemme kunnes osut kerran kauniimmin katselijaksemme. Näkemiin. Osoita jako toisille tämänpäiväinen. Hiljaista on vielä siellä lukijakunnassa, mutta älä huoli kenenkään matkoista vaan tee vaan itse se polku suosiollisemmaksi katsella. Pyyhimme hiekkaa jaloistanne, jolloin ette etsiydy enää väärään taisteluun kaikessa vaan terästäydytte ikäänkuin voittoisaan kuunnelmalauluun, ettekä osu siihen hyvin, ellemme auta matkaan. Ehkä voisimme jatkaa muutaman tason edellänne kulkien jolloin osumme hieman väärin katseltuna teidän suuntaanne, mutta pyyhimme kyllä siitä kaikesta pölyt jos osumme liikaa väärin mielestänne.

Etsimme toisinaan taakkoja teille tunnistettavammaksi itsellenne, että tunnistaisimme myöskin omat virheemme teidän suhteenne, jotka olemme vuosikymmenien saatossa ohjanneet väärin tavoin teille kommelluksiksi ja tuskaisiksi päätöksiksi tavoitteissanne. Mutta jolloin olemme kyllä yrittäneet kaikin tavoin ohjata väkeänne oikeaan tahoon, yltämättä vielä siihen täydelliseen kimallukseenne. Mutta yritämme vielä ehtiä jokusen tason tehdä teille polkunne matkaan pyörivän juurakon eteenne, jolloin osumme eksyen osa toiselle kaistalle jolloin osa polusta jakautuu kahtaalle kertomuksen omaisesti. 

- En jaksa enää, oliko muuta? (Tuntui että viesti oli pelkästää saman kertausta)

Ehkä voisimme siis aloittaa sen syvemmän jakson tässä tilanteessa, mutta älä jaa näitä mediassanne jos et käsitä mistä puhumme toisinaan, vaan tee se jako ensin itsellesi selvemmäksi, jolloin osumme kyllä yhteen pian muodostaen jonkin tason eteenne. Mutkikasta vielä ensin hieman."

 

4.6 Tänä aamuna hieman ennen heräämistä näin taas sen kipinäjoukon, nyt tarkemmin lähempää, ja olipa se kaunista pronssinkultaista kimallusta! Yksi solu alkoi liikkua omana ryhmänään, sen reunat olivat eläväiset, siis liikkuvaiset mutta se oli oma solunsa jossa kipinöitä sisällä, osa jotenkin kuin kaksi olisi yhdessä ja osa yksin.

Paratiisi on täällä tuoksuineen ja väreineen. Kyyhkypariskunta on nyt omalla paikallaan kuivaajassa, ne siirtyivät metsästä sinne reilu viikko sitten pesimään, toisinaan herään aamuisin kuuhkutukseen. Istuin ulkona eräänä aamupäivänä ja laskin 12 eri lintulajin äänet. Haukka lensi ympyrää pellon yllä, välillä niitä on kolmekin. Käki lensi pihan kautta u-lenkin ja kukkui kaksi kertaa. Jätin ulkorakennuksen ovia raolleen jos leppälintukin saapuisi, mutta ei ole vielä näkynyt. Sen sijaan yllättäen pääskyt pujahti sinne, kisailivat sitten langalla istuskellen ja napaten hyönteisiä, maassa ne näyttävät hassuilta lyhyine jalkoineen. Ne eivät ole aiempina vuosina pesineet tässä, kunhan viettäneet aikaa, mutta siitä viserryksestä ja naperruksesta päätellen mitä portin alta kuuluu, ehkä nyt onnistaisi. Olen jättänyt sen alueen täysin rauhaan. Kirjosieppo on vallannut talitinttien viimevuotisen pesäpöntön ja laulaa piha raikuen kovalla äänellä aarioita.

 

2.6 Olin erään sairaan ihmisen luona alkuviikosta, ja sielläpä oli eri vilske. Meinaan kipinöitä pilkahteli siellä täällä, varsinkin katonrajassa kun katsoimme hetken TV:tä. En ole ennen nähnyt siellä vastaavaa. Ajattelin jo sanoakin jotain että miten täällä on näin paljon enkeleitä, mutta koska joku päinvastoin voisi kauhistua moisesta, en puhunut mitään. En tiedä vielä mitä tuo tarkoitti, jostain syystä hänellä oli paljon siellä auttajia joita ei ole näkynyt aikaisemmin koskaan.

Muistin alkuaikojen viesteistä (e-kirja 1) että sain tietää olleeni aikaisimmassa elämässäni lintu. Tottakai sitten osaan myös laulaa kuten lintu (se kielilläpuhumisen yritykseni josta tuli aina pelkkää linnunlaulua joka etenkin muistutti mustarastasta). Mutta mitä olen tehnyt että osaan lyhyitä hymnejä myös? Se kiinnostaisi tietää, veikkaan että liittyy Egyptiin....

Mielenkiintoisen voimakas kiinnostus tuli taas yhtäkkiä vaihtaa auto uudempaan. Kuten syksylläköhän se oli, ihan selvä tieto että "olet ansainnut sen". Nyt samalla tavoin tuli se ehdotelma ja selasinkin jo hieman autoliikkeitä. Sitten se meni ohi ja olen siirtynyt ihan tyytyväisenä pyöräilyyn. Se oli joku testi, sillä tuli vahva halu etsiä eräs henkinen kurssi, onko sitä vielä saatavilla. Löysin sen ulkoimaiselta sivustolta, maksoin ja opiskelen nyt materiaalia.

Näin en siis ostanutkaan mitään maallista, en ostanut sitä konettakaan jota haaveilin puutarhahommiin, vaan sijoitin oikein mielenkiintoiseen kurssiin jota katselin jo pari vuotta sitten. Nyt oli ehkä sen aika, ja jo ensimmäinen videoluento oli kyllä todella näkökulmaa laajentava. Olkein SUURI OIVALLUS minkä se videon katselu sai aikaan. Lisäksi oli uutta ravinnosta esimerkiksi, hyvin looginen juttu jota ei ole tullut ajatelleeksi. Erikoisesta vuodesta 2020 sekä koronasta joka liittyy tietenkin kuolemaan. "Kaksosestamme", siitä miten tuonpuoleisessa voi nähdä "Jeesuksen". Kaikki sointui kauniisti omien viestieni sanomaan ja erääseen Michael Love:n vihjeeseen jonka hän mainitsi kun laitoin sähköpostia silloin pari vuotta sitten.

 

Samantien kaksi yhteydenottoa oli tullut niistä toimitiloista joita olin katsellut. Siis eka tuli jo kun vasta olin tilaamassa kurssia ja toinen vähän myöhemmin kun olin tilauksen jälkeen lähdössä asioille enkä ehtinyt vastata puheluun. Ihan kuin universum olisi vihjannut että hyvä hyvä, tässä sulle palkinto. Se yksi oli tietenkin ei kiitos, kuten huomasinkin että alani ei kaikkien vuokranantajien ajatusmaailmaan sovi. Katselin kolmattakin toimitilaa mutta tuli selkeä viesti että ei vielä (oikea korva soi todella pienesti ja äänitin viestin.).

Sain vain nämä kaksi porrasta siis ylitettyä viimeaikoina: olen tavallistakin tavallisempi ja minun tulee osoittaa ihmisille miten tavallista myös kommunikointi "sinne ylös" on, en saa esittää sitä hankalilla nimityksillä tai itseäni erikoisena kommunikoijana. Tiedän tämän löytämäni kurssin myötä nyt, mitä kuuluu  elämäntehtävääni ja olen sen valmistellut käyttöön, kuten viesteissä kehotettiin. Nyt oli ehkä oikea aika saada se viimein tiedostettua, "omenapuu kukkii" täällä juuri nyt, "työn tulos" ja edesmennyt mummokin kovasti otti yhteyttä.

Nyt vain odotan, arvaan ettei tarvitse tehdä mitään sen erikoisempaa vaivannäköä enää keksiäkseni mtien etenen, vaan se tulee seuraavaksi selkeänä tienä eteenpäin. Sitten kun hetki on valmis. Varmasti silloin juhannusviikolla on etenemistä jollakin tavoin. Luulen että kaikki etenevät omalla portaikollaan, mikä se kenelläkin lienee, mutta seuraava askel. Sen saavuttaakseen ei tarvitse nähdä enää vaivaa, jos on pohjatyön tehnyt.

Kirjoitinkin jo tarkemmin tänne artikkeliluonnokseen  minkä kurssin löysin ja miten etenin, mutta säästän sen siihen yhteyteen kun olen päässyt hyvään alkuun työssä. Nyt vain nautin yllättävästä extralomasta ja opiskelen. Universum järjestää.

keskiviikko, 26. toukokuu 2021

Mitä voi nähdä regressiomatkalla?

Kannattaa tutustua "kvanttihypnoosi" -nimellä tehtävään energiahoitomuotoon, joka itseasiassa ei oikeastaan ole hypnoosia siten kuin me se käsitetään. On vain kopsattu sana englanninkielestä QHHT eli Quantum Healing Hypnosis, tekniikkaa aloitti käyttämään Dolores Cannon. Se on mielenkiintoinen meditaatiota ja ääneen puhuttua näkemistä korkeamman itsen avulla, toisinaan pääsee entisiin elämiinsä ja useimmin nykyään katselemaan tulevaisuuden asioita. Hyvän kuvan saa Hannah Rohkean videoista. Kukaan ei sinua ohjaile muutakuin älykäs korkein itse, energiahoitaja on sen vuoksi ettei matkaaja jäisi jumiin jonnekin kokemukseen jossa saattaa tulla suuriakin tunteenpurkauksia, vaan pääsisi tutkimaan laajasti kaikkea turvallisesti välillä sivustakatsojan ominaisuudessa.

Olen todella vaikuttunut tästä tekniikasta! Sen avulla päästään jatkossa myös sairauksien alkujuurille jopa parantaen niitä (koska löydettiin se alkusyy kaikelle epätasapainolle oman kehoälyn avulla). Joten tämä on ehdoton tulevaisuuden ala, kun aletaan katsella ihmistä kokonaisuutena.

https://saderatsastaja.vuodatus.net/lue/2020/07/ii-81

Kävin itse kurssin viime syksynä, en ole vielä aloittanut harjoitushoitojani sillä päädyin kokeilemaan ensin itse.

Yksin ei kannata kuitenkaan lähteä tutkimusmatkoille kovin raakileena, sillä saattaa nähdä egon näyttämiä pelottavia asioita jos ei ole tehnyt vielä henkistä työtä sen vaiheen ohi päästäkseen. Itse en koskaan näe mitään pelottavaa, mutta takana onkin jo 8 vuotta henkistä opiskelua ja tunnen jo tätä korkeampaa yhteisöä hieman. Kun on opiskellut ja sopivaksi havaittu sieltä toiselta puolelta, he alkavat auttaa yhä enemmän ja pääsee näkemään hyvin kauniita asioita. Siis mitä kauniimpi kykenet olemaan, sitä kauniimpaa koet.

Tähän liittyy Jeesuksen opit lähimmäisen arvostamisesta, ne ovat ihan opiskeltavissa olevia empatiataitoja jotka lopulta kehittyvät suureen mittakaavaan, mutta ensin on tavallaan ihan kädestä pitäen ohjattava omia ajatuksiaan jokapäiväisissä tilanteissa. Sitten se sujuu itsellään.

Viimeaikoina olen huomannut tuntevani jonkun kokemat hankaluudet hyvin syvästi, eli empatian kyky on erityisesti nyt kohonnut hetkittäin, ei jälkeäkään arvostelusta ja muusta maallisesta egon erottelupyrkimyksestä. Se on hyvin hienovarainen muutos, eikä sitä huomaa ellei kiinnitä huomiota. Olemme väärin kuvitelleet että täytyisi pyrkiä täydelliseen virheettömyyteen ja lannistamme itsemme jos kykenemme sellaiseen vain hetkittäin, mutta vaatisimme itseltämme täydellistä käytöstä. Sellaiseen emme vain kykene tällä maallisella tasollamme (viesteissä oli näin). Se tulee seuraavalla tasolla se keveys, vaivattomuus, harmonia, ykseys.

Tasoista olen nähnyt nyt matkoillani sinisen sisäisen veden tasomme, valkoinen kuvaa kuoria (ihmiskeho, simpukan kuoret, kirjan kannet, valkoinen kaupunki), keltainen taso on veljes- ja kristustaso, erikoisvärien (ultraväri) taso on pyhä yhteisö jossa eletään kuin laulunuottien sisällä täydellisessä harmoniassa.

 

Tässä lyhyt parin minuutin kooste mitä näin helluntaina: 

https://youtu.be/-Wbpn1xtBTk

Matka%2030%20SateenkaariNeitsyt%20Maria_

 

23.5.2021 Olen siis oppinut vuosien varrella että "avaruusolennot" eivät ole jotain ulkoista, vaan he päinvastoin ovat sieluryhmäämme ja kristustietoisuuden taso on se missä he elävät, meillä ei ehkä vielä ole tälle tasolle selvempää nimitystä joten se esitellään meille Jeesuksen avulla. Yleensäkin kaikki täytyy meille esittää hyvin varovaisesti, "pilvi", "lammas", jne. En ole itse mitenkään ollut kirkkouskossa koskaan, joten Jeesus on jotain mitä en osannut odottaa, tai että olisin toivonut sellaista. Kvanttimatkoilla voi siis yllättyä perinpohjin.

Kristustasolla matkalla jälleen, nyt näytettiin hieman lisää ultraväritasosta eli Pyhästä Yhteisöstä jossa asutaan kuin laulunuottien sisällä, sillä kaikki on harmoniassa.(Näin silmissäni tämän nuotiston kyseisellä aiemmalla matkalla.)

Näin erikoisväritasolla nyt neitsyt Marian vaaleanpunaisen värin sisällä, hän nosti sylilapsen ilmaan, siihen osui valonsäde, lapsi alkoi kasvaa, tervehti ja kätteli meitä elinvoimaisen oranssina valoisana olemuksena. Tämän valoisan olemuksen kätellessä itseäni, näin vain pelkkää sini-valkoista kirkasta valoa, se valo pysyi rintakehäni vieressä ja alkoi sitten hitaasti tulla sisään rintakehästä. Tunsin olevani ontto lukko ja se valo täydensi kaiken. Avainta käännettiin ja näky päättyi.

Viesteissäni on ollut että jos viestintuojat paljastaisivat itsensä meille, he valaisisivat ympäristönsä niin kirkkaasti että säikähtäisimme. Siitä päättelen että kyseessä on sama ryhmä, vain meidän mielen ohjelmointimme väittää että Jeesus on vain yksi henkilö, vaikka itseasiassa se tietoisuudentaso on kokonainen korkea kehitystasanne. Viesteissä on myös ollut "blinded by the light" -vihjaus.

Olen lukenut joistakin yhteyksistä että Jeesuksen kehossa olisi ollut inkarnoituneena Maitreya -maailmanopettaja. Eli siitäkin tahosta meillä on vielä oppimista...

 

(Kuvat eivät ole omiani, koostin ne leikkeistä Canva -ohjelmalla ja koska ultratasolla on kyse väreistä, käytin niitä tälläkin kertaa runsaasti. Käytin myös näitä ikonisia mielikuviamme Kristustasosta, koska se on meille helpoin ymmärtää. Joillakin on vaikeuksia yhdistää kristinuskon Jeesusta tähän, ellei omaa laajaa ajattelukykyä.)

 

perjantai, 14. toukokuu 2021

Kokemuksia toukokuu

Toukokuun kahtena viimeisenä yönä oli paljon vihjeitä, ei niinkään mitään tapahtumia fyysisesti.

29-30.5 yönä oli jokin häkkyrä keskellä (merkaba tai joku muu liikkumis rakennelma?), olin todella iloinen sillä kuva merkitsi että ihmiset alkavat liikkua/nousta/kohota. Kun heräsin vähän enemmän, harmistuin ettei ole mitään sen konkreettisempaa kirjattavaa unikirjaan. 

30-31. yönä heräsin useasti ja aina oli ollut jotain joka jäi hämärän peiittoon. Kirjoitin ylös: Jotain lisää asiasta että sisäinen liikkumiskehikko, vähän kuin "luuranko" tulee esiin??

Eli olisiko kyse merkaban aktivoitumisesta. En ole ehtinyt tehdä katselumatkoja, mutta täytyy ensi kerralla kysyä tästä.

 

Tajusin että aikoinaan saamani viesti "vuoret Norjan, Suomen maat tulet näkemään kuin ne olisivat sinulla edessäsi", vihjasi katselumatkoihini. Ja minä uusin passini pari vuotta sitten, kun luulin olevani lähdössä jonnekin...

 

29.5 Tänään lyhyen ja vaikeaselkoisen viestin yhteydessä sain yksinkertaisen laulupätkän. Muutenkin olen kovasti lauleskellut lyhyitä toistuvia hyräilyjä, tai joku laulu on tupsahtanut mieleen ("elämä on kaunis", "rakastan elämää", jne).

Lyhyesti ymmärtäisin että "musiikin suurkuluttaja" tarkoittaa lisääntynyttä harmoniaa arkipäivissä, emmekä sure vanhoja asioita. En ymmärrä mikä kansanlaulu saamani lyhyt sävelmä olisi, jonka suosio on nyt juuri noussut uudelleen esiin, liittyy ehkä Egyptiin jossa papit lauloivat niitä hymnejä ym. 

 

"Äänittäisimme vielä musisoinnin. Oletko harkinnut meidän joutuneen musiikin suurkuluttajiksi nyttemmin varsinkin, että moinen osoitelma juuri säveltää sitä sanoitustanne kuitenkin monipuolisemmin juuri, että moni ymmärtäjä sanoittaa ensin aarian toisensa pituudelta, jolloin ette etsiydy siihen menneisyyteen. Mutta pyritkö itse sanoittajaksi laulun, soitamme sinulle sävelmän toisinaan, kerromme tämän sävelmän kuuluneen kansanlauluihimme tavallaan aikoinamme, mutta juuri se salaisuus nosti sen suosiota vasta nyttemmin uudelleen. Nähdäksemme olet valmis, joten soitatko kipaleen, kuten toivot? - Kyllä! Innosta muita jatkolauselmin, pyri aina maisemassa kohoajaksemme. Näkemiin, innosta muita lauselmin, tunnelmin. Osoita jae seuraava, laula ensin pykälä viran verran mutta osoita myös tarina toisenlainen."

Ensin tuli äänen avaamisluritusta, sitten yksi toistuva hyvin yksinkertainen lyhyt sävel ja sitten toinen hieman erilainen mutta yhtä yksinkertainen. Ei aavistustakaan mihin ne liittyisivät ja viitataanko viestin "musisoinnilla" johonkin harmoniaan vai virallisesti laulamiseen. Laitan luritukset myöhemmin äänitteenä, sillä piti laittaa näyte siitäkin linnunlaulun rytmisestä sirkutuksesta jota sain aina aikaan kun yritin kokeilla osaanko puhua kielillä. Joka ikinen kerta linnunlaulua vähän hassunkuuloisesti ihmissanoin, testasin niiden tunnetilaa ja se oli hellyys.

 

Ajelin töihin viikolla vähän eri kautta mitä yleensä. Yhtäkkiä peukku alkoi heilua, ihmettelin mitä nyt, ja liike muuttui "heihei" paipatukseksi. Unohdin asian ja tulin takaisin samaa kautta, kun yhtäkkiä peukku taas heilui ja sitten käsi näytti ikäänkuin "paina autonvilkkua oikealle" -liikettä. Sitten tajusin että olen risteyksen kohdilla josta käännyttäisiin mummon kotimökkiin ja että peukkuhan heilui samoilla kohdin jo mennessä. Seuraavana iltana ajelin myöskin kun peukku alkoi heilua, se näytti tietokonettani joka penkillä latasi viimeisintä tekemääni videota. Juttelin hieman videosta ja oletetun mummon kanssa, kun käsi lopuksi sitten teki pientä "heihei" -liikettä, tajusin heti että juuri sillä pienellä kämmenen ulkosyrjän liikkeellä mummo yleensä paipatti hyvästiksi. Ikäänkuin kaukaa muistojen syövereistä tuli se kuva, jota en muistanut olleen olemassa. Erikoista, ehkä edesmenneet ovat nyt lähempänä kun me olemme liikahtaneet jälleen vähän enemmän vastaan sinne taholle.

Olen tänne kirjannut näistä kehoälyn liikkeistä, siellä selitetään tarkasti miten sormet reagoivat: https://saderatsastaja.vuodatus.net/lue/2014/01/noituuksia-tekemaan

 

Suunnittelin puutarhahommia, että tarvitsisin erään koneen, kun korvassa soi ja viestissä oli hienovaraisesti jotain siihen suuntaan, ettei niin maallisiin asioihin tule nyt keskittyä.

