Saijankirjat Opastavia viestejä 2, viestit vuodelta 2016   

Kysyisin lasten mielikuvitus ystävistä, ovatko ne mielikuvitusta vai todellisia olentoja?

Etsitte vastauksia usein kaikesta ympärillänne ettekä kuuntele lainkaan omaa itseänne. Sanoisimme että ne ovat kaikki kuviteltuja olentoja, mutta ehdimme kyllä valaista asiaa siltäkin kannalta että eivät tosiasiassa ole koskaan. Kuvittelemme itse olevamme kuvitelmajäseniänne emmekä todellisia mielessänne, vaan olemme kuitenkin olemassa. Selitämme kaiken siten että sinäkin näytit siellä alle kouluikäisenä kulkevan keskellä kaikenlaista omituista elämää. Vaikka tiedostit sen kaiken, et pitänyt sitä mitenkään kummallisena. Emme koskaan valaisseet sinulle totuutta niistä elävistä joiden seurassa olit paljon yksin ollessasi, etkä valaissut sinäkään olemustasi heille. Suunnittelemme sellaisen kokeen järjestää että kuvitelkaapa olevanne valaistussa eräänlaisessa talossa jossa teillä on useita erilaisia olentoja tarjoamassa juomista ja virvokkeita, mutta ette ota mitään siksi koska epäilette niiden olemassaoloa.

 

Uskomme väittävämme kummallista sanomaa siinä suhteessa, että kuunnelkaa niiden olentojen kieltä miten ne puhuvat teille yhä, sillä niin ne tekevät. Sallimme sen kanssakäymisen tapahtua siksi, että oppisitte kuuntelemaan kaikenlaista ympärillänne, ollen itse hiljaa. Sellaisen opin saatte jo pieninä lapsina ettekä ole siitä pahoillanne, vaan selaatte niitä muistojanne huvittuneina että olitte niinkin älykkäitä. Lukien kaikkea samankaltaista tarinaa toisten kertomana.

Innostumme kertomaan sellaisen tarinan teidän alkuperästänne joka selviää teille kaikille jonkin ajan kuluttua, mutta selitämme ensin jotain. Teidät siis tuotiin tänne taivaallisella matolla, joka esitti sellaista kuviteltua valoverkkoa joka kannatteli olemuksianne. Sellaisen saitte kaipaamanne olemuksen, että saavutitte olla tulevaisuudessa lihallisia olentoja ettekä enää valoisia, suunnitelmia täynnä olevia sammuneita tähtiä. Uskomme kaiken sellaisen kuulostavan teistä tutulta, eikö vain?

 

Istumme janoamassa lisää kuuntelijoita luoksemme että lähentyisimme sellaisiksi kavereiksi jotka istuvat iltaa luonaan ja nauttien ruokalajeja kiireettömästi keskustellen. Emme sellaiseen kykene kanssanne, emmekä ole koskaan olleet nautinnollisia teidän ruokavalionne suhteen. Emmekä lähtisi sellaista kokeilemaankaan, ennenkuin olemme tarpeeksi nähneet vaivaa teidän kouluttamiseksenne siihen valmistautumaan. Uskomme teidän tulevan viisaiksi pikkuhiljaa, ettekä kuuntele toisia lähteitä jotka mielipiteitään tyrkyttävät jokaiselle. Vaan olette siten lähteneet omalle tiellenne, että kuuntelette vain sellaista mikä tuntuu teistä itsestänne mieluisalta ja tutulta tarinalta ja olemukselta. Esitämme olevamme usein vain harhakuvia mielenne taustalla.

