800px-Theodor_Kittelsen%2C_Soria_Moria-n

"Sadun Soria Moria. Kittelsenin tutuksi maalaama ilkeän peikon kultainen linna. Kaunis prinsessa on ruman peikon vankina jossain linnan huoneista. Jonkun pitäisi mennä linnaan, katkaista peikon päät ja pelastaa prinsessa. Sadussa linnaan pääseminen on vaikeaa, lähes mahdotonta.


Soria Moria ja muut kansansadut, ovat kiehtova kokoelma norjan kansan kertomaperinnettä. Ne välittyivät sukupolvesta toiseen satojen vuosien ajan. Ne ovat sijoitettavissa mihin tahansa aikaan ja paikkaan. Iltahämärässä tarinoita kerrottiin. Kaikki niitä kuuntelivat. Kun eivät ne sadut ja tarinat olleet lasten yksinoikeus.

Elämä ennen oli usein turvatonta. Sodat , katovuodet ja kulkutaudit vaivasivat. Vitsausten edessä oltiin voimattomia. Oikea elämä ei ollut oikeudenmukaista ja reilua. Hyvä ei välttämättä voittanut. Ilkeys ja itsekkyys eivät saaneet tuomiotaan.Onnellista loppua joutui joskus kovasti etsimään eikä sitä aina edes löytynyt.

Saduissa kaikki on toisin.
Ne noudattavat tiettyä peruskaavaa, ovat turvallisia. Kansansadut tapahtuvat aina jossain, ei ole tarpeellista selostaa tarkkaan missä.

Olipa kerran prinsessa, kuningas, kolme veljestä..... Kansansadut alkavat poikkeuksetta samalla tavalla.

Maaginen luku on kolme Norjalaisissa ja tietysti muissakin kansansaduissa luku kolme on se juttu. Veljeksiä on kolme, vuohia, pukkeja, sisaruksia ja vaikka mitä. Kun suvun viisas aloitti tarinansa päreen loimussa kolmosta oli odotettavissa.Uusikin tarina oli osittain tuttu ja ainakin vähän ennakoitavissa.

Tapahtumatkin kertautuvat kolmesti tai kuudesti tai jopa yhdeksän kertaa. Toistot ovat kolmella jaollisia. Sekin lisää kansansatujen turvaa ja lohduttavuutta. Epävarmassa elämässä on hyvä olla edes joitakin varmoja asioita.

Koettelemukset ja vastoinkäymiset eivät lannista sadun päähenkilöitä, usein luusereiksi luultuja. Heikoin , pienin ja vähäpätöisin saattaa sadussa saada voittajan viitan. Mutta ei ilmaiseksi. Mieletön määrä haasteita on otettava vastaan. Urotekoja on tehtävä kovasti.
Yhdeksänpäisen peikon kaikkien päiden poikki hakkaaminen onnistuu vain harvoilta.

Onnellinen loppu kruunaa kansansadun. Lasten on "sen pituinen sen" jälkeen levollista mennä nukkumaan. Aikuisille loppu antaa toivoa arkeen. Paha saa ainakin sadussa ansionsa mukaan. Oikeudenmukaisuus voittaa.

Kansansadut olivat ja ovat tärkeitä.Ne auttoivat jaksamaan. Niitten kautta yhteiskunnan epäkohtia saattoi kritisoida. Eläimistä voitiin tehdä inhimillisä. Saduissa mahdoton saattoi olla mahdollista.. Tärkeää oli että sadut olivat heikompien puolella. Satujen ja tarinoitten kautta kielikin säilyi.

Suomella on Kalevala ja Kanteletar. Islannilla on saagat. Norjalla on islannin kanssa yhteisten saagojen lisäksi talteen kerätyt kansansadut. Herrat Asbjørnsen ja Moe tekivät aikoinaan suurtyön kerätessään sadut talteen. Siihen aikaan 1800-luvulla Norjalla ei ollut kirjakieltä vaan sivistyneistö puhui ja kirjoitti tanskaa. Kun satusedät kirjoittivat kuulemansa tarinat murteella ja paikallisia ilmaisuja käyttäen , herätti se sivistyneistössä kovasti pahennusta.

