Suomensin lähteestä: https://vimeo.com/284193410/540743218e

Steve Neill kertoo:

"SNG Studio julkaisee pilottijakson "But Something is There" - - suomeksi:"Mutta siellä on jotakin".

"Se on katsottavissa ilmaiseksi ja toivomme tämän myötä että se saisi tarpeeksi huomiota luodaksemme seuraavat jaksot jotka olen jo kirjoittanut. Emme halunneet että tätä sarjaamme rahoittaisi Hollywood, selvistä syistä. Tarvitsee vain mainita "Fire in the Sky" esimerkkinä mitä he tekevät tärkeälle ja vakavalle tarinalle. Toinen syy on Communion (kirja). Emme halunneet tätä tapahtuvan elokuvallemme. Tämä perustuu todellisiin, elämäni mittaisiin kokemuksiin ja tahdoin esittää kokemukset tarkalleen kuten ne tapahtuivat, ilman pelottavaa musiikkia. Kaksi vuotta kului kuvaamiseen viikonloppuisin, ja tein itse suurimman osan visuaalisista efekteistä. Kuten samanniminen kirjani, olen kuullut että tämä filmini auttoi ihmisiä pääsemään rauhaan kokemustensa kanssa, ja se on tärkein tulos jonka saatoin toivoa.

Elokuva on ilmainen, käyttäkää älyTV:n ja kotiteattereidenne äänimaailmaa parhaimpaan kokemukseen. Tämä on tehty laajakankaalle. Lopussa on vapaaehtoinen PayPal lahjoitus -linkki. Toivon että nautitte ohjelmasta, ja kuten Log Line sanoo: "Tämä ei ole isäsi aikainen Kolmannen asteen yhteys".

 

Alku: kävelee jossain, ohi lentää sikarinmuotoinen alus ja maisemassa näkyy outoja rakennelmia. Toistelee itsekseen hämmentyneenä "en ole maapallolla". - Et ole, vastaa ohi kävellyt ihmisennäköinen olento joka hymyilee ja tervehtii kohteliaasti, jatkaa matkaansa. 

"Oletko koskaan ajatellut missä olet, ja mistä olet osa. Olet osa paljon suurempaa todellisuutta. On monia universumeja ja tasoja, kvanttifysiikka on osoittanut että tähtienvälinen matkustus on pian mahdollista, aikamatkustuskin on todettu mahdolliseksi. Pian matkaamme tahdovoimallamme ajan ja tasojen halki, olemme suuren löydön kynnyksellä. 

Tänään aloitamme kertomuksen ensimmäisistä lapsuuden muistoista. 

 

Episodi 1: Salama -olennot

"Muistan erityisen hyvin miten kaikki alkoi. Vuonna 1958 olin 7-vuotias ja nukkumassa mukavassa pedissäni San Fransiscon asunnossamme. Nukuin sikeästi eikä minulla ollut aavistustakaan tulevasta, elämäni tärkeimmästä kokemuksesta joka muuttaisi ikuisesti sen miten käsitän todellisuuteni. Olin ainoa lapsi, huoneeni oli meren suuntaan. Olin erilainen lapsi, pidin astronomiasta, taiteesta, musiikista. Teleskoopilla katsellessani taivaalle mietin aina mitä siellä mahtaa olla. Tänä yönä saisin sen selville. (Kaksi valoa ikkunassa, hiipii katsomaan ja menee piiloon, ohut isosilmäinen olento on sisällä). Aamulla heräsin paniikissa vanhempieni makuuhuoneen matolta jonne hiivin toisinaan jos minua pelotti, mutta olin häpeissäni että isot pojat eivät nuku vanhempien keskellä. Pelkäsin aina äitini mukaan "salama -olentoja". Olin paniikissa muistaessani olennon kasvot mutta mitään muuta en muistanut. Tiedän nyt mitä minulle tapahtui mutta silloin nuorena kaikki oli uutta ja oli vaikea tietää mikä oli todellista, olin utelias. Kasvoin intellektuellissa tiedemies -perheessä joka salli minulle tieteen näkökulman jo siinä iässä. En puhunut koskaan kenellekään asioista. 

 

Vuosia myöhemmin puhuin asiasta. (Steve Altman TV-show 1994) . Kertoo että kuuli sinä yönä naisen äänen päässään, joka kertoi että he eivät satuttaisi häntä. (Juontaja kauhistuu kuvaa). Nainen oli mielestäni päinvastoin hyvin hienostunut ja kaunis, erittäin älykäs. Minulla ei ole todettua mielenvikaisuutta ja jos tämä oli unta, näen samaa unta tuhansien ihmisten kanssa. Huomasin kädessäni patin ihon alla josta otettiin röntgenkuva (kuva). Lääkäri kysyi minulta milloin olen katkaissut käteni. En ollut rikkonut ainuttakaan luuta elämässäni. Katsoin kättäni kirkkaassa auringonpaisteessa ja arven mukaan näytti siltä kuin käsi olisi irrotettu ja uudelleen kiinnitetty. Näitä kokemuksia on ihmisillä ympäri maailmaa, uskottavia silminnäkijätodisteita. Silti meitä väheksytään tiedeyhteisöissä ja yleisesti. Tiedän vain että olin tekemisissä älykkyyden kanssa joka ei ollut ihmisyyttä. Vaikka esittäisimme miten paljon todisteita, ihmiset eivät uskoisi.