 

Oivalsin ehkä mikä minun tarkoitukseni on olla. Minähän olen tavallistakin tavallisempi, joten minun on ilmeisesti osoitettava ihmisille miten tavallista, niin arkista henkisyys ja yhteys korkeampaan tasoon voi olla. Tämä kaikki oivallus lähti eräästä kuvasta, tieto suorastaan syttyi mieleeni, niin selvä se vihje oli. Liittyy ehkä myös siihen "ylpeydelläsi on mahdotonta esittäytyä enää samana henkilönä jonka muistat olleen esitelmissäsi aikaisemmin", eli ajattelin joskus alussa että minunkin täytyy opetella kaikki esiintymismaneerit, opetella meikkaamaan, että kelpaisin joskus esittämään näitä viestejäni toisille. Mutta minun ei tarvitsekaan kuin olla oma itseni, ei esiintyä missään, sillä minä en ole esiintyjä. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta tämä oli suuren mittaluokan oivallus itselleni, sillä en ole koskaan saanut olla oma itseni, on ollut pakko vääntäytyä aina eri muotteihin ettei sitä enää edes havaitse. Eikä ole koskaan löytynyt samanhenkistä henkistä ystävää jonka kanssa lyöttäytyä yhteistyöhön, jolloin kaikki olisi ollut helpompaa.

Miten miellyttävää elämästä tuleekaan, jää vielä nähtäväksi. Ja viesteissähän oli että tekemisestä tulee nauttia, joten on luonnollista että tekeminen on silloin helppoa ja vaivatonta, tulee kuin itsellään. Varsinkin graafinen suunnittelu on ollut lempilajini, joten tekisin sitä vaikka koko päivän.

Joko%20sit%C3%A4%20valoa%20n%C3%A4kyy%20

(Kuva omani, vesivärimaalaus + Canva lisukkeet, tulevaisuuden jutun kansikuva ehkäpä...)

Ostin jonkin halpis-kiinalaisen rannekellon pyöräilymatkoille, se yllättäen tiksutti niin äänekkäästi että käytän sitä nyt-hetkeen kiinnittymisessä, jos on ollut kiirettä. Pieni hetki siihen monotoniseen ääneen keskittyessä vaikuttaa paljon. Kerran laitoin sen korvalle kun heräsin aamulla hieman liian varhain enkä tahtonut saada uudelleen unta, se tiksutus oli niin rentouttavaa että nukuin kolme tuntia täysin jonkin pehmeän pilven sisällä... kello korvalla. Mulla on paha tapa että monta asiaa on työn alla yhtäaikaa ja vaihtelen niitä ja stressaan kun pitäisi tehdä samalla jotain sitä toista... loppumaton kierre. Näissä henkisten juttujen kirjaamisessakin/videoissa menee yllättävän kauan, sillävälin ruoho kasvaa ulkona ja pitäisi olla siellä töissä.

 

Unia on ollut, mutta en ole kirjoittanut muistiin. "Minua opastetaan siksi, että..." olisi ollut ainakin joku lause jonka lopun olin aamulla unohtanut.

 

Olen pieniä pätkiä ehtinyt lukea Dolores Cannonin Keepers of the Garden:ia. Voisin lyhyesti ranskalaisin viivoin kirjata ne osat jotka sopivat omiin kokemuksiini, eli suomensin ne tähän hyvin ylimalkaisen vapaasti, en suorana käännöksenä. Luku 19, "The aliens are here":

- Avaruusolennot ovat käyneet täällä jo alusta saakka. 

- Henkilöt jotka ovat maapallolla auttajan statuksella, ovat hyvin tietoisia näistä olennoista, muut ovat heistä tietämättömiä.

- Maapallolla on useita avaruusolentojen kolonioita. He tulevat yleensä esille vain harvaanasutuilla seuduilla, lyhyin, ennalta-arvaamattomin vierailuin, etenkin öisin. Ihmisistä he jotka ovat samalla tasolla, voivat havaita heidät, muut eivät koe näkevänsä mitään.

- Maapallon ympärillä on avaruusolentojen delegaation muodostama yhteisö joka syöttää ihmisille tietoa ja energiaa, joka on saatavilla kaikille jotka pyytävät sitä. Kaikille jotka janoavat tietoa. Nämä olennot tulevat meitä vastaan täydellisessä rakkaudessa ja palvellakseen ainoastaan. Heillä ei ole mitään tarvetta dominoida, kuten ei Jeesuksellakaan. Kaiken tarkoitus on avustaminen, auttaminen. Kaikki on hyvin hienovaraista ja tapahtuu kulissien takana, hitaasti, sillä kyse on evoluutiosta, ei revoluutiosta. Uhkaa kohdatessaan he vain siirtävät itsensä de-materialisoimalla toiseen olemassaolon todellisuuteen, heitä ei yksinkertaisesti enää ole paikalla. 

- Maapallon energia on ajatukset joita syötämme siihen. Energiatyöntekijöiden ryhmä jotka meditoivat ja syöttävät positiivista energiaa energiapankkiin, ovat Lähde yhtälailla kuten he jotka työskentelevät henkipuolelta käsin. Jopa hienoinenkin muutos energioissa saattaa aiheuttaa suuren muutoksen jonkin päätöksemme lopputulokseen. Henkilöiden on itse päätettävä kollektiivinen kohtalonsa.

- Politiikkaa ei tule olemaan maapallolla tulevaisuudessa, sillä se ei ole universaalia politiikkaa. Vanhat tavat revitään alas ja pyyhitään puhtaaksi, uudet tavat tuodaan esille.

- On pidettävä avoin mieli. Heidän jotka kävelevät valoon, heidän tulee kyetä irrottamaan itsensä vanhoista tavoista, syleilläkseen uutta. Mitä helpompaa on irrottaa itsensä vanhoista tavoista, sen helpompaa on hyväksyä uusi. Heillä jotka pysyttelevät sitkeästi vanhassa, tulee olemaan paljon kovemmat ajat.

- On telepaattista ehdotusta ajatuksiimme, meille voidaan siis syöttää telepaattisesti tietoa. Jokainen ihminen myös kykenee telepatiaan. Jos joku ei halua uskoa mitään tällaista, ei ole valmis hyväksymään sellaista, sekin on hyväksyttävää. He etsivät tiedon aikanaan kun ovat valmiita. Kaikkein tärkein asia maapallolla nyt on ihmisten tietoisuuden nouseminen.

 

23.5 Helluntain viesti ja matka, teen niistä videon ja lyhennelmän joskus. Mutta olemme siis hieman tänään liikahtaneet eteenpäin. Itse ainakin tunsin rakkaustunteen olevan läsnä. Sain nähdä ultraväritasosta lisää, se on Neitsyt Marian ja lapsen taso, siellä avautuu lukkomme. Kävin valoisan olemuksen, sen oletetun Jeesuksen siunattavana jälleen, hän esitti meille opetuksen lampaasta. Kun hän siunasi toisen kerran siellä Neitsyt Marian tasolla, näin vain sinisen valon (kuten liekissä se kuumin osa on sini/valkoinen, tai salaman väri...) ja rintakehässäni tuntui tunne kuin olisin ollut ontto lukko ja se sininen valo oli avain jota nyt käännettiin. Vaaleanpunaisen värin sisällä istui tämä Neitsyt Maria vauva sylissään. 

 

Kvanttimatkan mukaan olemme nyt "kaahanneet veneillämme" , ohjanneet lopen uupuneina rannalle, kerääntyen yhteen (juuri tämä nykyhetki). Lähdemme matkallani sitten kävelemään keltaista kohti, "tietäjän mökkiin" joka hymyilee onnellisena puolestamme, kättelee jokaista vuorollaan, vaatteemme muuttuvat jälleen valkoisiksi kaavuiksi siinä yhteydessä. Olen keskellä ehkä kymmenen henkilön porukasta. Hän siis kättelee ja tunnen miten lämpö siirtyy minuun. Istumme alas ja hän opettaa kertomuksen lampaasta puhumatta mitään, näen vain tapahtuman kuvina. Sitten hänellä on valkoinen liina kädessään, käymme pesemässä kasvomme hopeaa välkkyvässä vesiastiassa jokainen, hän kuivaa kasvomme liinalla. Lammas muuttuu kultaiseksi, keräännymme ympyrään sen ympärille, näen valkoista, sateenkaaren. Lähdemme samaa reittiä takaisin veneillämme, vaatteet muuttuvat tavallisiksi. 

Kysyn miltä fyysisessä kehossa ja mielessä tuntuu tuleva matka, mistä voimme tietää että matka on alkanut?

Näen käveleväni nopeasti, sitten juoksen, esterataa kovaa vauhtia, esteiden yli, saavun valkoisen alueen laitamille jonne on saapunut muita yhtä väsyneitä ihmisiä. Keräännymme yhteen, näen tasaisen valkoisen alueen edessä, kukaan meistä ei näe mitä siellä on. (Ehkä kuvaa tätä nykyhetkeä). Sitten näen sinne iskeytyvän sateenkaaren joka tulee suoraan taivaasta, johtaa avaruuden läpi ultraväritasolle. Lammas katosi sinne ensin ja me kävelemme perässä jonossa. Eli kun olemme tehneet juoksemisen työmme, meitä tullaan vastaan.

Keltaista, oranssia, punaista, sinistä, turkoosia, vihreää. Emme vieläkään tiedä mitä tapahtuu, mutta kävelemme sateenkaaren toisenpään suuaukosta sisään, näen erikoisen hempeän vaaleansinistä, valkoista joka puhdistaa sisältämme kaiken. Kaikki on hohtavaa, erikoisen keltaista, vaaleansinistä, vihreää, sitten näen naisen hahmon. Vaaleanpunaista hehkua hänen ympärillään. Naisella on sylissään vauva, arvelen sen kuvaavan Neitsyt Mariaa, hän nostaa päänsä ylös, hymyilee, nousee seisomaan ja nostaa vauvan ylös, tulee valonsäde. Lapsi alkaa kasvaa kunnes seisoo naisen vierellä, hyvin elinvoimainen oranssia energiaa hehkuva olemus, hän tervehtii meitä, olemme jälleen hieman kaarimuodossa ja hän kättelee meistä jokaista. Hänellä on niin voimakas hehku että kun hän tulee luokseni, häikäistyn täysin, näen sinisen kirkkaan värin (kuten kynttilänliekin kuumin alue), näen pelkästään sitä sinistä ydinliekin väriä, en näe edes kättelikö hän minua, arvelen ettei hänen tarvinnut koska värivalo oli niin voimakas. Sydämen kohdilta nousee tunne, rintakehän vieressä kehossa kiinni on se sininen hehku, sitten se alkaa vajoata sisälle rintakehään, tulee lämmin tunne kuin jokin avain olisi laitettu lukkoon. Olen se ontto alue, lukko, ja avain täydensi kaiken. Sitten avainta käännetään, kaikki loksahtaa paikalleen. Näky päättyy.

 

Se viesti: "Voisimme kerrata hieman siitä salaisesta jakeestanne että mikä liikautti sen yhteisönne matkastaan, tänään hieman hiekastaan, osuen jopa hieman edelläkävijöidenne asemiin, kuten havaitsimme teidän tunteneen sen tunteen rikkauden juuri askelmissanne. (rakkaustunne)

Voisimme siis liikauttaa hieman eteenpäin sitä venettänne hiekasta, kunnes matkaatte suorastaan purrellanne vapaammin. Esilletulo käy rytinällä, rysäyksen omaisemmin, että juuri se taso hieman ehkä liikauttaa teitä matkassanne eteenpäin. Pyrimme liikauttamaan juuri siksi ennen tätä tasoanne että se matkan alku lähtisi juurilleen, ettekä valvoisi turhaan miettien kaikkea itkuista kenttäänne, mutta pyri kuitenkin matkaamaan jonomuodostelmassa, että moni innostautuu kokeilemaan meidän pyynnöstämme useitakin matkatasoja. Että voisit hieman hillitä tasanteesi kampeamista matkaan, matkassa esiinnyt ensin hieman väärin ymmärrettynä matkalaisena, mutta pyrimme kääntämään tämän suunnan heti kun se on ylpeydelläsi mahdotonta esittäytyä enää sinä samana henkilönä jonka muistat olleen esitelmissäsi aikaisemmin. (En ole mielestäni ylpeä, vaan vertauskuvallisesti egollemme tapahtuu jotakin).

Pyrimme siis ensin kääntämään sitä lauttaa myötävirtaan, matkaten se loiskuen suorastaan eteenpäin matkatasanteellanne, siveämmin ehkä kuin toivoisimme kääntyneen sen suuntanne. Mutta pyri innostamaan toisia jälleen matkalaisiksenne tason tulevaisuuden. Pyyhi mielestäsi ne monet pyhät epäkohdat siitä matkatasosta jolla liikut myöhemmin, jaa näitä mediassanne mutta älä tee mitään muuta turvatonta esillekäymistä. (En siis vieläkään etene maallisessa elämässä, kuten suunnittelin pientä sivutoimista toimintaa henkisyyden saralla).

Pyrimme laahaamaan matkalaukkujanne jäljessänne vasta myöhemmin, (ehkä ymmärryksemme tule jälkijunassa) mutta pyri sinä ensin matkaanlähtijäksi. Kerää maisemaa esiin, tee se jaetaso samalla tulevaisuuden tunnetummaksi itsellesi. Eläydy ja tee sama kertomus kansoille muille kuin moni asetti sanojaan perääntyessään. (Tämä etenemisemme on itseasiassa palaamista entiseen, perääntymistä.)

Pyrimme mielenharjoitelmissanne esiintyjäksemme ---. (keskeytin koska en mielestäni saanut mitään tolkkua viestistä, aloitin kvanttimatkan jolla katselin itse tämän etenemisemme)

 

22.5 Olen sateisina vapaapäivinä leikkinyt hieman graafista suunnittelijaa canva.comissa ja yllätyksekseni kaipaan kovasti värejä, varsinkin vaaleanpunainen on uusi suosikki, entinen inhokki.

Aamulla oli kaksi unta, kirjoitin sen niistä muistiin mitä oli jäljellä, en saanut oikein tolkkua. Ensimmäisessä "isä" kuoli, kävin hautajaisten aikana yhä vakavemmaksi ja juuri herätessäni harmittelin unessa jollekin toiselle että joskus sitä tajuaa miten yksin on, kuten varsinkin nyt. Tämä ei ole siis enneuni isäni kuolemasta, vaan liittyy ehkä jotenkin siihen "isääni" jonka tapasin kvanttimatkalla nro 1 ja joka on esiintynyt leijonahahmoisena, on nyttemmin poissa elämästäni joka vaikuttaa suuresti. Vaivuin uudelleen uneen ja näin toisen unen jossa seikkailin kahdesti jossakin rakennuksessa tapaamassa yläkerran ihmistä ja yritin portaissa väistellä talon muita hankalia asukkaita pois tullessani. Sillä se valoisa ihminen poikkesi suuresti niistä muista. Herätessäni kuulin keskustelustamme selvästi lauseen "Ruoasta hopeaa saa juuri ja juuri".

Jäin tätä lausetta miettimään ja se ehkä kuvaisi vettä. Eli hopeinen tähti kuvaisi vesiplaneettaa, voisiko se olla maapallo. Se hopeinen tähti on esitetty lipussa tummansinistä taustaa vasten, eli veden välke. Meidän sisällä on tummansininen meri ja sen keskellä hopeinen välke kuvaa valon/viisauden osuutta siellä toisella puolella?

 

Illalla peukalo ja etusormi heilui kun ajattelin vaipua uneen, merkkinä "kirjoita". Kirjoitin sitten lyhyesti unikirjaan:

"Voisit alkaa soittamisen opiskelun tässä yllä olevassa kuukaudessa. Osoita jos toivot jakeita yhä opiskeluun. Terävöitä mieltymystä että mikä sallii yhdistellyn tason palautuvan ennalleen.

- Miten opiskelen? Tee jae vähäinen, onnistu. Eläydy toiveisiin, vastaamme. Ole toiveikas."

En oikein tiedä mitä toivoa, mihin eläytyä... täytyy yrittää kuitenkin. En yhtään epäile etteikö jotain etenemistä tapahtuisi kuten on ennustettu viesteissä... mutta on ihan pimennossa se että miten. Olen pienesti toiveikas että saisin myös kesäkuulla ihan maallistakin etenemistä viimein tehtyä, tosin jokin uusi ongelma saattaa taas sysätä kaiken hamaan tulevaisuuteen... toivottavasti ei kuitenkaan.

 

Katsoin nyt myöhemmin unikirjaa tarkemmin, olin kirjannut että taukoa pitäessäni viimeksi tuossa toukokuun alussa, näin illalla mielikuvassani käden joka ojentautui ylhäältäpäin minua kohti. En ymmärtänyt siitä mitään, luulin sen olevan pilailua mutta nyt se sopisi näihin "kosminen kristus ojentaa käden" -juttuihin.

Myös olin kirjannut samaan yhteyteen sen kaksoseni nähdessäni kuulleeni myös sanan "Pörhönen". Googlasin ja kyseinen sukunimi viittaisi itärajalle, saattaa olla jonkin edesmenneen viesti. Kuten oli viimevuoden huhtikuulla "Jukan pojan nimi oli Haude", joka johti toden totta edesmenneeseen mieheen joka oli nuoruuteni kirjekaverin kaverilistassa facebookissa... mielenkiintoinen salapoliisityö oli sitä selvittää. 

Etsin sen Hauden tarinan täältä vuodatuksen kokemuksista, se on täällä artikkelin lopussa: 

https://saderatsastaja.vuodatus.net/lue/2020/10/omia-kokemuksia-6-4

 

Mutta huomasin sieltä myös sopivan pätkän viestistäni selitykseksi "musiikista": 

"Etenemme näin haltuunottaen enemmän tehtäviänne jolloin musiikki sallii kaiken toteuttaa edetessänne, että se tarpeellinen matkasoittimenne siis tuokion mitan verran oleilee kerallanne. Mutta älä musiikkisoitinta ajattele olevan fyysisenä, vaan se sattuma korjaa kaiken tuokionne musiikiksi jolloin alkaa se harmonisempi osuus matkastanne. Näin edeten istutte suorastaan pian mäen nokassa, harjanteella katselemassa alas laaksoon, syvään jokeen, jollaista tarvotte tällähetkellä etsiessänne maisemapolkua uutta."

 

Olisi suuri urakka kerätä kaikki tietyn alueen vihjeet yhteen viesteistäni, niitä on jo niin paljon että pelkkä ajatteleminenkin moisesta työstä uuvuttaa. Näistä tulevista ajoista voisin seuraavaksi koostaa jotain ennusteita, miten nousemme.

 

19.5 Nyt on kyllä aika mielenkiintoista rytinää, tulkoon valkeus. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007988850.html

"Korkeimpien ukkospilvien huiput ovat stratosfäärissä. Korkeissa pilvissä syntyy rajuja pystysuoria ilmavirtauksia, jotka kehittävät salamointia.Salamatiheys on ollut 130 iskua minuutissa. Kun ukkosenjumalan lailla korkeuksista riehunut ukkossolu kuolee, se puhaltaa viimeiset henkäyksensä alas laskuvirtauksena, joka lähtee taipaleelleen noin viiden, kuuden kilometrin korkeudesta. Laskuvirtauksen nopeus voi olla kymmeniä metrejä sekunnissa. Kun laskuvirtaus osuu maahan, se kääntyy vaakasuoraan ja syntyy melkoinen myräkkä vähän joka suuntaan."

 

18.5 Edellisyönä "unessa" (aamulla juuri ennen heräämistä) näin kaksoseni joka käveli vastaan, innostuneena katselin että nyt viimeinkin näen hänet. Hän oli ihan tavanomaisen näköinen nainen. Ensin huomasin hänen vaaleat hiuksensa, sitten katselin kasvoja että kyllä hän näyttää itseltäni, mutta en saanut katsella enempää sillä hänen piti ilmoittautua kuin jossain ilmoittautumis -automaatilla että "olen paikalla ja jonossa". Sen toi paikalle joku ohjaten taluttamalla. Tämä kuvasi siis että "kaksosemme" on me itse, muutumme vain sisäisesti, joka tuo "hehkun hiuksiimme". Sillä itselläni on välillä ollut väärä käsitys että kaksosemme olisi jokin sielunkumppani/kaksoisliekki. Mistään toisen olennon kanssa yhdistymisestä ei siis ole kyse.

BoD ilmoitti että kirjojani on tänä vuonna myyty 0 kappaletta. Ei mikään yllätys, en ole niitä markkinoinut minnekään suurella toitotuksella.

 

Tein pienen kvanttimatkan eilen. Se tulee tekstimuotoisena lyhennelmänä Youtubeen tänne:

 https://youtu.be/oZXSuqw1MrE

 

Kvanttimatka 29 Sädekehä, valoisa olemus, kiipeäminen vuorelle.

Mielenkiintoista oli että lähdenkin nyt maan alle, ensin tumman kallion läpi, valkoisen kiteisen kiviaineksen läpi, vesialue, valkohiekkaisella rannalla on valkokaapuisia vastaanottajia joita kättelen, takana näkyy valkoinen kaupunki. Seuraan heitä sinne, kimaltavaa huokoista kiillotettua valkoista kiveä, vasemmalle ovesta sisään marmorintapaiseen ovaaliin aulaan. Keräännymme ympyrään, otamme käsistä kiinni, koen itse miten kohoamme jonnekin tuttuun suuntaan, tasanteelle levittäydymme riviksi. Valoisa olemus ("Jeesus") tulee jälleen oikea käsi tervehdykseen nostettuna, lakikirja vasemmassa kädessään, katselee jokaista kerrallaan, ojentaa kirjan meille ja selaamme sitä, kaikilla syttyy tietoisuuden sädekehä.

