"Maapallolla esiintyy kahdenlaista elämää. Toinen on näkyvä ja ulkoinen elämä, jossa me kaikki olemme mukana ja jota voidaan kutsua myös tapahtumien virraksi. Toinen elämä on näkymätöntä luomisvoiman elämää, johon osallistumisemme riippuu omista valinnoistamme. Ihmiskunnan suuri enemmistö tyytyy elämään ensin mainittua elämää. Muutamat etsivät toista, koska heillä on tunto luomistoimintaan osallistumisen tarpeesta ja oivallus siitä, että jollemme siihen osallistu, olemme vain puolinaisesti tai tuskin senkään verran HEREILLÄ  ja ELÄVIÄ!

Tietoinen läsnäolo johdattaa sinut "tyhjyyden" lähteille, joka sitten osoittautuukin olevan "täynnä" elämää avartavia mahdollisuuksia ja pitää sisällään kokonaiset maailmankaikkeudet. Kun muistat itsesi, löydät itsesi. Kun unohdat itsesi, kadotat itsesi. Tietoinen läsnäolo muuttaa aineenvaihduntaa ja aivojen toimintaa.

Kun opit harjoittamaan tietoista läsnäoloa enemmän tarjoaa se sinulle elämässä rajattomasti mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Kun tutustut lempeämmin oman mielesi syviin sisäisiin lähteisiin, lakkaat murehtimasta ja huolehtimasta. Mukaudut vain sisältäsi tulevaan ohjaukseen, ja elämästäsi tulee retki tuntemattomaan.

Toivottavasti olet nyt siinä vaiheessa elämässäsi, että huomaat että olemuksesi kokonaisuudessaan on koostunut paljon muustakin kuin vain näkyvästä fyysisestä puolesta. Silmäsi näkevät vain sen minkä mielesi haluaa nähdä ja saatat keskittyä asioihin, jotka ovat vain fyysisessä maailmassa ja näkyviä. Voidakseen vaikuttaa sisäiseen maailmaansa tulee ensin olla tietoinen, tiedostava ulkoapäin tulevista voimista, jotka voivat heikentää aurakenttääsi ja tsakrojasi. Aurakenttääsi kohtaan hyökätään isketään joka päivä mitä erilaisimmilla tavoilla ja ellet opi tiedostamaan sitä, elämäsi voi muodostua sinulle haasteeksi tai peräti ongelmaksi. Kun opit tiedostamaan, että aurakenttäsi on sinun käynti-korttisi ulkopuoliseen maailmaan, alat huomata kuinka monet mentaaliset ja emotionaaliset tilat vaikuttavat siihen. Aurakentässä näkyvät asenteet, roolit, mallit, kaavat, emotionaalisesti kielteiset tunteet, mentaalinen ajatuksista lähtevä stressi, huolet, pelot, järkytykset. Kaikki nämä yhdessä tai erikseen heikentävät aurakenttääsi. Oletko joskus lähtenyt mukaan sellaiseen toimintaan johon oikeasti et olisi halunnut? Varmasti olet, kaikki meistä joskus on niin tehnyt. Tai olet tuntenut väsymystä jonkun seurassa vaikkapa puhelimessa. Olet joutunut hyökkäyksen kohteeksi ja aurakenttääsi on tullut tunkeutuja eli energiarosvo.

Aurakenttää voidaan vahvistaa monella eri tavalla; liikunta, syömällä terveellisesti, pitämällä huolta kehon puhdistuksesta, hiljentymällä, kuuntelemalla kaunista musiikkia jne… Kaikki nämä ja varmasti myös monet muutkin tässä vielä mainitsemattomat voivat vaikuttaa aurakenttään suotuisasti.

Tarjoankin sinulle sellaista alkemististä  vaihtoehtoa, joka antaa sinulle myös “sisäisen suojan” ulkopuolista hyökkäystä vastaan etkä silloin ole enää niin paljon ulkopuolisten energioiden varassa. Joudut ehkä lukemaan alla olevan tekstin useampaan kertaan, mutta se kannattaa pitkässä juoksussa.

SISÄISEN KÄYTTÖVÄLINEEN MUODOSTAMINEN ELI AURAKENTÄN VAHVISTUS

Ulkoisista olosuhteista riippumattoman onnellisuuden saavuttaminen on pyrkimyksen arvoinen päämäärä. Onnellisuutemme - sellaisina kuin nyt olemme - on riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Sellaisella ihmisellä, joka on saavuttanut edes  jossain määrin ulkoisista olosuhteista riippumattoman tilan itsessään - jotakin sellaista, mihin ei vaikuta epäonnistuminen eikä menestyminen, kylmä tai kuuma, mukavuus tai mukavuuden puute, nälkä tai ylenpalttisuus - sellaisella ihmisellä on sisäinen käyttöväline, joka vaikuttaa aurakenttäämme voimallisesti.

