Myös videot ovat ©Saijankirjat KAIKKI OIKEUDET PIDÄTETÄÄN. Osiakaan ei ole lupa jakaa ilman lähdemainintaa. 

Meditaatiot, opit, ovat vain jokaisen henkilökohtaisen opiskelun tueksi. Ei jälleenmyytäväksi. Kiitos kun kunnioitat työtäni.

Intellectual Property Rights: henkinen tai aineeton pääoma ja niihin liittyvät oikeudet. "Aineeton omaisuus on omaisuutta, joka ei ole fyysistä tai konkreettista. Se voi olla yrityksessä olevaa hiljaista tietoa, osaamista tai tietotaitoa. Konkreettisemmin se voi olla myös vaikkapa käsikirjoitus, musiikkiteos, tekninen keksintö tai menetelmä, tuotteen muoto tai vaikkapa yrityksen, tuotteen tai palvelun brändi, jonka olet kehittänyt yksityishenkilönä tai yrityksesi nimiin." Lähde: prh.fi

*

Katselumatkoja on yhteensä 79. en ole tehnyt siis uusimmista videoita, ne löytyvät vain Patreonista päiväkirjoistani: http://patreon.com/user?u=103254943

*

Katselumatka 51 Elämänkello ja materialisointi: https://youtu.be/SlD1segphsc

Katselumatka 50 Elämänkirja: https://youtu.be/QIy71Q_PmF0

Vertauskuvat selkiytyvät 2: Atomin ydin https://youtu.be/5K9Zc3BJLJQ

Vertauskuvat selkiytyvät 1: Aurinko https://youtu.be/ntFj07e2DQg

Kävely 10 Puolukan Haltija https://youtu.be/DmkPZ3Hacw8

Kävely 9 Puu kertoo Äiti Maasta https://youtu.be/XgXlR9_yexs

Automaattipiirroksia 2021-2022: https://youtu.be/j8tuiTrvAms

Kävely nro 8 Korkealla (romahdus on tulossa, siitä auttajat tietävät astua tehtäviinsä): https://youtu.be/IsVWdbxMjKs

Kävely 7 Laavulla (pimeästä mökistä vapauteen): https://youtu.be/HgxoRhQ5koc

Kävely 6 Pellolla (vaihdamme olemuspukuamme): https://youtu.be/lRWZxRcoTdg

Kävely 5 Merellä (elämäntehtävät, helmi): https://youtu.be/qQbnqosaQ9A

Kävely 4 Kalliolla (kirja): https://youtu.be/otEjt4VG4eE

Kävely 3 Joella (kasvu on tärkeää): https://youtu.be/pVfF352Ypm4

Kävely 2 Järvellä (toivo ei sammu): https://youtu.be/1UjZQ9XLKsw

Kävely 1 Autiotalolla (henkiset urotyöt): https://youtu.be/e1fqzC4D8mw

Katselumatkat on tarkoitettu kuunneltavaksi tai katseltavaksi meditatiivisessa tilassa. Näin voit itsekin alata harjoittelemaan näkemistä, joka on hyvin luonnollinen taito. Harjoittelin sitä uusimmilla videoilla eri paikoissa, kun huomasin että "näen" myös silmät auki kävellessäni jossakin. Kuuntelemme henkioppaitamme jo kohdussa, joten sen pelottavampaa tämä sisäinen viisaus ei ole. Intuitio johdatti minua nähtävästi hyvin perisuomalaiseen shamaanitapaan aluksi ensimmäisillä katselumatkoillani: "kävelen rantaan, soudan järven yli tietäjän mökkiin" jossa hän kertoo mitä milloinkin on tarpeen kuulla. Tämän tajusin vasta myöhemmin lukiessani kirjaa Panu (Juhani Aho), joka kertoi lapin tietäjien matkoista. Myöhemmin kehittyessäni en enää matkannut tietäjän luo, vaan siirryttiin suoraan asiaan.

Mielenkiintoista on, että viestini kertovat myös jonkinlaisesta kosmisesta katastrofista (jonka jälkeen seuraa parempi aika) joka kohtaisi ihmiskuntaa, hyvän ja pahan taistelusta. Se on jonkinlainen rakkauden purkaus joka leviää ympäri maapallon. Opin myöhemmin että katastrofia ennusti jo näkijä/Völva vuonna 1000 ja monet sen jälkeen, joten se saattaa olla jokin ennaltamäärätty tapahtumakulku. 

Lopussa tekstikooste miten katselumatkani 1-39 ovat edenneet opetuksineen. Valoisa Opastaja (henkioppaani) on Viljami, hän on sateenkaareni toisessa päässä (toisessa päässä olen minä). 

©SAIJANKIRJAT Kunnioitathan työtäni, etkä jaa täältä etkä videoiltani mitään ilman lähdemainintaa. Kiitos!

 

Bashar suomennos (vaurauden muodot, ym): https://youtu.be/SE1LFlw0RcM

Lähitulevaisuuden häiriötaso saapuu: https://youtu.be/M-66iHR7I80

Omia kokemuksia 5: https://youtu.be/qOwJ74r0Q0k

Mitä voi nähdä kun sulkee aivomielen (esittelyvideo): https://youtu.be/crynjZwvDEI

Omia kokemuksia 4: https://youtu.be/KflcN_bDaKw

Omia kokemuksia 3: Tapasin henkioppaani, telepaattisen kuvan lähettäminen yms.  https://youtu.be/v3o69t3zpl

Omia kokemuksia (helmikuu 2023) 2: Yhdistyin henkiosaani, valoisan opastajan luona, telepatia https://youtu.be/rnGPo4gMHeI

Omia kokemuksia 1: Kokemukset marraskuu 2022-tammikuu 2023, rinnakkaistodellisuuden tapaamiset, telepatia ihmisten kesken:  https://youtu.be/HuZ-3pM_5rc

*

Katselu 49 (nollaus): https://youtu.be/ihXMReQ_NAc

Katselu 48 (muodonvaihdos, planeettojen asukkaiden esittely): https://youtu.be/SZemUigeASg

 

Katselumatka 39: Henkioppaasi on tulevaisuuden sinä! Vierailu oppaideni kotona. Kun tapaamme päähenkioppaamme, hän vapautuu työstään ja pääsee kotiin perheensä luo. Heillä todellakin on myös perheet ja erittäin vauras asuinpaikka kaikin tavoin. On siis tärkeää kuunnella oppaiden opastusta ja kehittää itseään ylemmäs heidän tasolleen. Jokaisella on tämä henkiyhteys sieluperheeseensä ja kun saavutamme sen, vapaudumme. Muutamme täysin ympäristöämme, ei enää toivottomuutta. Minulla on neljä muutakin henkiopasta pääoppaani lisäksi, yksi heistä on Valoisa Olemus jota olenkin tavannut useasti. Tällä katselumatkalla kävin 9.4.2023. Selvisi miksi katson Valoisaa opastajaa aina suoraan silmiin, selvisi miksi se lapsi kävi vierailulla luonani, selvisi miksi pääoppaani on nainen. Tämän katselumatkan tekstiversio on tämän artikkelin lopussa. https://youtu.be/_tU3uf76p0w

*

Opastavia viestejä 4, soittolistassa 27 videota: https://youtube.com/playlist?list=PLNujEvhZHgiK6ax4rCxXli_ElprYz5Qdt

Opastavia viestejä 3, soittolistassa 6 videota : https://youtube.com/playlist?list=PLNujEvhZHgiKTmt8Eu8DU1wxJtQoZjsFD

*

Opastavia viestejä 1-2 osa 3/3: Oletteko valmiita hyvään? Rakkauden voima, pahan valta https://youtu.be/-dPwhyrMajg

Opastavia viestejä 1-2 osa 2/3: https://youtu.be/VZugefGQn9w

Opastavia viestejä 1-2 osa 1/3: https://youtu.be/y8Yw6ejU7hU

*

Katselumatka 38: Miten rakkauden viesti on levinnyt historiassa ja nyt. Yhteensä 11 erilaista vertauskuvallista tarinaa jotka korkeampi tietoisuus näytti minulle: https://youtu.be/izLtiddVOAc

Matka 37: Aluksella romanttisella "aterialla" henkioppaani eli Valoisan olemuksen kanssa, sain "sormuksen", "hohtavat hiukset" ym: https://youtu.be/NpDOOjgIN3M

Matka 36: Maapallolla auringonpurkauksen jälkeen. Tämä ei ole pelotteluvideo, sillä ensinnäkään kuolemaa ei ole. Mutta tämä katselumatka on osalle liian vaikea ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan, eikä tätä oikeastaan olisi tullut vieläkään julkaista siitä syystä. Samoin kuin painajaisten kammottavimmat kohdat tulee jäädä muistiin (siksi ne ovat kammottavia), meidän tulee ymmärtää se vertauskuva mihin sillä viitataaan. Elämä jatkuu toisaalla "jalostetumpana versiona". Meidän tulee suhtautua vakavasti siihen, miten varaudumme tuleviin tapahtumiin, eli ottaa henkinen opiskelu vakavasti, muuten "henki lähtee" (vaikka siis kuolemaa ei ole, toistan vielä, henki lähtee näkökulmastamme katsoen jos ei opiskele elämää): https://youtu.be/X8NTGhCNMWo

Matka 35: Valoisa olemus avaruusaluksesta huoneeseeni toisen kerran: https://youtu.be/Pa09f5hLT-g

Tuhannet koolle, kaksonen, sieluperhe. Viesti 15.2.2023. Näin heidät lopulta katselumatkalla toukokuussa 2023: https://youtu.be/bFsVQUvS3TI

Matka 34: Rakkaus on apu, esi-vihkimys  https://youtu.be/lD_d_24FEs4

Matka 33: "Mennyt elämä", välitön karma. Ranskalaisen taiteilijan vapaa elämä vaihtuu vankilaan https://youtu.be/wYwx7Du3OQc

Henkinen herkkyys, ystävällisyys. Julkaistu 16.11.2022: https://youtu.be/Par9KE8pGds

Viesti 4.11.2022. Vihkimysjuhla, sisäinen opiskelu. Julkastu 14.11.2022  : https://youtu.be/uphE4P_xoRY

 

Rinnakkaistodellisuuden tapaamisissa 1/2023 valoisa olento on lukenut minulle jo kahdesti mystistä kirjaa kotonani. Ensin ihmettelin miksi hän oli valkoisine kaapuineen/pitkine hiuksineen/sinisine silmineen kuten Jeesus on aikoinaan ikonisesti kuvattu (vai oliko Jeesus plejadilainen?). Mutta hän on katselumatkoiltani tuttu "Viljami" eli "sielukaksoseni" eli korkein itseni, henki-itseni joka elää rakkaudentasolla. En ole ihan vielä täysin hänen tasollaan joten tapaamiset ovat hyvin yksinkertaisia. Eteneminen vaatii edelleen mm. tuomitsevan ajattelumallin lopettamista, uhrimentaliteetista ulos ponnistautumista, omaan voimaan luottamista. Vain hetkittäin yllän 5D tasolle, mutta siitä syvästä onnesta, ilosta ja rauhasta ei voi mitenkään erehtyä. 13.2.2023 viesti: "Tee polku tallatummaksi toisille, nosta muita tasolleen. Sinun tasohyppysi sallii myös muiden tehdä jotakin, eli mielestämme tässä on kyse harvinaislaatuisesta asiasta."

*

Pätkiä kirjoistani: https://youtu.be/5A5hjnuS49A

Pätkiä kirjoistani: https://youtu.be/f44_sqRJh8M

Pätkiä kirjoistani: https://youtu.be/L_-OJ7xXeMc

Pätkiä kirjoistani: https://youtu.be/I6vjxb-x43I

*

Lokakuu 2022. Joukkonäkeminen, ym. https://youtu.be/VfJZC4zh-8M

Automaattipiirros + viesti "Muutumme valkoisemmiksi". Julkaistu 25.7.2022: https://youtu.be/pCjJ0RNrzQ8

Automaattipiirros + viesti "Henki-itsemme, uusi pyhyys". Elokuu 2022:  https://youtu.be/Ld27FsdRn54

Mediaalinen taidemaalaukseni "Majakat": https://youtu.be/_npqcIK4qfE

Viesti 21.5.2022 + erikoinen koppakuoriainen joka enteili näitä rinnakkaistodellisuuden tapaamisiani 2023, eli tämä oli harjoitus: https://youtu.be/zsDtEY937pc

*

Saijankirjat toteutuneet ennustukset ja tulevat: https://youtu.be/w0LJaUdokvU

Opastavia viestejä 2-3 kooste: Maailmamme kaatuu, edesmenneet, messias, ilo, ystävällisyys, tulevaisuus  https://youtu.be/I6vjxb-x43I

Opastavia viestejä kooste: Maailman tuho, ykseys, sydämen ääni, ym. Julkaistu 30.11.2021: https://youtu.be/L_-OJ7xXeMc

Kirjaesittely Opastavia viestejä 3 selaaminen: https://youtu.be/f44_sqRJh8M

Kirjaesittely Opastavia viestejä 2 selaaminen: https://youtu.be/5A5hjnuS49A

*

Matka 32 Vertauskuvien selitykset: https://youtu.be/HVLZz51BrmA

Matka 31 Viljamin puukko, kaksi linnunpoikasta, silinterihattu https://youtu.be/7_PMcDxom5w

Viesti 6.6.2021: https://youtu.be/XxBYQlQUTCU

*

Matka 30 Lukko ja avain, Neitsyt Maria ja Kristushahmon sinivalkoinen kirkkaus:  https://youtu.be/h_eGjHYZQPw

Matka 30 lyhennelmä: Opetus lampaasta: https://youtu.be/t78V-_5R8zY 

Matka 30 lyhennelmä: Sateenkaaritie, neitsyt Maria: https://youtu.be/-Wbpn1xtBTk

*

Kvanttimatka 29 Sädekehä, valoisa olemus (Kristus), vuorelle kiipeäminen: https://youtu.be/oZXSuqw1MrE

Matka 29 lyhennelmä: https://youtu.be/oZXSuqw1MrE

*

Kvanttimatka 28 Merenalainen kaupunki, valoisa olemus, sädekehä: https://youtu.be/sMVXOZOgLCs