TV show:ssa esiintyminen oli vaikea paikka ja se haittasi uraani. Mutta tunsin niin vahvasti että olin normaali ihminen ja tämä täytyi jakaa. 

 

Vertaistukiryhmässä 1994 hän kertoo: Ei ollut helppoa tulla tänne sillä en ole puhunut asiasta kenellekään. Olen jopa toivonut toisinaan että kaikki olisi vain kuvittelua. John: Olemme toivoneet kaikki samaa mutta vaikka miten kovasti olemme yrittäneet selvittää itsellemme että kaikki on harhaa, emme ole onnistuneet. Olemme kaikki järjissämme.

Nainen: Minulla oli tämä salaisuus lähes koko elämäni. Eräänä päivänä näin näiden olentojen kuvan kirjakaupassa erään kirjan kannessa nimeltään Communion. Se muutti elämäni, luulin että olin täysin yksin tämän kokemuksen kanssa. Kirjan kirjoittajalla oli täysin sama kokemus kuin minulla. Miten se voi olla totta, ellei ole jotain.

Steve: Meillä taitaa olla sama kokemus kaikilla tämän kirjan suhteen, yritimme puhua ihmisille mutta meitä ei hyväksytty. Nykypäivänä voi tulla kaapista lähes minkä asian suhteen tahansa saaden taputuksia selkään, mutta tällaisen asian vuoksi ollaan valmiita kivittämään.

Rob: Olin parikymppinen, matkalla tyttöystäväni luokse illalla yhdentoista aikana. En ollut yhtään väsynyt. Ääni puhui minulle että olen väsynyt, pitäisi pysähtyä nukkumaan. Taistelin kovasti vastaan mutta lopulta ajoin tiensivuun. Heräsin autossani kirkkaaseen valoon, näin pienen miehen. Olin jossakin toisaalla, minua kävelytettiin käytävää huoneeseen jossa oli altaita. Minun haluttiin katsovan mitä niissä oli. Minua ei pelottanut, tunsin jotenkin yhteyttä vaikka en ymmärtänytkään täysin miten sikiöt olivat siellä. Ne eivät näyttäneet ihmisiltä ihan täysin. Tankkeja oli satoja. Toinen huone oli pyöreä, tunsin olevani unelias, kun näin edessäni naispuolisen olennon. Kaikki alkoi pimetä ympärillä emmekä olleetkaan enää huoneessa ja silloin se tapahtui. Nainen heilautti päätään ja yhtäkkiä olimme universumin keskustassa ja se tuntui todelliselta. Olin täysin tunteiden vallassa, tunsin onnellisuutta, nöyryyttä että tämä näytettiin minulle. Kuulin hänen äänensä pääni sisällä "Olette kaikki tähtien lapsia, ette saa koskaan tuntea olevanne erillään universumistanne. Missä ovat huolenne nyt, sotanne, vihanne. Yritä löytää oma paikkasi tässä äärettömyydessä, tämä on kotisi, tämä on elämä." Yritin painaa kaiken mieleeni enkä olisi halunnut sen päättyvän. Muutuin loppuiäkseni ja olen siitä onnellinen. Tähdet alkoivat himmetä, naisen ääni kadota ja vajosin jälleen uneen. Heräsin paniikissa autossani ja aloin ajaa, tuntui helpottavalta päästä tielle. Katsoin tienvarressa olevaa kelloa ja huomasin kadottaneeni ainakin kaksi tuntia. 

 

Steve/Mark jatkaa:

Lapsena leikin mielelläni takapihamme ihmemaassa, isossa puutarhassa. Puutarhurimme herra Lee tuli aina lauantaisin töihin ja hänen kanssa oli mukava jutella. Hän oli viisas ja tiesi paljon asioita kertoen minulle tarinoita.

Lee pyydystää sisiliskon jota Steve/Mark ei itse ollut saanut kiinni ja kertoo: Sinä olet syvässä yhteydessä kaikkeen elolliseen maailmassasi ja kaikki on yhteydessä sinuun, ei koskaan erillisiä. Kun olet yhteydessä universumiin, kaikki on sinun, jopa tämä pieni olento. Se tuntee tunteesi sillä olette yhteydessä samaan todellisuuteen. Kun sinulla on uteliaisuus ja rakkaus sydämessäsi, se ei pelkää sinua. - Siksikö se hyppäsi kädellesi? - Niin juuri, et voi olla erossa sellaisesta josta olet osa. Olet erikoinen, olet erilainen. Olet tietoinen niin monista asioista sisälläsi ja ympärilläsi joista toiset lapset eivät tiedä. Sinun täytyy olla varovainen sen suhteen kenelle puhut näistä puhumistamme asioista, tiedät sydämessäsi jonakin päivänä ketä he ovat. 

