"Siis mieli palvelee erittäin hyvää tarkoitusta, mutta matkan varrella mielellä oli näitä ns. ajatuksia ja noista ajatuksista on tullut todella rajoittavia.

Ajatukset olivat tavallaan minitietoisuus tai rajoittunut tietoisuus, mikä tuli aivojen ja tämän todellisuuden yhdistelmästä, mutta ne alkoivat myös uskoa rajoittuneisuuteen. Voitaisiin siis sanoa, että sielu ruumiillisti osan itsestään, säteen itsestään, tähän fyysiseen todellisuuteen, otti kehon, otti aivot ja sitten pieraisi ja ne ovat ajatuksia. Ja se on itse asiassa melko totta.

Se keksi ajatuksen. Ajatus oli rajoittunut. Ajatus perustui moniin uskomuksiin, rajoituksiin, pelkoihin ja vastaaviin asioihin. Ihmisistä on tullut siis ajatusolentoja.

Mielen ja sen tietojen ja ajatuksen välillä on eroa. Ajatuksessa on usein tuomitsemista, rajoittamista, pelkoa ja ahdistusta ja jonkin ajan kuluttua, monien peräkkäisten ajatusten jälkeen - mikä ei ole oikeasti älykkyyttä, ne eivät ole korkeaa tietoisuutta - ne ovat kuin pieniä pieruja matkan varrella. Tämä on paras tapa, millä voin kuvata sitä - pieniä kuplia. Näitä pieniä ajatuksia tulee ulos, mutta sillä tavalla peräkkäin tai sarjassa, että melko pian alatte uskoa ajatuksiin ja siihen, että olette yhtä kuin nuo ajatukset. Ja melko pian ajatukset alkavat hallita, ne alkavat kontrolloida, ne alkavat pyörittää show'ta.

Väitän, että nämä ajatukset ovat itse aisassa jokseenkin yhtä arvokkaita kuin pieru ja ne ovat jokseenkin yhtä näkemyksellisiä. Se on totta ja ne tulevat hyvin väärästä paikasta. Ne tulevat tavallaan hyvin toden tiedon väärästä tulkinnasta. Ja tuo tosi data on, että olette tällä planeetalla ja jos laitatte käden liedelle, se palaa, ja jos iskette jotakuta kasvoihin, hän luultavasti iskee takaisin tai haastaa teidät oikeuteen. Ennen iskettiin takaisin, mutta nyt hankitte lakimiehen ja haastatte oikeuteen.

Niinpä teillä on kokonainen sarja ajatuksia nyt ja uskotte niihin ja sitten lähetätte taas uuden ajatuksen yrittäen kontrolloida kaikkia näitä muita ajatuksia, joista ette pidä. Mutta se vain yhdistyy noihin muihin ajatuksiin, joista ette pidä, ja tulee vielä lisää ajatuksia, joista ette pidä. Ja sitten ajattelette: "No, miten pääsen pois kaikista näistä ajatuksista?" ja teiltä tulee taas tuollainen pieru ja se liittyy yhteen muiden haisevien ajatusten kanssa. Ja sitten epätoivoisesti sanotte: "Miten pääsen ulos? Mitä teen? En tiedä enää, mitä ajatella" ja silloin ihmisestä tulee hullu. Se alkaa tehdä hyvin eriskummallisia asioita.

Koska väitän myös, että ajatukset ottavat elämän pois elämästä. Ne oikeasti ottavat. Ne ovat asioita, joista neuvottelette itsenne kanssa. Ajatus neuvottelee toisen kanssa, niin kuin ilmavaivat neuvottelisivat toisten ilmavaivojen kanssa ja ne molemmat haisevat.

Teillä on siis ajatuksia, jotka yrittävät neuvotella ja kontrolloida toisia ajatuksia ja tunnetaanpa sitä hetki. Tunnetaan ajatuksia. Mistä ne ovat peräisin?

Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan esitä sitä kysymystä: "Mistä ajatukset tulevat?" Yritetään jäljittää ajatus. Sanotaan, että teillä on nyt ajatus, että haluatte lähteä täältä nopeasti. Sanotaan, että teillä on ajatus, tunteellinen ajatus. Kaikilla teistä on ollut useita niitä päivässä - tunteellinen ajatus, tunne itsestänne, tunteellinen ajatus toisesta ihmisestä tai tunteellinen ajatus, kun sanon: "Pitäkää hauskaa, kun palaatte maanantaina töihin koppiinne." Oi! Hyvin tunteellinen ajatus.

Mistä nämä siis tulevat? Miksi ihmeessä kukaan ei koskaan katso ja sano: "Mistä ne tulevat?" No, tiedemiehet sanovat niiden tulevan aivoistanne. Ei, itse asiassa ne eivät tule. Ne eivät tule aivoistanne. Aivoilla ei ole lainkaan tunteellisia ajatuksia. Se suoltaa faktoja ja lukuja. Se vetää esiin historiatietoa, silloin kun tunteellinen ajatus kutsuu sitä. Mistä nämä ajatukset tulevat? Joo, suuri mysteeri. Suuri mysteeri.