Kvanttimatka 27 Ultraväritaso, samanarvoisuus: https://youtu.be/OOX5vrXbfjQ

Kvanttimatka 26 Juhlapaikka, helmisimpukka: https://youtu.be/79ieZzDcJUA

Kvanttimatka 25  Sisäinen sininen syvyytemme: https://youtu.be/zy5CnOZONVw

Kvanttimatka 24 Lyhyt kehorentoutus: https://youtu.be/KaZSui3ZH1M

Kvanttimatka 23 Kaksoseni luona: https://youtu.be/UHhUeudLt2U

Kvanttimatka 22 Plejadilaisella aluksella: https://youtu.be/MSgwpijENhM

Kvanttimatka 21 Valoisan olemuksen luo ("Jeesus"): https://youtu.be/b7yX0FfeIaQ

Kvanttimatka 20 Aurinkokipinä, kolme palloa: https://youtu.be/WtA-ylXtqYs

Kvanttimatka 19 Plejadilaisessa terveyslaitteessa (energeettinen kylpy): https://youtu.be/bnvc2Xaer3E

*

Viestipätkiä tulevaisuudestamme vuodelta 2017: https://youtu.be/7PDwzuENTLU

*

Matka 18: Tähtisielulampi: https://youtu.be/r6OvN4T0tQw

Kvanttimatka nro 17. Henkisen työn aarteiden rosvoajien näpäyttäminen ja käskyttäminen, energiavaras: https://youtu.be/7pwg23OjLQ0

Kvanttimatka nro 15. Tulevaisuuden katsanto. Kolme aaltoa, pikkutyttö ja viulu ja eri sukupolvet: https://youtu.be/wCG9bW0FahY

Kvanttimatka nro 12. Taon kultakimpaleesta hevosenkengän, käyn Tähdellä/Egyptissä, näen ylläni naisen vaatteet, asun vanhempieni talossa: https://youtu.be/16XzhkZ5UBE

Matka 7: Avaruusaluksella kirjastani palkkio: https://youtu.be/bF2ZCOBRRfg

Matka 6 Tietäjän mökkiin 30.12.2020: https://youtu.be/_Y5nSKjn3KU

 

Virpi Rohkean johdolla kvanttimatka nro 2 syksyltä 2020. Lennän Tähdelle/Egyptiin, isäni asuu siellä palatsissa koska on paikan hallitsija, hän esittelee paikkoja, työntekijöitään, nainen suojelee paikkaa sisäisellä voimallaan: https://youtu.be/Ehv3e1eZaOo

 

Kvanttimatka 14 Egyptiin opastajien kristallipallojen läpi.  https://youtu.be/yuVNys_1Lx8

Miksi kanavointi pelottaa?  https://youtu.be/rfzgMYa4CxU

Esittelyvideo, ladattu 7.2.2021: https://youtu.be/_9yl5yQQRjk

Kvanttimatka 13 valmistumisjuhla.  https://youtu.be/5jA7AY6gVNQ

Kvanttimatka 10 pyramidi energialaitteena: https://youtu.be/rvO99bk0ECI

Kvanttimatka 3 Kultainen leijona: https://youtu.be/kXYHqff1Q7U

Kvanttimatka 9 Sfinksin sisään: https://youtu.be/RBaZdc-TtXk

Kvanttimatka 4 Kristallipallo https://youtu.be/NKUYr7DCvyA

Kvanttimatka 8 tulevaisuuden valosta ja pyörteestä: https://youtu.be/p_Zxgo77wOo

*

Viesti: Vaurauden ja puutteen ajat (ladattu 5.1.2021) https://youtu.be/87hMkdekWxg

Viesti 5.9.2020 Yhteisön tapaaminen (ladattu 10.9.2020) : https://youtu.be/M_dZLK_-_po

Touko-kesäkuun luontoa (ladattu 29.6.2020): https://youtu.be/pWf8whchCOw

Aalto on tulossa (ladattu 1.5.2020): https://youtu.be/wZve0M6PpUc

Viestit helmikuu-huhtikuu, tähtienvälinen luotain (ladattu 8.4.2020): https://youtu.be/tuxsFovJmA0

Hallittu kaaos (ladattu 15.3.2020): https://youtu.be/36eRvVUEMZM

Uusi tapaaminen (ladattu 17.1.2020): https://youtu.be/IKcaSVRl5Zw

Unitapaamisia 3 miestä, isoäiti ja lapsi (14.1.2020): https://youtu.be/S04WWRssy8o

Lähdemme matkaan osa 2 (ladattu 11.1.2020): https://youtu.be/XpSNuHB0qkU

Laulukanavointi 1 (ladattu 19.8.2019): https://youtu.be/lslLecYrlRU

Laulukanavointi 2 (ladattu 19.8.2019): https://youtu.be/nDGtW8tFL_8

Lyhyt hyräily (ladattu 31.5.2021) https://youtu.be/JKbk4kULYXk

Kanavointi laulamalla (ladattu 14.8.2019): https://youtu.be/YTiZTG1kE2k

Lähdemme matkaan (ladattu 4.8.2019): https://youtu.be/am74qKhpEJI

Viesti 31.7.2019 (ladattu 31.7.2019): https://youtu.be/79tTEmlIkb0

Käännöskukkasia (ladattu 29.7.2019): https://youtu.be/vmZHWgaAEzQ

Henkilökohtaista opastusta (ladattu 21.6.2019): https://youtu.be/HQZMjkNXRUQ

Asennettu ikkuna tuonpuoleiseen (ladattu 21.6.2019)): https://youtu.be/RjSaYQL4PQ0

Tavoite (ladattu 20.6.2019): https://youtu.be/0hUqvYnWqyw

Taianomaiset kaksoisolennot (ladattu 18.6.2019): https://youtu.be/Oe2aCE1oU2I

Edesmenneet (17.6.2019): https://youtu.be/TEfqWL9svV0

Historiasta ja tulevaisuudesta (9.6.2019): https://youtu.be/d-D20kbtGb0

Rakkautta kohti (3.3.2019): https://youtu.be/4rUHjMxMb_o

Kanavoinnin työkalut esiin (2.3.2019): https://youtu.be/-_sNoUaRhns

Täyttymys (22.1.2019): https://youtu.be/UftaMuq3JNM

Taivasosa, risti (22.1.2019): https://youtu.be/Gc1AEnYI3qU

Uusi kasvutapa (22.1.2019): https://youtu.be/TC7YTby9urA

Tasot, tietoisuuden laajeneminen (20.1.2019): https://youtu.be/o27VVSbvlzg

Viesti suomalaisille (15.1.2019): https://youtu.be/OojD_gmZKCE

Uusi sävel (14.9.2018): https://youtu.be/rz12iEh9ozM

Viesti suojelijoilta (13.9.2018): https://youtu.be/6P6hYtasjyw

Onnen portin avautumisen odottelua (11.9.2018): https://youtu.be/lmvSBAsw5dY

Enkelit (9.9.2018): https://youtu.be/yX2bK1FWrKI

Elämän pyörre (8.9.2018): https://youtu.be/NMVUK_xavOc

Uusi aamunkoitto (12.10.2017): https://youtu.be/2Uw2j66FahA

Voima (11.10.2017): https://youtu.be/VhM92569JGY

Uusi valopaita (3.9.2017): https://youtu.be/jIRlURh3eJM

Sisäinen voima (3.9.2017): https://youtu.be/GO_tfHz-0WU

Sydän puhuu (3.9.2017): https://youtu.be/XRa3u69jbsQ

Todellinen maailma (3.9.2017): https://youtu.be/AVggHFoHGug

Automaattipiirros (3.9.2017): https://youtu.be/MJZ7XxoQfS0

Kanavointi (3.9.2017): https://youtu.be/81lYQHE-YSc

Satumaisen punoksen aukeaminen (3.9.2017): https://youtu.be/SXDpBfyoqmk

Kanavointi 2017 (3.9.2017): https://youtu.be/pkVjluKg_8o

Kanavointi 2017 (3.9.2017): https://youtu.be/5NuTBDGDI_8

Elämän kukka, pyörre, ajanhammas (3.9.2017): https://youtu.be/aFnLE0QgoEk

Kanavointi 2017 (3.9.2017): https://youtu.be/2RdynCiV_rg

Juuremme, kasvu ja taivasosa (3.9.2017): https://youtu.be/GpC9xeD7Kfg

Saapuvat pyörteet, tietoisuuden laajeneminen (3.9.2017): https://youtu.be/yf49U4BQV88

Kanavointi 2017 (3.9.2017): https://youtu.be/fxiXbHSNpWQ

Elämänkukan kasvattaminen (3.9.2017): https://youtu.be/auyjvF3I9o0

***

Teksti-yhteenveto katselumatkoista aikajärjestyksessä:

1:Näen Tähdellä "Egyptin", ehkäpä entisen elämäni asetelmat. Olen 5-vuotias tyttö, isäni on hallitsija, myöhemmin matkatessani näen hänet aina leijona-hahmona. Tällä matkalla en näe häntä vielä, enkä äitiäni joka on poissa, näen vain hiekkamyrskyn joka liittyy asiaan. Toinen vertauskuvallinen rmatka heti tämän jälkeen liittyy rakennukseen kaupungissa jota rakennamme, on jokin yhteisöllinen merkittävä asia jossa työskentelee maailmanlaajuisesti ihmisiä. Tämä merkittävä rakennelma joka oli saatu lopulta valmiiksi, liittyy luontoon ja terveyteen, yhdessäoloon. Vanha nainen on oppaani.

3: Ryhmä tulee noutamaan, arvokas viitta, vuorenjyrkänteen tasanne, leijutaan ympyränä, kohti punaista ovea, kirkkaan valon läpi. Viitan vyössä on tupsu, se edustaa tapahtumaa, solmu edustaa sen ennettä. Heilautan tupsua tähdille, se on taikaliike, kaikki muuttuu kullanväriseksi, aurinko paistaa. Olen mies, minulla on sandaalit joissa kullanväriset nahkanyörit pohkeisiin saakka, egyptityylinen hame, rinnassa kultainen remmi, musta peruukki. Lasken kullanvärisen kirjan pöydälle, kullanvärinen kävelevä leijona ottaa kirjan ja lukee sitä pitkään. Leijonalla on leijonanharja, käpälät, lonkkarakenne jalassa ja häntä, mutta se seisoo pystyasennossa. Rintakehä on miesmäinen, siinä on nahkainen panssarilevy. Lähtiessäni takaisin painan kirjan rintaani vasten, minulla on leijonakäpälät ja leijonan kultaiset vaatteet. Putoan spiraalihissillä alaspäin. Soudan järven yli, hopeanvärinen ranta, vajoan alemmas, jalat ottaa pohjaan. Hopeinen oviaukko, aavikko, raskas askel, lepään. Katson kirjaa, siinä on kullanväriset sivut, ensimmäisellä sivulla on omat kasvoni jotka ovat tosin leijonan kasvot. Toisella sivulla ihmiskasvoni. Lennän vuorenseinämän tasanteelle, minulla on leijonan käpälät ja rintapanssari, karva, korvat, viikset, silmät, terävät hampaat, kruunu päässä. Lammessa on peilikuva joka katoaa. Viikkaan viitan penkille, kirja mukana kävelen peililammen läpi. Olen ihminen, kirja on ohentunut, ei enää kultainen mutta siitä heijastuu hieman kultaa vielä, kannessa peilikuvani. Palaan kotiin, kirjoitan käsin paljon.

4: Nousen kiertämään maapalloa raketilla, ylöspäin, aurinko, valkoista. Perillä lähden kävelemään, mutta nousenkin ylöspäin toiselle tasolle missä toinen kultainen aurinko, kirkasta, kättelen ja halaan monia hyväntahtoisia veljiä jotka ovat tiiviinä ryhmänä, astun heidän ryhmäänsä. Menemme syömään isoon pöytään, nostamme maljat pikarikupeilla. Nousemme ylös, ojentelemme vaatteitamme ja käännymme selkä pöytää kohti, kävelemme istumaan ryhmänä oleville tuoleille. Yhdellä on kristallipallo joka on pieni maapallo, tunnustelee mitä missäkin tapahtuu, sademetsän puun lehtiä sormillaan, silittää kauriin turkkia, lintu tulee kädelle istumaan, merta, vuorta pitkin tarkastellen. Muut kyselevät ja hän vastaa harkitsevasti jokaiselle, näen pyöreät silmälasit, jollakin pitkät hiukset ja kaapu. Tutkija tunnustelee aavikon hiekkaa, pyramidin kulmaa, piirtää sormella hiekkaan uran jonne vesi syöksyy, jatkaa uraa isoon mereen (punainen meri?) joka täyttyy. Ihmiset ottavat veneet käyttöön. Puhdistaa pilviä sormellaan vetäen sinnekin uoman, lintuja tulee sitä pitkin ja levittäytyvät lehtipuumetsään, alkaa viserrys. Piirtää sormellaan tuoreen asfalttitien vaikean maaston läpi jonne alkaa kerääntyä ihmisiä, mäkiä, notkoja, mutkia, laakso. Perillä on paratiisi, vesilähde, ihmiset tulevat sinne ihmeissään, koettelevat puita, istuvat suihkulähteellä ihmetellen raikasta vettä, lapset leikkivät, yhä syvemmälle tulee ihmisiä. He ovat rauhallisia, eivät nykyihmisiä, pitkiä hiuksia, partaa, silmälaseja, kaapuja, päässä turbaanihuiveja näkyy. Nainen laittaa pitkät hiuksensa kiinni ja lähtee uimaan, erikoisia lintuja lentää veden yllä, miehiä rannalla kiireettömissä puuhissa puiden luona. Tulee yö, iso kullanvärinen ja hopeinen sekä sininen sakaratähti, seimi, olkia, karjaa, lehmien alla on vastasyntynyt lapsi, utareesta suihkuaa valkoinen maito lapsen päälle. Joku ottaa lapsen syliin tuoden sen ryhmän luo savitaloon, huivipäinen nainen ottaa lapsen, kaikki kerääntyvät katselemaan sitä, tuovat sinisen viltin ja laittavat lapsen seimeen, keinuttaen sitä ja lukien rukousta. Lapsi alkaa kasvaa samalla kun sille luetaan, se istuu seimen reunalla kuunnellen, paljaat varpaat, kullankellertävä kihara tukka, kasvaa niin paljon että saa lannevaatteen, kaavun joka kiinnitetään olkapään kohdasta, hän on ylpeä käytyään rippikoulun, kaapu on nyt valkoinen. Hän lähtee kaupunkiin jossa neliskanttisia kellertäviä savitaloja, kaupungissa on viemäröinti, roskia. Kumartuu invalidin luo, silittää hänen päätään ja invalidi nousee hymyillen seisomaan, he lähtevät kävelemään yhdessä, tähti taivaalla. Saapuvat juomakaivolle, juovat ja juttelevat katsellen tähteä, jatkavat matkaa, saavat jostain leipää, syövät, nukkuvat. Jatkavat aamulla vielä pimeässä matkaa sauvan avulla, tulevat lähteelle jossa vaalea vasikka, silittävät sitä ja ottavat sen mukaansa. Aamu alkaa sarastaa, lepäävät palmukeitaalla, vasikka leikkii ja syö, juttelevat, mies opettaa entistä invalidia, hakevat palmusta kookoksen ja juovat. Seuraavat puroa meren rantaan, suolaa, palmuja, veneellä soutaen, laituria pitkin kaupunkiin, vasikka saa köyden kaulaansa. Iloisia ihmisiä tanssii, menevät isoon rakennukseen portaita, pylväitä, istuu turbaanipäisiä miehiä marmorilattialla pelaamassa kaavuissaan, istuvat heidän seuraan. Jeesus alkaa puhua, he katselevat toisiaan ihmeissään ja mietteissään, joku piirtää maahan sormella yksinkertaisia merkkejä, ympyrä, risti. Tulevat mietelmissään päätökseen, jakavat tehtäviä, vasikkakin saa tehtävän, vaihtavat kaikki siniset kaavut päälleen, lähtevät ulos hajaantuen ympäri kaupunkia neuvomaan ihmisiä, heidät erottaa sinisistä kaavuistaan. Kerääntyvät yhteen kertomaan miten edistyivät, taputtavat toisiaan olalle, miettivät, vaihtavat kaapunsa takaisin entisiin, menevät kotiinsa nukkumaan. Tulee yö, tähti loistaa, vasikka kävelee yksin, se on keskipiste, kultainen, arvokas asia. Miehet kokoontuvat uudelleen, ihmettelevät miten vasikka on kasvanut, se lähtee kivilabyrinttiin rakennuksen uumeniin, kellariin kirjoittavan kirjurin luo, papyruksia, vasikka jatkaa toisen työntekijän huoneeseen, kaljupäinen pyöreä mies. Tulee rahahuone. Kirkas päivä, miehet tulevat pilarien väleistä. Kaupungista tulee vihjeenä punaista samettia.