Vuosia myöhemmin äitini kertoi ettei meillä koskaan ollut puutarhuria. 

 

Ihmettelin aina miehiä ja autoa talomme edessä odottamassa, mietin liittyikö asia minuun. Äitini sanoi että he pitivät meitä silmällä isoisäpuoleni vuoksi, hän oli tiedemies joka työskenteli hiukkaskiihdyttimien parissa. Isoisäni ja isäni puoli olivat erilaisia, isoisä vietti lapsuutensa Irlannissa maaseudulla. Vietin siellä muutamia kesiä, yötaivaat olivat mahtavia, näkyi miljoonia tähtiä. 

 

- Isoisä, mikä tuo liikkuva tähti on? - En tiedä, saattaa olla Sputnik. - Mikä tuo punainen tähti on? Meteori? - En tiedä, näyttää siltä. (Tähti lähestyy ja loistaa punaista valoa heidän ylleen hetkisen, häipyy.) - Isoisä, mitä näimme? - Entiedä, olen nähnyt jotakin aiemminkin. Se tuntui huomanneen meidät.  (Isoäiti on vastaan kaikenlaista huuhaata ja alkaa riita.) Näin isoisän silmissä pelon kun hän kertoi näitä tarinoitaan, ne eivät olleet vain tarinoita. 

Isoisä kertoo: On ihmisiä jotka kokevat asioita mutta eivät puhu niistä. Kerron sinulle tositarinan. Nuorena miehenä Irlannissa toin äitiäni illalla kotiin hevoskärryillä. Lähestyimme vanhaa kirkkoa ja tänään siellä oli jotain erikoista mitä hevonen alkoi oireilla, pukitella ja hirnua. Jokin pelotti sitä selvästi. Lähdin ottamaan siitä selvää ja kävelin L-muotoisen kirkon luokse, nurkkauksessa näin miehen. Kasvillisuuden vuoksi jouduin menemään lähemmäksi katsomaan tarkemmin. Hänellä oli 40-luvun trenssitakki ja hattu, istui pää painuksissa, ohuet jalat. - Oletko kunnossa, voinko auttaa?  Hän katsoi minuun, ne silmät... näytti itse paholaiselta. Juoksin kärryille ja ajoimme kotiin mahdollisimman nopeasti. En tiedä mitä näin, paholaisen vai aaveen mutta se säikytti minut enkä koskaan unohda sitä. 

 

Aikuisena tämä tarina kiehtoi minua muistaessani sen. Olin nähnyt samanlaiset ohuet jalat eräänä myöhäisenä iltana keittiössäni. (olio vilahtaa) Tiesin että isoisäni ei ollut hullu vaan puhui totta, niihin aikoihin se käsitettiin tietenkin paholaiseksi mutta tänään on toisin. Ja sitten se tapahtui. (Jokailtaiset vahtimiehet ulkona kääntävät kasvonsa.). Näin samat kasvot jotka isoisäni näki, mustat silmät. Ketä he ovat, mitä he tahtovat? 

 

Kun makasin sängyssäni kuunnellen äitini jokailtaista pianonsoittoa, tiesin miksi tunnen erilaisuutta. Joka ilta en tiennyt mitä yöllä tapahtuisi. (kulkee käytäviä olennon kanssa, näkee tutkimushuoneita joissa makaa ihmisiä, hänkin joutuu sängylle ja olennot kumartuvat ylleen). 

 

Vuonna 2017 olin ulkona puhumassa vanhalle ystävälleni, kun jotakin uskomatonta tapahtui. Ensin luulin sitä pöllöksi. Kun tämä kolmionmuotoinen alus lensi yltäni, olin tunteiden vallassa, tunsin jotain sisälläni. Sain viestin jota en kuullut, tavallaan näin sen: "On vielä toivoa, älä luovuta." 

 

Juontaja: Viestin jonka Steve/Mark sai, on totta. On vielä toivoa, ihmiset jotka tietävät tämän eivät luovuta sillä emme voi. Katsoessamme lastemme silmiin voimme nähdä sen toivon. On meistä kiinni turvata heidän tulevaisuutensa. Tästäkö syystä vierailijat ovat elämässämme? Ehkäpä. Olemme ajautuneet erilleen todellisesta todellisuudesta, siihen joka yhdistää meidät maahan ja tähtiin joista olemme peräisin. Olemme todellakin hukassa tähtien keskellä ja joku tai jokin yrittää osoittaa meille tietä. 

Seuraavassa jaksossamme Mark/Stevelle selviää että mikää ei koskaan kuole. Hän saa selville että olemme osa todellisuutta joka ei tunne kuolemaa ja että unemme ovat enemmän kuin vain unia. Ne ovat porttikäytäviä toisiin maailmoihin. Liity mukaan ensi kerralla jaksolla The Dreamtime (uniaika).