(Saijankirjat kävi vertauskuvallisella matkalla rinnakkaistodellisuudessa/korkeammalla tasolla aterialla Valoisan Olemuksen luona vasta 2023: https://youtu.be/8pCCTK1uTgY )

Sallimme vielä palata siihen asiaan että teillä tulee olemaan heitä kuviteltuja olentoja paljon enemmänkin luonanne, ettekä pääse siitä eroon vaikka pakenisitte vuorille ja vetäisitte pussin päänne ympäri, kuunnellen mozartia korvienne täydeltä. Epäilemme teidän tulevan päinvastoin hienosti toimeen heidän kanssaan, ettekä valaise heitä upoksiin mielenne taakse vaan otatte heidän tehtävänsä ja lahjansa teille vastaan kauniisti, kuvittelematta mitään sellaista että olisivat teille vieraita. Sellaisen tarinan kerromme jossa paljastamme teidän kuulevan heitä useinkin. Ettekä valaise korvianne siitä lainkaan, vaan otatte ne torvenne käyttöön ja pasuunaa soittamalla haihdutatte sen kaiken korviltanne pois. Sellaista tarinaa ette saa kuulla koskaan jossa kertoisimme että sellaista tapahtuisi päivänvalossa, vaan olette vapautettuja vain öisin luonanne, kun seilaatte merellä aavalla ettekä näe unia, vaan epäilette olevanne jossain toisaalla hyökyaallokossa. Silloin kuuntelette heitä paljonkin. Vaan epäilette kuitenkin kaikkea tapahtunutta, ettekä ota sitä tietoa mukaanne päivänvaloon. Uskomme tarinamme olevan pelottava vain jokaiselle joka ei onnistu kuulemaan heitä, sillä kaiki muut ovat iloisia heidät nähdessään, eikä heille ole koskaan koitunut mitään vammoja kohtaamisista öisistä.

 

Salaamme kaiken vielä toistaiseksi että tulisitte viisaammiksi pikkuhiljaa ettekä kertaromahduksella, että sellaisen kuulisitte miten seilaatte lautallanne toisten olentojen kanssa. Kuuntelemme kaikenlaista uutta pulinaa luotanne ja olemme selvittäneet että sellaisen tarvitsette kokeen luoksenne joka selvittäisi meille miten monta teitä on jotka kykenette kuuntelemaan meidän ohjeitamme tällähetkellä. Esitämme että teemme harjoituksen siten että kuuntelette iltaisin hämärässä mitä satuttekaan kuulemaan ja me vastaamme jos olette kuulleet oikein. Sellaisen iltasadun teille kertoisimme ja olemme valmiita viestimme kanssa, ole hyvä.

Kiitos.

*

 

"Esko Mustonen kirjoitti eläkeläisenä viisi henkisen alan kirjaa, joista ilmenee, että hänellä itselläänkin oli eri elämänvaiheissa paranormaaleja kokemuksia. Kirjassaan Enkelten maailma Esko Mustonen kertoo mm. Oulun pommituksesta 21.2.1944, jolloin hän kotipihallaan kuuli äänen: -Äkkiä juoksuun, se tulee tähän… Tuo ääni pelasti hänen elämänsä, sillä hetkeä myöhemmin hänen seisomispaikallaan oli monttu.

Missään noista kirjoistaan Esko Mustonen ei kuitenkaan vihjaise, että hänellä oli säännöllinen yhteys opastavaan ääneen jo ennen ensimmäistä kirjaansa Poltergeist (WSOY 1986). Iso Veli, kuten Esko ääntä nimitti, oli tarkoin vartioitu salaisuus hänen elämänsä loppuun saakka.

Sodankylässä hän koki voimakkaan enkeli-ilmestyksen. Toinen merkittävä enkelikokemus tapahtui myöhemmin Karkkilassa, kun Esko näki kesämökillä ollessaan enkelin. Molemmista enkeleistä Esko Mustonen on tehnyt havainnon jälkeen piirroksen. Ei ole siis ihme, että Esko kirjoitti 90-luvun alussa kirjan Enkelten maailma. Tuossa kirjassaan hän paljasti myös omia kokemuksiaan, mutta ei suinkaan kaikkia, sillä kumpikaan edellä mainituista tapauksista ei sisältynyt Eskon omaan enkelikirjaan.