5-6: Minulla oli sillä kertaa valkoinen pitsihihainen paita, omenapuu kukki, uin järven yli, seurasin pientä polkua kukkulalle, sen alla oli kylä, siellä kyläkauppa jossa valtava akvaario. Siirryn sinne veteen jossa on valas, mustekala, otan pohjalta simpukan mukaani. Vaellan takaisin kotipihaan, seuraan syksyn lehtien alta kun vaihtuu syksy, talvi ja on taas kevät. Herään, nousen seisomaan, avaan simpukan josta loistaa valoa, siellä on helmi, se on työni tulos. Tällä matkalla sataa puhdasta valkoista lunta, tanssin pyörien pihassani nauttien kirkkaista valokiteistä joita sataa kasvoilleni, syön niitä lapasista kuin lapsi, laitan lapaset sydäntäni vasten, olen onnellinen. Lähden tekemään polkua kevyeen lumeen ilman määränpäätä, järven jäälle luistelemaan, rannalta polkua kävellen, kumpareen yli, alas suksilla, lämpimään mökkiin jossa istuu joku hellan ääressä lämmitellen käsiään. Kala roikkuu tulisijan yllä. Kättelen, istun, juttelemme leppoisasti, hänellä on hattu päässään, tavalliset vaatteet. Lähden suksilla alamäkeen mutkaista tietä, järven yli, kävelen takaisin kotiin, katselen portailla ympärilleni, keitän sisällä kahvit, Istun sanomalehteä lukemaan, siellä on oma kuvani, tummahko paita päällä, kiharat pitkät hiukset. Se ei merkitse itselleni mitään, kääntelen sivuja eteenpäin ja taittelen lehden. Näen koiran ulkona touhuissaan, mummon joka ottaa sen mukaansa sisälle, tulevat juomaan keittiöön myöskin. Mummo on hyväntuulinen, pitkä tumma hame, leveä hartiahuivi, istuu minua vastapäätä juomaan kahvia, aloittaa sitten kotiaskareitaan, laittaa puita hellaan. Olen nyt vanhempi mies. Tulee ilta, hella sammuu, tähdet syttyvät, koira asettautuu nukkumaan omalle matolleen. Kaikki nukkuvat, yöllä näkyy huoneessa hiljainen valkoinen lepatus. Tämä valkoinen henkiopas menee järven yli, tietäjän mökkiin, eli yöllä hän vain on läsnä hiljaa. Aamulla koira herää, mummo on jo laittanut hellaan tulet, isäntä istuu pöydän ääreen, lukee lehteä kahvikupin kera. Nyt lehdessä on sen talon kuva, se ei merkitse hänelle mitään, selaa ja taittelee lehden. Menee ulos koiran kanssa, pihan yli, nyt on kevät, omenapuu kukkii. Mummokin tulee ulos ja he lähtevät yhdessä järvelle, sen yli, kumpareen yli, tietäjän mökkiin jossa opastaja istuu hellan tulen ääressä. Heillä on joku huoli jonka he kertovat, tietäjä miettii kovasti, laskee paperille lyijykynällä, näyttää heille tuloksen, he ilostuvat, halaavat toisiaan, kiittävät tietäjää. He palaavat samaa tietä kotiin, on lämmin kevät yhä, he ovat onnellisia käsikädessä keskellä pihaa. Siihen symbolinen tarina päättyy, se kuvasi ehkä arkista aherrusta ja opastusta joka on paikalla öisin, päivisin täytyy lähteä sen luo kuvaannollisen järven ja kumpareen yli. Viittaus kevääseen ja hyviin uutisiin.

7: tein arkisia askareita ulkorakennuksessa jossa oli eläimiä, lyhensin sen pois videolta. Mutta sillä kuvattiin miten arkisen aherruksen ohessa teemme myös toisenlaista sisäistä työtä. Lähden metsäkalliolle, minut nostetaan "pilveen" eli avaruusalukseen, se on hyvin tuttua joten en säikähdä. Keltaisessa huoneessa työpöydän ääressä saan kirjastani shekin, saan kuulla että minun oli tarkoituskin kirjoittaa se. Lunastan shekin rahaksi toisella osastolla ja tulen takaisin kotiin. Avaruusalus oli täynnä monenlaisia osastoja eri tasoissa. Asuinkumppani ilostuu suuresti ja laittaa rahat talteen. Samoin kävi Egyptimatkalla nro 14 kun olin lähetti joka toi satamaan toimittamastaan tavaralastista saamansa rahat vaimolleen joka ilostui suuresti.

8: Käyn tietäjän mökissä ensin hakemassa opetuksista taotun kirjan joka on hevosenkengän muodossa. On kevät, ilta-auringon voimakas valo häikäisee, pyörretuuli taivuttaa puita, tulee sisään taloon ja kiertää jokaisen kolkan. Talo kuvaa siis elämän raameja, ympäristöä, eli jokin uusi energiatuuli käy uudistamassa joka alueen elämästä. Linnut karkaavat, aistivat myrskyn. Aurinko nousee luonnottoman ylös, alkaa myrsky ja "huonekalut" alkavat liikkua. Sitä myllerrystä kestää hetken. Olen utelias, en peloissani. Puut ovat kaatuneet, vanha ulkorakennus on kaatunut mutta talo on pystyssä. Se on uusi maailma, normaalia kirkkaampi valkoinen valo vallitsee. Jotkut ovat lähteneet avuttomina "vesiaallon" matkaan, vesi kerää heidät omalle saarelleen. Jotkut hakevat lohtua sekasorron keskellä kirkosta, eli vanhentuneista käsityksistä, he ovat ihmeissään. Sekasorron jälkeen tulee viilentävä "vesi". Hevonen ja kärryt = vanha tapa ajatella/edetä elämässä, he etsivät parempaa asuinsijaa. Aurinko uudistuu, nousee normaalisti, linnut palaavat. Heinä alkaa kasvaa ensimmäisenä, rakennan siitä ulkorakennuksen tilalle linnuille pesämajan. Mietin pitkään ja arvelen että lintu kuvaa taivaallista viestintuojaa, heinäpesä uutta "asuinpaikkaa" luonamme heille. Vaikka siis hetken olemmekin myllerryksessä yksin, linnut palaavat kyllä. Ja kaikki on tietenkin vertauskuvallista mielen myllerrystä, mutta ehkä kuitenkin ilta-aurinkonäytös liittyy siihen. Viilentävä tulva on se viisaus joka ryöpsähtää taivaasta. Mielenkiintoista että jälleen oli kevät, kun jotakin (hyvää) tapahtui, tämä on nyt kolmas vihje samasta aiheesta. Kerran lehti oli puussa, kun sain avata simpukan jossa työni tulos, eli hiomani helmi sisällä ja sitä ennen seurasin syksyä, talvea. Kerran vanha pappa ja mummo oli tietäjän luona mökissä käymässä huolestuneina, tietäjä laski jotain paperille ja pari ilostui ja huoli oli poissa, oli kevät.

9: Lähden tällä katselumatkalla ensin kiitorataa pitkin Tähdelle, minut vastaanottaa hymyilevä tuttu olento kuten ensimmäiselläkin kvanttimatkalla. Liityn ryhmään, marmoripöydän läpi tulee nainen, saan häneltä medaljongin jossa on tähden kuva. Pääsen aikaikkunan kautta Sfinksin aikaan. Sfinks osuus alkaen kohdasta 19:03. Kävelen ensin leijonan oikean etutassun luo (leijonasta katsottuna), kävelen takaapäin toiselle puolen, kaikki on jotenkin tuttua. Menen sisään vasemmasta kyljestä. Ensin on iso avoin tila josta valkoiset loivat portaat alas, seinät sileää marmoria, tulen pyöreään tilaan jossa paljon pylväitä (kylkiluut?), lähden pylväiden välistä keskustietä eteenpäin, on paljon kimmeltävän valkoista. Pysähdyn leijonan rinnan kohdille, siinä on pyöreä kammio jossa sileä seinä, tulen oviaukolle josta valkoiset marmoriportaat alaspäin. Seuraavana on tasainen lattia, kierrän sen pyöreän tilan ympäri jossa kävelee oikea kesy leijona. Ylhäältä tulee auringonvalo kuilua pitkin, katson kuilun kautta aurinkoa, valo tekee lattiaan neliskanttisen kuvan. Seison neliön keskellä, se on portaali, kuilua ylös pääsisi portaalia pitkin, mutta tällä matkalla en tutustu siihen tarkemmin vaan jatkan kävelyä eteenpäin seuraavalle oviaukolle josta lähtee portaat alemmas, kuten sisäelimissä. On pimeämpää ja mutkittelevaa onkaloa, tulen häntäpuolelle kammioon jossa kirkkaan vaaleat marmoriseinät. Häntärankaan voi kiivetä ja laskettaa alas, mutta ei pääse pois, vaan häntä on suljettu tila. Käännyn takaisin, istun vaaleanvaloisaan pyöreään tilaan ennen häntää meditaatioasentoon, paikalle tulee perheeni, istuvat alas, pidämme mietintähetken. Kättelemme, lähdemme pimeää onkaloa, jatkamme kirkkaampaa aluetta ylöspäin, tulemme sydämeen, näkyy punertavaa mitä ei aiemmin näkynyt, kylvemme siinä parantavassa valossa, en tiedä mistä se tulee, se vain on siellä. Keräännymme yhteen pitäen hartioista kiinni, painamme päämme keskelle, lattiaan muodostuu hiottu helmi (ajatustyön tulos). Onnittelemme toisiamme kun iso helmi on vahvistunut. Riisumme kaavut, lähdemme ulos päivänpaisteeseen, kameleita töissään, vene. Valkoinen leijona hehkuu auringossa, muut ryhmäläiset lähtevät töihinsä, kierrän taas leijonan ympäri, katson vielä sen kasvoja, sillä on siniset silmät. Kiipeän aikaikkunan kautta takaisin ryhmäläisteni luo, he ovat innokkaita kuulemaan mitä mieltä olen matkastani. Nainen ottaa hellästi minua leuasta kiinni, on iloinen, minä olen iloinen. Lähdemme takaisin pöydän ääreen, keskustelemme, pöydällä on kirjani, he selaavat sitä kukin vuorollaan. Tähti loistaa taivaalla, katselemme vain puhumatta mitään, nauttien juomaa, kun kaikki ovat juoneet, nainen kättelee kaikkia, muuttuu jälleen vaaleaksi hahmoksi ja kulkee marmoripöydän kautta takaisin. Kättelemme, hyvästelemme, lähden autolla takaisin. Minulla on suuri tunne sisällä, katselen hetken aurinkoa, hymähdän hyvilläni.

10: Tätä matkaa aiemmin näin miten yhteistyöllä rakennetaan kestävä pohja jolle voi rakentaa talon. Seuraan siiliä järvelle, löydän sieltä helmisimpukan, tapaan tietäjän, se hieman kiillottaa helmeäni. Siirryn tähdelle jossa vastaanottaa kolme hahmoa, keskimmäinen on leijonahahmo, saan siltä kultaisen pallon josta se näytti maapallon historiaa. Pyramidi (kohdasta 16:33 alkaen) on päältä kultainen, se on energialaitos jossa kuilua pitkin tulee auringonvalo, ulkoreunojen sisäpuolella kiertää vesi joka tulee pyramidin alakautta läheisestä vesialueesta. Kun pyramidi käynnistyy, alkaa myrsky, kuuluu valtava puhina, kuilun yläpuolelta alkaa tulla vesihöyryä joka tiivistyy valkoisiksi pilviksi. Se ei sada, vaan on sumuna kaiken maiseman yllä. Temppelissä asuu leijonaolento jonka kanssa keskustelen, saan leijonalta kultaisen pallon jossa näkyy tapahtumia ja historiaa. Muu kansa asuu pyöreissä ruohomajoissa hoitaen eläimiään. On lampaita ja isoja pitkäjalkaisia lintuja ainakin. Nuori pitkähiuksinen pikkupoika tietää miten pyramidi toimii, näyttää käyttöopaskirjan kuvia samalla ja lähtee sitten leikkeihinsä. Pyramidin toiminta alkaa kohdasta 22:05.