Mitä se merkitsee?

Sellaisena kuin luonnostaan olemme meillä on ainoastaan yksi organisoitunut käyttöväline - nimittäin fyysinen kehomme - mutta meidän on mahdollista muodostaa itsellemme toinen “keho” - nk. sisäinen käyttöväline. Tämä uusi “keho” ei ole riippuvainen ensimmäisestä kehosta, fyysisestä kehosta, mutta itse asiassa se voi kontrolloida sitä. Mitkä tahansa ovatkin ne olosuhteet, jotka ympäröivät ensimmäistä, fyysistä, kehoa - vankila tai vapaus, mukavuus tai mukavuuden puute, rikkaus tai sen puute, niin tähän sisäiseen uuteen kehoon eivät nuo olosuhteet vaikuta. Kun harjoittelemme samaistumattomuutta omiin ajatuksiimme, tunteisiimme tai ulkomaailman tapahtumiin, me alamme valmistaa tätä sisäistä kehoa ja itse asiassa kaikki itsekasvatustyön opetukset tähtäävät juuri tähän päämäärään.

Sanotaan, että ihminen, joka on aina tekemässä vaatimuksia pysyy onnettomana. Mitä merkitsee vaatimusten tekeminen? Se merkitsee sitä, että onnellisuutemme on riippuvainen tietyistä ulkoisista seikoista, jotka ovat oikein vain sellaisina kuin niiden meidän mielestämme pitäisi olla. Emme pidä näistä tai noista ihmisistä, emme viihdy tällaisessa tai tuollaisessa ympäristössä, olemme sitä tai tätä vastaan jne… Tuossa tapauksessa teemme vaatimuksia ja onnellisuuteemme on ulkoisten olosuh-teiden varassa ja elleivät ne ole sellaiset kuin itse haluamme vaivumme itsesääliin, masennuksen ja negatiivisten tilojen armoille. Tuossa tapauksessa ei ihmisen sisäinen “uusi keho” ole vielä riittävästi kehittynyt antaakseen ihmiselle mahdollisuutta olla riippumaton elämän vaihtuvista olosuhteista.

Voi tuntua yllättävältä, että harjoittaessamme “uuden kehon” valmistamista, kehittämistä käytännössä, voimme usein huomata olevamme onnellinen silloinkin, kun kaikki näyttää menevän väärin.

On olemassa sanonta, että kaikki mitä tapahtuu elämässä on keino eikä päämäärä.

Mutta olemmeko koskaan ajatelleet mitä se oikein merkitsee? Ihmiset pitävät elämää päämääränä ja he tekevät kaiken elämässä tältä kannalta. He etsivät aina tuloksia  ja toimivat tulosten vuoksi. 

Jos he epäonnistuvat, he joutuvat  masennus- tai johonkin muuhun vastaavaan tilaan.

Mutta “uuden kehon” valmistamisessa meitä on kehotettu toimimaan niin, että emme olisi sidoksissa työmme tuloksiin, että voisimme harjoittaa kaikessa toiminnassamme samaistumattomuutta ja että oppisimme “muistamaan oman itsemme”.  Niinpä mikäli onnellisuutemme riippuu toisten ihmisten kiitoksesta, tai onnellisuutemme on rahan varassa, olemme yksinkertaisesti koneita eli toimimme mekaanisesti ja voimme menettää rahamme tai joutua konkurssiin.

MIKÄLI ONNELLISUUTEESI RIIPPUU SIITÄ, ETTÄ IHMISET KOHTELEVAT SINUA  ITSESTÄSI LUOMASI KUVAN MUKAISESTI, ON VARMASTI JOTAIN VIALLA.

Alituinen laskelmointi niiden vaatimusten varassa, mitä teemme  itsellemme ei voi olla sisäisen mielenrauhan lähde. Mikäli aina ajattelet, että asiat eivät ole niin kuin sinä toivoisit niiden olevan, se johtaa väistämättä jatkuvaan negatiivisuuden ja sisäisen onnettomuuden tilaan. Sinun itsesi on herättävä tiedostamaan, näkemään rehellisesti oma tilasi ja pidettävä sisälläsi onnellisen olemisen salaisuus. Ja tämä merkitsee sitä, että sinun on sinetöitävä itsesi ulkopuolisten tapahtumien ja olosuhteiden vaikutuksilta, jotka tähän saakka ovat mekaanisesti tunkeutuneet sinuun. Meillä kaikilla on täysin typeriä ja tyypillisiä tapojamme suhtautua toisiin ihmisiin ja ulkopuolisiin olosuhteisiin. Juuri tässä suhteessa voimme itseemme kohdistuvan havainnoinnin avulla saada itsemme erilleen tuosta tavasta panemalla merkille, kuinka käyttäydymme ja reagoimme tuona hetkenä. Tämä on varmasti huomioimisen arvosta, mutta sen tulisi tapahtua useamman kerran päivän mittaan.

