Mary Ann Winkowski - When ghosts speak. (Hän näkee siis maanpäälle jääneet henget joita me muut emme näe.) Olen hiukan lyhentänyt juttuja, lukekaa täydellisemmät kertomukset kirjasta.

Paikkaan kiintynyt henki

"Nainen jätti viestin että hänellä on kummitteleva sänky. Hän oli sisustussuunnittelija ja nähnyt upeasti kaiverretun mahonkisängyn jonka hänen oli pakko saada vaikka se ei ollut lainkaan hänen tyyliään. Kun hän oli tuonut sen kotiin ja laittanut vierashuoneeseen siitä tuli ainoa asia jota hän kykeni ajattelemaan. Ollessaan töissä hän ajatteli vain mikä seinätapetti sopisi sängyn kanssa. Sitten häntä alkoi vaivata että oli jättänyt sängyn pariksi sopivan pöydän ostamatta. Hän tuli niin vakuuuttuneeksi että pöytä on pakko saada myös, että palasi liikkeeseen. Mutta se oli myyty. Hän jopa ajatteli jäljittävänsä uuden omistajan mutta ei lopulta halunnut enää ruokkia pakkomiellettään. Sen sijaan hän tapetoi vierashuoneen pienikukkaisella tapetilla jollaista ei koskaan olisi itselleen valinnut. Hän osti sinne myös maton ja keinutuolin. Mutta ei kyennyt luopua vieläkään pöytä ideastaan. Viikkoja myöhemmin hän poikkesi liikkeeseen ja siellä se oli jälleen! Nainen joka sen oli ostanut, oli sitä mieltä että se oli virheostos, se ei sopinut hänen sisustukseensa. Mutta sitten alkoi tapahtua kummia. Nyt kun huone oli valmis, hän ei pystynyt olla siellä, vaan sai aina hirveän päänsäryn. Kaikki vieraat olivat sitämieltä että huone oli nätti mutta kukaan ei oikein saanut nukuttua siellä.

Saapuessani taloon huomasin että kyseinen huone poikkesi sisustukseltaan täysin muusta talosta ja näytti kuin olisi suoraan 1920-luvulta. Näin siron naisen hengen istumassa keinutuolissa valkoiset hiukset vedettynä ylös siistille nutturalle. Henki katsoi minua tyytyväisenä. "Inhoan mitä hän teki muulle talolleni, mutta hän onnistui sisustamaan minun huoneeni täydellisesti." Juttelin hengen kanssa ja hän kertoi että on syntynyt, kasvanut ja kuollut samassa talossa. Hänen veljenpoikansa oli laittanut talon myyntiin ja se oli ollut tyhjillään viisi vuotta. Kysyin mitä hän on tehnyt koko sinä aikana kuolemansa jälkeen. Hän sanoi että on viettänyt aikaa naapuritaloissa ja vieraillut kodissaan niin usein kuin voi. Hän ei ollut tuntenut itseään onnelliseksi muissa taloissa mutta ei halunnut istua tyhjässä kodissaankaan. "Mutta kun he alkoivat remontoida taloa, tunsin itseni jälleen niin energiseksi. Seurasin häntä ympäriinsä kun hän neuvotteli remonttimiesten kanssa. Joskus lähdin jopa ostoksille hänen mukanaan." Kun remontti oli valmis, henki muutti takaisin. Tämä vanha pieni rouva sai paljon energiaa vaihtuvilta rakennusmiehiltä.

Kuten pariskunnat jotka ovat olleet vuosikausia yhdessä alkavat tottua toistensa mieltymyksiin, tai täydentää lauseita toisen puolesta, henget jotka viettävät tarpeeksi aikaa jonkin henkilön kanssa, voivat käyttää hänen energiaansa vaikuttaakseen päätöksiin. Tämä herttainen vanha rouva käytti kaiken energiansa luodakseen käsittämättömiä sisustus pakkomielteitä joita talon omistaja oli kokenut.

Kysyin omistajalta muistaako hän miltä huone näytti ennen remonttia ja hän haki valokuvakansion. Kun löysimme kyseisen huoneen kuvan 40-luvulta, nainen henkäisi kauhistuneena. Henki hymyili. Jopa minä olin vaikuttunut. Huone oli kuin täydellinen kopio valokuvan huoneesta. Henki tarvitsi hiukan suostuttelua lähteäkseen valoon täydellisestä huoneestaan mutta lopulta kykenin vapauttamaan hänet sinne."