12: Lähden kotipihasta taas matkaan, kullanvärinen kajastus näkyy, löydän kultakimpaleen hämärän metsän aukiolta, tasanteelta jossa kukkia. Löydän polun joka vie tietäjän mökkiin, se ei ole kotona, lämmittelen hellan ääressä, lasken kultakimpaleen hellalle ja se alkaa sulaa, haluan tehdä siitä hevosenkengän. Ulkona juon vettä kaivolta, kirkkaan keltainen perhonen istahtaa hevosenkengän päälle, tietäjä tulee, kättelemme, hän on hyvillään kengästäni jota näytän ylpeänä. Hiekkaista polkua rinnettä alas, kirkasvetinen puro, kahlaan sen läpi, aurinko alkaa paistaa, paljain varpain asfalttitietä kotiin huolettomana, laitan hevosenkengän kirjahyllyyn, se onkin kullanvärinen kirja. Istahdan alas, kärpänen pörrää, lähden mielessäni ikkunasta ulos (ajatusten laajentaminen), sininen taivas, hopeakylkinen lentokone jonne tikapuut, se onkin kuumailmapallo joka irtoaa ja lähtee joutuisasti tuulen mukana, näen vuorenhuippuja alhaalla, meri kimaltaa, näen hopeista ja tummansinistä (kuten aina Tähdellä), laskeudun hopeiselle planeetalle. Nyt olen siellä itse jälleen enkä vain mielessäni, kävelen pyöreän hopeisen pöydän ääreen. Laitan siihen käteni, siitä näkyy kuva kuten puhelimesta, puhun hahmolle siten että kämmeneni ovat pöytää vasten, pöydän kautta kykenee laittamaan myös esineitä, pyyhkäisen pöydän sammuksiin keskustelun loputtua. Joku tulee kädet ojossa, tervehtii laittaen kädet harteilleni, kävellään, auringon säteissä kimaltaa kuin hopeinen peili, se on keidas, yksi palmu ja lampi, istumme siihen. Laitan sen pintaan kämmenet, nostan sieltä luusta tehdyn pitkän kimaltavan vaalean koriste-esineen, harvapiikkisen kamman, kokeilen sitä hiuksiini, laitan sen pöydälle, jätän sen siihen ja lähden kävelemään. Minulla on muutama pyöreä paksu rannekoru, väljät kevyet vaaleansiniset housut, kullanvärinen paita, päässä peruukki ja jokin pääkoriste kuten kruunua pidettäisiin. Tuuli pyörittää hiekkaa, kävelen paljain varpain, kierrän skorpionin, heilautan rennosti kättä ranne rentona (ehkä se oli tarkoitettu palvelijalle koska jostain ilmestyi huivi), toisessa kädessä hopeanvärisiä paksuja renkaita, huivi on kauniin sinistä silkkiä jossa kullanvärinen tähti, kiedon sen pääni ympäri kuin turbaanin. Istun matalalle istuimelle, paikalle tulee joku, pyöreitä isoja kultakimpaleita pöydällä, kokeilen niiden painoa, tekisin vaihtokauppaa lasipöydän äärellä, vastapuolelta tarjotaan kolmea kultakimpaletta vastaan ruutuvihkoa, kääntelen sen sivuja, mietin asioita mitä siellä lukee, kättelen kaupan merkiksi, myyjä sujauttaa kullat kankaiseen olkalaukkuun . Minulla on kultaa kotona enemmänkin, olen saanut sitä ehkä vanhemmiltani. Käyn katsomassa kotiani, se on yksinkertainen, puulattia, pöydällä kirkas vesiastia, vanhemmat asuvat takaosassa, heillä on hienompaa, marmoria, kauniita kankaita, tyynyjä.

14: Lähden Egypti-aiheisen seinävaatteeni kautta, hopeista säiettä pitkin, kohti hopeanväristä tähteä. Seuraan valkoista lintua vuoren rinteelle, ylhäällä liehuu lippu jossa hopeinen tähti tummansinisellä pohjalla. Lampaita, portti, kauempana kylässä näkyy pyöreitä kattokupuja, ihmisiä, hiekkainen katu, rakennus jossa mustat ikkunapielet, menen sisään. Toimistopöydän takana istuu hahmo jolla ruokokynä, istun tuoliin. Se puhuu, vastaan, se kirjoittaa kauan ja näyttää tekstin mulle, nyökkään, allekirjoittaa. Lähdemme lukittuun takahuoneeseen, sivukammiossa se ottaa kankaan sisältä pyöreän sileän kristallipallon, laittaa sormen sen sisälle. Voin astua palloon sisälle jonnekin jossa ylhäällä on kattona valtava kupu. Tulen takaisin koska en ymmärtänyt siitä mitään, istumme ja hän selittää, muodostaen kämmenillään kuperan ympyrän, siellä näkyy maisema johon voin laittaa sormeni. Kuu, ja aurinko joka kulkee maiseman yli, ihmiset touhuavat, kissa, katu, tori. Seuraan kissaa telttojen väliin kujalle, sieltä aurinkoiselle kadulle, myyntitiskillä on paksuja nahkakantisia kirjoja joiden sivureunat ovat kullanväriset, teksti kannessa on punainen, siinä on jälleen oma nimeni. Otan toisen hopeakantisen kirjan jossa punainen teksti, kellertävät sivureunat. Avaan sen ihan keskeltä, otan nahkaisen lukumerkin itselleni (***. Lähden katua alas, rannassa näen laiturilta kalan, kysyn siltä jotain, se vastaa, otan ruo'on ja laitan sen veteen. Sukellan katsomaan mitä se rakensi, umpinainen ruokohäkki, siellä on kultainen kala. Lähden valkoisella veneellä, kävelen maihin. Hiekkaa, polku kumpareen yli, pyöreä teltta, siellä istuu joku nuotiolla. Istun, hän näyttää minulle palloa, istumme siellä sisällä. Hän puhuu, kuva sammuu ja sitten siinä käveli kameli ja ihminen pyramidien välissä rantaan, rahti lastataan veneeseen ja kamelin haltija palaa sen selässä takaisin. Hiekkamyrsky, tulen palmun alla pois selästä, sataman toimistoon hakemaan rahaa lastistani, sanon hinnan, saan kokonaisen nahkaisen rahapussin joka suljetaan nyörillä, lähden kotiin, kameli jää aitaukseen, portista omaan pihaan saviseinäiseen vaatimattomaan majaan jossa lapsia (edellisen kvanttimatkan kamelimiehelläkin oli perhe). Syön, vaimo laskee rahat ja laittaa ne kulmakaappiin, otan valkoisen turbaanin pois, huuhtelen pääni, otan sandaalit pois, huuhtelen jalat, käyn lattialle nukkumaan. Minut vedetään pallon ulkopuolelle, opastaja kysyy matkastani tuntemuksia, kerron kissasta ja kalasta ja kamelimiehestä ja kysyn että mikä näitä yhdisti? Opastaja vastaa näyttäen 3 sormea, kysyen ymmärränkö mitä se tarkoittaa? Katselen omia sormiani ja laitan ne samalla tavoin, keskisormi yksi: "Tuhoisa polku johti uuden loimun toisintoon". Sormi 2 etusormi: "Valo tuhosi toisen kerran kaiken kertaalleen poltetun yhteiskunnan". (Atlantis?) Koukistan etusormen alas: "Näin poistamme tämän palaneen osuuden ja korjaamme sen". Nostan peukalon: "Korjaamme sen tuhon". Eli nyt minulla on keskisormi ylhäällä, etusormi näyttää alas, peukku ylhäällä. Opas selittää: "Tuhoisa polku johti ennenkokemattomaan hankalaan matkaan jollaista emme osanneet kuvitella vuosituhansien mittaiseksi matkaksi, vaan osasimme ohjata ainoastaan että keräsimme teille hampaita ja (leijonan)kuonoja lahjatavaroiksenne. Että keräisitte niiden avulla jonkin uuden maiseman ristin muotoisen. Keräsimme niitä sen vuoksi että matkallanne saattaisitte osua yhteen sellaisen muodostelman kanssa, että mikä selusta olisi paras lahjoa niitä muodonmuutoksen läpikäyneitä osakkaitanne jotka eivät muuten osaisi mitään tehdä asian vuoksi, vaan voisitte läpikäydä kasvamisen prosessinne, joka esittäytyy uudelleen jonakin valikoimattomana ajanjaksonanne tulevaisuudessa." Nyökkään kiitokseksi, lähden hiekkamyrskyn mukana, tulen pallosta ulos, katselen lippuni hopeatähteä ihmetellen mikä se on, opas napauttelee vihjeeksi omaa otsaansa sormella (olisiko kolmas silmä, tai "mieti"). Tummansininen viitta vilahtaa ja "isäleijona" tulee, kysyy mitä opin tällä opastusmatkalla. Selitän, nyökkään, se nyökkää ja poistuu, lähden valkoisella veneellä tähtien poikki, parkkeeraan veneen pyramidin eteen ja kävelen kotiin seinävaatteen läpi. Luulen että kolme asiaa joita sormilla opiskelin olivat opastaja (kissa), rakentaja/kerääjä (kala), lähetti/jakelija (kamelimies). Eli nämä olivat henkisen työn tekijöitä. "Kertaalleen poltettu yhteiskunta jonka valo tuhosi", on väärään suuntaan kasvanut sivilisaatio jonakin aikana, vaikka valo ei tavallaan tuhoa vaan uudistaa. ***Kuusi päivää tämän kvanttimatkan jälkeen selasin kirjan kokoista kalenteriani, taitoin siitä vasemman sivun merkiksi milloin on juhannusviikko. Mietin miksi tilanne tuntuu niin tutulta, kunnes ymmärsin että kirja on auki keskeltä, luen vasenta sivua, jätin sen nahkaisen lukumerkin siihen, jonka otin mukaan kvanttimatkalla.

15: Tulee myrskytuuli ja sen mukana valkoinen vaahtopäinen aalto joka osuu pihaani kerran. Toinen aalto tulee pidemmälle, se kastelee jo pihapuun juuriston. Kolmas aalto on tosi voimakas, paljon vettä mukana, ulottuu kauas pihani yli, jalkani kastuvat. Vesi valuu takaisin. Aurinko nousee, raikas happirikas ilma, lintuja, eläimiä. Järven vesikin on kirkkaamman sininen, uin saareen, istun puun juurelle ihmettelemään miten kaunista on. Keskustelen kyyhkyn kanssa, teen nuotion, tietäjä tulee myös, saan siltä lahjaksi sormuksen (kuvaa "liittoa"). Käärmekin tulee ihmettelemään nuotiota, keskustelen sen kanssa, se nukahtaa nuotion lämpöön. Sammutan nuotion, lähden veneellä takaisin, juutun kiveen, keikutan venettä, se kaatuu, nousen kyytiin uudelleen, virta kääntää perän ja lopulta irrottaa veneen, lähden takaperin, en näe minne menen, lopulta löydän airon ja soudan rantaan. Siellä on merkkejä myrskystä, eläimiä. Kävelen huoltoasemalle kahville, vastapäätä istuu joku tuttu, sillä on jokin tietty kysymys esitettävänä. Se piirtää pöytään sormellaan kuvitteellisen kaksikerroksisen talon pohjan, ovi, ikkuna. Sanon jotain toisen kerroksen ikkunasta, sillä näen sen jo valmiina. Siellä on keltaiset verhot, vaaleahiuksinen lapsi jolla on nalle, heittää sen nallen ikkunasta ja kapuaa itse perässä. Seuraa perhosta pellon laitaan ja istuu sinne, opastaja tulee siihen piirtämään maahan taas kaksikerroksisen talon pohjan, toinen kerros on kuvitteellinen, ilmassa. Se on lapsen korkuinen, tyttö kurkkaa ikkunasta sisään, siellä on juhlat, tanssitaan. Hän laittaa sinne sormensa, ottaa viulun koska haluaisi soittaa, mutta se on minikokoinen, opastaja venyttää viulun ja lapsi soittaa innoissaan itselleen liian isoa viulua. Tyttö laittaa viulun sänkynsä alle. Hän kasvaa, saa lapsia, muuttaa alakertaan ja vanhemmat muuttavat pois. Joku löytää jälleen viulun mutta se on minikokoinen, lopulta osaa sen venyttää ja soittaa sillä. Tulee sanat "tulevaisuuden katsanto". Viulu laitetaan koteloon, aika muuttuu, asukkaat vaihtuu. Taas joku löytää sen, ottaa sen pimeästä ja osaa heti soittaa, sillä aika on täysin muuttunut. Talossakin on nyt hieno valkoinen katto.

17: En lähdekään pihasta, vaan avaan yläkerrasta oven pimeään huoneeseen jossa ei ole lattiaa, hyppään sinne, saavun lämpimälle rannalle jossa löydän simpukan, tapaan hämähäkin joka yrittää viedä helmeäni ja haudata sen hiekkaan. Näpäytän sitä, se suuttuu mutta lähtee. Käyn jonkin samantyyppisen jättikokoisen hämähäkin luolassa ja käskytän sitä, se tehoaa. Istun odottamaan ja rintaan leviää ihana lämmin tunne, se on merkki kodista, napanuorasta, miten helppo on päästä sinne.