Esko huomasi, että salaperäiseltä ääneltä saattoi kysellä sekä henkilökohtaisia että yleisiä asioita, joihin Iso Veli aina antoi vastauksensa. Esko ei kuitenkaan koskaan kysellyt mitään arkipäiväisiä asioita, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Kirjojen kirjoittamisen yhteydessä Esko Mustonen kyllä keskusteli Ison Veljen kanssa, mutta mitään ehdottomia käskyjä tai määräyksiä hän ei ääneltä saanut.

Joskus Esko Mustonen pystyi Ison Veljen välityksellä auttamaan myös läheisiä ystäviään, jotka eivät olleet saaneet vaikeisiin ongelmiinsa vastausta mistään muualta."

http://www.ultra-lehti.com/lehdet/art-0010_EskoMustonen.html

*

David Wilcock, Corey Goode

"DW – Onko olemassa jonkinlainen meditaatiomenetelmä jota ihmiset voisivat käyttää saadakseen yhteyden ekstraterrestiaaleihin?

CG – Jokainen kykenee siihen mielensä avulla. On monia tapoja meditoida kuten olemme puhuneet, jopa tavallinen unelmointi, rukous, meditaation kaikki muodot auttavat mieltäsi pääsemään siihen tilaan. Kun lähetät tietoisuuttasi ulospäin, jokainen pystyy siihen mutta "kannattaako sitä tehdä?" on kysymys joka kannattaa kysyä itseltään.

---

Uskotko että meillä on korkein itse? – Kyllä. – Entä kontaktin saaminen korkeampaan itseemme? Mikä olisi sopiva tapa alkaa etsimään henkistä tietoa? – Ensin täytyy katsoa sisäänpäin itseensä. Alat työskentelemään korkeammalla ja korkeammalla tasolla, meditoit enemmän, katselet enemmän itsesi sisään huonoja puoliasi, alat yrittää antaa itsellesi anteeksi ne huonot asiat, muuttaa niitä sekä antaa anteeksi myös muille. Silloin vapautuu energiaa ja alat laajentua, työskentelet korkeammalla ja korkeammalla, yhä korkeammalla kunnes "itse" putoaa pois yhtälöstä ja pääset yhä ylemmäs. Näin lopulta uskoakseni pääsemme takaisin siihen mitä ihmiset kutsuvat Lähteeksi.

---

...Ne lapset jotka olivat enemmän intuitiivisia empaatteja, olivat hieman vaikeampia tapauksia muistinpyyhinnän ja näyttömuistin osalta, heitä täytyi tarkkailla paremmin. Oli myös lapsia jotka eivät selviytyneet koko ohjelman läpi, heidän muistinsa pyyhittiin ja jätettiin pois ohjelmasta. Monilla heistä oli hylkäämisen tunteita joita eivät ymmärtäneet, tunsivat itsensä tietoisessa elämässään hylätyiksi ilman syytä jonka ymmärtäisivät. Ryhmät pitivät heitä silmällä varmistaakseen ettei heidän muistonsa palautuneet...

Epäilen että lapset jotka olivat ohjelmassa, kokivat sen hyvin stimuloivaksi, ehkä ohjaajat käyttivät positiivisen mielleyhtymän tekniikoita jotka saivat lapset tuntemaan itsensä erikoiseksi, uniikiksi. Ja nämä kokemukset olivat niin perustavanlaatuisia lapsille että vaikka heidän mielensä pyyhittiin, tietoisuus niistä säilyi. Vaikka tietoinen mielemme ei rekisteröi jotain, alitajunta rekisteröi.  Kun laitetaan tämä kaikki yhteen, kokemusten intensiivisyys on täytynyt rekisteröityä näiden lasten tietoisuuteen niin syvälle että se kirjaimellisesti muutti heidän indentiteettiään, kuten kaikki kokemus tekee. Kun tämä hyvin stimuloiva ja palkitseva kokemus puuttui, he tunsivat itsensä hylätyiksi, vääränlaisiksi koska heidän normaali arkipäivän kokemuksensa tuntui niin tarkoituksettomalta siihen verrattuna. "