Lapset

"Liikenneonnettomuus. Minut soitettiin paikalle heti, se oli hirveän surullista. Isä joka oli ajanut, seisoi ambulanssin vieressä kun hänen vaimoaan lastattiin kyytiin. Isä kantoi lasta sylissään. Oli selvää että ambulanssi olisi pian lähdössä, ja arvasin että henki haluaisi lähteä seuraamaan vaimonsa mukana sairaalaan. Sanoin miehelle: "Minä näen sinut, mitä tapahtui?" Henki oli yllättynyt. "Voit nähdä minut?" "Kyllä pystyn ja sinun täytyy kertoa mitä tapahtui että voin kertoa sen poliiseille. Hän kertoi että oli ollut ihan varma että oli ollut omalla puolellaan tietä, hän ei muistanut nähneensä valoja tai kuulleensa jarrujen kirskuntaa, lapset olivat olleet jo lähes unessa takapenkillä. Katsoin lasta hänen sylissään, se oli pieni tyttö, ehkä 15 kuukautta. Ja sitten tajusin että hän sanoi lapset. "Missä toinen lapsesi on? Hän nyökkäsi päällään taaksensa. Kun katsoin tarkemmin, näin jotain todella outoa. Ehkä kahden kuukauden ikäinen vauva leijui ilmassa hieman isänsä olkapään takana. En nähnyt että kukaan olisi pidellyt sitä enkä nähnyt lapsen kasvoja. Kysyin isältä kuka pitää lasta? "Isoäitini" Hän kertoi että isoäiti oli ollut kuolleena jo 20 vuotta, hän oli eläessään kärsinyt epämuodostumasta jonka vuoksi hän oli vinorakenteinen. "Mutta hän seisoo täysin suorassa nyt ja pitää vauvaa." Isä sanoi. Puhuessamme vauva hitaasti liikkui niin että näin hänen kasvonsa, hän näytti olevan unessa. Sanoin kiitos vaikka en tiennyt kuulisiko isoäiti minua. Kun sain tietää että lapsen henki on rauhaisa, käännyin jälleen isän puoleen. "Ymmärräthän että sinä ja lapsesi olette kuolleet?" Hän kertoi että tietää mutta on huolissaan vaimostaan. Kerroin että hän voi jättää molemmat lapsensa isoäidilleen, hän veisi ne valoon. Jos hänen vaimonsa kuolisi, he voisivat lähteä yhdessä ja tavata isoäidin toisella puolen."

Jennifer Love Hewittin ihailija

"Siis onko täällä joku nyt?" Jennifer istuu minua vastapäätä juoden teetä. Istuimme hänen keittiössään koska hän valmistautui aloittamaan CBS: n hittisarjaa Ghostwhisperer. Halusin nipistää itseäni, minä viisikymppinen kotirouva Clevelandista juttelin kuuluisan näyttelijän kanssa. Olin siellä koska Jenniferin roolihahmo kykenee näkemään henkiä kuten minä. "Täällä on kaksi henkeä" kerroin hänelle. "Mitä teet seuraavaksi?" Jennifer kysyi. "No voit kysyä heiltä kysymyksiä ja kun olet valmis, teen valon mihin he voivat poistua. Ja sitten he ovat menneet."

"Kerro minulle kuka täällä on?" Jennifer kysyi. "Täällä on nainen", kerroin viitaten ovikäytävään, "hän sanoo olevansa Lon Chaney Jr:n ex-vaimo". Jennifer näytti säikähtäneeltä. "Lon Chaney omisti ennen tämän talon, mistä tiesit sen?". En ollut yllättynyt, minulta kysytään samaa usein kun epäillään että minulla on tietoa heidän elämistään. Joka kerta selitän kärsivällisesti että minä en ole selvänäkijä, en lue ajatuksia enkä näe tulevaisuuteen. Voin vain kertoa heille mitä henget sanovat. "No kysy sitten mitä hän pitää laulamisestani" Jennifer sanoi. Henki hymyili. "Hän pitää hauskaa kustannuksellasi, hän on loistava laulaja, hänellä on levytyksiä ja kaikkea." Jennifer kysyi muutamia muita kysymyksiä, henki sanoi olevansa valmis lähtemään ja tein hänelle valon.

"Kuka muu täällä on?" Jennifer kysyi. Epäröin, kaikkien kokemusteni perusteella tiesin että seuraava kohtaaminen ei tulisi olemaan yhtä miellyttävä. "Täällä on nuorehko mies myös". Henki, ehkä kolmissakymmenissä, siististi leikattu tukka ja urheilullinen vartalo, nurkassa. Hän tuijotti minua katseella joka ei todellakaan toivottanut tervetulleeksi. Koska henki oli Jenniferin ikäinen, hän halusi tietää oliko heillä jotain yhteistä. Mies myönsi että he olivat käyneet samaa koulua, mies muutamaa vuotta edellä. Hän kertoi ihailevansa Jenniferin työtä, luetteli kaikki hänen elokuvansa. Hän sai surmansa kolarissa itse. Mitä enemmän puhuimme sitä epämukavemmaksi tunsin itseni. Vaikka hän oli rehellinen vastauksissaan, ne kaikki tulivat virnistyksen kera. Jos olisin tavannut hänet eläessään, olisin kuvannut häntä karmivaksi. Kuolleena hän ei ollut sen parempi. Jennifer myös poistui viideksi minuutiksi ja tullessaan takaisin hän oli huolestuneen näköinen. "Katseleeko hän minua kun olen suihkussa?" Virnistyksen leventyessä henki vastasi että todellakin. "Hän on perverssi"! Jennifer nauroi inhoten. Olin kertonut hänelle että useimmat henget eivät kykene koskettamaan tai loukkaamaan ihmisiä. Mutta henki suostui lähtemään ja oli poissa.

Seuraavana päivänä Jennifer kertoi että oli soittanut ystävilleen ja eräs heistä tunsi ihmisen joka oli ollut tekemisissä miehen kanssa hänen eläessään. Mies oli asunut vanhempiensa kellarissa ja kun hänen tavaroitaan oli siivottu kuoleman jälkeen, kokonainen seinä oli tapetoitu Jenniferin kuvilla. Mies oli todellakin stalkkeri. "No ainakaan hän ei enää kolistele keittiössäni", Jennifer sanoi yrittäen keventää tunnelmaa".