18: Matkakertomus valoisasta yhteisöstä jossa tanssitaan ja lauletaan. Aurinko heijastuu sinisen palkin kautta. Rannalle tulee soittajia, tanssivia ihmisiä. Tähtitaivas heijastuu veteen. Viesti: "Tulevaisuuden lampi kuvastaa teidän sieluanne itsessänne, tasollanne tulevan. Pyrimme innoittamaan mukaamme teitä tulevaisuuden katsantoonne että voisimme tanssia ja laulaa yhdessä aamusta alkaen. Pyrimme itse tanssimaan tasollamme aina aloittaen siten voimakkaasti. Että emme osu enää samoille rinteille maiseman, tulee meidän muodostua yhteisöksemme tulevaisuuden maisemaan. Ensin muodostuu joukko kyvykäs, itsenäinen, kuten olemmekin jo tavanneet henkilöitä tällä puolella rajaa. Te muodostatte sen ydinjoukkueen joka lähtee tasoittamaan matkaa toisille. Tee se mitalin kääntöpuoli tunnetummaksi, jolloin jokainen osuu yksin itsessään katselijaksemme tulevaisuuden matkallaan. Me emme muodosta mitään yhteisöä itse tässä suhteessa, vaan te saatte itse kansoittaa sen kokoontumisenne. Että muodostatte lyhyen ajan kuluttua hyvin suuriosaisen, tunnelmaisen tavan etsiytyä mukaan. Merkityksi tasoksi tulevaisuuden, tulee jonotusmatkassanne se maisema. Mainitsemamme mitalin toinen, sakkopuoli on se tulevaisuutenne kääntöpiste jolla käännähdätte yhteen, muodostaen sen vivahteikkaan yhteisönne. Ette tunne sitä aluetta omaksenne vielä, mutta huomaamme kyllä joitakin esiintyvän itsenäisemmin kuin odotimmekaan. Matkaa jatkaaksenne tulemme osumaan tiellenne usein, jolloin käännähdätte hieman vinoon arvaillessanne ketä olemme, mutta viimein ymmärrätte osuutemme kaikkeen maisemaan. Viimeinen jae käy vielä huonosti toisinaan esille, mutta tulette itse osumaan siihen. Yritä itse kavuta tänne suuntaamme. Ketä olemme, se sinun täytyy itse arvuutella esille itsellesi. Mutta tee se mitalin kääntöpuoli siis esille, että se tulevaisuutenne katsanto alkaa jo näkyä pisteellänne. Pyrkiväisenä se kokoontuu esille, ottaen esiin sen viimeisen kääntöpisteenne, suunnan joka luetaan täältä meidän suunnastamme sitten kun se on oikein hyvin tullut kaikille selväksi. Yritä itse hillitä kostonhimoasi jonnekin suuntaan, että mikä taho teitä yritti orjuuttaa turhaan vuosituhansia (rahajärjestelmä). Pyri myös innostamaan toisia aloittamaan jakeensa tänne oikeaan suuntaanne. Kukoistamme, kuten olette hyvin havainneet meidän olevan hyvin korkeaesityksellisiä olemuksia. Mutta älkää siitä piitatko mitään haitallista asiaa, vaan esiintykää loimussanne, kuten mekin. Esiinnyt itse hieman aikojen kuluttua vasta oikeassa asussasi. Jolloin etenet sen mitan verran oikeaan, että ketä me siis olemmekaan. Juuri saapuneet tänne teille kertojaksenne, maapallon ihmiset. Olemme niitä hyväksi kerrottuja olemuksia taivaan porteilta, kuten kerrotte toisinaan kummastelleenne miten hyväksyivät he toisia mukaan matkaan mutta toisia jättivät ovelle odottajikseen. Kerää vielä hetkisen innokkuutta itsekullekin, kerää hieman rauhaa enemmän itselle, että voisit toteuttaa tämän pyyntömme. Joka toteuttaa sen kerran niin vaimean osuutenne perinnöstä jollaista tulette kaipaamaan jälkeenpäin. Esiinny meidän suunnassamme hyväntahtoisena järjestelykykyisenä olemuksena, jolloin osut oikeaan yhteisöömme, jatkaen suoraan." Esilletulo saattaa vaikuttaa ensin vaikealta saavuttaa, mutta se maisema järjestyy mitassanne, osuen juuri oikealle ajanjaksolle kullakin henkilöllä. Kerää uusia osuuksia, joita tulet esiin kantamaan yhteisössänne tulevaisuuden. Osumme vaimeasti teidän mielialoissanne kertomuksiin, jolloin osumme siihen oikeaan jäsentelyyn että olemme niitä hohtavia olemuksia teidän maisemassanne. Tulee siis sallia sellaisen uuden asian esille tuleminen joka pyörryttää useampia yhä uudelleen, kunnes kukin ajatuksensa kannustaa oikein, ettekä maisemassanne varaa meihin enempää kuin mitä on tarve. Että voisit aloittaa, tulee sinun kysyä meiltä toisinaan opastusta päiviisi. Esille tulemisen päivä saattaa vaikuttaa hieman mahdottoman kuuloiselta mutta se on täysin muodonmuutokseen kykeneväisen ihmisen oma sisäinen prosessi, jos hän toivoo sellaista tapahtuneen. Esilletulo on siis sisäinen järjestäytyminen oikeaan suuntaan, että osuisimme katselemaan oikeaa muodontakaista asiaa. Että voisimme jatkaa, tulee teidän sallia nämä lihallisen aikanne päätösjakeet jotka jakaantuvat yhtäläisesti kaikille, kaikkiin ilmansuuntiin. Se moni rosvojoukko joka koulutti heitä arjalaisia että heitä hyökkääjiänne, ne moni osuvat nyt jakeisiinne, keräännytte jo suosiolla meidän porukkaamme sisään jos toivotte itse sen toteutuvan. On sallittava nämä yhteydenpitomme että voimme keskittyä olennaisimpaan kunnes jokainen innostuu osumaan katsein meihin. Te moni uupunut jatkatte suosionne matkassa, otatte muita mukaan kunnes ilmaisevat itse kyvykkyyttä katsoa eteenpäin. Keräämme tämän matkalaisjoukon turvaan sen vuoksi ettei salli toinen väki ottaa heitä omakseen."

19: Keskityin tuntemaani rauhan tunteeseen, lähtisikö siitä jotain, kun vasemmalta sivulta kietoutui kevyesti ympärilleni alakautta jokin suojaluukku. Olin sylinterissä tavallaan, tunsin miten sisäinen vesiaalto kulki alhaalta ylös, ylhäältä alas, jalat tulivat painaviksi, pään ympärille kiedottiin jotain valkoista, lopulta koko keho oli kevyt. Sormenpäissä tuntui ilmavirta ulospäin, ehkä jäte-energian poistoa.

20: Lähden kotipihasta tietäjän mökille, sillä on jotain tärkeää asiaa. Se piirtää maahan kolme ympyrää sisäkkäin, näyttää otsaansa että "mieti", näytän määrän sormillani 1,2,3, mietin, rakennan kämmenissäni risupallon. Palloon syttyy kellertävä valo kun tietäjä laittaa sinne sormen, sieltä tulee perhosia, otan yhden kiinni kämmenieni väliin, päästän sen irti. Tietäjä laittaa uudelleen sormen palloon, sinne syttyy vaaleampi kirkas valo joka hajottaa risut edestä, saan valopallon kämmenelleni. Tietäjä laittaa sinne sormensa, pallo poksahtaa kuin pallosalama, valtava määrä kipinöitä lähtee ympäriinsä, tietäjä ottaa yhden kipinän sormiensa väliin, tarkastelen sitä. Kipinä kasvaa suuremmaksi, näen siellä kasvot, vaaleahiuksinen pikkutyttö tulee sieltä huoneeseen. Tietäjä näyttää kirjasta kaksi tekstipätkää, en saa lausua niitä ääneen mutta ymmärrän ne kuitenkin, olen viisaampi. Lähdemme ulos, lammelle, kärpänen pystyy kävelemään veden pinnalla pintajännitteen avulla, tietäjä laittaa sormensa veteen ja pintajännite katoaa (kuvaa "viisautta" ja kykyämme tuntea se vain pintapuolisesti kunnes kalvo otetaan välistä pois). Soudamme järvelle, keskellä on pyörre, vene alkaa pyöriä paikallaan, pääsemme siitä pois, käymme virkistävällä uinnilla järvessä. Aurinko lämmittää, sieltä tulee paksu kultainen säde jota pitkin voi nousta ylös, vähän kuin piirretyssä tarinassa, loppumatkasta on tikapuut joiden yläpuolelle ei näe minne kiipeää (kuvaa henkistä kehitystä). Siellä on tasanne jonne istumme ympyrään pidellen käsistä kiinni, keskelle kasvaa kultainen pilari, tietäjä laittaa sen pintaan sormensa, pilari sulaa, teemme kullasta palloja, otamme kukin yhden pallon mukaamme. Soudamme takaisin tietäjän mökkiin jossa heitämme pallot nuotioon, ne sulavat yhteiseksi kimpaleeksi (kuvaa yhteistyötä, haemme "kultakimpaleemme" korkeammalta tasanteelta ja sulatamme ne yhdessä). Kultakimpale katoaa kun kultahiput erkanevat siitä kipinöinä ja menevät takaisin aurinkoon sädettä pitkin. Menen takaisin kotiin.

21: Auringon kierrepyörteen rentouttava liike kuljetti minut perille, lähden kivistä rakennusta kohti, vastaanottamassa on tuttuja. Istumme pyöreälle sohvalle, katselemme suurelta ruudulta kuten elokuvissa, miten paikalle alkaa tulla valtavasti ihmisiä pitkässä karavaanissa mutkaista tietä pitkin. Ensimmäinen tulee ruudun läpi, tervehdimme, hän kertoo jotain. Samalla tavoin muutkin tulevat paikalle ja kun viimeinenkin on siellä, näytön kuva sammuu. Ihmiset keskustelevat innokkaasti toistensa kanssa, nauttivat virvokkeita ja istuudumme pitkälle sohvaympyrälle. Kiertävästä astiasta jokainen ottaa pienen paperitaitoksen, siinä on nuotit ja nousemme laulamaan hymnin. Kävelemme pitkän pöydän ääreen syömään, hedelmiä, juomapikari, punainen mehukas hedelmä. Nousemme seisomaan, nostamme kädet ylös, keskelle tulee valkopukeinen tanssija soittimineen. Siitä syttyy huoneen perällä oleva iso kristalli. Lähdemme vaaleansinistä lattiaa pitkin tanssimaan paljain varpain ympyrätanssia, aina joku pääsee keskelle kunnes kaikki ovat siellä, viimeinenkin pääsee sinne taputtaen. Lähdemme jonossa yksitellen palkintojenjakoon. Saamme jokainen palkinnoksi raskaan neliskanttisen palan marmoria, joista rakennamme pilarin, jonka ympärille asetumme taas ympyrään, ihailemme sitä yhteistyömme tulosta. Pilariin yhdistyy ylhäältä säde, pilari muuttuu täysin valkoiseksi, ja siitä lähtee säteitä, salamoita. Sen valovoima tarttuu meihin ja sulaudumme pilariin, lähdemme ylös valosta koostuvaa tunnelia pitkin toisenlaiseen, keltaisen auringon maahan jossa on vihreää, puita, kasvillisuutta, meri. Osa lähtee tutkimaan meren rantaan ja osa puiden alueelle jossa on eläimiä. Keräännymme kaikki pyöreälle valkoiselle alueelle jossa on marmorinen pohjalaatta. Joku tulee käsi ylhäällä, pidellen lakikirjaa, puhuu meille ja siunaa meidät. Kättelemme häntä jokainen vuorollaan, hän on hohtava, läpikuultava, täynnä valoa. Hän on lempeä, pitkähiuksinen, sinisilmäinen mies jolla kultainen sädekehä (kuten Jeesusta on usein kuvattu), saan koskettaa hänen pehmeitä hiuksiaan. Vaatteemme muuttuivat kättelyn jälkeen valkoisiksi loistaviksi kaavuiksi kuten hänellä, ihastelemme toistemme vaatteita ja hiuksia, miten kaikki ovat muuttuneet mutta olemme kuitenkin yhä ihmisen kaltaisia. Hiuksemmekin muuttuivat yhtä pitkiksi ja kiharoiksi, niin että kun hän lopulta tuli keskellemme käteltyään viimeisenkin, olimme kaikki täysin saman näköisiä ja samaa voimaa. Keltainen aurinko loistaa kasvoillemme lämmintä kellertävää valoa joka menee sisuksiin saakka, puhdistaen kaiken sisältämme vielä lisäksi. En palannut tältä matkalta enää takaisin, kuten yleensä palaan samaa reittiä mitä tulinkin. Vertauskuvallisesti siis yhteisellä työllämme kykenemme rakentamaan pilarin jota kautta yllämme "taivaisiin". En ole kvanttimatkoilla tavannut vielä tällaista näin lempeää, hohtavaa ihmistä. Sillä kuvattiin tietenkin jonkin olennon pyhyyttä, mutta nimeä en hänelle saanut. Myös "pyramidi voimalaitoksena" -matkan pikkupojalla oli pitkät kiharat hiukset.

22: Tämä matka kuvasi miten yksi henkilö voi kokea jotain kahtena olemuksena. Kuten edellisellä matkalla valoisan olemuksen luona olimme täysin samanlaisia kuten hän, tässäkin tarinassa uniformupukuinen mies oli myös tavallaan se valoisa olemus ja minä koin tehtävääni aluksella, vaikka samalla toin itselleni kirjan. (Sinisilmäinen telepaattinen univierailija jonka näin ensimmäisen kerran 2014 ja joka siirtyi tälle plejadilaiselle alukselle nyt taas tietokoneen ruudun kautta, on myöhemmin kuvattu myös Vashta Narada's galactic art kuvaan, eli mielenkiintoista synkronismia.​) Hän on myös sama henkilö kuin edellisen matkan valoisa olemus, mutta nyt hänellä on pehmeäpintainen ihonmyötäinen uniformu jossa hieman mustaa. Tunsin yhä sormissani hänen pitkät pehmeät hiuksensa vaikka ne olivatkin nyt erilaiset ja hänellä on myös hopeinen kaulakoru/laatta. Hän antaa minulle hopeisen paperiveitsen hopeisen rasian sisällä, jonka päällä lukee Viljami. Hän kysyy minulta kuinka voin ja selitän hänelle kokemastani terveyskylvystä, hän nyökkää että se on heidän toimittamansa apuväline heikossa kunnossa oleville jäsenille. Hän kirjoittaa paperilapulle sanoja ja antaa paperin minulle, luen sen, laitan paperin taskuun. Saan myös paperiveitsen koska se kuuluu minulle. Tulin alukselle vuoren rinnettä pitkin lyhyttä siltaa, ovesta ensimmäisenä oli vastaanottamassa pieni olento jolle annoin raportin. Joku tulee ja ohjaa minut käytäviä pitkin huoneeseeni. Minulla on aluksella oma miellyttävän rauhallinen pienen pieni hotellihuone jossa mm. sänky, hyllykkö, työpöytä jolla tietokone, ikkuna, nojatuolit ja pöytä. Uniformupukuisen vierailijan lähdettyä (hän ottaa armeijatyylisen "asennon", nyökkää hyvästiksi ja vain poistuu, kuten tulikin) rentoudun hetkisen sängyllä, luen kirjaa ja ehkä nukahdan kunnes joku tulee noutamaan. Lähdemme käytäviä pitkin aulaan jossa lattiassa valkoinen valaistus ja kupolikatossa keltainen, porukkaa kokoontuu paikalle muitakin (ihmisen kaltaisia), kättelemme, keskustelemme ympyrässä. Lähdemme ulos siitä mistä tulin, vuoren rinnettä alas, saavumme pieneen kylään, koputamme mökin oveen. Oven avaa iloinen vanhempi nainen joka tuntee nämä tulijat, laittaa kahvit keittymään, olemme tuoneet maitopurkin. (Tämä muistuttaa täysin kolmen univierailijan käyntiä tammikuussa 2019 kotonani, joimme kahvit keittiöni pöydän ääressä, mielenkiintoista että näin kaiken nyt siten että olin yksi heistä vierailijoista...) Annamme naiselle kirjan. Kävelemme takaisin vuorenrinnettä ylös alukseen, keräännymme valoisan lattian aulaan, juttelemme käynnistämme ja kaikki hajaantuvat omiin suuntiinsa, minäkin lähden omaan huoneeseeni. Pesen kasvot, asettaudun sängylle taas levolle, jatkan kirjan lukemista. Siihen matkatarina jälleen päättyy, jään sinne, en palaa.