Haluan kokeilla miltä tuntuu kun sädekehä syttyy: minulla on valkoinen kaapu jossa tupsuvyö jota heilautetaan taas ylöspäin tähdille, tummansininen väri syvenee, tähdet kirkastuvat, minulle syttyvät vaaleat hiukset, sisälläni on tummansinistä vettä jossa kimaltaa hopeista välkettä, tunnen sen vatsassani. Navasta lähtee tummana lähes mustana vesipyörteenä kierre joka kaartaa alakautta ylös "verhon taakse" toiselle, valoisalle puolelle, olen tavallaan valkoisen pehmeän pilven sisällä, kävelen siitä pois lyhyitä kiviportaita alas tasanteelle. Käännyn vasemmalle ja näen kaapupukuisia hahmoja joita seuraan perille jonnekin kullanhohtoiseen paikkaan, nostamme juhlamaljat ympyrässä, he ottavat kaavut pois, niiden alla on ne tutut siniset "uniformut"/sukelluspuvun näköiset yksiosaiset puvut, heillä on vaaleat hiukset ja siniset silmät myös jälleen. 

 

Kysyn mitä juhlamalja kuvastaa. Näytetään että siinä on kuplia jotka kulkevat ylöspäin, eli vertauskuvallinen ylöspäin kohoamisemme.

Jätämme kupit, asettaudumme riviin, valoisa olemus saapuu, sillä on nyt sädekehä käsissään jota hän tulee asettamaan minulle. Näen miten hän lähestyy ja olen jännittyneen innoissani siitä juhlallisuudesta, saan tarkastella sädekehää hänen käsissään, siinä on pieniä hieman paksumpia solmukohtia kullanhohtoisissa säikeissä. Kumarran hieman, katselen alaspäin, sitten sädekehä on päässäni, näen vaaleansinistä, keltaista, vatsassa tuntuu ensimmäisenä jotain mutta ei mitään yhtäkkistä suurta satumaista tunnetta kuten oletin. Tuntuu ihan tavalliselta, katson valoisaa olentoa kasvoihin ja kiitän. Hän menee seuraavan luo, nostaa sädekehän hänen eteensä ja samalla tavoin seuraavan luo, meitä on ehkä viisi rivissä. Käännymme ja lähdemme jonossa kättelemään valoisaa olentoa.

Vasta tämä kättely vaikuttaa eniten taas, eli muutumme samanlaisiksi. Kysyn kättelyn salaisuutta. Näen miten valkoisen seinämän toiselta puolelta ilmestyy pelkkä käsi, eli kuvataan "verhon takaista olentoa" joka kurottaa kätensä meille.

Sädekehää voi myös tarkastella käsissään eli ottaa sen päästään. Solmukohta kuvaa tärkeää oivallusta/tietoa ja ne kaikki lopulta yhdistyvät suuremmaksi tietoisuudeksi.

Laita sädekehän takaisin päähäni, lähden kävelemään, minulla on siis se valkoinen kaapu, menen verhoseinämän läpi hieman alaspäin portaita, toisen verhoseinämän läpi tasaiselle ovaalille alustalle minne alkaa kerääntyä muitakin joka suunnasta, lopulta alue on täynnä vierivieressä seisovia tiiviissä ympyrässä. Otamme toisia käsistä kiinni, ilmestyy sävelmä/harmonia vaikka emme laula eikä kukaan soita.

Näen valkoista, sininen pohja, kuljemme ylöspäin valkoisen läpi, keltaisen läpi, ultratasolle.

Kysyn ultratasosta. Näen että saavumme perille, kättelemme toisiamme todella onnellisina. On taas hyvin helppo hengittää, keho on täysin erilainen, sydämesssä tuntuu täysin eri tunne. En saa nähdä enempää.

 

Kysyn valoisasta olennosta, onko hän Jeesus. Näen että joku istuu ja sitoo kengännauhoja, nousee, suoristaa vaatteensa (tämä "vaatteiden suoristaminen" kuvaa viesteissä aina että toimii pyyteettömämmin ja kauniimmin, siten pääsee matkaan). Hän kulkee hyvin määrätietoisesti päämäärään katselematta sivuilleen, avaa oven, menee sisään, seisoo ja odottaa, joku tulee kättelemään, istuutuu kuuntelemaan. Muitakin opettajia saapuu paikalle puoliympyrään, hän kättelee jokaista ja lähtee eteenpäin, kääntyy oikealle ja saapuu vihreälle alueelle missä vettä, aurinko paistaa, hiekkaa, silittää pyramidin sileää tummaa pintaa. Hän menee tähän vihkimys-pyramidiin sisälle, tunnen itsekin vatsassani jälleen pyramidin hiljaisuuden voiman. Hän nousee ylös makuuasennosta, avaa oven, silittää pyramidin pintaa, lähtee yksin autiomaahan kävellen pitkän matkan mutta hänellä säilyy se tunne kehossaan (pyramidin hiljaisuuden avaama voima). Hän istuu keitaalle, kastelee jalkojaan vedessä, ottaa sädekehän pois, valelee vedellä myös kasvojaan, istuu ja katselee, kutistuu tavallaan pois.Näky päättyy.

Yksinäisellä tiellä, autiomaakävelyllä kuvataan ehkä Jeesuksen ajan jälkeisiä vuosia, kun kadotimme hänet ja opetukset ja lopulta ne hävisivät lähes kokonaan.

Kysyn miksi tänä aikana nyt tämä tulee uudestaan esille. Näen keltaisen tähden, se nousee ylös taivaalle, alkaa loistaa, alla on vuoristomaisema, ihmisiä alkaa kiivetä jyrkkää vuorenseinämää ylöspäin koska he ovat lopen uupuneita tähän maailmaan. Kiipeäminen on todella vaikeaa ja raskasta mutta he sinnikkäästi ovat päättäneet lähteä, heitä kerääntyy yhä enemmän vuoren seinämille, välillä on vaikeakulkuista lunta ja jäätäkin, mutta he käyttävät jäähakkuja. He nostavat toisiaan ylöspäin vaikean paikan yli, ylempänä oleva kurottaa kättä alempana kiipeävälle. Vuorenhuippu on valkoinen.

 

Luulen että tällä kuvataan juuri tätä aikaamme, sillä näky päättyy tähän. Näen vain kullanvärisen/kellertävän tähden. Kysyn mitä tähti kuvaa. Näen vuorikiipeilyyn käytettävän hakun joka on isketty tähteen kuten joku olisi saanut siitä otteen, yhä enemmän hakkuja ilmestyy. Kysyn mitä tapahtuu kun saavuttaa tämän tähtitasanteen. Vuori kuvaa maallista apukeinoa eli kiipeämistä, itsensä kehittämistä. Näen miten joku ensimmäisenä vetää itsensä tasanteelle, katselee ympärilleen, näkee alempana ihmisiä kiipeämässä joten ojentaa heille kätensä ja nostaa heidät yksi kerrallaan ylös lepäämään. Kun tämä ensimmäinen väsyy, muut alkavat nostella loppuja ihmisiä. 

Kysyn saanko nähdä jonkin yhden ihmisen etenemisen elämässä, että näkisimme miten tämä eteneminen tapahtuu. Näen oppikirjan jota hän selaa ja miettii, on yö, hän on miettinyt pitkään, sulkee kirjan, ottaa valkoisen paperin ja kirjoittaa mustekynällä, taittaa paperin itselleen taskuun, laittaa silmälasit nenälleen ja lähtee määrätietoisesti kävelemään ryhdikkäässä asennossa katselematta sivuilleen, näkee tikapuut ja tietää kiivetä niitä ylös. Katselee siellä ensimmäisellä tasanteella hieman ympärilleen, ottaa taas tikapuut ja kiipeää, kättelee siellä muitakin ihmisiä, hän on iloisempi. He lähtevät ryhmänä kävellen etenemään tällä toisella tasanteella, syövät, ovat hyvinvoivia, on runsautta ja onnellisuutta, näen kalan. He ottavat toisiaan kädestä kiinni, kävelevät ympyrässä niin että lähtee pyörre, he yksitellen lähtevät kierrepyörteeseen, pääsevät keltaiselle tasanteelle. Tämä silmälasipäinen ihminen on hyvin onnellinen että on lukenut jotain, ottaa taskusta kirjoittamansa jutun, lukee sen ääneen muille, kaikilla muillakin on samanlaiset paperit taskussaan jotka he lukevat ääneen ja muut kuuntelevat kiinnostuneina heidän tarinoistaan. Näky päättyy.

 

14.5 Lehti alkaa olla puissa, todentotta viimeinkin!

Intuitio on osunut edelleen oikeaan pienissä arkipäiväisissä asioissa, vaikka muuten eteneminen on ollutkin väsynyttä. Viestien mukaan kuitenkin etenkin tässä kuussa etenemme ja erkanemme toisista jotka eivät ole päättäneet keskittyä mihinkään henkiseen itsensä kehittämiseen. Matka on muuttunut mäkisemmäksi, emmekä pysy vielä siinä henkisessä kyvyssä kauaa, mutta lopulta muodonvaihdoksemme johtaa  satumaisiin sfääreihin saakka ja kykenemme pitämään sen mielentilan, sillä saamme apua, mutkikasta polkuamme siistitään sileämmäksi.

Edistyneempiä kerätään kuuntelemaan ensin tätä taivaallista jäsenistöä, veljeskuntaa jotka näitä viestejä välittävät. Eli piilotteleva asia tulee esiin. On kyse työstään saatavasta palkasta, ei mistään epäreilusta tapahtumasta siis. Täytyy muistaa että henkinenkin työ on työtä, se kehittyy mihin keskittyy.

Olen miettinyt miten ihmeessä se asia tulee esiin, mutta tänään tuli selvä vihje jonka kopsasin kuvaksi Canva.com avulla:

Saijankirjat%20-%20Viestej%C3%A4.jpg

 

Kvanttimatkoilla olen nähnyt uutena mm. ultraväritason, missä kaikki on harmoniassa. Siitä alempana lisää, kvanttimatka nro 27. Koin myös miltä "vihkimys" pyramidin sisällä tuntuu, se kutitti sisäisesti se voimapyörre joka meillä on ja joka saa mahdollisuuden viimein olla olemassa kun kaikki muut äänet ja hälinä suljetaan pois. Jos joskus rakennetaan oikeasti joku henkinen kyläyhteisö, siellä täytyy ehdottomasti olla kivirakennelma missä tätä voi kokea.

(Sisäinen voimapyörre kokemus tämän artikkelin lopussa, uusin kvanttimatka nro 28.)

 

Viesti 14.5 : "Voisimme mieluiten hieman valmistautua jo tulevaan asiaan, jolloin etenet itse omin tavoin juuri että mainitsemamme tulevaisuuden taso siintää jo matkassasi. Mutta voisimme ensin hieman valaista sitä asiaa että arvostat kaikkea oikealla tavalla, jolloin et missaa sitä tilaisuutta ymmärtää asioita oikein. Pyyhimme hänen mielipiteensä sinun maisemastasi jos toivot että molemmat kappaleet jonottaisivat jo vuorille, lähestyessänne molemmat jo matkanne mittaa, uutta matkaa. Mutta voisimme myös hidastaa joitakin maisemanne aloituksia että muodostakaa vasta hitaan muotoisesti niitä pitkiä maisemapyyntöjänne. Mutta etsitkö itse jotain suojaa meidän asiastamme, olemme kiinnostuneita jos toivot tähän asiaan muutosta, jolloin etenisimme oikein, vauhdikkaammin pyrkien vähän liikaakin toisinaan innostamaan muita matkaan myös kannustajiksenne.

Mutkan pyyhimme teidän mielestänne siloisemmaksi jolloin osumme oikeaan etenemiseen. Etsiydy juuri niille tasanteille toiveikkuuden jota toivommekin löytäneesi, jolloin etsiydyt hieman myötävaikutuksemme mukaisemmin, että vaikutamme siis myötämatkaamme suotuisammin ellet itse laita vastaan joitakin asioitamme. Mutta pyyhimme edelleen hieman mutkikasta polkua suojassa sileämmäksi. 

 

Muodostamme rytmikkään verkoston maisemavoimianne, mutta älä jaa näitä mediassanne turhaan, vaan etsiydy kuitenkin myös samalla tavoin edeten kuin aikaisemminkin että mainitset vain hieman saavuttaneesi sileämmän jalkatasanteen pohjan olemuksellenne. Että se maisema siis tulvahtaa suoraan sydämeenne sivusta kuin vaivihkaa salaa tuli jostain se taso vain itseenne sisälle. Mielekkäämmin moni siis aloittaa sen itsevoiman reissun, joka --- Että siis voisimme muodostaa rytmikkäämmän olemuksen, tulee teidän merkitä jakeeksenne ne tulevaisuuden muodot rytmikkäämmät, että moni siis itse etsiytyy juuri sille tasanteelle kaipaamaan jotakin suurempaa kaipuuta maisemaansa. Mutta pyrimme myös itse innostamaan muita jäsenistöksenne.

Että voisimme turvata salaisuuden auenneeksi, salaisuuden tulee siis sallia myös se toisentapainen piilottelu alkavan, joka turhaan edustaa juuri sitä tasoanne matkassa. Eli maisemassanne tulemme sallimaan piilottelevan, esiin tulevan asian, että moni ymmärtäjä katselee suuntaamme. Moni edustaja etsiytyy sille tasolle olevaisuuden, jolle toivomme aina salaisuuden aukenevan. Että voisimme miellyttävämmin saapua sille oletetulle kestävämmälle tasanteelle, kaiteelle katselemaan ensin suojaisaa väkeämme, keräännymme yhdessä ensin toivottamaan jäsenet tervetulleeksi maisemaan, jolloin emme muodosta monia yhteisöjä, vaan te keräännytte suoraan asiaan. Keräännymme siis yhteisöksenne uudenlaisen muotoiseksi.

Mutta pyyhimme etenkin jäljelläolevat tasot vielä matkastanne, että moni ymmärtäisi siirtyä katselijaksemme maisemaan. Etsiydymme vasta jälkikäteen siihen oikeaan tasoon, mutta matkusta ensin katsomaan meidän jäsenistöämme, joukkoamme turvallisen tason, etäisyyden matkan kuluessa. Mutta yhdistä vasta mielessäsi ne monet tasanteet kun olet valmis porukassa etenijäksemme. Pohjusta tätä maisemaa ensin sivaltamalla hieman vitsikkäämmin sitä maisemaanne. Pohjusta juuri matkan alkuvaihetta myönteisemmäksi tasanteeksi laukeamiseen, mutta pyrimme myös itse keräännyttämään sitä -- (aloin väsyä).

- Kiitos, oliko muuta? Peräänny jos toivot, mutta harkitsemme myös olevamme matkan mitan määrän edistyessä juuri tasollanne tulevan, että voisimme hallita sitä oikeaa mieletilaanne jatkuvammin. Oletamme tämän olevan arvoisa asia, pystytetty juuri sinne teidän maisemaanne odottamaan matkalaisia.

Olkaa hyvä, näkemiin."

 

Kvanttimatkan yhteydessä aiemmin toukokuulla tullut viesti:

"Keräämme heitä mielikuvituksellisuuden omaavia henkilöitä vielä hetkisen matkaamme, jolloin ette pyöri missään taivaallisessa ruljanssissa, vaan myötämatkassa kannattelemme teitä alaspäin tuokion matkaa. Kunnes nousemme jälleen ylös, kerääntyen pilviksi, kumpareiksi. Pilvimuotoisuus kuvaa sen pyhän ikiaikaisen välineen liikkumakykyä, jolloin ette sairasta mitään voimattomuutta, vaan liikumme yhdessä eteenpäin. Se piste jolloin erkanemme yhdessä muista matkalaisistanne, tulee sallimaan etenemisenne kevään mittaan, tässä kuussa varsinkin juuri.

Matkassa vain mittaatte sen määräoletuksenne muodostuneen kivisemmäksi, mäkisemmäksi, kunnes yhdessä aloitamme jatkosanoituksen, vähentyen sen matkalaisen muodonvaihdoksen erottavuuden, että sen vuoksi te moni matkaattekin vasta ensimmäisellä sijallanne. Emmekä osu yhteen vielä usein, mutta pian te matkustatte kuitenkin yhdessä eteenpäin, kulkien muodonvaihdoksessanne satumaisiin sfääreihin saakka, kunnes keräämme heitä kirkkaampipukuisia matkalaisia eteemme kuulemaan meidän muodostamme pyrkiytyvää uutta sävelmää. Hidastamme sen pyrkimyksenne etsiytyä tänne muodonvaihdokseen liikaa." (Eli keskitymme välillä tavalliseen arkeen, emmekä voi harjoitella kokoaikaa henkistä etenemistä.)

 

Kvanttimatkoillani olen oppinut että värit kuvaavat kolmea eri tasoa myös, olen nähnyt tummansinisen ("alin" joka ei toki kuvaa mitään "huonoa" tasoa, on sisäinen meremme, ehkä myös plejadilaisten taso), valkoinen kuvaa vain tämän sinisen 3D -kuoria kuten kalkkikivistä simpukkaa, ihmiskehoa, kirjan kansia, valkoista kaupunkia. Keltaoranssi/kultainen auringon valo on kristus- ja veljesryhmän taso.

Ylimpänä on ultraväritaso josta en ole vielä saanut nähdä paljoakaan, siellä on täysin eri värähtely, suuri harmonia kuin asuisi laulunuottien sisällä! Sitä kuvattiin sanoilla "Pyhä Yhteisö". Siellä kaikki on myös samanarvoista, sitä on kuvattu että saamme kaikki "kristusvaatteet" eli kliseisesti pitkät kiharat hiukset, siniset silmät, sädekehän... sillä siten kristusta on kuvattu joten se on meille helpoin ymmärtää. Sädekehä on kristustietoisuus joka syttyy meissä, ja se on tavallaan myös kaksosemme. (Lukekaa lisää tästä matkasta nro 28 artikkelin lopusta.)

 

Koostin tähän saakka lyhennelmän mitä olen nähnyt omilla kvanttimatkoillani 1-28. Tämä on vielä vähän kesken, jatkan kun ehdin:

 

Ensin pääsin Tähdelle/Egyptiin missä "isäni" esittelee paikkoja, myöhemmin näen hänet aina leijona-hahmona. Näen eri matkalla myös maailmanlaajuista yhteisöllistä merkittävää asiaa rakentavat ihmiset, työllä voi vaikuttaa asioihin, kaksosemme on se "rakennus" jota alamme korjata kuntoon. Seuraavaksi on ryhmä, arvokas viitta ja sen tupsu joka edustaa tapahtumaa, solmu on sen enne. Tupsun heilauttaminen on taikaliike, kaikki muuttuu kullanväriseksi, aurinko paistaa. Näen leijonan tarkemmin, se liittyy kirjaani eli he ovat välittäneet viestejäni joita olen julkaissut, minullakin on leijonan kasvot ja keho, jotka maapallolla muuttuvat ihmishahmoksi takaisin.

Seuraavaksi kierrän maapalloa "raketilla", valkoisen auringon tasanteelle josta nousen kävellen vielä ylemmäs kultaisen auringon tasanteelle, halaan siellä hyväntahtoisia veljiä. Syömme isossa pöydässä, nostamme maljat. He kykenevät tunnustelemaan kristallipallon kautta mitä missäkin maapallolla tapahtuu, sormella he puhdistavat pilviä, piirtävät tien eteemme jolle alkaa kerääntyä ihmisiä (ei nykyihmisiä, eli ehkä nämä alkutapahtumat ovat historiaamme). Perillä on paratiisi. Tulee yö, kullanvärinen, hopeinen ja sininen sakaratähti, vastasyntynyt lapsi lehmien alla (tulee siis Jeesuksen aikakausi). Hänelle luetaan rukouksia ja hän kasvaa niiden avulla, saa lannevaatteen, valkoisen kaavun. Hän lähtee kaupunkiin, kumartuu invalidin luo, joka nousee seisomaan ja lähtee hänen mukaansa, Matkalla he tapaavat vaalean vasikan jonka ottavat mukaansa, pääsevät lopulta kaupunkiin isoon rakennukseen jossa mies alkaa puhua ja opettaa. Kuuntelijat vaihtavat siniset kaavut ylleen, hajaantuvat ympäri kaupunkia neuvomaan yhä uusia ihmisiä samoin sanoin mitä mies heille opetti. Vasikka on keskipiste, kultainen arvokas asia, miehet ihmettelevät miten se kasvoi yhdessä yössä. 

Seuraavaksi omenapuu kukkii, löydän simpukan, avaan sen seuraavana keväänä, sieltä loistaa valoa, siellä on helmi, työni tulos. Sitten vanha pariskunta käy keväällä tietäjän mökissä huolestuneina, tietäjä laskee paperille ja näyttää tuloksen heille, he ovat helpottuneita ja iloissaan, käsikädessä. 