No, monet ihmiset sanovat: "No, se olet sinä. Sitä sinä olet." Aha! Väitän - ja mestarin pitäisi ymmärtää tämä - etteivät ne ole teidän. Eivät lainkaan. Ne ovat vain pikku kuplia, joita hyppii esiin. Ne eivät ole teidän. Ja jos yritätte jäljittää niitä ja löytää jonkin ajatuksen alkuperän - miten upea kirjan otsikko "ajatuksen alkuperä" - se on melkein mahdotonta, koska jäljet on peitetty hyvin monien muiden ajatusten jäljillä. Ja melko pian alatte katsoa jälkiä jälkien päällä ettekä voi koskaan päästä jokin ajatuksen lähteeseen. Mutta kuitenkin se on siinä, kuitenkin toimitte sen mukaan, koska uskotte siihen ja luulette, että se olet sinä - eikä se ole.

Tuo ajatus voi olla myös ryhmäajatus tai massatietoisuusajatus. Se voi olla ajatus, mikä tulee muilta ihmisiltä ja minkä vain päästätte ajatuksiinne. Jonkun muun pierut liittyvät yhteen omien pierujenne kanssa ja sanotte: "Voi kyllä, minun ovat todella pahoja, eikö vain?" No, ei! Itse asiassa ne eivät olleet alun alkaenkaan teidän. Se oli vain haju tuolla jossain ja hyväksyitte sen itseksenne.

On vain paljon näiden ajatusten hyväksymistä tai todellisen ymmärryksen puutetta. Ihmiset sanovat: "No, nämä hullut ajatukset ovat minun" ja he menevät psykiatrille. Se on kuin menisi suuremman pierun luo ymmärtääkseen omia pikku pierujaan. Ja psykiatri tai psykologi yrittää auttaa ymmärtämään, miksi olet hullu, vaikkei hän edes tiedä, mistä ajatukset tulevat. Hän ei ymmärrä aivoja. Hän ei ymmärrä niiden roolia. Hän ei ymmärrä, mikä ajatus oli ja miten ajatukset yhdistyivät.

Hän ei ymmärrä sitä tämän planeetan toiminnan ajatteluperustan vuoksi - että yksilöön voidaan hyvin helposti istuttaa ajatus: "Hei, laske kone mereen." Se oli perusehdotus. Se ei ollut: "Mene tappamaan 250 ihmistä." Se oli: "Hei, laske tuo lentokone mereen" ja se oli hyvin paljolti hypnoottinen ohjelma. Ja voitaisiin sanoa, ettei puhuttu kuolemasta. Kun ohjelmointia tehtiin, ei puhuttu negatiivista asioista. Se oli vain: "Laske kone mereen". Ei yhtään erilaista, jos sanoisin: "Pysäköi autosi kadulle tänään". "Ai, okei. Ai, teen sen."

Käytän tätä nyt esimerkkinä, koska se näyttää ajatusten vaikutuksen ja voiman - ja niiden taustalla on paljon voimaa. Ja se osoittaa myös periaatteessa täydellisen ymmärryksen puutteen siitä, mistä ajatukset tulevat, miten ihmiset toimivat niiden perusteella ja miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan.

Ei ole paha asia, että on ajatuksia, ja teillä on niitä myös mestarina. Mutta alatte erottaa, mitkä ovat oikeasti omia ajatuksianne ja mistä ne ovat peräisin. Ovatko ne peräisin aidosta "minä olen" -olemuksesta. Vai ovatko ne peräisin jostain yhteisötietoisuuden sakokaivosta?

Ne eivät ole teidän. Kuvitelkaa ne pieniksi haiseviksi kupliksi, joita tulee ulos teistä. Ja kun yritätte vaikuttaa niihin ja kontrolloida niitä toisella haisevalla kuplalla, se ei toimi. Se vain pahentaa tilannetta, kunnes se uuvuttaa teidät, kunnes se hajottaa teidät. Ja sitten joko saatte henkisen ilmestyksen tai teidät laitetaan hullujenhuoneeseen. Se on jokseenkin näin yksinkertaista - toinen tai toinen. Kenties siinä ei ole paljon eroa, mutta ainakin toisessa todella elätte. Kysymys on, kummassa. Nyt voitte nauraa.

Siis ajatukset. Ajatukset ovat suurinta huijausta. Mestarini, ystäväni, jos pyydän teitä jotain opettamaan toisille, niin se on, että ajatukset ovat todella petollisia. Ne eivät ole teidän ja kun opetatte oppilaitanne, saatte heidät, autatte heitä - ette pakota heitä - ymmärtämään, että ne eivät ole heidän, elleivät he halua niiden olevan. Mutta se aiheuttaa kaikenlaista helvettiä, mistä murtautua ulos, koska he sanovat: "En tiedä, mitkä ajatukset. En tiedä, haluanko sen olevan oma ajatukseni." Ja sitten he saavat uuden ajatuspierun yrittäessään ymmärtää, onko tuo ajatus heidän vai ei - ja näette tässä pulman. Näette pulman.

(Lähde)

~~

Lasten ajatuspieruja : http://www.jalam.org/koevastauksia.htm