23: Lähden kävellen metsän poikki, soudan järven yli, kiipeän vuorelle, menen jälleen alukseen, näen sängylläni unen pilvistä ja hopeatähdestä, tuulesta. Lähden unessa tähden sisään pitkää käytävää, avaan oven jossa on neuvottelu käynnissä pyöreän pöydän ääressä, istun katselemaan vierustoverini koneelle. Kaikilla on vaaleat hiukset ja siniset uniformun tapaiset vaatteet, hopeisia koruja/rintamerkki. Kättelemme ja osa lähtee omiin töihinsä, jään vierustoverini kanssa vielä istumaan. Hän näyttää jonkin maallisen eläimen kuvan ja kysyy minulta siitä jotain, selitän mitä tiedän, sitten hän näyttää kuvan valaasta jolle kehittyy tarkentavassa selityksessä silmät, pyrstö, evät ja lopuksi jalat sekä hiukset, sinisilmäinen ihmisolento joka kävelee pystyasennossa, päällä tavallaan sukelluspuku jonka avulla se kykenee sukeltamaan syvemmälle. Tämä keskustelee meressä asuvan ison valkoisen valaan kanssa. Vierustoverini sulkee koneen, lähdemme käytäviä pitkin mustasta ovesta sisään, siellä on jokin sininen meren hehku, uimme meren pohjasta pinnalle jossa paistaa aurinko ja on tosi vilkasta elämää, kaloja, lintuja. Kävelemme rantaa pitkin tietäjän luo, saamme häneltä isot painavat helmet jotka vastarannalla peittelemme rannalle ison puunlehden sisään. Katselen tarkemmin kaksostani, pitkät pehmeät vaaleat hiukset, hyvinvoivan näköinen ihminen, sininen puku. Saan häneltä paksun hopeisen rannerenkaan, sitä katsellaan aurinkoa vasten ja laitan sen ranteeseeni, kysyn miksi sain sen, hän osoittaa sydämen kohdille että "lahja". Katselen tyhjiä käsiäni että mitä voisin hänelle antaa, kouraani ilmestyy samanlainen rengas jonka annan hänelle katsottuani sitä ensin aurinkoa vasten. Kosketan sydäntäni myös että "lahja", hän ilahtuu suuresti, laittaa korun käteensä. Lähdemme käsikynkkää rantaa pitkin kävelemään. Matka päättyy. Kysyn mitä kaksonen tarkoittaa, vastauksena näen sateenkaaren, molemmissa päissä on aarre. Kysyn miten ihmismielellä voisi ymmärtää että voi olla kaksi samaa, että meillä on kaksonen. Vastauksena istun hevoskärryillä ajamassa ja kyytiin hyppää vaaleahiuksinen ihminen, istuu viereeni, juomme vettä, aurinko paistaa. Eli kuljemme maalliseen vanhaan tapaan, kun jossakin kohtaa mukaan hyppää kaksosemme, nautimme viisautta yhdessä (vesi). Kysyn mistä hän tulee ja mistä minä? Vien hänet takaisin vuoren rinnettä pitkin, kävelemme lopun matkaa, heilautan kättä kun hän menee alukseen ja minä lähden maalliseen kotiini. Kysyn miten aluksella voi elää? Vastauksena tulee sana perhe, hopeinen tähtisymboli, keltainen tähti. Miksi meidän tulee tavata, kysyn. Vastauksena tulee sana yhteistyö.

24: Kokeilen katsoa sisäistä maailmaa lisää, koska meditoidessa sisälläni oli tummansininen meri johon saattoi selkeästi vajota jos halusi tutkia sitä, tuntuu että se on jotain tärkeää. Ensin tunnen rentoutuksen lähtevän varpaista, jalat painuvat alaspäin kuin niitä vedettäisiin sisäisesti maan suuntaan. Varpaanpäät, akillesjänne, pohkeet, polvet, säärien jokaisessa eri lihaksessa tuntuu kutitusta, lämpenemistä. Sormenpäät, sormet, kädet. Sydämen kohdilla ja pallean alueella samanaikainen lämmin tunne. Sekä myöhemmin valkoinen humahdus joka lähtee pääpuolelta koko kehon läpi, vaalea energia-aalto ylhäältä alas (ei vesiaalto tälläkertaa, vaan jotain kevyempää). Vatsassa tuntuu ikäänkuin kiertyvä suppilo (madonreikä), kuin kaikki keskittyisi siihen yhteen pisteeseen, sitä seuraa valtava rauha. Kuuntelen vain hengitystäni.

25: Kämmenien pohjassa universumin kierteet, jalkapohjista juuri maahan, kädet ylös, yhteydessä universumiin. Aurinko kasvoilla. Sisäinen meri, vesipyörre alas, purkautuu toisella puolen ylös. Keltaista, kasvillisuutta, eläimiä, eläväinen paikka. Istun vesikeitaalle, katson kuvaani veden pinnasta, kosketan sormella, valkoinen valo. Aurinko sulautuu valkoiseen valoon. Valkoinen polku laaksoon, vuorenhuipulle, näen kauas. Laakson pohjalla hopeinen aalto, vuoren huipulle, yhtyen polkuun kietoutuen hohtavaksi kierteeksi. Valkoinen lintu vieressäni, lämmin tuuli kieppuu vuoren ympäri. Virtaus tekee suppilon ylöspäin, imeydymme siihen, pimeää, taso vaihtuu, kehoillamme on vaikeuksia ylittää sitä, pamauksella läpi. Keltaista auringonvaloa, seuraan vaaleaa polkua joka laskeutuu ovaalinmuotoiselle alueelle. Vaaleakaapuiset ihmiset alkavat laulaa energistä harmonista hymniä joka tarttuu minuunkin. Saan samanlaisen kaavun. Vertauskuvaan liittyy pyörre, harmonia, vesi, sävel. Valkoisen keskelle keltainen valo, sininen pulssi, ympyrä muuttuu siniseksi, ulkoreunat kultaa. Otan pallon käteen, laitan sinne sormen, vettä, pinnassa auringonsäteet, sen voi levittää eteensä, kahlata siinä. Vajoan, avaan siellä oven, istun ovaalinmuotoiselle lattialle. Kala, hopeista, sinistä. Kysyn sisäisestä merestä, miten sen voi havaita? Vastaus: maadoittuminen paljain varpain, miettimättä muuta. Avoautolla tai pyörällä ajaminen, ilmavirta. Valkoista vettä, uiminen, sukeltaminen, pohjassa tummansinistä, jäädä istumaan sinne meditoimaan. "Ovaali kuvaa mielenmaisemaanne ollessanne täällä meidän osallamme maailmansyvyyksiä, pyrkikää muodostamaan se maisema vasta jollakin tietyllä hetkellänne kun olemme yhdistyneinä teidän suuntaanne, muodostaen sen pysyvän jakeen luoksenne. Että voisimme näin toimia, tulee harkiten edetä, tasapainoisemmin ja hitaammin, ettekä rynnistä sinne tänne yrittäessänne löytää aluettamme. Tunnustelkaa välissämme olevaa vesimuotoista aluetta, jolloin osuus siitä jakautuu, lähtee toisaalle paljastaen uoman eteenne ("meren jakautuminen"?). Että voisimme siis saapua luoksenne tulevaisuuteen, jäsenistöllemme tulee sallia olevaisuuden muodon vaihdos. Salaisuus jää ennalleen ellette pyri asian ymmärtäjäksi, jolloin jäätte tavoittelemaan vain menneisyyden muodostamia uhkakuvia väestöllenne (tulva?). Pyrkikää aina kohdistamaan salaisuuden aukeamisen tekniikka, jolloin moni uskaltautuu tänne useammin, nousee helpolla ylös luoksemme. Perääntykää jos pelkäätte hieman alkutoitotuksiamme, kunnes nojaudutte eteenpäin luottavaisemmin katsellen tänne meidän suuntaan. Että moni upottaisi tunnelmansa, säkeet tulevat kaupallisen maisemanne tilalle, muodostaen sen menneisyyden kumoamisen riitin tavallaan, jolloin etsiydymme oikealle tasanteen puolelle, jatkaen pyrkimyksiä ylemmäs. Että voisimme kulkea yhdessä, sallinette että toisinaan kirjoitamme säkeistön tai pari laulettavaksenne jolloin yhdistymme useammin muodostaen sen kaksostilanteenne. Etsiydytte usein tänne suuntaan jatkossa, nopeuttaen se matkaanne. Pyrkikää olemaan hyväksyviä kanssakuuntelijoita toisillenne, katselijoita myös uuden tason aukenevan. Kerääntykää ihmettelijöiksemme myös kuunnellessanne säkeistöä joka muistuttaa teitä aikaisemmin vallinneesta hitaasta ajanjaksosta, jolloin teillä oli menetelmiä ja aikaa käydä niitä salaisuuksia läpi tarkemmin. Jollaisen tason olettekin unohtaneet maailmastanne nykyään, toisinaan muistatte osan, kunnes kohoamme katselijaksi sen uuden kyvyn käyttöönne jokaiselle, tuokiollenne täällä maallisuudessa ollessanne. Kerääntykää kuuntelijoiksemme, katselkaa miten salaisuus aukeaa kuin salaisen kukan siitinosa joka levittää säteen jokapuolelle. Kunnes se levittäytyy yhä uusille alueille, kerraten sen salaisuuden auenneen kaikille samalla tavoin. Merkitkää tämä lausejakomme tänään kuunnelmana suositummaksi, kerääntykää tämän alueen ympärille katselijoiksemme ja kuormittakaa vähemmän sitä hallittua kaaostanne siellä maisemassanne viipyessänne vielä. Kevätterveiset kaikille lähetämme täältä salaiselta puolelta menneisyyden maisemanne, jollaista olette tutkineet useasti, päätymättä sinne kokonaan vielä. Esilletulemisenne saapuessanne kerää katselijoita kaikkialta maisemasta, pohjoisesta, lännestä, idästä. Etäännyttäkää vain maallista mammonaa keräämästä, aloittakaa uuden lauselman katselu tänne jakoalueellemme. Pyri innostamaan toisia matkaan lähtijöiksi. Sävel on ohjenuora jota noudatamme harmonisemmin kuin mitä teillä siellä viipyy ohjesääntöjä. Keräätte merkkejänne kunnes nousemme, katsellen jo hieman eteenpäin. Etäännymme toisinaan, että saatte rauhaa sommitella mietteitänne paremmin soveltuvammaksi ajatustenne lomitse, jolloin osaamme mekin ilmaista että mikä teitä miellyttäisi harjoituksissanne tänne sävelien matkalaiseksi saapuessanne."

26: Jälleen katselumatkalla juhlapaikalla ja valoisan olemuksen luona. Simpukankuoret kuvaavat (ihmis) kehoa ja (kirjan) kansia. Auringon energia tiivistää helmeä, simpukat ajautuvat rantaan ja aurinko napsauttaa ne auki.

27:Sataa, seuraan vesipuroa isoon jokeen, mereen. Istun hiekalle, joku tulee, hiekka pölähtää, näen kiiltävän mustaa muovimaista vaatetusta hahmolla jota en näe tarkemmin. Lähdemme kävelemään, hän kävelee vasemmalla puolellani kosteammalla meren puolella, minä kuivalla puolella. Sinisellä pyöreän mallisella pikaveneellä lähdemme veden päällä pintajännitteen avulla rannalle jossa valkoinen pyöreä savimaja, kättelemme vaaleaa olentoa, majan sisällä kimmeltää hiekkaseinät. Istumme pyöreän pöydän ääreen, vasemmalla puolellani on vaaleapukuinen jota kättelen jälleen, hän kättelee mustapukuista vasemmalla puolellaan, mustapukuinen kättelee minua. Vaalealla hahmolla on kädessään kiiltävä pyöreä lasilinssi jota katsoo aurinkoa vasten, kiillottaa sitä, asettaa pöydälle. Näemme pallosta miten kirkkaan vihreät hahmot lähtevät viidakosta jossa papukaijoja, kostea ilma ja maaperä, tulevat rannalle, katselevat merelle, lähtevät jättikokoisella kasvinlehdellä veden pintaa pitkin. Rannalla kättelemme heitä, ensin valkopukuinen, sitten minä, sitten mustapukuinen. Menemme majaan, istumme pöydän ääreen. Pallossa näkyy taas miten kirkkaankeltaiset olennot lähtevät kuumalta aavikolta hiekkaonkalosta, kerääntyvät kättelemään toisiaan, lähtevät suoraan ylös, kirkas valo nostaa heidät ylös. Keltaisia säteitä, kuin he lähtisivät auringosta ja tulevat yläkautta savimajaan, otamme heidät vastaan samalla tavoin ja keräännymme seisomaan majaan. Otamme toisiamme käsistä kiinni, kädet ylös, alas, halataan vieruskaveria, taputellaan tuttavallisesti hartioille. Keltaisten asukkaiden lentolaite on keskellä, astumme kaikki siihen, värikkäitä on ehkä kolme aina jokaista. Lähdemme ylös, läpinäkyvä laite pyörii, seisomme reunoilla, laitteessa on terävä kärki. Sinisen tason yli, valkoinen taso, kultainen taso, ultaväritaso. Laite aukeaa, leijumme ulos muodostelmassa, on valtavia ultravärejä, erikoista kullanhohtoa, sinistä, vihreää, punaista. En saa nähdä mitä ylimmällä tasolla tehdään.