 

Saan tietää että tietäjä on henkiopas, hän on öisin läsnä hienovaraisesti, päivisin joudumme hieman tekemään enemmän työtä että pääsemme sen "mökkiin". Seuraavaksi minut nostetaan kalliolta avaruusalukseen jossa saan kirjastani shekin, tuon sen kotiin ja puoliso ilahtuu. Sitten käyn tietäjän mökissä hakemassa opetuksista taotun kirjan, eli hevosenkengän. Näen näyn että on kevät, ilta-aurinko nousee luonnottoman ylös, tulee energia-aalto joka mullistaa talossa kaikki huonekalut sekaisin, ulkona ihmiset ovat sekasorrossa, etsivät ratkaisua kuka mistäkin. Se on uusi maailma, normaalia valkoisempi valo vallitsee. Tulee viilentävä vesi, uusi aurinko nousee. (Lukekaa tarkemmin matka nro 8).

Seuraavaksi Tähdellä liityn ryhmään, paikalle tulee myös nainen jolta saan medaljongin jossa tähti. Pääsen aikaikkunan kautta Sfinksin aikaan, palaan takaisin ja ryhmä haluaa tietää mitä mieltä siitä olin. He selaavat kaikki vuorollaan kirjaani ja nainen palaa takaisin pöydän kautta. (Mitä Sfinksin sisällä oli, selviää tarkemmin matka nro 9).

Seuraavaksi rakennetaan pohjaa yhdessä. Sitten löydän järveltä simpukan, tietäjä hieman kiillottaa sitä helmeä mökissään. Siirryn Tähdelle, saan leijonahahrmolta pallon josta se näyttää maapallon historiaa. Saan nähdä miten kultapäällystetty pyramidi tuottaa höyryä ympäristöön eli toimii energialaitteena, höyry laskeutuu sumuna ympäristöön. (Tarkemmin pyramidin toiminnasta matka nro 10)

 

Seuraavaksi löydän kultakimpaleen metsäaukiolta, tasanteelta jossa on kukkia. Tietäjän mökissä taon siitä hevosenkengän, tuon sen kotiin kirjahyllyyn ja se onkin kirjani (siis Opastavia viestejä 1-3). Lähden hopeakylkisellä lentokoneella hopeiselle planeetalle, kävelen hopeisen pöydän ääreen johon laitan käteni, siitä näkyy kuva kuten puhelimessa, sen kautta voi laittaa myös tavaroita. Puhun jollekin sitä kautta ja suljen ruudun. Joku tulee, istuudumme keitaalle joka hohtaa auringossa hopeisena peilinä. Saan nostaa sieltä syvyyksistä hiuskorun. Olen nainen egyptiläisvaatteissa. Teen vaihtokauppaa kultakimpaleilla, joku tarjoaa vastapuolelta ruutuvihkoa, luen mietiskellen siihen kirjoitettuja tekstejä. Teen kaupat. Minulla on kultaa kotona enemmänkin, olen saanut sitä vanhemmiltani.

Seuraavaksi tietäjä onkin kullanvärinen paksuturkkinen leijonahahmo, saan siltä mökissä nyt kultaharkon. Lähden valkoisella veneellä hopeistä säiettä pitkin Tähdelle. Noutamaan tulee kolme arvokasta hallitsijaa tummansinisissä viitoissa, he ovat myös pystyasennossa käveleviä leijonahahmoja. He ovat iloisia onnistuneesta työstäni, saan samanlaisen viitan ja aplodit. Saan lähteä tutkimaan aluetta vapaasti, löydän juhlapaikan jossa tarjoilija heilauttaa vain kättään ja u-mallinen pitkä pöytä tulee täyteen ruokaa ja juomaa. Saapuu iloisia ihmisiä, jokainen saa palkintopokaalin, syömme ja juomme, katsomme esiintyviä taiteilijoita. Sitten katsomme valkoiselta kankaalta surullisen tarinan maapallon historiasta, siten kuin ihmiset itse ovat sen kokeneet. Ukkonen tuli ja valaisi maailman, tuli tyyneys. Ensimmäinen kävelijä tulee vuorelta alas sauvansa kanssa kultaiseen maahan. (Juhlapaikasta tarkemmin matka nro 13)

 

Seuraavaksi lähden hopeista säiettä pitkin hopeiselle Tähdelle, kaupunkirakennukseen. Toimistopöydän takana istuu joku ruokokynän kanssa, kirjoittaa paljon, näyttää tekstin minulle, allekirjoittaa. Takahuoneessa se ottaa kristallipallon jonne voin astua sisään. Seuraan torilla kissaa telttojen väliin ja aurinkoiselle kujalle, myyntikojussa on nahkakantisia kirjoja, yhden kannessa on oma nimeni, otan nahkaisen lukumerkin itselleni. Lähden rannalle, puhun kalalle ja sukellan katsomaan sen rakentamaa ruokohäkkiä, siellä on kultainen kala. Lähden veneellä lyhyen matkaa toiselle rannalle, kävelen hiekkadyynin yli telttaan jossa istuva näyttää minulle pallon. Näen siellä sisällä kamelin rahti selässään, olen se kuriiri, haen satamasta rahan toimittamastani lastista. Lähden kotiin vaimoni luo, joka on iloissaan rahasta. Opastaja vettä minut pallosta ulos ja kysyy mitä opin, kerron kissasta, kalasta ja kamelista ja kysyn mikä niitä yhdisti. Opastaja selittää kolmella sormella tuhoisasta polusta joka korjataan.

(Tarkemmin matka nro 15 siitä, mitä tapahtui sen lukumerkin kanssa oikeassa elämässäni). 

Seuraavaksi tulevaisuuden katsanto. Perintöviulu kertoo unohdetusta kyvystä musisoida, tyttö saa sen alunperin oppaaltaan ja kun aika on kulunut, hänen lapsensa löytävät sen, eivät enää osaa soittaa. Tulee kolmas sukupolvi jolla ei ole mitään vaikeuksia soittaa, sillä aika on täysin muuttunut. Kolmasti tuli valkoinen vaahtopäinen aalto, aina voimakkaampana. 

 

Seuraavaksi vertauskuva energiavarkaista (hämähäkki yritti varastaa helmeäni), miten niitä voi näpäyttää nenälle ja ne väistävät. Sitten matkakertomus valoisasta yhteisöstä jossa tanssitaan ja lauletaan, tähtitaivas heijastuu veteen. Matkan yhdeydessä tuli viesti. (Siitä tarkemmin matka nro 18). Seuraavaksi olin parantavassa kylvyssä jonkinlaisen sylinterin keskellä, tai oikeammin sisäinen mereni velloi ylhäältä alas, alhaaltä ylös, jne. Sitten olin jälleen tietäjän mökissä, hän piirtää kolme ympyrää. Käteeni muodostuu risupallo ja hän näyttää miten sen sisälle syttyy valopallo joka räjäyttää risut pois ympäriltä, pallosalama, hän ottaa yhden kipinän sormiensa väliin, se on ihminen. Hän näyttää myös vedessä olevan pintajännityksen joka katoaa kun hän laittaa sormensa veteen, se kuvaa kalvoa joka on vesi-viisauden ja meidän välissämme, näemme viisauden kun pintajännitys laukaistaan pois. Järven keskellä on pyörre. Auringon kultainen säde on niin paksu että sitä pitkin voi kiivetä ylös, loppumatkasta on tikapuut, kiivetessään ei näe tasanteelle jonne on kiipeämässä. Haemme sieltä kultakimpaleet ja sulatamme ne yhteistyöllä.

Seuraavaksi auringon kierrepyörteen rentouttava liike kuljettaa minut perille, vastaanottamassa on tuttuja kivisessä rakennuksessa, muitakin ihmisiä alkaa tulla paikalle pitkässä karavaanissa, vastaanotamme kaikki. Laulamme yhdessä hymnin, syömme ja juomme, tanssimme ympyrätanssia siten että aina vuorollaan jokainen pääsee keskelle. On palkintojenjako, saamme jokainen palan marmoria joista kasaamme pilarin jonka ympärille asetumme jälleen ympyrään. Pilariin yhdistyy säde, se muuttuu valkoiseksi, sulaudumme siihen ja lähdemme valkoista tunnelia pitkin keltaisen auringon maahan jossa on vihreää, eläimiä, kasvillisuutta, meri.Siellä keräännymme ovaalin muotoiselle marmoriselle alueelle jonne saapuu joku käsi pystyssä, hänellä on toisessa kädessään lakikirja, hän siunaa meidät. Kun jokainen vuorollamme kättelemme tätä lempeää, loistavan valoisaa olentoa jolla on pitkät hiukset ja siniset silmät, muutumme kaikki täysin samanlaisiksi kuin hän. Keltainen aurinko loistaa kasvoillemme ja puhdistaa kaiken myös sisältämme vielä lisäksi. (Tämä oli matka nro 21)

 

Seuraava tarina opasti miten yksi henkilö voi kokea jotain kahtena olemuksena. "Uniformupukuinen" olento (yksiosainen sininen puku saattaa kuvata yhdenvertaisuutta ja samalla väritasoa) oli tämä sinisilmäinen pitkähiuksinen valoisa olento edelliseltä matkalta. Sain katsoa häntä silmiin niin kauan että tunnistin hänet samaksi.Hänellä oli nyt myös hopeinen kaulakoru. Hän oli myöskin sama telepaattinen univierailija jonka tapasin 2014 ja joka hehkui sitä uskomatonta rakkautta ja hänen ihonsa oli oranssi/kullan sävyinen. Hän antaa nyt minulle hopeisen paperiveitsen hopeisessa rasiassa jonka päällä lukee nimi Viljami (tämä nimi ei ole vielä selvinnyt mitä se tarkoittaa). Valoisa unifromu-olento kysyy minulta kahdesti kuinka voin ja kerron hänelle kokemastani terveyskylvystä. Hän kertoo että se on heidän toimittamansa apuväline heikkokuntoisille jäsenille. Hän kirjoittaa paperilapulle sanoja, luen sen ja laitan lapun taskuun. Saan pitää myös paperiveitsen koska se kuuluu minulle.

Tulin alukselle jossa tapasin tämän rakkaudentäyteisen olennon, vuorenrinnettä, sitten lyhyttä siltaa pitkin. Ensimmäisenä ovesta sisään mennessäni vastaan oli ottamassa olento jolle annoin raportin.Minulla on aluksella pieni hotellihuone, joka vastaa hieman maallista huonettani. Lepään hieman, joku tulee noutamaan, lähdemme ryhmän kanssa alas vuorenrinnettä, taloon jossa vastaan ottaa iloinen vanhempi nainen. Istumme kahvilla, annan hänelle kirjan. Eli näin sen "kolmen uniformupukuisen miehen" vierailun nyt yhtenä heistä. He ovat siis myös kirjoittaneet viestejäni koska antoivat minulle kirjan. (Jatkuu........)

 

Matka nro 1: lennän valtavan avaruuden läpi Tähdelle "Egyptiin", isäni on hallitsija, myöhemmin matkatessani näen hänet aina leijona-hahmona. Luulen että leijonalla kuvataan Lyyralaisia esi-isiämme, Lyyran tähtijärjestelmä on korkeimmin värähtelevä alue tässä universumissa (sellaista voisi kuvata nämä "kruunu", "kultainen", "voima"). Toisen matkan vertauskuvallinen rakennus kaupungissa jota rakennamme, on jokin yhteisöllinen merkittävä asia jossa työskentelee maailmanlaajuisesti ihmisiä. Luulen että sisäisen kehittymisen työ, jokainen työskentelee omassa huoneessaan, kuplassaan, työllä kykenee vaikuttamaan asioihin, peili-ikkunoista saattaisi tavallaan heijastua oma kuvamme, eli sieluperhe/korkein itse on se rakennus jota alamme korjata kuntoon ja josta näemme oman kuvajaisemme... Vanha nainen on oppaani.

Matka 3:  ryhmä tulee noutamaan, arvokas viitta, vuorenjyrkänteen tasanne, leijutaan ympyränä, kohti punaista ovea, kirkkaan valon läpi. Viitan vyössä on tupsu, se edustaa tapahtumaa, solmu edustaa sen ennettä. Heilautan tupsua tähdille, se on taikaliike, kaikki muuttuu kullanväriseksi, aurinko paistaa.

Olen mies, minulla on sandaalit joissa kullanväriset nahkanyörit pohkeisiin saakka, egyptityylinen hame, rinnassa kultainen remmi, musta peruukki. Lasken kullanvärisen kirjan pöydälle, kullanvärinen kävelevä leijona ottaa kirjan ja lukee sitä pitkään. Leijonalla on leijonanharja, käpälät, lonkkarakenne jalassa ja häntä, mutta se seisoo pystyasennossa. Rintakehä on miesmäinen, siinä on nahkainen panssarilevy. Lähtiessäni takaisin painan kirjan rintaani vasten, minulla on leijonakäpälät ja leijonan kultaiset vaatteet. Putoan spiraalihissillä alaspäin. Soudan järven yli, hopeanvärinen ranta, vajoan alemmas, jalat ottaa pohjaan. Hopeinen oviaukko, aavikko, raskas askel, lepään. Katson kirjaa, siinä on kullanväriset sivut, ensimmäisellä sivulla on omat kasvoni jotka ovat tosin leijonan kasvot. Toisella sivulla ihmiskasvoni. Lennän vuorenseinämän tasanteelle, minulla on leijonan käpälät ja rintapanssari, karva, korvat, viikset, silmät, terävät hampaat, kruunu päässä. Lammessa on peilikuva joka katoaa. Viikkaan viitan penkille, kirja mukana kävelen peililammen läpi. Olen ihminen, kirja on ohentunut, ei enää kultainen mutta siitä heijastuu hieman kultaa vielä, kannessa peilikuvani. Palaan kotiin, kirjoitan käsin paljon (eli viittaa kirjoittamiini viesteihin, kuten myös "kirja").

 

Matka 4: Nousen kiertämään maapalloa raketilla, ylöspäin, aurinko, valkoista. Perillä lähden kävelemään, mutta nousenkin ylöspäin toiselle tasolle missä on toinen kultainen aurinko, kirkasta, kättelen ja halaan monia hyväntahtoisia veljiä jotka ovat tiiviinä ryhmänä, astun heidän ryhmäänsä sisään. Menemme syömään isoon pöytään, nostamme maljat pikarikupeilla. Nousemme ylös, ojentelemme vaatteitamme ja käännymme selkä pöytää kohti, kävelemme istumaan ryhmänä oleville tuoleille. Yhdellä on kristallipallo joka on pieni maapallo, tunnustelee mitä missäkin tapahtuu, sademetsän puun lehtiä sormillaan, silittää kauriin turkkia, lintu tulee kädelle istumaan, merta, vuorta pitkin tarkastellen. Muut kyselevät ja hän vastaa harkitsevasti jokaiselle, näen pyöreät silmälasit, jollakin pitkät hiukset ja kaapu. Tutkija tunnustelee aavikon hiekkaa, pyramidin kulmaa, piirtää sormella hiekkaan uran jonne vesi syöksyy, jatkaa uraa isoon mereen  joka täyttyy. Ihmiset ottavat veneet käyttöön. Puhdistaa pilviä sormellaan vetäen sinnekin uoman, lintuja tulee sitä pitkin ja levittäytyvät lehtipuumetsään, alkaa viserrys. Piirtää sormellaan tuoreen asfalttitien vaikean maaston läpi jonne alkaa kerääntyä ihmisiä, mäkiä, notkoja, mutkia, laakso. Perillä on paratiisi, vesilähde, ihmiset tulevat sinne ihmeissään, koettelevat puita, istuvat suihkulähteellä ihmetellen raikasta vettä, lapset leikkivät, yhä syvemmälle tulee ihmisiä. He ovat rauhallisia, eivät nykyihmisiä, pitkiä hiuksia, partaa, silmälaseja, kaapuja, päässä turbaanihuiveja näkyy. Nainen laittaa pitkät hiuksensa kiinni ja lähtee uimaan, erikoisia lintuja lentää veden yllä, miehiä rannalla kiireettömissä puuhissa puiden luona.

Tulee yö, iso kullanvärinen ja hopeinen sekä sininen sakaratähti, seimi, olkia, karjaa, lehmien alla on vastasyntynyt lapsi, utareesta suihkuaa valkoinen maito lapsen päälle. Joku ottaa lapsen syliin tuoden sen ryhmän luo savitaloon, huivipäinen nainen ottaa lapsen, kaikki kerääntyvät katselemaan sitä, tuovat sinisen viltin ja laittavat lapsen seimeen, keinuttaen sitä ja lukien rukousta. Lapsi alkaa kasvaa samalla kun sille luetaan, se istuu seimen reunalla kuunnellen, paljaat varpaat, kullankellertävä kihara tukka. Hän kasvaa niin paljon että saa lannevaatteen, kaavun joka kiinnitetään olkapään kohdasta, hän on ylpeä käytyään rippikoulun, kaapu on nyt valkoinen. Hän lähtee kaupunkiin jossa neliskanttisia kellertäviä savitaloja, kaupungissa on viemäröinti, roskia. Kumartuu invalidin luo, silittää hänen päätään ja invalidi nousee hymyillen seisomaan, he lähtevät kävelemään yhdessä, tähti taivaalla. Saapuvat juomakaivolle, juovat ja juttelevat katsellen tähteä, jatkavat matkaa, saavat jostain leipää, syövät, nukkuvat. Jatkavat aamulla vielä pimeässä matkaa sauvan avulla, tulevat lähteelle jossa vaalea vasikka, silittävät sitä ja ottavat sen mukaansa. Aamu alkaa sarastaa, lepäävät palmukeitaalla, vasikka leikkii ja syö, juttelevat, mies opettaa entistä invalidia, hakevat palmusta kookoksen ja juovat. Seuraavat puroa meren rantaan, suolaa, palmuja, veneellä soutaen, laituria pitkin kaupunkiin, vasikka saa köyden kaulaansa. Iloisia ihmisiä tanssii, menevät isoon rakennukseen portaita, pylväitä, istuu turbaanipäisiä miehiä marmorilattialla pelaamassa kaavuissaan, istuvat heidän seuraan.

Jeesus alkaa puhua, he katselevat toisiaan ihmeissään ja mietteissään, joku piirtää maahan sormella yksinkertaisia merkkejä, ympyrä, risti. Tulevat mietelmissään päätökseen, jakavat tehtäviä, vasikkakin saa tehtävän, vaihtavat kaikki siniset kaavut päälleen, lähtevät ulos hajaantuen ympäri kaupunkia neuvomaan ihmisiä, heidät erottaa sinisistä kaavuistaan. Kerääntyvät yhteen kertomaan miten edistyivät, taputtavat toisiaan olalle, miettivät, vaihtavat kaapunsa takaisin entisiin, menevät kotiinsa nukkumaan. Tulee yö, tähti loistaa, vasikka kävelee yksin, se on keskipiste, kultainen, arvokas asia. Miehet kokoontuvat uudelleen, ihmettelevät miten vasikka on kasvanut, se lähtee kivilabyrinttiin rakennuksen uumeniin kellariin kirjoittavan kirjurin luo, papyruksia, vasikka jatkaa toisen työntekijän huoneeseen, kaljupäinen pyöreä mies. Tulee rahahuone. Kirkas päivä, miehet tulevat pilarien väleistä. Kaupungista tulee vihjeenä punaista samettia.

 

Matka 5: minulla on valkoinen pitsihihainen paita, omenapuu kukkii, uin järven yli, seuraan pientä polkua kukkulalle, sen alla on kylä, siellä kyläkauppa jossa valtava akvaario. Siirryn sinne veteen jossa on valas, mustekala, otan pohjalta simpukan mukaani. Vaellan takaisin kotipihaan, seuraan syksyn lehtien alta kun vaihtuu syksy, talvi ja on taas kevät. Herään, nousen seisomaan, avaan simpukan josta loistaa valoa, siellä on helmi, se on työni tulos.

Matka 6: sataa puhdasta valkoista lunta, tanssin pyörien pihassani nauttien kirkkaista valokiteistä joita sataa kasvoilleni, syön niitä lapasista kuin lapsi, laitan lapaset sydäntäni vasten, olen onnellinen. Lähden tekemään polkua kevyeen lumeen ilman määränpäätä, järven jäälle, rannalta polkua kumpareen yli, alas mökkiin jossa istuu joku hellan ääressä lämmitellen käsiään. Kala roikkuu tulisijan yllä. Kättelen, istun, juttelemme leppoisasti, hänellä on hattu päässään, tavalliset vaatteet. Lähden suksilla alamäkeen mutkaista tietä, järven yli, kävelen takaisin kotiin, keitän kahvit, Istun sanomalehteä lukemaan, siellä on oma kuvani, tummahko paita päällä, kiharat pitkät hiukset. Se ei merkitse itselleni mitään, kääntelen sivuja eteenpäin ja taittelen lehden.