Tässä vaiheessa voidaan lyhyesti mainita lisää kuvista, rooleista ja asenteista.

Kun ihmisellä on vahva kuva itsestään, hän on taipuvainen joutumaan alttiiksi elämän kolhuille ja harmeille. Itsestämme luomamme kuva on kuvittelun kiinteä muoto itsestämme. Me olemme saattaneet  esim. pitää itseämme hyvänä tyttönä tai hyvänä poikana. Tuo kuva on ollut täysin selvä ja määritelty. Hyvän lapsen rooli merkitsi tietysti sitä, ettei voinut koskaan valehdella - mutta tietysti olemme valehdelleet aika lailla. Emme vain voineet nähdä pimeää puolta itsestämme - sitä mikä todellisuudessa olimme - vaan ainoastaan toisen puolen itsestämme luoman kuvan vaikutuksen avulla. Huomaamme ehkä nyt, että koska meillä oli selvä kuva itsestämme, valehtelimme usein enemmän kuin oli tarpeen.

 

KAIKKI MIKÄ POHJAUTUU  VALHEELLISUUTEEN TAI  EPÄAITOUTEEN, HERÄTTÄÄ SIINÄ VASTAKOHTANSA.

Niinpä on syytä tietää, että meidän on hyväksyttävä toinenkin puoli itsestämme eli tuo pimeä puoli, mikä yksinkertaisesti merkitsee sitä osaa itsestämme, mitä emme selvästi tiedosta emmekä hyväksy. Tajuisuus, tiedostaminen merkitsee valoa ja aurakentän vahvistumista ja kiinteytymistä. Mitä emme tiedosta, on meille pimeä - toisin sanoen

varjossa ja vaikuttaa aurakenttää heikentävästi. Juuri tähän asiaan on kohdistettava

paljon työtä monien vuosien aikana. Ja tämä on erittäin hyödyllistä itseenkohdistuvaa työtä, koska siinä itsetarkkailun ja itsetuntemuksen avulla tuodaan tajunnan valoon itsestäsi luoman kuvan kanssa ristiriidassa olevat pimeät puolesi, joilla tähän saakka on ollut valta ylitsesi. Olisi todella ihmeellistä jos itsestämme luomat kuvamme putoaisivat pois.

Itsestämme luomat kuvat sulkevat pois kaiken todellisuuden. Tämä kuva estää meitä hyväksymästä itsestämme niitä puolia, jotka eivät ole samaa kuin itsestämme kuomat kuvat. Juuri tästä syystä joudumme olemaan jakaantuneina valoisaan ja pimeään puoleen, ja se aiheuttaa suurta ristiriitaa.

On selvästi nähtävissä, kuinka ihmiset elävät kaiken aikaa omissa mielikuvissaan, jolloin he jatkuvasti hämmentyvät ja harmistuvat.

Lisäksi on olemassa roolit. Jokaisella on tyypilliset roolinsa, joita ihminen esittää. Hänellä on tavallisesti 5 - 6 roolia, joita hän käyttää tavallisessa elämässään. On lisäksi väärin sanoa, että ihmiset käyttävät näitä rooleja. Oikeampi ilmaisu on, että roolit käyttävät ihmistä. Esim. ihminen on joskus kohdannut jonkun erikoisen ihmisen tai hänelle itselleen on sattunut jotain erikoista, hän jaksaa kertoa vaikka kuinka monta kertaa mitä hän on kokenut. Eräässä esoteerisessa kokouksessa kysyttiin kerran, mistä johtuu, että jotkut ihmiset, jotka tavallisessa elämässä näyttävät  aivan luontevilta ja puhe-liailta, tulevat niin kovin hiljaiseksi itseenkohdistuvan työn ilmapiirissä. Yksi syy siihen on, että he eivät voi käyttää tavallisia elämänsä rooleja. He eivät voi kääntää mitään ohjelmaa päälle ja näin he eivät tiedä, missä kohtaa he itsessään ovat. Tämä on merkkinä siitä, että elämme eräänlaisessa keinotekoisessa tilassa. Kun puhut sellaiselle ihmiselle, jolla on paljon rooleja, saat ikään kuin vaikutelman, että tuo henkilö ei ole “kotona” ja aivan samoin käy kun puhut ihmiselle, joilla on hyvin voimakkaat kuvat itsestään.