28: Ensin viesti, sitten lähdin vielä matkalle kiiveten tikapuita, hyppään hopeakylkiseen alukseen, sisään mustasta ovesta joka liukuu syrjään. Joku näyttää minulle näytöltä miten delfiini ui vedessä, lähden sen mukana veden pohjalla olevaan täysin valkoiseen kaupunkiin, kaduilla kävelee ihmisiä. Kävelen kadunkulmasta vasemmalle, ovesta valkoiseen huoneeseen. Sinipukeinen pitkähiuksinen olento vie minut koesovittamaan samanlaista yksiosaista pukua, hiuksenikin muuttuvat pitkiksi, erilaisiksi kuin maalliset hiukset. Päähän saan kultaisen sädekehän. Kuvaa taas "kaksosta", kristustietoisuutta, koska usein kuva mikä meille "kristuksesta" syntyy, on pitkät hiukset, sädekehä. Sädekehä saattaa kuvata tietoisuuden syttymistä. Yksiosainen puku voisi kuvata yhdeksi sulautumista. Vaihdan tavalliset vaatteet päälle, lähden aurinkoiselle kadulle, kiipeän aikaikkunan läpi omaan pihaani. Valkoinen kaupunki kuvaa simpukan kalkkikivistä kuorta. Kysyn Väinämöisestä koska väinä on kuvannut ikiaikaista virtaa. Kynttilän keltainen liekki, talilla suljetaan kirjekuori, liittyy paperiveitseeni jonka sain aikaisemmalla matkalla. Avaan kirjekuoren, siellä on iso paperinippu. Lähden kävelemään mutkia, vuoristoja, laaksoa, kivikkoa, kosteikkoa. Otan välillä puista tukea, seuraan polkua. Tulen vuoren huipulle, heitän sen kirjekuoren tuuleen, myrskypyörre jakaa paperit ympäriinsä, mulle laskeutuu yksi kappale, laitan sen taskuun. Lähden alas vihreämpää polkua, maasto ei ole niin vaikeaa kuin aiemmin, on värejä, lintuja, erilaisia kasveja, sininen puro, lampi. Kasvoni hehkuvat. Mietin kuka on se "Viljami", näen vaaleat hiukset, kultaisen sädekehän, vaaleat vaatteet joissa kullanvärinen vyötupsu, siniset silmät, loistavat kasvot oranssin/kullan sävyä, hahmo näyttää käsiään jotka loistavat samaa väriä. Hän ottaa minua kädestä ja kuten aiemmin, muutun samanlaiseksi kuin hän. (Kuvaa kristustietoisuutta.) Hän vetää minut läpinäkyvän seinämän läpi toiselle puolelle missä on helppo hengittää, hiukset tuntuvat kevyemmiltä, ilmavammilta, pehmeämmiltä kuin maapallolla. Vallitsee harmonia, kuin eläisi nuotitetussa säkeistössä. Askel ei ole raskas. Tunnen heinän jaloissani, sininen taivas, värikkäitä kaloja, sinistä vettä, keltainen harmoninen aurinko (ei kirkas valkoinen kuten maapallolla). Ilma väreilee eri värähtelyä. Otan hohtavan keltaisen kukan käteeni ja mukaani. Hohtava olento viittoi jälleen suuntaani, lähden seuraamaan, silitän tumman rakennuksen (ehkä pyramidi) sileää kiviseinämää, menemme sisään neliskanttisesta aukosta, ovi sulkeutuu ja on niin hiljaista että sisuskaluja kutittaa kaikki se äänen katoaminen. Minulle näytetään vain pikaisesti miltä sisällä tuntuu, miten kykenee keskittymään täysin keskikehonsa valtavaan voimaan, joka saa viimein tilaisuuden olla olemassa vahvimpana. Ovi avataan, menemme lammelle jonne voi myös uppoutua sen "juureen" saakka, siellä on raikasta vettä, käyn pohjassa jalat edellä, nousen kevyen vaivattomasti takaisin pintaan. On kuutamo tai joku muu hehku. Kuivattelen, kättelen valoisaa olentoa, lähden takaisin polkua, vaatteeni ja hiukseni ja kasvoni ovat taas tavalliset. Istun tuoliin kotona, radiosta soi kappale "Pyyhi minun polkuni puhtaaksi, laulaa saan minä siellä, .." (kanavoimani ukkos-laulu). Kattoon aukeaa portaali, kimaltaa hetken, häipyy.

29: Sain nähdä lisää valoisasta olemuksesta ja sädekehästä, sekä vuorelle kiipeämisestä. Meidän täytyy itse tehdä sisäinen kiipeämisen työmme ja auttaa samalla toisia.

30 osa 1: Ajamme huippuvauhtia veneillä, ohjaan rantaan, sinne alkaa tulla muitakin, taputtelemme toisiamme selkään ja onnittelemme. Menemme tietäjän mökkiin, hänellä on siniset silmät joiden rauhaisaan sineen voi uppoutua, sekä pitkät hiukset (Kristus- tason viisauden vertauskuva taas). Hän on hyvin onnellinen puolestamme, kättelee meitä, lämpö leviää sisääni siitä kättelystä. Hän kertoo ilman sanoja, mielikuvin opetuksen lampaasta ja temppelistä, kysyy sitten meiltä miten sen ymmärsimme. Joku viittaa ja vastaa, kaikki nauravat sillä hän oli kokenut sen iloisena. Seuraava viittaa ja kertoo surullisen version. Sitten valoisa opastaja katsoo minuun. Huomaan miten normaalielämässä jännittäisin vastata, mutta korkein itse tietää AINA vastauksen vaikka maallinen itse ei tietäisi. Kävelen liitutaululle ja piirrän lampaan joka alkaa astella temppelin portaita, temppeliin syttyy kultaiset valot ikkunoihin. Saamme silittää lampaan kultaista turkkia. Sitten valoisalla olemuksella on kädessään valkoinen liina, käymme vuorotellen pesemässä kasvomme hopeaa välkkyvässä vesiastiassa jokainen ja pitkästä liinasta riittää kuivaamaan jokaisen kasvot. Lammas katoaa sateenkaaren toiselle puolelle portista sisään.

osa 2: Teemme itse sisäisen kapuamisen työmme, pääsemme korkeimman feminiini -energian tasolle jossa uudestisynnymme häikäisevään valon kokemukseen, Kristus-hahmon kättelyyn. Tässä katselumatkan jatko-osassa kysyn miltä fyysisessä kehossa ja mielessä tuntuu tulevaisuuden matkamme, mistä voimme tietää että matka on alkanut? Näen käveleväni nopeasti, sitten juoksen, esterataa kovaa vauhtia, esteiden yli, saavun valkoisen alueen laitamille jonne on saapunut muita yhtä väsyneitä ihmisiä. Keräännymme yhteen, näen tasaisen valkoisen alueen edessä, kukaan meistä ei näe mitä siellä on. (Kuvaa tätä nykyhetkeä koska näkeminen pysähtyi siihen hetkeksi, kunnes jatkui). Näen sinne iskeytyvän sateenkaaren joka tulee suoraan taivaasta, johtaa avaruuden läpi ultraväritasolle. Lammas katosi sinne ensin ja me kävelemme perässä jonossa. Eli kun olemme tehneet juoksemisen työmme, meitä tullaan vastaan, matka helpottuu. Keltaista, oranssia, punaista, sinistä, turkoosia, vihreää. Emme vieläkään tiedä mitä tapahtuu, mutta kävelemme sateenkaaren pään suuaukosta sisään, näen erikoisen hempeän vaaleansinistä, valkoista joka puhdistaa sisältämme kaiken. Kaikki on hohtavaa, erikoisen keltaista, vaaleansinistä, vihreää, sitten näen naisen hahmon. Vaaleanpunaista hehkua hänen ympärillään. Naisella on sylissään vauva, arvelen sen kuvaavan uudistumista, eli kun pääsemme kosketuksiin korkeimman feminiini -energian kanssa, uudestisynnymme. Nainen nostaa päänsä, hymyilee, nousee seisomaan ja nostaa vauvan ylös, tulee valonsäde. Lapsi alkaa kasvaa kunnes seisoo naisen vierellä, hyvin elinvoimainen oranssia energiaa hehkuva olemus, hän tervehtii meitä, olemme jälleen hieman kaarimuodossa ja hän kättelee meistä jokaista. Hänellä on niin voimakas hehku että kun hän tulee luokseni, häikäistyn täysin, näen sähkönsinisen kirkkaan värin (kuten salama), näen pelkästään sitä sinistä ydinväriä, en näe edes kättelikö hän minua. Arvelen ettei hänen tarvinnut koska värivalo oli niin voimakas. Sydämen kohdilta nousee tunne, rintakehän vieressä kehossa kiinni on se sininen hehku, sitten se alkaa vajota sisälle rintakehään, tulee lämmin tunne kuin jokin avain olisi laitettu lukkoon. Olen se ontto alue, lukko, ja avain täydensi kaiken. Sitten avainta käännetään, kaikki loksahtaa paikalleen. Näky päättyy.

31: Tähän kaksos -matkaan liittyy vuonna 2014 saamani automaattipiirros "äitilintu", sekä selviää lisää plejadilaisella aluksella saamastani kirjekuoriveitsestä jossa nimi Viljami. Sain tietää myöhemmin että Viljamin puukko kuvaa (oman sukulinjani) "Härmäläisten häjyjen geenilinjan" parantumista tulevaisuudessa, eli "puukoista riisumista". Viljamille löytyy lisäselitys matkalta nro 28 sekä 33 lopusta, mutta tarkempaa tietoa miksi juuri tämä nimi, en ole vielä saanut. Seuraan lokkia merelle, sukellan pohjaan jossa kävellen meritähti taskussa rantahiekalle. Aurinko zoomautuu rannan ylle, täyttää koko taivaan, henkäisee rannalle ja pudottaa kirjan. Olen huoleton nuori mies, istun selaamaan kirjaa, lopulta oikealla sivulla on luku jonka haluan erityisesti lukea, olen suuresti vaikuttunut kirjasta, katselen maailmaa eri silmin. Katselen koruketjua joka lensi hiekalle, sen paksuja kultaisia helmiä, laitan sen kaulaani, joku nyökkää. Aurinko palaa paikalleen, otan kirjan mukaan ja lähden syömään rannan puumajaan, sitten portaita alas pitkospuita viileään rämeikköön, vien kirjan pöydälle ja istun. Liituraitapukuinen mies tulee selaamaan kirjaa, sytyttää sitten piipun, miettii kauan, katsoo minua sinisin silmin, kopauttaa piipun sisällön lautaselle, siirtelee puruja mietteissään. Näen jotain vaaleansinistä, miehen olemus muuttuu yhtäkkiä täysin, hän nousee kävelemään ympyrää innoissaan, kaivaa taskustaan käsinkirjoitetun paperin, vertaa sen tekstiä kirjani tekstiin ja on hyvin vaikuttunut miten ne täsmäävät. Lähdemme kirjastohuoneeseen, hän puhuu, vastaan, mietimme, lopulta kättelemme, hän hymyilee leveästi kuten minäkin. Lähden ulos, mutta saan nähdä miten hän lähtee hakemaan säilöstään rahatukon, kiiruhtaa perääni kadulle, antaa rahat minulle. Katson niitä ihmeissäni ja laitan ne povariin, hyvästelemme. Lähden toria kohti, näen kalan, kissaa seuraan jälleen viileään myyntipöydän alle (kuten aiemmalla matkalla), kapeaa telttojen välistä kujaa aurinkoisemmalle puolelle. Vaatteeni ovat nyt liituraitapuku ja mustat kiiltävät kengät, silinteri, viikset. Annan setelin naiselle jolla pieni aurinkovarjo, hän kertoo ystävilleen ja he kaikki juoksevat ympärilleni, annan heille jokaiselle setelin. Katselen silinterin varjosta aurinkoa, isken sille silmää, se iskee silmää takaisin. Kävelen piippu suussa eteenpäin. (Näky päättyy). Sitten olen pienempi poika kuin äsken päättyneessä osassa. Näen silinterihatun joka lennähtää eteeni, nostan sen ylös, silkkivuorissa on jonkun nimi, laitan liian ison hatun päähäni, menen äidin luo joka nauraa minulle. Hän katsoo nimen hatun vuorista, yllättyy, kyselee mistä löysin hatun, näytän hänelle, hän kauhistuu ja lähtee itkien kotiin. Istun surullisena alas, pian äiti tulee takaisin pahoillaan reaktiostaan, ojentaa hatun takaisin, menemme kotiin, katselen illalla hattua yöpöydälläni. Näen unessa hatun lentävän, putoavan maahan, sisällä on kaksi munaa jotka kuoriutuvat, keltainen tipu ja toinen laihempi. (Tämä äitilintu -automaattipiirrokseni löytyy kanavaltani). Laitan tiput hattuun, ruohoa pehmikkeeksi, lähden vilkkaalle kadulle myymään niitä. Kauppias ostaa keltaisen paksumman tipun, kieltäytyy laihemmasta, kiitän, jatkan matkaa silinteri kainalossa, tipu alkaa kasvaa siellä, repii hatun sisäosat rikki, hyppää nyrkit ojossa ulos ja katoaa jonnekin. Sillä on edelleen huono höyhenpuku ja asenne, jostakin tulee keltainen tipu ja löydämme laihan tipun telttojen alta katuojasta nälkäisenä ja väsyneenä. (Kuvaa ehkä henkistä tilaa, sillä vesi kuvaa aina viisautta...) Annamme sille vettä, se on hyvillään kun olemme sille ystävällisiä, halaa meitä, alkaa kertoa omaa tarinaansa, heittää puukkonsa tarpeettomana pois ja lähtevät toisen tipun kanssa yhdessä. Katselen puukkoa tarkemmin, teräosan yläpuolelle on käsin kaiverrettu Viljami, se on hioutunut tylsäksi, katson sen hopeista heijastusta aurinkoa vasten ja laitan sen peltilautaselle. Näen ne kaksi leikkimässä yhdessä, kaksi erilaista lintua, toinen väritön ja heikkosulkainen mutta iloinen, hyvästelemme. Hyvästelen myös kaiken maailman, astun vesilätäkön hopeiselle pinnalle. Näky päättyy. Näen auringon, sinisen taivaan, mustan silinterihatun jossa repeytynyt valkoinen silkkivuori.