Näen koiran ulkona touhuissaan, mummon joka ottaa sen mukaansa sisälle, tulevat juomaan keittiöön myöskin. Mummo on hyväntuulinen, istuu minua vastapäätä, laittaa hellaan tulet. Olen nyt vanhempi mies, eli kasvoin tietäjän mökissä käytyäni. Tulee ilta, hella sammuu, tähdet syttyvät, koira asettautuu nukkumaan omalle matolleen. Kaikki nukkuvat, yöllä näkyy huoneessa hiljainen valkoinen lepatus. Tämä valkoinen lepatus, eli henkiopas menee järven yli, tietäjän mökkiin. Eli yöllä hän vain on läsnä hiljaa. Aamulla koira herää, mummo on jo laittanut hellaan tulet, isäntä istuu pöydän ääreen, lukee lehteä kahvikupin kera. Nyt lehdessä on sen talon kuva, se ei merkitse hänelle mitään, selaa ja taittelee lehden. Menee ulos koiran kanssa, pihan yli, nyt on kevät, omenapuu kukkii.

Mummokin tulee ulos ja he lähtevät yhdessä järvelle, sen yli, kumpareen yli, tietäjän mökkiin jossa opastaja istuu hellan tulen ääressä. Heillä on joku huoli jonka he kertovat, tietäjä miettii kovasti, laskee paperille lyijykynällä, näyttää heille tuloksen, he ilostuvat, halaavat toisiaan, kiittävät tietäjää. He palaavat samaa tietä kotiin, on lämmin kevät yhä, he ovat onnellisia käsikädessä keskellä pihaa. Siihen symbolinen tarina päättyy, se kuvasi ehkä arkista aherrusta ja opastusta joka on paikalla öisin, päivisin täytyy lähteä sen luo kuvannollisen järven ja kumpareen yli. Viittaus kevääseen ja hyviin uutisiin.

Matka 7: Ensin tein arkisia askareita ulkorakennuksessa jossa oli eläimiä, seimi. Tulen sisälle juomaan kahvit. Lähden metsäkalliolle, minut nostetaan avaruusalukseen jossa saan kirjastani shekin, lunastan sen eri osastolla ja tulen takaisin kotiin. Avaruusalus oli täynnä monenlaisia osastoja. Asuinkumppani ilostuu suuresti ja laittaa rahat talteen.

 

Matka 8: Vertauskuvallinen hevosenkenkä on tietäjän opetuksista taottu kirja, käyn tietäjän mökissä ensin hakemassa sen. On kevät, ilta-auringon voimakas valo häikäisee, pyörretuuli taivuttaa puita, tulee sisään taloon ja kiertää jokaisen kolkan. Talo kuvaa siis elämän raameja, ympäristöä, eli jokin uusi energiatuuli käy uudistamassa joka alueen elämästä. Linnut karkaavat, aistivat myrskyn. Aurinko nousee luonnottoman ylös, alkaa myrsky ja "huonekalut" alkavat liikkua. Sitä myllerrystä kestää hetken. Olen utelias, en peloissani. Puut ovat kaatuneet, vanha ulkorakennus on kaatunut mutta taloni on pystyssä. Se on uusi maailma, normaalia kirkkaampi valkoinen valo vallitsee. Jotkut ovat lähteneet avuttomina "vesiaallon" matkaan, vesi kerää heidät omalle saarelleen. Jotkut hakevat lohtua sekasorron keskellä kirkosta, eli vanhentuneista käsityksistä, he ovat ihmeissään. Sekasorron jälkeen tulee viilentävä "vesi". Hevonen ja kärryt = vanha tapa ajatella/edetä elämässä, he etsivät parempaa asuinsijaa. Aurinko uudistuu, nousee normaalisti, linnut palaavat. Heinä alkaa kasvaa ensimmäisenä, rakennan siitä ulkorakennuksen tilalle linnuille pesämajan. 

Matka 9: Lähden ensin kiitorataa pitkin Tähdelle, minut vastaanottaa hymyilevä tuttu olento. Liityn ryhmään, marmoripöydän läpi tulee nainen, saan häneltä medaljongin jossa on tähden kuva. Pääsen aikaikkunan kautta Sfinksin aikaan. Kävelen ensin leijonan oikean etutassun luo, kaikki on jotenkin tuttua. Menen sisään kyljestä. Ensin on iso avoin tila josta valkoiset loivat portaat alas, seinät sileää marmoria, tulen pyöreään tilaan jossa paljon pylväitä (kylkiluut?), lähden pylväiden välistä keskustietä eteenpäin, on paljon kimmeltävän valkoista. Pysähdyn leijonan rinnan kohdille, siinä on pyöreä kammio jossa sileä seinä (sydän?), tulen oviaukolle josta valkoiset marmoriportaat alaspäin. Seuraavana on tasainen lattia, kierrän sen pyöreän tilan ympäri jossa kävelee oikea kesy leijona. Ylhäältä tulee auringonvalo kuilua pitkin, katson kuilun kautta aurinkoa, valo tekee lattiaan neliskanttisen kuvan. Seison neliön keskellä, se on portaali, kuilua ylös pääsisi portaalia pitkin, mutta jatkan kävelyä eteenpäin seuraavalle oviaukolle josta lähtee portaat alemmas, kuten sisäelimissä. On pimeämpää ja mutkittelevaa onkaloa, tulen häntäpuolelle kammioon jossa kirkkaan vaaleat marmoriseinät. Häntärankaan voi kiivetä ja laskettaa alas, mutta ei pääse pois, vaan häntä on suljettu tila. Käännyn takaisin, istun vaaleanvaloisaan pyöreään tilaan ennen häntää meditaatioasentoon, paikalle tulee perheeni, istuvat alas, pidämme mietintähetken. Kättelemme, lähdemme pimeää onkaloa, jatkamme kirkkaampaa aluetta ylöspäin, tulemme sydämeen, näkyy punertavaa mitä ei aiemmin näkynyt, kylvemme siinä parantavassa valossa, en tiedä mistä se tulee, se vain on siellä. Keräännymme yhteen pitäen hartioista kiinni, painamme päämme keskelle, lattiaan muodostuu hiottu helmi (ajatustyön tulos). Onnittelemme toisiamme kun iso helmi on vahvistunut. Riisumme kaavut, lähdemme ulos päivänpaisteeseen, kameleita töissään, vene. Valkoinen leijona hehkuu auringossa, muut ryhmäläiset lähtevät töihinsä, kierrän taas leijonan ympäri, katson vielä sen kasvoja, sillä on siniset silmät.

Kiipeän aikaikkunan kautta takaisin ryhmäläisteni luo, he ovat innokkaita kuulemaan mitä mieltä olen matkastani. Nainen ottaa hellästi minua leuasta kiinni, on iloinen, minä olen iloinen. Lähdemme takaisin pöydän ääreen, keskustelemme, pöydällä on kirjani, he selaavat sitä kukin vuorollaan. Tähti loistaa taivaalla, katselemme vain puhumatta mitään, nauttien juomaa. Kun kaikki ovat juoneet, nainen kättelee kaikkia, muuttuu jälleen vaaleaksi hahmoksi ja kulkee marmoripöydän kautta takaisin. Kättelemme, hyvästelemme, lähden autolla takaisin. Minulla on suuri tunne sisällä, katselen hetken aurinkoa, hymähdän hyvilläni.

 

Seuraava matka jota ei ole videolla, kuvasi pohjan tekemistä yhdessä. Pohjalle rakennettiin jotain.

Matka 10: Seuraan siiliä järvelle, löydän sieltä helmisimpukan, tapaan tietäjän, se hieman kiillottaa helmeäni. Siirryn Tähdelle jossa vastaanottaa kolme hahmoa, keskimmäinen on leijonahahmo, saan siltä kultaisen pallon josta se näytti maapallon historiaa. Pyramidi  on päältä kultainen, se on energialaitos jossa kuilua pitkin tulee auringonvalo, ulkoreunojen sisäpuolella kiertää vesi joka tulee pyramidin alakautta läheisestä vesialueesta. Kun pyramidi käynnistyy, alkaa myrsky, kuuluu valtava puhina, kuilun yläpuolelta alkaa tulla vesihöyryä joka tiivistyy valkoisiksi pilviksi. Se ei sada, vaan on sumuna kaiken maiseman yllä. Temppelissä asuu leijonaolento jonka kanssa keskustelen, saan leijonalta kultaisen pallon jossa näkyy tapahtumia ja historiaa. Muu kansa asuu pyöreissä ruohomajoissa hoitaen eläimiään. On lampaita ja isoja pitkäjalkaisia lintuja ainakin. Nuori pitkähiuksinen pikkupoika tietää miten pyramidi toimii, näyttää käyttöopaskirjan kuvia samalla ja lähtee sitten leikkeihinsä. En ole varma sijoittuuko näkymä jollekin planeetalle vai muinaiseen Egyptiin, mutta kaikki ympäristö on tuttua edellisiltä kvanttimatkoiltani. Muu kansa asuu yksinkertaisissa savimajoissa, temppeli on siis niistä täysin poikkeavan vauras, itseasiassa kyläkeskus.

 

Seuraavalla matkalla kävin Leväluhdalla, sitä ei ole videolla. Ehkä 15-vuotiaat tytöt kerääntyivät kalliolle, heitä opetti siellä vanha mies, Tytöt leijuivat kukin vuorollaan lammelle ja saivat sieltä hiussoljen (vaalean, ehkä luuta tai simpukan kuorta), samanlaisen kuin itse saan seuraavalla matkalla.

Matka 12Lähden kotipihasta matkaan, kullanvärinen kajastus näkyy, löydän kultakimpaleen hämärän metsän aukiolta, tasanteelta jossa kukkia. Löydän polun joka vie tietäjän mökkiin, se ei ole kotona, lämmittelen hellan ääressä, lasken kultakimpaleen hellalle ja se alkaa sulaa, haluan tehdä siitä hevosenkengän. Ulkona juon vettä kaivolta, kirkkaan keltainen perhonen istahtaa hevosenkengän päälle, tietäjä tulee, kättelemme, hän on hyvillään kengästäni jota näytän ylpeänä. Hiekkaista polkua rinnettä alas, kirkasvetinen puro, kahlaan sen läpi, aurinko alkaa paistaa, paljain varpain asfalttitietä kotiin huolettomana, laitan hevosenkengän kirjahyllyyn, se onkin kullanvärinen kirja (viittaa siis kirjoittamiini Opastavia viestejä -kirjoihin). Istahdan alas, kärpänen pörrää, lähden mielessäni ikkunasta ulos (ajatusten laajentaminen), sininen taivas, hopeakylkinen lentokone jonne tikapuut, se onkin kuumailmapallo joka irtoaa ja lähtee joutuisasti tuulen mukana, näen vuorenhuippuja alhaalla, meri kimaltaa, näen hopeista ja tummansinistä (kuten aina Tähdellä), laskeudun hopeiselle planeetalle.

Nyt olen siellä itse jälleen enkä vain mielessäni, kävelen pyöreän hopeisen pöydän ääreen. Laitan siihen käteni, siitä näkyy kuva kuten puhelimesta, puhun hahmolle siten että kämmeneni ovat pöytää vasten, pöydän kautta kykenee laittamaan myös esineitä, pyyhkäisen pöydän sammuksiin keskustelun loputtua. Joku tulee kädet ojossa, tervehtii laittaen kädet harteilleni, kävellään, auringon säteissä kimaltaa kuin hopeinen peili, se on keidas, yksi palmu ja lampi, istumme siihen. Laitan sen pintaan kämmenet, nostan sieltä luusta tehdyn pitkän kimaltavan vaalean koriste-esineen, harvapiikkisen kamman, kokeilen sitä hiuksiini, laitan sen pöydälle, jätän sen siihen ja lähden kävelemään. Minulla on muutama pyöreä paksu rannekoru, väljät kevyet vaaleansiniset housut, kullanvärinen paita, päässä peruukki ja jokin pääkoriste kuten kruunua pidettäisiin. Tuuli pyörittää hiekkaa, kävelen paljain varpain, kierrän skorpionin, heilautan rennosti kättä ranne rentona (en tiennyt mitä merkki tarkoittaa mutta ehkä se oli tarkoitettu palvelijalle koska jostain ilmestyi huivi), toisessa kädessä hopeanvärisiä paksuja renkaita, huivi on kauniin sinistä silkkiä jossa kullanvärinen tähti, kiedon sen pääni ympäri kuin turbaanin. Istun matalalle istuimelle, paikalle tulee joku, pyöreitä isoja kultakimpaleita pöydällä, kokeilen niiden painoa, tekisin vaihtokauppaa lasipöydän äärellä, vastapuolelta tarjotaan kolmea kultakimpaletta vastaan ruutuvihkoa, kääntelen sen sivuja, mietin asioita mitä siellä lukee, kättelen kaupan merkiksi, myyjä sujauttaa kullat kankaiseen olkalaukkuun (ruutuvihko viittaa selvästi muistiinpanoihini). Minulla on kultaa kotona enemmänkin, olen saanut sitä ehkä vanhemmiltani. Käyn katsomassa kotiani, se on yksinkertainen, puulattia, pöydällä kirkas vesiastia, vanhemmat asuvat takaosassa, heillä on hienompaa, marmoria, kauniita kankaita, tyynyjä.

 

Matka 13: Ensin tapaan tietäjän, se oli nyt kultainen paksuturkkinen leijona-hahmo jollaisia normaalisti tapaan vasta Tähdellä. En tiedä vielä Tähden nimeä, mutta sen lipussa on hopeinen tähti tummansinisellä pohjalla. Tietäjä puhuu, saan sen mökissä hellan ääressä kultaharkon, jonka olen siis tavallaan omalla sisäisellä työlläni sulattanut.. Lähden mökistä ulos, valkoisella veneellä pilvien lomassa Tähdelle, jonne johtaa hopeinen ohut säie. Olen hieman uudessa paikkaa rannalla, joten odotan. Noutamaan tulee kolme arvokasta "hallitsijaa" eli pystyasennossa käveleviä, rotevan miehen oloisia leijonia tummansinisissä viitoissa, eivät olleet niitä tavallisia hahmoja jotka yleensä ovat tulleet noutamaan. Luulisin tämän kuvaavan että olen päässyt etenemään "korkeammalle", mutta naisia jotka ovat vielä korkeammassa asemassa, en ole vielä paljoakaan tavannut. Kävimme ensin temppelissä jossa he olivat iloisia onnistuneesta työstäni, sain heiltä samanlaisen viitan ylleni ja aplodit. Sen jälkeen sain lähteä tutkimaan aluetta vapaasti. Ulkona pyramidin mallisessa rakennuksessa sijaitsi juhlapaikka jonka "tarjoilija" heilautti kättään ja neliskanttinen valtava u-mallinen pöytäkompleksi tuli täyteen ruokaa ja juomaa. Pian sinne saapui iloisia ja riemukkaita ihmisiä jonossa. Ovella kaikille annettiin palkintopokaali, se oli toisaalta myös malja josta voi juoda. Esiintymislavalla esiintyy taiteilijoita, syömme ja juttelemme niitä katsellen. Sen jälkeen laskeutuu valkoinen kangas, katselemme elokuvaa, surullista tarinaa ihmisten matkasta maapallolla, eläinten surua, kasvien kärsimystä, pilvet ovat raskaita, täynnä myrkkyä. Ihmisten kärsimykset näimme yksilön näkökulmasta käsin, kuin hän itse sen koki. Ukkonen tuli ja valaisi maailman, tuli tyyneys, tyhjä valoisuus. Sitten tuli ensimmäinen kävelijä alas vuorelta sauvansa kanssa, ui veden poikki maaperälle jossa kaikki on kultaista, kulkee kultaisen portin läpi vihreään laaksoon (tämä muistutti hieman matkani alkumaisemia). Elokuva päättyy, nostamme maljan (juoma oli jokin erikoinen spesiaalijuoma). Matka jäi hieman kesken koska aloin väsyä, joten kiiruhdin kotiin takaisin, veneellä pilvien läpi.

 

Matka 14Lähden Egypti-aiheisen seinävaatteeni kautta, hopeista säiettä pitkin, kohti hopeanväristä tähteä. Seuraan valkoista lintua vuoren rinteelle, ylhäällä liehuu lippu jossa hopeinen tähti tummansinisellä pohjalla. Lampaita, portti, kauempana kylässä näkyy pyöreitä kattokupuja, ihmisiä, hiekkainen katu, rakennus jossa mustat ikkunapielet, menen sisään. Toimistopöydän takana istuu hahmo jolla ruokokynä, istun tuoliin. Se puhuu, vastaan, se kirjoittaa kauan ja näyttää tekstin mulle, nyökkään, allekirjoittaa. Lähdemme lukittuun takahuoneeseen, sivukammiossa se ottaa kankaan sisältä pyöreän sileän kristallipallon, laittaa sormen sen sisälle. Voin astua palloon sisälle jonnekin jossa ylhäällä on kattona valtava kupu. Tulen takaisin koska en ymmärtänyt siitä mitään, istumme ja hän selittää, muodostaen kämmenillään kuperan ympyrän, siellä näkyy maisema johon voin laittaa sormeni. Kuu, ja aurinko joka kulkee maiseman yli, ihmiset touhuavat, kissa, katu, tori. Seuraan kissaa telttojen väliin kujalle, sieltä aurinkoiselle kadulle, myyntitiskillä on paksuja nahkakantisia kirjoja joiden sivureunat ovat kullanväriset, teksti kannessa on punainen, siinä on jälleen oma nimeni. Otan toisen hopeakantisen kirjan jossa punainen teksti, kellertävät sivureunat. Avaan sen ihan keskeltä, otan nahkaisen lukumerkin itselleni (***. Lähden katua alas, rannassa näen laiturilta kalan, kysyn siltä jotain, se vastaa, otan ruo'on ja laitan sen veteen. Sukellan katsomaan mitä se rakensi, umpinainen ruokohäkki, siellä on kultainen kala. Lähden valkoisella veneellä, kävelen maihin. Hiekkaa, polku kumpareen yli, pyöreä teltta, siellä istuu joku nuotiolla. Istun, hän näyttää minulle palloa, istumme siellä sisällä. Hän puhuu, kuva sammuu ja sitten siinä käveli kameli ja ihminen pyramidien välissä rantaan, rahti lastataan veneeseen ja kamelin haltija palaa sen selässä takaisin. Hiekkamyrsky, tulen palmun alla pois selästä, sataman toimistoon hakemaan rahaa lastistani, sanon hinnan, saan kokonaisen nahkaisen rahapussin joka suljetaan nyörillä, lähden kotiin, kameli jää aitaukseen, portista omaan pihaan saviseinäiseen vaatimattomaan majaan jossa lapsia (edellisen kvanttimatkan kamelimiehelläkin oli perhe). Syön, vaimo laskee rahat ja laittaa ne kulmakaappiin, otan valkoisen turbaanin pois, huuhtelen pääni, otan sandaalit pois, huuhtelen jalat, käyn lattialle nukkumaan.

 

Minut vedetään pallon ulkopuolelle, opastaja kysyy matkastani tuntemuksia, kerron kissasta ja kalasta ja kamelimiehestä ja kysyn että mikä näitä yhdisti? Opastaja vastaa näyttäen 3 sormea, kysyen ymmärränkö mitä se tarkoittaa? Katselen omia sormiani ja laitan ne samalla tavoin, keskisormi yksi: "Tuhoisa polku johti uuden loimun toisintoon". Sormi 2 etusormi: "Valo tuhosi toisen kerran kaiken kertaalleen poltetun yhteiskunnan". Koukistan etusormen alas: "Näin poistamme tämän palaneen osuuden ja korjaamme sen". Nostan peukalon: "Korjaamme sen tuhon". Eli nyt minulla on keskisormi ylhäällä, etusormi näyttää alas, peukku ylhäällä.

Opas selittää: "Tuhoisa polku johti ennenkokemattomaan hankalaan matkaan jollaista emme osanneet kuvitella vuosituhansien mittaiseksi matkaksi, vaan osasimme ohjata ainoastaan että keräsimme teille hampaita ja kuonoja lahjatavaroiksenne. Että keräisitte niiden avulla jonkin uuden maiseman ristin muotoisen. Keräsimme niitä sen vuoksi että matkallanne saattaisitte osua yhteen sellaisen muodostelman kanssa, että mikä selusta olisi paras lahjoa niitä muodonmuutoksen läpikäyneitä osakkaitanne jotka eivät muuten osaisi mitään tehdä asian vuoksi, vaan voisitte läpikäydä kasvamisen prosessinne, joka esittäytyy uudelleen jonakin valikoimattomana ajanjaksonanne tulevaisuudessa." Nyökkään kiitokseksi, lähden hiekkamyrskyn mukana, tulen pallosta ulos, katselen lippuni hopeatähteä ihmetellen mikä se on, opas napauttelee vihjeeksi omaa otsaansa sormella ("mieti"). Tummansininen viitta vilahtaa ja "isäleijona" tulee, kysyy mitä opin tällä opastusmatkalla. Selitän, nyökkään, se nyökkää ja poistuu, lähden valkoisella veneellä tähtien poikki, parkkeeraan veneen pyramidin eteen ja kävelen kotiin seinävaatteen läpi.