Hevosenpierua ja lehmänpersettä kun ei saisi nimeltä mainita. Jopa niinkin edistysmielinen norjalainen kirjailija kuin Camilla Collet pahoitti mielensä poikien satukokoelmaan kirjoittamista tuhmista ja epäasiallisista ilmauksista.
Onneksi lapsuudenystävät ja veriveljet Peter Asbjørnsen ja Jørgen Moe pitivät päänsä ja kirjoittivat retkillään löytämänsä tarinat ylös sellaisina kuin ne heille kerrottiin. Tarinat ovat tallessa, monelle kielelle käännetty. Turvallinen satumaailma on tänäänkin kaikkien ulottuvilla."  Lähde: Morgenstjerne Lauri Pietikäinen

 

"To Norwegians Soria Moria Castle is probably among the most well-known Norwegian folktales. The search for Soria Moria castle might be thought of as a progression, the symbol for perfect happiness. According to legend, the path to the castle is not clearly marked, and the journey is solitary because all people are different and therefore cannot reach the goal in the same manner. It is characteristic of most Norwegian folktales in that it contains a unique undertone of realism and folk humor. These folktales express many customary values, ideas, and characters. One of the most common values expressed is the idea of a common person rising above the circumstances of his birth and becoming successful.

The legend has continued to capture the Norwegian imagination. In 1881, Theodor Severin Kittelsen painted his well known (to Norwegians) painting for publication in an edition of Norske Folkeeventyr. This legend was written as a poem within Ole Edvart Rølvaag's 1933 novel The Boat of Longing. More recently, it appeared in the form of a song titled Soria Moria in a 1989 album from Norwegian singer Sissel Kyrkjebø.

The exact meaning of the name Soria Moria is not known. It may be related to Moriah, the name given to a mountain range in the Book of Genesis. According to tradition, this was the place where Abraham almost sacrificed Isaac." (Wikipedia)

A poor couple had a son named Halvor who was like the Ash Lad (Norwegian:Askeladden), good for nothing but to sit about groping in the ashes. One day, a skipper asked him if he would like to go to sea. He went, and a storm blew them far off course. When Halvor got off the ship, he walked and found a castle. When he reached it, a princess warned him that a troll with three heads lived there and would eat him. Halvor refused to leave. The princess fed him and asked him to try to wield a sword. He could not, and she advised him to drink from a flask; afterwards, he could wield it. He killed the troll on its return. The princess told him of her two other sisters, also held captive by trolls, and Halvor rescued them as well, though one troll had six heads and the other nine.

They offered that any of them would marry him, and he chose the youngest princess, but he missed his parents and wanted to tell them what had happened. The princesses gave him a ring to wish himself there and back but warned him not to name them. His parents took a long time to recognize this grand lord as their son, but they were very pleased with him. The young women were abashed before him, because they used to mock him. He wished the princesses were there to show them how abashed they should be. They appeared. The youngest princess persuaded Halvor to lie down and sleep, put a ring on his finger, took the wishing ring and wished them back to Soria Moria Castle.

He set out to find them, bought a horse, and found a cottage with an old couple where the woman had a nose long enough to stir the fire with. He asked if they knew the way to Soria Moria Castle, and they did not, nor did the Moon when the old woman asked it, but the old woman traded him a pair of boots that took twenty miles a step for his horse, and asked him to wait for the West Wind. It knew where Soria Moria Castle was, and that there was to be a wedding there. Halvor set out with the West Wind to reach it. There, Halvor put the ring the princess had given him into a cup and had it brought to the princess. She recognized it and married Halvor instead of the new bridegroom.