32: Kaksonen, sieluperhe, oppaat, ryhmätietoisuus, sisäinen pyhä paikka, ihmisen rinnasta alkaa heijastua värit sillä ylhäällä on peili, valoisan olemuksen kättely. Yksinäisyys kuvastaa joukkovoimaa, käännymme sisäänpäin yhteisöön, sisäiseen voimaamme. Kuuntelemme sydäntämme, tuomme lähimmäisenrakkauden takaisin ajatuksiimme itse. Sanoitamme uusia evankeliumeja, kuten aina uuden ajan saapuessa olemme tehneet. Matka nro 32: Kuten viesteissäkin ennustettiin, moni ympäripyöreä asia ilmentyy todempana eteemme eli sain vastauksia vertauskuvien merkityksille, niitä on joskus vaikea tulkita. Matkan aluksi seison ikkunan ulkopuolella katsellen sisään, eli olen kahdessa paikkaa yhtäaikaa. Lähden ylös pilvien läpi, tumman avaruuden läpi. Keltainen tähtisymboli eli aurinko, sininen vesi, hopea veden kimallus, vihreää. Kirjoituspöydän ääressä kirjoitan paljon mustekynällä, lopulta kirja on valmis, otan sen kainalooni, hatun päähän. Lähden tietä pitkin ensin kävellen, sitten liftaan sinisen auton kyytiin, muut ovat punainen, vihreä ja hopeinen auto. Mutkaista tietä, poikkean kuusimetsään viemään kirjan tietäjälle jolla on pyöreät silmälasit, se lukee kirjaa, sitten keskustellaan. Lähdetään ulos, kadulla telttojen välistä kulkien kissaa seuraten aurinkoiselle puolelle, tietäjä esittelee aluetta kädet levällään: joki, satama, laivaa lastataan. Irrotamme ison höyrylaivan köyden ja hyppäämme kyytiin joka lähtee jokea pitkin merelle, katselemme maisemia. Kaikki on valmista kun laiva on pakattu. Merellä avautuu maailma, ilma on raikas, syömme, lepäämme, aamulla palaamme kannelle katselemaan lintuja ja rantaa. Valkoinen lasti puretaan satamassa, jäämme odottamaan kameleita jotka lastataan tavaralla ja kuljemme itsekin kamelikyydissä keitaalle ja valkoisen temppelin piha-aukiolle. Temppelistä tulee valkokaapuisia vastaanottamaan, riisumme itse päällimmäiset tummat kaapumme sillä alla on samanlainen vaalea kaapu. Menemme sisään, ympärillä on tiheä pylväikkö kuvaten kylkiluita, se on siis kuvaannollinen sisäinen pyhä paikka. Istumme pitkään pöytään, tarjotaan hedelmiä ja juomaa, juttelemme. Syöminen kuvaa pitkää leipää jota järsitään vuosisatoja, eli henkistä ravintoa. Siivoamme pöydän ja keräännymme keskelle, otamme käsistä kiinni ja liikumme ympyrässä, tämä kuvaa yhteistyön voimaa. Keskelle muodostuu pilari, se kuvaa: "pyhyys saavutettavissa yhteistyön avulla, pyhyys salaa aikaisempaa oppia salaisesta tiedosta, mutta pian te molemmat osutte katselijaksi tämän salatun osuuden. Te molemmat väsytte hieman mutta keräännymme yhdessä hiekalle, muodostaen sen piirin, pyhän yhteisönne." Näen valkoisen ovaalinmuotoisen alueen jota ympäröi matala aita, sen yli täytyy vain astua ja näin pääsee sisään. Näen keltaisen auringon, sen säteet ovat näkyviä ja se kohottaa kaikkia, on paljon kevyempi nousta yhdessä. Valosäteistä lähtee kohottava kierre ylöspäin, voi vain istua kyydissä. Perillä on valkoista valoa joka puhdistaa, ei tarvita enää omaa työskentelyä, istumme ryhmänä onnitellen toisiamme. Katsellaan esitystä, valoisa olemus tulee kädet ylhäällä, raikkaan sininen kaapu ja kuten taikuri se loihtii värit ympärille, kaikki hohtaa kullan oranssia, hopeista, vaaleansinistä, oranssia, vaaleanpunaista, tummanpunaista, tummansinistä. Väreillä kuvataan: näen ylimpänä turkoosia, keltainen, oranssi, punainen, violettia sekaisin, ne kuvaavat peili-efektiä eli ihmisen rinnasta alkaa avautua värit, kunnes portaali on täysin auki, ylhäällä on peili. Olemme kokoajan yhteydessä eli heijastamme kauniita värejä, olemme esteettömässä vuorovaikutuksessa. Valoisan olemuksen kättely tarkoittaa että lämpö ja rakkauden energia siirtyy hänestä, siniset silmät viilentävät. Kädenpuristus on portti korkeampiin sfääreihin, valoisa olemus auttaa vetäen meidät toiselle puolelle näkemään enemmän. Lähdemme takahuoneeseen juomaan juhlamaljat, asetumme riviin. Happirikas vesiaalto viilentää, hopeanväristä kimallusta, se kuvaa hopeisen tähden kimallusta kun siihen osuu auringonvalo, se on maallista tomua mutta hohtaa kun valo osuu siihen. Keräännymme ympyrään otsat yhdessä, tähti syttyy keskelle portaaliksi josta voi henkiolemuksena kulkea läpi. Valoisa olemus kertoo jokaiselle vuorollaan yksityistä asiaa, kasvan samanarvoiseksi. En saa nähdä enempää. Lähden aallon mukana takaisin mutkitellen, palaan autoon kirja kainalossa, kävelen kotiin, istun alas ja ristin kädet. Odotan rauhallisesti, kaikki ympärillä on seesteistä ja harmonista, mikään ulkomaailman sekamelska ei enää vaikuta, vain istun ja odotan tyytyväisenä.

33 toinen osa: Kävin maapallolla auringonpurkauksen jälkeen henkenä katselemassa. Järvi oli täysin kuivunut, avaruusalus tuli hakemaan jonkun vuorenrinteelle mökkiinsä kuolleen. Koira tuli janoissaan vastaani ja yritti pyytää vettä. Pappa pyysi apua vaimolleen joka kuoli. En kokenut sitä itse, vaan olin tullut mielenkiinnosta katselemaan jostakin toisaalta. Ihmiset kuitenkin pystyivät näkemään minut ja keskustelemaan.

33: Taulun joka kuvasi aurinkoa, tulen "maalaamaan uudelleen" koska heitin sen entisessä elämässäni ranskalaisena (?) taiteilijana alas kivikkoon. Sillä minulla oli verta käsissäni enkä kyennyt enää maalaamaan enkä iloitsemaan päästyäni vankilasta. Tekemäni paha työ oli kuin matkan alussa kuvattu kaksijalkainen karvainen hirviö hampaineen joka "söi minua sisältä", se on siis vertauskuva. Moniakin "syö joku sisältä", he eivät löydä suoraa suuntaa elämälleen joten eivät kykene tekemään mitään.

34: Veden ydin + auringon ydin = rakkaus = energiakentän avautuminen. Vertauskuvallisella vihkimysmatkalla merenrannalla mielitiettyni eli korkeamman itseni osasen eli kaksoseni kanssa. Viesteissäni on ollut että jokainen kohtaa kaksosensa. Tämä vilpittömän hyväntahtoinen mies nostaa minut ylös maasta samalle tasolle kuin hän itse on, kurkotan aurinkoon. Vihkimys ja rakkauden sisäistäminen johtaa rakkauden syttymiseen. Rakkaus on täällä meitä auttamassa, konkreettisesti olemassa oleva apu niin että siihen voi tarttua käsin. Kysyn miten voimme osata alkaa etsiä sitä apua? Näen "sinisen sauvan" ja "punaisen pallon", sauvaa pyöritän kädessä kuin hyrrää ja pidän niitä kumpaakin rintakehäni edessä. Lähetän sydämelläni eteenpäin impulssin, ne syttyvät kirkkaammaksi, ne on meidän voima (en ole varma mitä tällä tarkoitetaan mutta Egyptin seinämaalauksissa hahmot pitelevät sinkkisauvoja tai jotain tiukasti rintakehänsä edessä myös). Tähti putoaa veteen, se on veden ydin. Pähkinä on ehkä ratkaistava mysteeri jota puretaan pala kerrallaan. Kuljemme sateenkaaren kautta vaaleansiniselle planeetalle jossa on vaaleanpunainen taivas, keltainen tähti, pyöreä kuu. Hiekka rannalla on sinistä hienoa pölyä, leikimme ja nauramme rantahiekassa kuin lapset. Valkoisessa rakennuksessa pappi esivihkii meidät, ensin vatsasta alkaa liikkua kutittava tunne sydäntä kohti, sitten minä kylven ja peseydyn keltaisessa ravitsevassa säteessä joka on myös hienojakoista hoitavaa ja lempeää kidepölyä. Mieskaveri peseytyy sinisessä kidepölyssä, sillä kidemuoto puhdistaa. Nauramme kun olemme muuttaneet väriä, peseydymme meressä. Sydänsymboli syttyy meidän ylle, hehkumme sitä punaista valoa. Kooste matkasta kohdasta 55:00 alkaen, sitä ennen retkeilemme merellä, rannalla, rannan mökissä vietän yön yksin, tapaan miehen aamiaisella terassilla, seuraamme kilpikonnaa merenrannalle, näemme sateenkaaren ja siirrymme sitä kautta esi-vihkimykseen planeetalle.

39: Katselumatka 9.4.2023. Lähden hiekanmurun kautta valkoiseen maailmaan. Näen itseni kaksijalkaisena nais-leijonana, vaalea karvapeite, valkoiset hiukset, viikset, sormet on ihmismäiset, häntä, valkoiset vaatteet, sädekehä (=tietoisuus). Kävely on lonkkarakenteen vuoksi nykivää. Tämä on muinainen ihmis-sivilisaatio, ehkä ensimmäinen joten hahmot eivät ole nykyihmisen kaltaisia. (Kuten Egyptistä selviää, enemmänkin puoliksi eläimiä). Vasemmalla puolellani pöydässä on lapsi. Arvokkaan oloinen hiekanvärinen sinisilmäinen leijona-opettaja saapuu, tervehtii "käsi otsalle", kieli: linnunlaulua muistuttavaa. Puhumme maaelämästäni johon tulen siirtymään, hän kertaa sääntöjä. Laittaa sormen otsalleen ja "ottaa tiedoston", minä laitan myös sormen otsalleni merkiksi "ladattu". Olen surullinen, opettaja kannustavasti "se tulee olemaan kova matka". Hän lähtee pois. Katselen ikkunasta ulos, maisema on valkoinen, ei mitään vihreää. Tunnen sen kodin elinpiirin hellyyden rintakehässäni. Samantien hän on suorittanut tehtävänsä (aika ei ole lineaarinen siellä), yhdistyin häneen (maallinen minä) henkisten opiskeluideni avulla joita hän välitti ja näin hän vapautui tehtävästään. Hän on tyytyväinen että teki suuren työn. Siirryn maalliseen kehooni, otan "hatun" pois, istun samanlaiseen pöytään kuten tämä leijonahahmo aiemmin, painan pääni, kuuntelen tietolatausta minkä opettaja antoi minulle. Herään, ilostun, uudistan suuresti elinympäristöäni. Seuraan puroa, kahlaan, kastelen pääni, (vesi=viisaus), hattu takaisin päähän. Näen sisälläni valkoisen keho-osan joka nousee ylöspäin, voin matkata maailmalla missä tahansa, kävellä kadulla eivätkä ihmiset näe minua. Sukellan veteen ja siellä menen maan alle taas saman pöydän ääreen. Opettaja tulee, kättelee, nostaa minut ylös (henkiosan), nyt tunnistan ne vaaleansiniset silmät. Tavallisen näköinen ihminen, pitkät hiukset, jutellaan. Kysyn miksi hän on ihminen, minä henki? Hän vastaa "mieti", laitan sormeni otsalle ja näen siniset silmät, kullanväriset hiukset, leijonan joka kävelee kahdella jalalla, kuono, harja, kultainen laatta rinnassa (faaraoilla oli näitä). Palaan kotiin vesilalueen läpi, saan lahjaksi kultaisen kynän jossa siivet, laitan sen säilöön korvan taakse. Olen päättäväisempi ja kevyempi. Missä kotiplaneettani on, kysyn. Näen sinisen maapallon jonka sisään menen portaita (vertauskuva taas piilotetusta). Avaan oven, valmistaudun, siellä on valkoinen kirkas maisema. Suljen oven. Lapsi juoksee syliini. Valoisa Opastaja (eli myös Univierailija 2014) on mieheni, hän ojentaa käden: tulin kotiin. Hän on vaalea "kuiva" -rakenteinen (ei lihaksikas), kapeat kasvot, vaaleat pitkät hiukset. Kristallia, raikasta vettä (viisaus). Otan lapsen syliini, olemme 3. Kaikki työni on tehty, lapsi on iloinen. Leijona-opettaja tulee onnittelemaan. Heilutan maalliselle itselleni kättä "koeta jaksaa". Kysyn miksi leijona liittyy näihin? Näen maapallon aikojen muuttuva, uudistuvan mullistuvan. Meteori iskeytyy Egyptiin, syntyy laaja tyhjä alue jolle tulee pikkuhiljaa ihmisiä, taloja, temppeli. Kaiken yllä on kultainen suojakupu (samanlainen jollaisen auringonpurkaus tulisi tekemään tulevaisuudessamme), se on todella vauras kaupunki, seinät kultaa. Kadut ladottua valk. kimaltavaa kiveystä. Temppelistä tulee kävelevä leijona, tämä opettaja kirjoittaa, lennättää viestit ilmaan. Kysyn opettajan nimeä: Sfinks. Kysyn miksi maan alle? Opettaja pitää maanalaista kulkuaukkoa auki ja koko sukukunta menee sinne "portaita alas". Opettaja sinetöi kulkuaukon ja kasvillisuus peittää sen (ehkä "rikkaruohot" peittävät muinaisen viisauden?). He luovat valkoisen hienon kaupungin jossa heillä on perheitä, voivat opiskella, siellä on aurinko ja vettä. Kysyn täytyykö meidän löytää tämä henkioppaamme/itsemme ja onko kaikilla se? Tietoisuudenkyky on jokaisella, se on toivon kaupunki, siellä on jokaisella kaveri, puoliso tai itsenäinen lapsi jo kasvamassa itsekseen (=sisäinen lapsi?). Se on kyky nähdä tulevaisuuteen. 

Vashta Naradan Lyyralainen mies on juuri kuten olen Valoisan Opastajan nähnyt: https://www.vashta.com/my-product/lyran-male-profile/

*

23.4.2023 Katselumatka nro 40 "Tuhannen jäsenen tapaaminen": Kävelen luolasta rantaan, minne tulee valkoinen purjelaiva jossa iloisia vilkuttavia ihmisiä. Tapaan ensimmäisenä järkälemäisen punapartaisen miehen (Valoisa olemus), hänen vaimonsa on siro tummahiuksinen nainen (vaalea nainen eli päähenkioppaani eli minä), lapsi. Halaan heitä. Myös isovanhempia ja muuta sukukuntaa vielä laivassa vilkuttamassa. Laivasta tulee vielä joitakin tervehtimään, syömme ja nauramme. Puheenvuoroja, myöhemmin tulleesta porukasta ensimmäisenä kertoo mies miten he tulivat kaukaiselta tähdeltä ja miten pitkän matkan he kehittyivät. Saan nähdä syntymähetkeni henkioppaani silmin, koska hän oli paikalla. Saan tietää kotiplaneettani Aldebaranin. (Tämä katselumatka tarkemmin sivulla "Huhtikuu 2023")

30.4.2023 Katselumatka nro 41 "Aldebaran/Egypti": Näen paljon Egyptistä ja näistä kolmesta lisää (henkioppaistani). Saan kuulla miksi he muuttivat Aldebaranille kaikki. Saan kuulla tulevaisuudestani. (Tämä katselumatka tarkemmin sivulla "Huhtikuu 2023.")

31.5.2023 Katselumatka 47. Valoisa Opas tuli hakemaan, leijona vihki meidät.