Luulen että kolme asiaa joita sormilla opiskelin olivat opastaja (kissa), rakentaja/kerääjä (kala), lähetti/jakelija (kamelimies). Eli nämä olivat henkisen työn tekijöitä. En keksi mitä hampaat ja kuonot olisivat, muutakuin jotain leijonaa kuvaavaa vahvaa asiaa. "Kertaalleen poltettu yhteiskunta jonka valo tuhosi", on tietenkin väärään suuntaan kasvanut sivilisaatio jonakin aikana, valo ei tavallaan tuhoa vaan uudistaa.

(***Kuusi päivää tämän kvanttimatkan jälkeen selasin kirjan kokoista kalenteriani, taitoin siitä vasemman sivun merkiksi milloin on juhannusviikko. Mietin miksi tilanne tuntuu niin tutulta, kunnes ymmärsin että kirja on auki keskeltä, luen vasenta sivua, jätin sen nahkaisen lukumerkin siihen, jonka otin mukaan kvanttimatkalla. Eli viikko 25 on jotenkin merkityksellinen.

 

Matka 15: Tämän kvanttimatkan yhteydessä tuli sanat "tulevaisuuden katsanto". Vertauskuvallinen perintöviulu kuvaa kaiketi hieman vaikeasti selitettävää periytyvää kykyä "musisoida" (harmonia, onni), pieni tyttö saa sen alunperin oppaaltaan ja hänen lapsensa löytävät sen, eivät enää tiedä mikä se on. Seuraava, kolmas sukupolvi osaa jo täysin soittaa sen jälleen löydyttyä, sillä aika on täysin muuttunut.

Tulee myrskytuuli ja sen mukana valkoinen vaahtopäinen aalto joka osuu pihaani kerran. Toinen aalto tulee pidemmälle, se kastelee jo pihapuun juuriston. Kolmas aalto on tosi voimakas, paljon vettä mukana, ulottuu kauas pihani yli, jalkani kastuvat. Vesi valuu takaisin. Aurinko nousee, raikas happirikas ilma, lintuja, eläimiä. Järven vesikin on kirkkaamman sininen, uin saareen, istun puun juurelle ihmettelemään miten kaunista on. Keskustelen kyyhkyn kanssa, teen nuotion, tietäjä tulee myös, saan siltä lahjaksi sormuksen (kuvaa "liittoa"). Käärmekin tulee ihmettelemään nuotiota, keskustelen sen kanssa, se nukahtaa nuotion lämpöön. Sammutan nuotion, lähden veneellä takaisin, juutun kiveen, keikutan venettä, se kaatuu, nousen kyytiin uudelleen, virta kääntää perän ja lopulta irrottaa veneen, lähden takaperin, en näe minne menen, lopulta löydän airon ja soudan rantaan. Siellä on merkkejä myrskystä, eläimiä.

Kävelen huoltoasemalle kahville, vastapäätä istuu joku tuttu, sillä on jokin tietty kysymys esitettävänä. Se piirtää pöytään sormellaan kuvitteellisen kaksikerroksisen talon pohjan, ovi, ikkuna. Sanon jotain toisen kerroksen ikkunasta, sillä näen sen jo valmiina. Siellä on keltaiset verhot, vaaleahiuksinen lapsi jolla on nalle, heittää sen nallen ikkunasta ja kapuaa itse perässä. Seuraa perhosta pellon laitaan ja istuu sinne, opastaja tulee siihen piirtämään maahan taas kaksikerroksisen talon pohjan, toinen kerros on kuvitteellinen, ilmassa. Se on lapsen korkuinen, tyttö kurkkaa ikkunasta sisään, siellä on juhlat, tanssitaan. Hän laittaa sinne sormensa, ottaa viulun koska haluaisi soittaa, mutta se on minikokoinen, opastaja venyttää viulun ja lapsi soittaa innoissaan itselleen liian isoa viulua. Tyttö laittaa viulun sänkynsä alle. Hän kasvaa, saa lapsia, muuttaa alakertaan ja vanhemmat muuttavat pois. Joku löytää jälleen viulun mutta se on minikokoinen, lopulta osaa sen venyttää ja soittaa sillä. Tulee sanat "tulevaisuuden katsanto". Viulu laitetaan koteloon, aika muuttuu, asukkaat vaihtuu. Taas joku löytää sen, ottaa sen pimeästä ja osaa heti soittaa, sillä aika on täysin muuttunut. Talossakin on nyt hieno valkoinen katto.

 

Matka 17: Vertaus "hämähäkeistä" jotka varastivat helmeäni. Näitä energiarosvoja, henkisen työn tuloksen varastajia, voi siis käskyttää ja näpäyttää jos olo tuntuu uupuneelta, ne väistävät kyllä.

Matka 18: Vertauskuvallinen matkakertomus valoisasta yhteisöstä jossa tanssitaan ja lauletaan. Sen jälkeen viesti.

Matka lyhyesti: aurinko heijastuu sinisen palkin kautta. Rannalle tulee soittajia, täynnä tanssivia ihmisiä. Tähtitaivas heijastuu veteen.

 

Viesti: "Tulevaisuuden lampi kuvastaa teidän sieluanne itsessänne, tasollanne tulevan. Pyrimme innoittamaan mukaamme teitä tulevaisuuden katsantoonne että voisimme tanssia ja laulaa yhdessä aamusta alkaen. Pyrimme itse tanssimaan tasollamme, aina aloittaen siten voimakkaasti. Että emme osu enää samoille rinteille maiseman, tulee meidän muodostua yhteisöksemme tulevaisuuden maisemaan. Ensin muodostuu joukko kyvykäs, itsenäinen, kuten olemmekin jo tavanneet henkilöitä tällä puolella rajaa. Te muodostatte sen ydinjoukkueen joka lähtee tasoittamaan matkaa toisille. Tee se mitalin kääntöpuoli tunnetummaksi, jolloin jokainen osuu yksin itsessään katselijaksemme tulevaisuuden matkallaan. Me emme muodosta mitään yhteisöä itse tässä suhteessa, vaan te saatte itse kansoittaa sen kokoontumisenne. Että muodostatte lyhyen ajan kuluttua hyvin suuriosaisen, tunnelmaisen tavan etsiytyä mukaan. Merkityksi tasoksi tulevaisuuden, tulee jonotusmatkassanne se maisema.

Mainitsemamme mitalin toinen, sakkopuoli on se tulevaisuutenne kääntöpiste jolla käännähdätte yhteen, muodostaen sen vivahteikkaan yhteisönne. Ette tunne sitä aluetta omaksenne vielä, mutta huomaamme kyllä joitakin esiintyvän itsenäisemmin kuin odotimmekaan. Matkaa jatkaaksenne tulemme osumaan tiellenne usein, jolloin käännähdätte hieman vinoon arvaillessanne ketä olemme, mutta viimein ymmärrätte osuutemme kaikkeen maisemaan. Viimeinen jae käy vielä huonosti toisinaan esille, mutta tulette itse osumaan siihen. Yritä itse kavuta tänne suuntaamme. Ketä olemme, se sinun täytyy itse arvuutella esille itsellesi. Mutta tee se mitalin kääntöpuoli siis esille, että se tulevaisuutenne katsanto alkaa jo näkyä pisteellänne. Pyrkiväisenä se kokoontuu esille, ottaen esiin sen viimeisen kääntöpisteenne, suunnan joka luetaan täältä meidän suunnastamme sitten kun se on oikein hyvin tullut kaikille selväksi. Yritä itse hillitä kostonhimoasi jonnekin suuntaan, että mikä taho teitä yritti orjuuttaa turhaan vuosituhansia. Pyri myös innostamaan toisia aloittamaan jakeensa tänne oikeaan suuntaanne.

 

Kukoistamme, kuten olette hyvin havainneet meidän olevan hyvin korkeaesityksellisiä olemuksia. Mutta älkää siitä piitatko mitään haitallista asiaa, vaan esiintykää loimussanne, kuten mekin. Esiinnyt itse hieman aikojen kuluttua vasta oikeassa asussasi. Jolloin etenet sen mitan verran oikeaan, että ketä me siis olemmekaan. Juuri saapuneet tänne teille kertojaksenne, maapallon ihmiset. Olemme niitä hyväksi kerrottuja olemuksia taivaan porteilta, kuten kerrotte toisinaan kummastelleenne miten hyväksyivät he toisia mukaan matkaan mutta toisia jättivät ovelle odottajikseen. Kerää vielä hetkisen innokkuutta itsekullekin, kerää hieman rauhaa enemmän itselle, että voisit toteuttaa tämän pyyntömme. Joka toteuttaa sen kerran niin vaimean osuutenne perinnöstä jollaista tulette kaipaamaan jälkeenpäin. Esiinny meidän suunnassamme hyväntahtoisena, järjestelykykyisenä olemuksena, jolloin osut oikeaan yhteisöömme, jatkaen suoraan.

Esilletulo saattaa vaikuttaa ensin vaikealta saavuttaa, mutta se maisema järjestyy mitassanne, osuen juuri oikealle ajanjaksolle kullakin henkilöllä. Kerää uusia osuuksia, joita tulet esiin kantamaan yhteisössänne tulevaisuuden. Osumme vaimeasti teidän mielialoissanne kertomuksiin, jolloin osumme siihen oikeaan jäsentelyyn että olemme niitä hohtavia olemuksia teidän maisemassanne. Tulee siis sallia sellaisen uuden asian esille tuleminen joka pyörryttää useampia yhä uudelleen, kunnes kukin ajatuksensa kannustaa oikein, ettekä maisemassanne varaa meihin enempää kuin mitä on tarve. Että voisit aloittaa, tulee sinun kysyä meiltä toisinaan opastusta päiviisi. Esille tulemisen päivä saattaa vaikuttaa hieman mahdottoman kuuloiselta mutta se on täysin muodonmuutokseen kykeneväisen ihmisen oma sisäinen prosessi, jos hän toivoo sellaista tapahtuneen. Esilletulo on siis sisäinen järjestäytyminen oikeaan suuntaan, että osuisimme katselemaan oikeaa muodontakaista asiaa.

Että voisimme jatkaa, tulee teidän sallia nämä lihallisen aikanne päätösjakeet jotka jakaantuvat yhtäläisesti kaikille, kaikkiin ilmansuuntiin. Se moni rosvojoukko joka koulutti heitä arjalaisia että heitä hyökkääjiänne, ne moni osuvat nyt jakeisiinne, keräännytte jo suosiolla meidän porukkaamme sisään jos toivotte itse sen toteutuvan. On sallittava nämä yhteydenpitomme että voimme keskittyä olennaisimpaan kunnes jokainen innostuu osumaan katsein meihin. Te moni uupunut jatkatte suosionne matkassa, otatte muita mukaan kunnes ilmaisevat itse kyvykkyyttä katsoa eteenpäin. Keräämme tämän matkalaisjoukon turvaan sen vuoksi ettei salli toinen väki ottaa heitä omakseen."

 

Matka 19: Keskityin tuntemaani rauhan tunteeseen, lähtisikö siitä jotain, kun vasemmalta sivulta kietoutui kevyesti ympärilleni alakautta jokin suojaluukku. Olin sylinterissä tavallaan, tunsin miten sisäinen vesiaalto kulki alhaalta ylös, ylhäältä alas, jalat tulivat painaviksi, pään ympärille kiedottiin jotain valkoista, lopulta koko keho oli kevyt. Sormenpäissä tuntui ilmavirta ulospäin, ehkä jäte-energian poistoa. Tervehtynyt tunne kesti pitkään myös hoidon jälkeen, eikä siis häipynyt heti meditaation päätyttyä. Mutta olen neljästi tämän jälkeen pyytänyt päästä samaiseen med-bediin, enkä ole päässyt, joten nämä ovat vain tarpeeseen ilmentyviä hoitoja eivätkä jokapäiväisiä hemmotteluhoitoja.

Matka 20: Lähden kotipihasta tietäjän mökille, sillä on jotain tärkeää asiaa. Se piirtää maahan kolme ympyrää sisäkkäin, näyttää otsaansa että "mieti", näytän määrän sormillani 1,2,3, mietin, rakennan kämmenissäni risupallon. Palloon syttyy kellertävä valo kun tietäjä laittaa sinne sormen, sieltä tulee perhosia, otan yhden kiinni kämmenieni väliin, päästän sen irti. Tietäjä laittaa uudelleen sormen palloon, sinne syttyy vaaleampi kirkas valo joka hajottaa risut edestä, saan valopallon kämmenelleni. Tietäjä laittaa sinne sormensa, pallo poksahtaa kuin pallosalama, valtava määrä kipinöitä lähtee ympäriinsä, tietäjä ottaa yhden kipinän sormiensa väliin, tarkastelen sitä. Kipinä kasvaa suuremmaksi, näen siellä kasvot, vaaleahiuksinen pikkutyttö tulee sieltä huoneeseen. Tietäjä näyttää kirjasta kaksi tekstipätkää, en saa lausua niitä ääneen mutta ymmärrän ne kuitenkin, olen viisaampi.

Lähdemme ulos, lammelle, kärpänen pystyy kävelemään veden pinnalla pintajännitteen avulla, tietäjä laittaa sormensa veteen ja pintajännite katoaa (kuvaa mielestäni veden viisautta ja kykyämme tuntea se vain pintapuolisesti kunnes kalvo otetaan välistä pois). Soudamme järvelle, keskellä on pyörre, vene alkaa pyöriä paikallaan, pääsemme siitä pois, käymme virkistävällä uinnilla järvessä. Aurinko lämmittää, sieltä tulee paksu kultainen säde jota pitkin voi nousta ylös, vähän kuin piirretyssä tarinassa, loppumatkasta on tikapuut joiden yläpuolelle ei näe minne kiipeää (kuvaa henkistä kehitystä). Siellä on tasanne jonne istumme ympyrään pidellen käsistä kiinni, keskelle kasvaa kultainen pilari, tietäjä laittaa sen pintaan sormensa, pilari sulaa, teemme kullasta palloja, otamme kukin yhden pallon mukaamme. Soudamme takaisin tietäjän mökkiin jossa heitämme pallot nuotioon, ne sulavat yhteiseksi kimpaleeksi (kuvaa yhteistyötä, haemme "kultakimpaleemme" korkeammalta tasanteelta ja sulatamme ne yhdessä). Kultakimpale katoaa kun kultahiput erkanevat siitä kipinöinä ja menevät takaisin aurinkoon sädettä pitkin. Menen takaisin kotiin.

 

Matka 21: Auringon kierrepyörteen rentouttava liike kuljetti minut perille, lähden kivistä rakennusta kohti, vastaanottamassa on tuttuja. Istumme pyöreälle sohvalle, katselemme suurelta ruudulta kuten elokuvissa, miten paikalle alkaa tulla valtavasti ihmisiä pitkässä karavaanissa mutkaista tietä pitkin. Ensimmäinen tulee ruudun läpi, tervehdimme, hän kertoo jotain. Samalla tavoin muutkin tulevat paikalle ja kun viimeinenkin on siellä, näytön kuva sammuu. Ihmiset keskustelevat innokkaasti toistensa kanssa, nauttivat virvokkeita ja istuudumme pitkälle sohvaympyrälle. Kiertävästä astiasta jokainen ottaa pienen paperitaitoksen, siinä on nuotit ja nousemme laulamaan hymnin. Kävelemme pitkän pöydän ääreen syömään, hedelmiä, juomapikari, punainen mehukas hedelmä. Nousemme seisomaan, nostamme kädet ylös, keskelle tulee valkopukeinen tanssija soittimineen. Siitä syttyy huoneen perällä oleva iso kristalli. Lähdemme vaaleansinistä lattiaa pitkin tanssimaan paljain varpain ympyrätanssia, aina joku pääsee keskelle kunnes kaikki ovat siellä, viimeinenkin pääsee sinne taputtaen. Lähdemme jonossa yksitellen palkintojenjakoon. Saamme jokainen palkinnoksi raskaan neliskanttisen palan marmoria, joista rakennamme pilarin, jonka ympärille asetumme taas ympyrään, ihailemme sitä yhteistyömme tulosta. Pilariin yhdistyy ylhäältä säde, pilari muuttuu täysin valkoiseksi, ja siitä lähtee säteitä, salamoita. Sen valovoima tarttuu meihin ja sulaudumme pilariin, lähdemme ylös valosta koostuvaa tunnelia pitkin toisenlaiseen, keltaisen auringon maahan jossa on vihreää, puita, kasvillisuutta, meri. Osa lähtee tutkimaan meren rantaan ja osa puiden alueelle jossa on eläimiä. Keräännymme kaikki pyöreälle valkoiselle alueelle jossa on marmorinen pohjalaatta.

Joku tulee käsi ylhäällä, pidellen lakikirjaa, puhuu meille ja siunaa meidät. Kättelemme häntä jokainen vuorollaan, hän on hohtava, läpikuultava, täynnä valoa. Hän on lempeä, pitkähiuksinen, sinisilmäinen mies jolla kultainen sädekehä (kuten esim. Jeesusta on usein kuvattu), saan koskettaa hänen pehmeitä hiuksiaan. Vaatteemme muuttuivat kättelyn jälkeen valkoisiksi loistaviksi kaavuiksi kuten hänellä, ihastelemme toistemme vaatteita ja hiuksia, miten kaikki ovat muuttuneet mutta olemme kuitenkin yhä ihmisen kaltaisia. Hiuksemmekin muuttuivat yhtä pitkiksi ja kiharoiksi, niin että kun hän lopulta tuli keskellemme käteltyään viimeisenkin, olimme kaikki täysin saman näköisiä ja samaa voimaa. Keltainen aurinko loistaa kasvoillemme lämmintä kellertävää valoa joka menee sisuksiin saakka, puhdistaen kaiken sisältämme vielä lisäksi. En palannut tältä matkalta enää takaisin, kuten yleensä palaan samaa reittiä mitä tulinkin.

Vertauskuvallisesti siis yhteisellä työllämme kykenemme rakentamaan pilarin jota kautta yllämme "taivaisiin". En ole kvanttimatkoilla tavannut vielä tällaista näin lempeää, hohtavaa ihmistä. Sillä kuvattiin tietenkin jonkin olennon pyhyyttä, mutta nimeä en hänelle saanut. Myös "pyramidi voimalaitoksena" -matkan pikkupojalla oli pitkät kiharat hiukset.

 

Matka 22: Tämä matka kuvasi miten yksi henkilö voi kokea jotain kahtena olemuksena. Kuten edellisellä matkalla valoisan olemuksen luona olimme täysin samanlaisia kuten hän, tässäkin tarinassa uniformupukuinen mies oli myös tavallaan se valoisa olemus ja minä koin tehtävääni aluksella vaikka samalla toin itselleni kirjan. Todella erikoinen ja opettavainen matka tällä kertaa! Hän on myös sama henkilö kuin edellisen matkan valoisa olemus, mutta nyt hänellä on pehmeäpintainen ihonmyötäinen uniformu jossa hieman mustaa. Tunsin yhä sormissani hänen pitkät pehmeät hiuksensa vaikka ne olivatkin nyt erilaiset ja hänellä on myös hopeinen kaulakoru/laatta. Hän antaa minulle hopeisen paperiveitsen hopeisen rasian sisällä, jonka päällä lukee Viljami. Hän kysyy minulta kuinka voin ja selitän hänelle kokemastani terveyskylvystä, hän nyökkää että se on heidän toimittamansa apuväline heikossa kunnossa oleville jäsenille. Hän kirjoittaa paperilapulle sanoja ja antaa paperin minulle, luen sen, laitan paperin taskuun. (Oletan tämän tarkoittavan että saan lukea paperin joskus myöhemmin todellisessa elämässä, tai sitten se on viittaus kirjaani.) Saan myös paperiveitsen koska se kuuluu minulle.

Tulin alukselle vuoren rinnettä pitkin lyhyttä siltaa, ovesta ensimmäisenä oli vastaanottamassa pieni olento jolle annoin raportin. Joku tulee ja ohjaa minut käytäviä pitkin huoneeseeni. Minulla on aluksella oma miellyttävän rauhallinen pienen pieni hotellihuone jossa mm. sänky, hyllykkö, työpöytä jolla tietokone, ikkuna, nojatuolit ja pöytä. Uniformupukuisen vierailijan lähdettyä (hän ottaa armeijatyylisen "asennon", nyökkää hyvästiksi ja vain poistuu, kuten tulikin) rentoudun hetkisen sängyllä, luen kirjaa ja ehkä nukahdan kunnes joku tulee noutamaan. Lähdemme käytäviä pitkin aulaan jossa lattiassa valkoinen valaistus ja kupolikatossa keltainen, porukkaa kokoontuu paikalle muitakin (ihmisen kaltaisia), kättelemme, keskustelemme ympyrässä. Lähdemme ulos siitä mistä tulin, vuoren rinnettä alas, saavumme pieneen kylään, koputamme mökin oveen. Oven avaa iloinen vanhempi nainen joka tuntee nämä tulijat, laittaa kahvit keittymään, olemme tuoneet maitopurkin. (Tämä muistuttaa täysin niiden kolmen uniformupukeisen univierailijan käyntiä tammikuussa 2019 kotonani, joimme kahvit keittiöni pöydän ääressä, mielenkiintoista että näin kaiken nyt siten että olin yksi heistä vierailijoista...)