Kolmanneksi tulevat asenteet. Mielikuvat, roolit ja asenteet estävät meiltä kaiken todellisen itsemme ymmärtämisen ja kaikki ne tekevät meidät riippuvaiseksi ulkoisista olosuhteista. Ihminen, joka on täynnä mielikuvia, rooleja ja asenteita, ei voi muodostaa sisäistä käyttövälinettä siis tietoisuuskehoa. Hän ei pysty pääsemään itsensä taakse - hän ei pysty irrottautumaan itsestään.

Löytyykö tähän tilaan lääkettä?  Ainoa lääke on ryhtyä vähitellen näkemään, tiedostamaan omat mielikuvansa, tulemaan myös tietoiseksi rooleistaan ja asenteistaan. Itsetarkkailu on siis välttämätöntä.

Asenteet muodostuvat helposti kasvatuksen myötä. Sinulle on sanottu, että tämä näkemys on oikea ja siitä syystä asenteesi on muodostunut varhaisesta lapsuudesta. Jos sinut on esim. kasvatettu uskon-nollisten, poliittisten tai jonkun muun parissa, ajattelet , että he ovat oikeassa. Kuinka helposti meidän sielunelämämme voikaan pysähtyä tai pilaantua ulkoisten seikkojen vuoksi. Kuinka ihminen voisikaan olla onnellinen, kun hän on täynnä tiedostamattomia rooleja, mielikuvia ja hankittuja asenteita, jotka vaikuttavat häneen kaiken aikaa. Kun tämä oivalletaan, on työstämisen arvoista ja suurta kurinalaisuutta vaativan itsetarkkailun avulla panna huolellisesti merkille, mikä saa sinut reagoimaan, harmistumaan, mikä hävittää sinulta sen onnellisuuden, minkä muuten pystyisit kokemaan.

Kun olet pystynyt tekemään huomioita - siis tarkkailemaan itseäsi - yritä nähdä oliko vika siinä, että joku itsestäsi luomasi mielikuva ei ollut tyytyväinen jonkun toisen henkilön käyttäytymiseen vai siinä, ettei päälle kääntämäsi rooli saanutkaan kiitosta vai siinä, että asenteesi oli täysin hyödytön.  Itseenkohdistuvassa henkisessä työssä kuulee usein sanottavan  ”sinulla on väärä asenne - otat asiat väärällä tavalla asenteestasi johtuen”.  Varmasti tiedät, että ne asenteet, joilla arvostelet sekä ihmisiä että asioita, ovat luultavasti aina negatiivisia.  Kuinka meidän olisikaan mahdollista olla vapaita, alkaa nähdä ihmisiä ja asioita vähän todellisemmin, sellaisina kuin ne todella ovat, jos olemme täynnä mie-likuvia, rooleja ja asenteita, jotka tekevät meidät sokeiksi.  Kuinka voimme edes kuvitella saavamme aikaan yksinkertaisia suhteita, jos aina käännämme päälle tyypilliset roolimme ja itsekehumme.

Yritä tarkkailla, milloin puhut mielikuvistasi, rooleistasi ja milloin asenteistasi käsin. Ellet pysty tekemään sitä itsesi suhteen, yritä huomata se toisissa. Kaikki tämä kuuluu ulkoiseen psykologiaan, hankittuun persoonallisuuteen, joka sinun on itsetarkkailun avulla saatava passiiviseksi, jolloin sisäinen näkökykysi ja ymmärrys alkavat kasvaa sinussa.

Sisäinen psykologiamme on lopulta otettava ulkoinen psykologiamme hallintaansa. Tämä merkitsee täyskäännöstä. Ja juuri tästä alkaa sisäisen käyttövälineen, “uuden kehon” organisoituminen meissä. Se muodostuu paljon hienommista aineosista kuin fyysinen kehomme. Lähtökohtana on itsetarkkailu ja sen pohjalta syntyvä uudenlainen sisänäkemys itsestäsi. Tästä alkaa uuden sisäisen psykologian muodostuminen ja se valvoo ulkoista psykologiaamme ja sitä, mitä sille tapahtuu.

Näin alamme myös ymmärtää, mitä on onnellisuuden ehtona."

Lähde: Jan-Mikael Maros  http://www.esoteerisetalkemistit.fi/Jan-Mikael_Maros/Etusivu.html