Annamme naiselle kirjan, jossa takakannessa on punaisen auton kuva. (Saattaa olla vertauskuva että myös plejadilaiset ovat antaneet kanavoimieni viestien tekstejä ja punainen auto on "maallinen kulkuvälineeni", eli Opastavia viestejä 3:n takakannessa on oma kuvani). Kävelemme takaisin vuorenrinnettä ylös alukseen, keräännymme valoisan lattian aulaan, juttelemme käynnistämme ja kaikki hajaantuvat omiin suuntiinsa, minäkin lähden omaan huoneeseeni. Pesen kasvot, asettaudun sängylle taas levolle, jatkan kirjan lukemista. Siihen matkatarina jälleen päättyy, jään sinne, en palaa.

Matka 23: Lähden kävellen metsän poikki, soudan järven yli, kiipeän vuorelle, menen jälleen alukseen, näen sängylläni unen pilvistä ja hopeatähdestä, tuulesta. Lähden unessa tähden sisään pitkää käytävää, avaan oven jossa on neuvottelu käynnissä pyöreän pöydän ääressä, istun katselemaan vierustoverini koneelle. Kaikilla on vaaleat hiukset ja siniset uniformun tapaiset vaatteet, hopeisia koruja/rintamerkki. Kättelemme ja osa lähtee omiin töihinsä, jään vierustoverini kanssa vielä istumaan. Hän näyttää jonkin maallisen eläimen kuvan ja kysyy minulta siitä jotain, selitän mitä tiedän, sitten hän näyttää kuvan valaasta jolle kehittyy tarkentavassa selityksessä silmät, pyrstö, evät ja lopuksi jalat sekä hiukset, sinisilmäinen ihmisolento joka kävelee pystyasennossa, päällä tavallaan sukelluspuku jonka avulla se kykenee sukeltamaan syvemmälle. Tämä keskustelee meressä asuvan ison valkoisen valaan kanssa.

Vierustoverini sulkee koneen, lähdemme käytäviä pitkin mustasta ovesta sisään, siellä on jokin sininen meren hehku, uimme meren pohjasta pinnalle jossa paistaa aurinko ja on tosi vilkasta elämää, kaloja, lintuja. Kävelemme rantaa pitkin tietäjän luo, saamme häneltä isot painavat helmet jotka vastarannalla peittelemme rannalle ison puunlehden sisään. Katselen tarkemmin kaksostani, pitkät pehmeät vaaleat hiukset, hyvinvoivan näköinen ihminen, sininen puku. Saan häneltä paksun hopeisen rannerenkaan, sitä katsellaan aurinkoa vasten ja laitan sen ranteeseeni, kysyn miksi sain sen, hän osoittaa sydämen kohdille että "lahja". Katselen tyhjiä käsiäni että mitä voisin hänelle antaa, kouraani ilmestyy samanlainen rengas jonka annan hänelle katsottuani sitä ensin aurinkoa vasten. Kosketan sydäntäni myös että "lahja", hän ilahtuu suuresti, laittaa korun käteensä. Lähdemme käsikynkkää rantaa pitkin kävelemään. Matka päättyy.

Kysyn mitä kaksonen tarkoittaa, vastauksena näen sateenkaaren, molemmissa päissä on aarre. Kysyn miten ihmismielellä voisi ymmärtää että voi olla kaksi samaa, että meillä on kaksonen. Vastauksena istun hevoskärryillä ajamassa ja kyytiin hyppää vaaleahiuksinen ihminen, istuu viereeni, juomme vettä, aurinko paistaa. Eli kuljemme maalliseen vanhaan tapaan kun jossakin kohtaa mukaan hyppää kaksosemme, nautimme viisautta yhdessä (vesi).

Kysyn mistä hän tulee ja mistä minä? Vien hänet takaisin vuoren rinnettä pitkin, kävelemme lopun matkaa, heilautan kättä kun hän menee alukseen ja minä lähden maalliseen kotiini. Kysyn miten aluksella voi elää? Vastauksena tulee sana perhe, hopeinen tähtisymboli, keltainen tähti. Miksi meidän tulee tavata, kysyn. Vastauksena tulee sana yhteistyö.

 

Matka 24: Kokeilen katsoa sisäistä maailmaa lisää, koska meditoidessa sisälläni oli tummansininen meri johon saattoi selkeästi vajota jos halusi tutkia sitä, tuntuu että se on jotain tärkeää. Ensin tunnen rentoutuksen lähtevän varpaista, jalat painuvat alaspäin kuin niitä vedettäisiin sisäisesti maan suuntaan. Varpaanpäät, akillesjänne, pohkeet, polvet, säärien jokaisessa eri lihaksessa tuntuu kutitusta, lämpenemistä. Sormenpäät, sormet, kädet. Sydämen kohdilla ja pallean alueella samanaikainen lämmin tunne. Sekä myöhemmin valkoinen humahdus joka lähtee pääpuolelta koko kehon läpi, vaalea energia-aalto ylhäältä alas (ei vesiaalto tälläkertaa, vaan jotain kevyempää). Vatsassa tuntuu kiertyvä suppilo, kuin kaikki keskittyisi siihen yhteen pisteeseen, sitä seuraa valtava rauha. Kuuntelen vain hengitystäni.

Matka 25: Kämmenien pohjassa universumin kierteet, jalkapohjista juuri maahan, kädet ylös, yhteydessä universumiin. Aurinko kasvoilla. Sisäinen meri, vesipyörre alas, purkautuu toisella puolen ylös. Keltaista, kasvillisuutta, eläimiä, eläväinen paikka. Istun vesikeitaalle, katson kuvaani veden pinnasta, kosketan sormella, valkoinen valo. Aurinko sulautuu valkoiseen valoon. Valkoinen polku laaksoon, vuorenhuipulle, näen kauas. Laakson pohjalla hopeinen aalto, vuoren huipulle, yhtyen polkuun, kietoutuen hohtavaksi kierteeksi.

Valkoinen lintu vieressäni, lämmin tuuli kieppuu vuoren ympäri. Virtaus tekee suppilon ylöspäin, imeydymme siihen, pimeää, taso vaihtuu, kehoillamme on vaikeuksia ylittää sitä, pamauksella läpi. Keltaista auringonvaloa, seuraan vaaleaa polkua joka laskeutuu ovaalinmuotoiselle alueelle. Vaaleakaapuiset ihmiset alkavat laulaa energistä harmonista hymniä joka tarttuu minuunkin. Saan samanlaisen kaavun. Vertauskuvaan liittyy pyörre, harmonia, vesi, sävel. Valkoisen keskelle keltainen valo, sininen pulssi, ympyrä muuttuu siniseksi, ulkoreunat kultaa. Otan pallon käteen, laitan sinne sormen, vettä, pinnassa auringonsäteet, sen voi levittää eteensä, kahlata siinä. Vajoan, avaan siellä oven, istun ovaalinmuotoiselle lattialle. Kala, hopeista, sinistä.

Kysyn sisäisestä merestä, miten sen voi havaita? Vastaus: maadoittuminen paljain varpain, miettimättä mitään muuta. Avoautolla tai pyörällä ajaminen, ilmavirta. Valkoista vettä, uiminen, sukeltaminen, pohjassa tummansinistä, jäädä istumaan sinne meditoimaan. "Ovaali kuvaa mielenmaisemaanne ollessanne täällä meidän osallamme maailmansyvyyksiä, pyrkikää muodostamaan se maisema vasta jollakin tietyllä hetkellänne kun olemme yhdistyneinä teidän suuntaanne, muodostaen sen pysyvän jakeen luoksenne. Että voisimme näin toimia, tulee harkiten edetä joka askeleella, edeten tasapainoisemmin ja hitaammin, ettekä rynnistä sinne tänne yrittäessänne löytää aluettamme. Tunnustelkaa välissämme olevaa vesimuotoista aluetta, jolloin osuus siitä jakautuu, lähtee toisaalle paljastaen uoman eteenne (Raamatussa oleva "meren jakautuminen"?).

 

Että voisimme siis saapua luoksenne tulevaisuuteen, jäsenistöllemme tulee sallia olevaisuuden muodon vaihdos. Salaisuus jää ennalleen ellette pyri asian ymmärtäjäksi, jolloin jäätte tavoittelemaan vain menneisyyden muodostamia uhkakuvia väestöllenne (tulva?). Pyrkikää aina kohdistamaan salaisuuden aukeamisen tekniikka, jolloin moni uskaltautuu tänne useammin, nousee helpolla ylös luoksemme. Perääntykää jos pelkäätte hieman alkutoitotuksiamme, kunnes nojaudutte eteenpäin luottavaisemmin katsellen tänne meidän suuntaan. Että moni upottaisi tunnelmansa, säkeet tulevat kaupallisen maisemanne tilalle, muodostaen sen menneisyyden kumoamisen riitin tavallaan, jolloin etsiydymme oikealle tasanteen puolelle, jatkaen pyrkimyksiä ylemmäs. Että voisimme kulkea yhdessä, sallinette että toisinaan kirjoitamme säkeistön tai pari laulettavaksenne jolloin yhdistymme useammin muodostaen sen kaksostilanteenne. Etsiydytte usein tänne suuntaan jatkossa, nopeuttaen se matkaanne.

Pyrkikää olemaan hyväksyviä kanssakuuntelijoita toisillenne, katselijoita myös uuden tason aukenevan. Kerääntykää ihmettelijöiksemme myös kuunnellessanne säkeistöä joka muistuttaa teitä aikaisemmin vallinneesta hitaasta ajanjaksosta, jolloin teillä oli menetelmiä ja aikaa käydä niitä salaisuuksia läpi tarkemmin. Jollaisen tason olettekin unohtaneet maailmastanne nykyään, toisinaan muistatte osan, kunnes kohoamme katselijaksi sen uuden kyvyn käyttöönne jokaiselle, tuokiollenne täällä maallisuudessa vielä ollessanne. Kerääntykää vain kuuntelijoiksemme ja katselkaa miten salaisuus aukeaa kuin salaisen kukan siitinosa joka levittää säteen jokapuolelle. Kunnes se levittäytyy yhä uusille alueille, kerraten sen salaisuuden auenneen kaikille samalla tavoin. Merkitkää tämä lausejakomme tänään kuunnelmana suositummaksi, kerääntykää tämän alueen ympärille katselijoiksemme ja kuormittakaa vähemmän sitä hallittua kaaostanne siellä maisemassanne viipyessänne vielä.

 

Kevätterveiset kaikille lähetämme täältä salaiselta puolelta menneisyyden maisemanne, jollaista olette tutkineet useasti, päätymättä sinne kokonaan vielä. Esilletulemisenne saapuessanne kerää katselijoita kaikkialta maisemasta, pohjoisesta, lännestä, idästä. Etäännyttäkää vain maallista mammonaa keräämästä, aloittakaa uuden lauselman katselu tänne jakoalueellemme. Pyri innostamaan toisia matkaan lähtijöiksi, vaikuta vain vähäpätöiseltä mielessäsi, mutta pian te molemmat kallistatte sopimanne tyylisen sävelen tänne suuntaamme kuuluvaksi. Sävel on ohjenuora jota noudatamme harmonisemmin kuin mitä teillä siellä viipyy ohjesääntöjä. Huolimatta kaikesta, keräätte niitä merkkejänne kunnes nousemme, kaiketi katsellen jo hieman eteenpäin. Etäännymme toisinaan, että saatte rauhaa sommitella mietteitänne paremmin soveltuvammaksi ajatustenne lomitse, jolloin osaamme mekin ilmaista että mikä teitä miellyttäisi harjoituksissanne tänne sävelien matkalaiseksi saapuessanne."

 

Matka 26: Jälleen juhlapaikalla ja valoisan olemuksen luona. Simpukankuoret kuvaavat (ihmis) kehoa ja (kirjan) kansia, auringon energia tiivistää helmeä, simpukat ajautuvat rantaan ja aurinko napsauttaa ne auki.

Matka 27: Sataa, seuraan vesipuroa isoon jokeen, mereen. Istun hiekalle, joku tulee, hiekka pölähtää, näen kiiltävän mustaa muovimaista vaatetusta hahmolla jota en näe tarkemmin. Lähdemme kävelemään, hän kävelee vasemmalla puolellani kosteammalla meren puolella, minä kuivalla puolella. Sinisellä pyöreän mallisella pikaveneellä lähdemme veden päällä pintajännitteen avulla rannalle jossa valkoinen pyöreä savimaja, kättelemme vaaleaa olentoa, majan sisällä kimmeltää hiekkaseinät.

Istumme pyöreän pöydän ääreen, vasemmalla puolellani on vaaleapukuinen jota kättelen jälleen, hän kättelee mustapukuista vasemmalla puolellaan, mustapukuinen kättelee minua. Vaalealla hahmolla on kädessään kiiltävä pyöreä lasilinssi jota katsoo aurinkoa vasten, kiillottaa sitä, asettaa pöydälle. Näemme pallosta miten kirkkaan vihreät hahmot lähtevät viidakosta jossa papukaijoja, kostea ilma ja maaperä, tulevat rannalle, katselevat merelle, lähtevät jättikokoisella kasvinlehdellä veden pintaa pitkin. Rannalla kättelemme heitä, ensin valkopukuinen, sitten minä, sitten mustapukuinen. Menemme majaan, istumme pöydän ääreen.

Pallossa näkyy taas miten kirkkaankeltaiset olennot lähtevät kuumalta aavikolta hiekkaonkalosta, kerääntyvät kättelemään toisiaan, lähtevät suoraan ylös, kirkas valo nostaa heidät ylös. Keltaisia säteitä, kuin he lähtisivät auringosta ja tulevat yläkautta savimajaan, otamme heidät vastaan samalla tavoin ja keräännymme seisomaan majaan. Otamme toisiamme käsistä kiinni, kädet ylös, alas, halataan vieruskaveria, taputellaan tuttavallisesti hartioille.

Keltaisten asukkaiden lentolaite on keskellä, astumme kaikki siihen, värikkäitä on ehkä kolme aina jokaista. Lähdemme ylös, läpinäkyvä laite pyörii, seisomme reunoilla, laitteessa on terävä kärki. Sinisen tason yli, valkoinen taso, kultainen taso, ultaväritaso. Laite aukeaa, leijumme ulos muodostelmassa, on valtavia ultravärejä, erikoista kullanhohtoa, sinistä, vihreää, punaista. En saa nähdä mitä ylimmällä tasolla tehdään.

Mustapukuisen epäilen olevan "Juudan prinssi", pimeä puolemme, hänestä kerrotaan: "Pyyhimme hänen surumielisyytensä, kaihon pois, toisinaan mutta yhä katselet joitakin sävelmiä hänen suuntaan." (Aiemminhan viesteissäni on kerrottu että meillä on kaksi Vapahtajaa ja Juudan prinssi on se toinen).

Vihreästä kiiltäväpintaisesta viidakkoporukasta kerrotaan: "Pyyhimme heidän mielitasoa toisinaan myös pois, ettemme mainitsisi millaisen määrän toivotelmia otatte vastaan toisinaan heidän suunnastaan kyllä, salaisia lähetyksiä täältä meidän onnestamme suoraan. Pyyhimme siksi valtavan suurella tasanteella oleilevat jäsenistömme salaisuuteen isoon, että jotain jäisi myös jäljelle jostakin uudesta kansoitetusta laulelmasta." Keltaiset olennot olivat loimuavasta auringosta, näen tulenlieskoja.

Näen vaa'an jossa punnitaan kultaa toisella puolella ja toisella puolella maallista multaa. Ne ovat samanarvoisia kun vaaka pysähtyy.

Ultraväritasosta kerrotaan: "Pyhä yhteisömme". Näen sateenkaaren toisessa päässä kultaa, toisessa multaa, kuvataan samanarvoisuutta vaikka olemme eri hahmoissa. "Tuleva vuosi ponnistus tasanteelle." Eli seuraava vuosi meillä kuluisi ponnistaaksemme tälle seuraavalle tasanteelle, samanarvoisuuteen.

Matka 28: "Keräämme heitä mielikuvituksellisuuden omaavia henkilöitä vielä hetkisen matkaamme jolloin ette pyöri missään taivaallisessa ruljanssissa, vaan myötämatkassa kannattelemme teitä alaspäin tuokion matkaa kunnes nousemme jälleen ylös kerääntyen pilviksi, kumpareiksi. Pilvimuotoisuus kuvaa sen pyhän ikiaikaisen välineen liikkumakykyä, jolloin ette sairasta mitään voimattomuutta, vaan liikumme yhdessä eteenpäin. Se piste jolloin erkanemme yhdessä muista matkalaisistanne, tulee sallimaan etenemisenne kevään mittaan, tässä kuussa varsinkin juuri.

Matkassa vain mittaatte sen määräoletuksenne muodostuneen kivisemmäksi, mäkisemmäksi, kunnes yhdessä aloitamme jatkosanoituksen, vähentyen sen matkalaisen muodonvaihdoksen erottavuuden, että sen vuoksi te moni matkaattekin vasta ensimmäisellä sijallanne. Emmekä osu yhteen vielä usein, mutta pian te matkustatte kuitenkin yhdessä eteenpäin, kulkien muodonvaihdoksessanne satumaisiin sfääreihin saakka, kunnes keräämme heitä kirkkaampipukuisia matkalaisia eteemme kuulemaan meidän muodostamme pyrkiytyvää uutta sävelmää. Hidastamme sen pyrkimyksenne etsiytyä tänne muodonvaihdokseen liikaa." (Eli keskitymme välillä tavalliseen arkeen, emmekä voi harjoitella kokoaikaa henkistä etenemistä.)

Lähdin vielä matkalle kiiveten tikapuita, hyppään hopeakylkiseen alukseen, sisään mustasta ovesta joka liukuu syrjään. Joku näyttää minulle näytöltä miten delfiini ui vedessä, lähden sen mukana veden pohjalla olevaan täysin valkoiseen kaupunkiin, kaduilla kävelee ihmisiä. Kävelen kadunkulmasta vasemmalle, ovesta valkoiseen huoneeseen. Sinipukeinen pitkähiuksinen olento vie minut koesovittamaan samanlaista yksiosaista pukua, hiuksenikin muuttuvat pitkiksi, erilaisiksi kuin maalliset hiukset. Päähän saan kultaisen sädekehän. Kuvaa taas "kaksosta", kristustietoisuutta, koska usein kuva mikä meille "kristuksesta" syntyy, on pitkät hiukset, sädekehä. Sädekehä saattaa kuvata tietoisuuden syttymistä. Yksiosainen puku voisi kuvata yhdeksi sulautumista.

Vaihdan tavalliset vaatteet päälle, lähden aurinkoiselle kadulle, kiipeän aikaikkunan läpi omaan pihaani. Valkoinen kaupunki kuvaa simpukan kalkkikivistä kuorta.

Kysyn Väinämöisestä koska väinä on kuvannut ikiaikaista virtaa. Kynttilän keltainen liekki, talilla suljetaan kirjekuori, liittyy paperiveitseeni jonka sain aikaisemmalla matkalla. Avaan kirjekuoren, siellä on iso paperinippu (kuvaa viestejäni).

Lähden kävelemään mutkia, vuoristoja, laaksoa, kivikkoa, kosteikkoa. Otan välillä puista tukea, seuraan polkua. Tulen vuoren huipulle, heitän sen kirjekuoren tuuleen, myrskypyörre jakaa paperit ympäriinsä (ehkä kuvaa miten jaoin viestejäni julkisesti myös kirjana, sillä pidin itselläni yhden kirjan), mulle laskeutuu yksi kappale, laitan sen taskuun. Lähden alas vihreämpää polkua, maasto ei ole niin vaikeaa kuin aiemmin, on värejä, lintuja, erilaisia kasveja, sininen puro, lampi. Kasvoni hehkuvat.

Mietin kuka on se "Viljami", näen vaaleat hiukset, kultaisen sädekehän, vaaleat vaatteet joissa kullanvärinen vyötupsu, siniset silmät, loistavat kasvot oranssin/kullan sävyä, hahmo näyttää käsiään jotka loistavat samaa väriä. Hän ottaa minua kädestä ja kuten aiemmin, muutun samanlaiseksi kuin hän. (Kuvaa ehkä kristustietoisuutta, ei sitä että tällaisia hahmoja olisi nimenomaan olemassa.) Hän vetää minut läpinäkyvän seinämän läpi toiselle puolelle missä on helppo hengittää, hiukset tuntuvat kevyemmiltä, ilmavammilta, pehmeämmiltä kuin maapallolla. Vallitsee harmonia, kuin eläisi nuotitetussa säkeistössä. Askel ei ole raskas. Tunnen heinän jaloissani, sininen taivas, värikkäitä kaloja, sinistä vettä, keltainen harmoninen aurinko (ei kirkas valkoinen, armoton kuten maapallolla). Ilma väreilee eri värähtelyä. Otan hohtavan keltaisen kukan käteeni ja mukaani. Hohtava olento viittoi jälleen suuntaani, lähden seuraamaan, silitän tumman rakennuksen (ehkä pyramidi) sileää kiviseinämää, menemme sisään neliskanttisesta aukosta, ovi sulkeutuu ja on niin hiljaista että sisuskaluja kutittaa kaikki se äänen katoaminen. Minulle näytetään vain pikaisesti miltä sisällä tuntuu, miten kykenee keskittymään täysin keskikehonsa valtavaan voimaan, joka saa viimein tilaisuuden olla olemassa vahvimpana.

Ovi avataan, menemme lammelle jonne voi myös uppoutua sen "juureen" saakka, siellä on raikasta vettä, käyn pohjassa jalat edellä ja nousen kevyen vaivattomasti takaisin pintaan. On kuutamo tai joku muu hehku. Kuivattelen, kättelen valoisaa olentoa, lähden takaisin polkua, vaatteeni ja hiukseni ja kasvoni ovat taas tavalliset. Istun nojatuoliin kotona, radiosta soi kappale "Pyyhi minun polkuni puhtaaksi, laulaa saan minä siellä, .." (aiemmin kanavoimani ukkos-laulu). Kattoon aukeaa jokin portaali, kimaltaa hetken, häipyy.

keskiviikko, 12. toukokuu 2021

Toukokuun sekalaista (päiv.25.5)

Michael Love 25.5. Hyvin lyhyt suomennoslyhennelmä:
 
"Dna -päivitykset ovat tulossa 72 tunnin aikana. Voimakasta kosmista ja solaarista partikkelia maanpinnalle 25.5-26.5. Muistakaa että kosminen valodata tunkeutuu DNA:aasi vain kun olet syvässä delta ja rem -unitasolla. Tämän jälkeen DNA on uudelleenkoodattu, kerroksellinen kehojärjestelmä uudelleen buutattu, ja palautuu takaisin online -tasolle täysin aktivoituna. Me plejadilaiset sanomme: Syleile valoa ja hengitä sitä syvään sisään."
 
 
EARTH ALLIANCE DELTA FORCES THAT KEEP AN EYE ON THINGS ON A SOLAR-SYSTEM LEVEL, SAY
"EARTH'S SUN IS SIMPLY REACTING IN A POWERFUL WAY TO THE HIGH-VIBRATIONAL LIGHT WAVES COMING FROM THE GALACTIC CORE AND THERE HAS BEEN A RECENT DETECTION OF HEIGHTENED SOLAR FLASH ACTIVITY!"
GREAT ONE,
THE DNA OF ALL LIFE IN THIS COSMOS IS BEING COMPLETELY RECODED TO A HIGHER ORDER BY THIS HIGH-FREQUENCY DIVINE LIGHT!
THE EARTH ALLIANCE HAS NOW ISSUED THE FOLLOWING SPACE WEATHER ALERT TO THE LEADERS OF LIGHT, AROUND PLANET EARTH:
STRONG COSMIC AND SOLAR PARTICLE SURFACE IMPACT IMMINENT FOR 05252021-05262021.
A WARNING FOR THE FOLLOWING LIST OF STRONG TO SEVERE ASCENSION SYMPTOMS IS INCLUDED IN THIS ALERT FOR THE NEXT 72 HOURS:
* STRONG HEADACHES BORDERING ON MIGRAINES.
* HEART PALPITATIONS
* BLOOD PRESSURE ELEVATION
* QUICK DEHYDRATION
* STRONG PHYSICAL BODY PAINS
* SHARP ELECTRICAL TINGLING IN LOWER CHAKRAS
* HEIGHTENED ANXIETY
* STRONG BODY DETOX
* NAUSEA
* RESTLESSNESS
 
DNA UPGRADES ARE IMMINENT OVER THE NEXT 72 HOURS AND REMEMBER, COSMIC LIGHT DATA ONLY PENETRATES INTO YOUR DNA WHEN YOU ENTER A DEEP DELTA/REM SLEEP STATE! AFTER THIS, THE DNA IS RECODED AND THE LAYERED BODY SYSTEM IS REBOOTED AND COMES BACK ONLINE, FULLY ACTIVATED!
WE THE PLEIADIANS SAY, "EMBRACE THE LIGHT AND BREATHE IT DEEPLY IN!"
 
*
 
Mordvalaisten Mastorava -kansalliseepos, suomeksi Maaäiti. "Ersäläisten ja moksalaisten muinaisajan myyttien, eeppisten laulujen ja kertomusten mukaan kirjoitti A. M. Saronov."
Esipuheesta: "Millainen on ihminen, sellainen on hänen onnensakin. Kansan suhteen voi sanoa näin: millainen on sen sielu - sellainen on sen elämä, millainen on sen elämä - sellaisia ovat sen laulut, sadut. Siksi jos haluaa tuntea kansan, täytyy ensin tutustua sen folkloreen. Siitä näkyy kansan ajatustapa, tunteet, aikakausikin."
 
Ekassa runossa jumalanlintu puhuu vanhoille miehille ihmisten sanoilla, esittää heille arvoituksia (kuten Sfinksin sanottiin esittäneen myös), nuori tyttö osaa vastata. Sitten vanhin vaari aloittaa kertomuksen Maaemon syntymisestä ja kasvamisesta. Hän kertoo suuresta LuojaJumalasta ja pirusta joka yrittää sotkea kaikkea. LuojaJumala kutsuu lisää Jumalia apuun, lapsensa, UkkosJumalan ja YläJumalan. He suunnittelevat LuojaJumalan kodissa millaisen ihmisen täytyisi tehdä, millaiset tavat hänelle. Juovat, syövät suunnittellessaan siellä isän kodissa. Lopulta Luojajumala teki ihmisen savesta Volgan rannalla. Piru tulee heti paikalle.
 
 
*
 
Suomensin faceboookista Awake AF:n kuvan:
"Oletteko miettineet miksi tämä kuulostaa monille tutulta: Olemme se ainoa hullu perheessämme, ystäväryhmässämme tai heimossamme. Miksi niitä todella heränneitä henkilöitä ei ympäröi meitä enemmän?
Se on Jumalan täydellinen suunnitelma. Loista valoasi.
Eikö ole uskomatonta miten vaikeaa on löytää toisia heränneitä alueeltasi? He näyttävät olevan siroteltuina ympäri maailmaa. Kun mietit tätä syvemmin, ymmärrät että meidät on strategisesti sijoitettu ympäri planeettaa. Olemme valonjohtimia, säteitä jotka herättävät alueet ympärillämme, lopulta nämä alueet leviävät ja tapaamme kaikki Yhtenä."
 
*
 
Kannattaa katsoa kokonaan RTV:n Juhan juttusilla Tero Lahdes: https://youtu.be/xD0DcUauqJw
 
Mielenkiintoinen Hannah Rohkea kvanttimatka taas: https://youtu.be/-Irz9XhrYls
Joku oli kommentteihin linkannut tämän Gaian videon ja tarinan mukaan tosiaan olisi tullut ensin 10 jumalaa, sitten tulvavesi huuhtoi maapalloa jonka jälkeen tuli uudelleen oliko 12 jumalaa. Enempää en ehtinyt katsoa, täytyy jatkaa joskus: https://youtu.be/N3rqM-w2rMY
 
*
 
Synkronismia, kun olin julkaissut tämän artikkelini, sattumalta Sophian kanavoima One kertoi myös opiskelusta: 
 
"The initial definition of educate means “to draw out”. This is diametrically opposite to mandatory schooling in its current form – which operates entirely “to put in”. What does it mean: “to draw out”?
The definition assumes there is something there to begin with, ( something within the student ). And that, my dear human, is a great place to start. Humans are born with an innate knowing. Curiosity is aroused with sensation. Your senses are the doorway to wisdom. There is a necessary entrance point, and this is different for everyone."
 
 
*
 
Kun mikään ei riitä. Kun aina on kyse kilpailemisesta ja tehokkuudesta...
 
"Aikaisemmin lukio oli enemmän yleissivistävä opinahjo. Nyt omasta tulevaisuudesta pitäisi olla selvillä aikaisemmin ja tehdä oikeita valintoja. Lukioon on tullut kilpailuasetelma ja tehokkuusajattelu. Suurin osa selviytyy ylioppilaskirjoituksista keskinkertaisin arvosanoin. Tavallisuuden sietäminen ei ole helppoa, kun huomion keräävät menestyjät. Mielenterveyden asiantuntijat peräänkuuluttavat armollisuutta ja enemmän tavallisia esikuvia.
 
- Kun ei koskaan saavuta sitä mitä tavoittelee, niin sitä myös väsyy jahtaamaan.
- En ole mikään stressaajatyyppi, mutta nyt olen huomannut itsestäni niitä piirteitä. Kun ei onnistu samoin kuin muut ympärillä olevat ja vaatii itseltään paljon, se lisää uupumusta.
 
Nuoria kannustetaan helposti sanomalla, että tee parhaasi, se riittää. Sehän tarkoittaa sitä, että kun teet parhaasi, riität ja vähempi ei sitten riitäkään. Ei ihminen voi jatkuvasti tehdä parastaan, meidän pitää riittää myös silloinkin, kun me emme tee parastamme.

Ihmisen perustarve on tulla nähdyksi. Mielenterveyden asiantuntijat huomauttavat, että nuorten itsetunnon ja identiteetin rakentamisen vuoksi olisi tärkeää, että jokainen saisi jossain itselleen tärkeässä asiassa onnistumisen kokemuksia ja tulisi hyväksytyksi sellaisena kuin on.

– On iso ongelma, että ihminen tulee nähdyksi suoritusten, saavutusten ja menestyksen kautta. Uupumuksen taustalla olevat vaatimukset eivät välttämättä kumpua ihmisestä sisältä, vaan olemme oppineet millaisena me kelpaamme, sanoo psykoterapeutti Emilia Kujala."

 
 
*
 
"Itämerensuomalaisessa mytologiassa on piirteitä, joista voidaan tulkita maailman syntyneen naisesta. Alkuäiti synnyttää Väinämöisen tai Väinämöisen isän, mistä alkaa maailman syntyyn johtava tapahtumasarja. Synnyttäjä on Pohjanmaan ja Itä-Suomen perinteissä ilman kaarella istuva impi tai Pohjan neito, Laatokan Karjalassa vuorostaan ortodoksisesta pyhimysperinteestä tuleva neitseellinen Iro-neito tai Maaria.
Itämerensuomalaisissa myyteissä naiset turvaavat olemassa olevan. He hallitsevat elämää ja kuolemaa sekä ylläpitävät maailman keskusta. Loitsuilla käännyttiin erityisen usein Maarian puoleen, joka oli hengellinen äiti, parantaja, auttaja ja äitiyden suojelija.
Kansanrunojen kuvaamissa sukulaisuussuhteissa korostuu äitien asema itsenäisinä päättäjinä. Tyttären avioitumisessa sananvalta on ollut äidillä ja veljillä. Väinämöinenkin pyytää tyttären kättä Pohjolan emännältä, ei isännältä. Vienan Karjalassa säilyi 1900-luvulle asti sukujärjestelmä, jossa isä ei vastannut tyttärestä. Äiti on myös runojen miespuolisten sankareiden neuvonantaja, jonka puoleen käännytään hädän hetkellä."
(Lähde Taivaannaula)

 

*

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Joutsenet_kulttuurissa

 

*

 

Tämä oli hyvä!

SYÖTÄVÄT LUONNONKASVIT - SUOMALAINEN KULTTUURI
 
"Suomessa kansanperinteessä tiedetään varmuudella käytetyn noin 450 kasvia ravintona. Tämä tarkoittaa myös rohdoskäyttöä.
Yrttejä on viljelty pihapiirissä ja muinaistulokaskasvien perusteella onkin tehty monia arkeologisia löytöjä. Rautakautisista naistenhaudoista löytyy hyvin usein yrttisirppejä, joka kertoo omaa viestiään siitä miten tärkeää yrttien tuntemus on ollut. Yrteillä on värjätty vaatteita, puhdistettu haavoja, puhdistaudittu sisäisesti ja ulkoisesti, koristeltu hiuksia ja kaunistauduttu, poltettu niitä keuhkojen toiminnan parantamiseen, käytetty soihtuina, rituaalitarpeina ja koristeina sekä suojelevansa symboleina. Luontoa on pidetty älykkäänä järjestelmänä, jota ohjaavat luonnonlait ihmisen tuli tuntea.
 
Suomalainen luonnontaju, jota nykyään kutsutaan syväekologiaksi, oli korkeampaa sivistystä kuin pelkkä ihmisten välinen tasa-arvo. Suomalainen tasa-arvo koski elävää ja elotonta luontoa kokonaisuutena. Länsi-Eurooppalainen kolonisaatiokulttuuri väittää tätä ivallisesti alkeelliseksi uskonnoksi, vaikka kyseessä oli yhteisöä koossa pitävä-, ja ihmiset luontoon yhdistävä älykäs filosofinen maailmankuva.
Esivanhempien kunnioitusta sanotaan uskontotieteessä ”vainajien palvonnaksi”, ja ”pakanuudeksi”, eli maalaisjunttiudeksi.
 
Tämä on historian vääristelyä. Ja se on niin röyhkeää, ettemme edes tajua kyseenalaistaa sitä. Lääketiede käyttää pilkkanimeä ”uskomushoidot”, vaikka kaikkialla muualla maailmassa puhutaan täydentävistä hoidoista, joiden integroimista suositellaan osaksi terveydenhoitojärjestelmää.
Tämä on kuitenkin, ystävät kalliit, alkuperäistä suomalaisuutta.
 
Meidän tulisi hankkia kotiimme villiyrttikirjoja, opetella käyttämään ja valmistamaan kotitekoisia hyödykkeitä, sekä tukea luonnontuotealaa, kehittää viljely- ja tuotteistusteknologiaa ja -tekniikkaa, lisätä omavaraisuutta ja alkaa arvostaa ja kunnioittaa näitä asioita. Mielestäni Suomen talous ja omavaraisuusaste voitaisiin saada tällä nousuun. Toivottavasti ymmärrät että luonnonvarakeskus LUKE ja METLA ym tahot jo tekevät kaikkea tällaista työtä? Sitä tarvitsisi vain tuoda osaksi arkista kulttuuriamme, mikäli haluamme voimaantua siitä ketä oikeasti olemme. Mikäli tahdomme hyväksyä oman todellisen identiteettimme.
 
Mikä on saanut suomalaiset häpeämään ja hyökkäämään näin agressiivisesti omaa kulttuuriperintöä kohtaan? Eikö se aiheuta edes vähän kellojen kilkatusta korviemme välissä? Luonnontuntemus, rakkaus metsiä ja niittyjä kohtaan, kiitollisuus äitimaata kohtaan jne oli tuhansia vuosia koko pohjoisen kulttuurin perusta. Miten se voi yhtäkkiä kääntyä totaalisen päinvastaiseksi?
Yhtäkkiä olemme täysin vieraantuneet luonnosta, emmekä luota sen parantaviin voimiin ollenkaan. Hyökkäämme mielummin kaikin voimin luonnonlääkintäalaa vastaan. Hankimme mielummin kaiken ruokamme ulkomailta, jopa nekin ruoka-aineet, jotka voisi kasvattaa Suomessa.
 
Minun arvaukseni ja selitykseni tälle on ylisukupolvinen tiedostamaton trauma, pakkokäännytys, ja historian tuhoaminen. Meidät on pakotettu häpeämään sitä mitä olemme. Meillä ei ollut ”syntiä”, vaan meillä oli SYNNYT. Synnyt ovat aivan eri asia, paljon filosofisempi ja hienostuneempi syy-seuraussuhteisiin perustuva logiikka, kuin tekopyhä kristillinen ”perisynti”. Tässäkö on ydin sille, miksi me häpeämme omaa kulttuuriamme emmekä edes enää tiedä siitä mitään. Psykologiassa sitä kutsutaan kai dissosiaatioksi tai amnesiaksi?
Kansa joka ei tiedä mistä on tulossa, ei todellakaan ymmärrä nykyisyyttä eikä tiedä mihin se on menossa."
 
*

 

Ja tämä liittyy oivallisesti edelliseen. Mitä Perkele oikeasti tarkoittaa. Miksi suomalaisten pyhin ja korkein jumala sai paholaisen merkityksen? Miksi Hiisi (pyhä paikka) kääntyi negatiiviseksi sanaksi?

Tietäjä. Jakso 12: Ukonvakat

 

*

 

Dolores Cannon on sanonut: "Saatana/lucifer on ihmisen keksimä käsite jonka kirkko loi, pitääkseen ihmiset pelossa ja helpommin kontrolloitavina. "Paholainen" ei ole todellinen eikä siinä ole mitään pelättävää. Luomme kaikki oman todellisuutemme ja siihen kuuluu pelkopohjaisia kokemuksia."

https://youtu.be/PJPPaIZkQSU

Kuvasin juuri erään katulamppupylvään tuomio ja synti -mainoksen, sillä ällistyin että näitä on siis yhä:

20210422_122150.jpg

 

Liittäessäni Doloresin Youtube -videota äskeiseen, mainoksena tuli Gaian mainos Initiation with Matias De Stefano. Ehkä täytyisi liittyä jäseneksi kun siellä olisi jatkuvasti jotain mielenkiintoista. Tosin Doloresin kirjojakin odottaa kirjahyllyssä lukemista. Mutta siis valopallo -alus oli ihan uutta tietoa minulle, tosin sopisi hyvin siihen piirrokseeni jossa oli se pallo ja viittaus että tulemme näkemään niitä pallomuotoisia aluksia enemmän piakkoin. En oikein itsekään uskonut moiseen, mutta tämä antaisi viitettä taas eteenpäin siinä asiassa...

 

https://www.gaia.com/lp/initiation-season-3?utm_source=youtube+paid&utm_medium=cpv&utm_campaign=st-initiation&utm_content=s2-45&utm_term=&ch=st&gclid=CjwKCAjwv_iEBhASEiwARoemvMVKkU7FUoEy-pn7GEJqn50_pWuFMJyZk28HpSdjygZvEh8-_XCi8RoCG6wQAvD_BwE

"Näemme Plejadilaisten aluksen ainoastaan valopallona, koska se on merkaba ja liikkuu niin nopeasti. Atlantis oli arcturuslaisten rakentama mutta alkuperäinen Atlantis ei liittynyt pyramideihin vaan siinä oli kyse sisäisestä temppelistä. He opettivat meille miten suhtautua maailmaamme. Jättiläiset olivat sen tiedon hallitsijoita jonka reptiliaanit esittelivät meille, negatiivisen ja positiivisen. Tutkimme Annunakeja ja miten tämä loi rakenteen ihmisille hallittavaksi."

 

*

 

Maahislegendaa Amerikasta. Siinä osui yhteen omien viestieni kanssa, jossa kerrottiin miten maahiset kulkivat talvella kurillaan jalanjälkiäni kun olin pieni. Että ne tekevät mielellään kepposia ja ovat ilkikurisia mutta eivät pahoja. (Se viestini löytyy e-kirja nro 1:stä). Tämä tapaus oli astetta ilkeämielisempi:

https://issuu.com/rajatieto/docs/aareton_1_2021_maalis/28

 

*

 

Voi Hyvin -lehdessä nro 4 esiteltiin Hilma af Klint, joka maalasi henkien ohjaamia teoksia, harrasti sipiritismiä ja toimi meediona. Hän kätki maalauksensa vuosiksi odottamaan aikaa, jolloin niitä osattaisiin arvostaa. Hilma oli ilmoittanut testamentissaan ettei teoksia saa tuoda näyttelyihin ennen kuin hänen kuolemastaan on kulunut 20 vuotta. Kului kuitenkin 40 vuotta, vasta 80-luvulla niitä oli näyttelyssä, sillä 70-luvulla niitä ei vielä edes huolittu mukaan. 

Teoksissa on mm sarja joka kuvaa ihmisen elämänvaiheita, maailman syntyä, osa oli tarkoitettu sijoitettavaksi esoteeriseen temppeliin jota ei koskaan rakennettu. Terälehtiä, spiraaleja, sanoja, kirjainmerkkejä, symboleja, kuvioita. 

Hilma perusti neljän muun naisen kanssa ryhmän De Fem, joka etsi syvempää yhteyttä henkimaailmaan, he harrastivat automaattipiirustusta ja -kirjoitusta, ottivat vastaan viestejä.

 

"Kuvat toteutuivat kauttani valtavalla voimalla, ilman ennakkosuunnitelmia. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä niiden oletettiin esittävän. Työskentelin siitä huolimatta nopeasti ja varmasti, enkä muuttanut yhtään siveltimenvetoa."

"Vain ihminen joka on valmis menettämään elämänsä sen tutussa muodossa, voi saavuttaa elämän jossa on äärettömästi suurempaa kauneutta ja täydellisyyttä."

"Tässä elävässä todellisuudessa olen tajunnut, että olen atomi universumissa. Minulla on rajattomat mahdollisuudet ja aion kehittää niitä."

 

*

 

Uusin Corey Goode, Michael Sallan kera: https://youtu.be/tuwVffQ6WBo