Kun kuolen

Kun arkkuni otetaan esiin

sinun ei tule koskaan ajatella

että kaipaisin tätä maailmaa

 

Älä vuodata yhtäkään kyyneltä tai ole pahoillasi

en minä putoa hirviöiden syvyyteen

 

Kun näet että ruumistani kannetaan

älä itke poislähtöäni

en ole lähdössä

olen saapumassa ikuiseen rakkauteen

 

Kun jätät hautani

älä sano hyvästi

muista että hauta on vain verho

jonka takana on paratiisi

 

Näet minut vain laskettavan hautaan

nyt katso kun nousen

 

Miten se voisi olla loppu

kun aurinko laskee

tai kuu laskee

se näyttää lopulta

se näyttää auringonlaskulta

mutta todellisuudessa se on aamunkoitto

 

Kun hauta lukitsee sinut

silloin sielusi vapautuu

 

Oletko milloinkaan nähnyt siementä

putoavan maahan nousematta uuteen elämään

miksi epäilisit ihmisenkään siemenen nousua

 

Oletko koskaan nähnyt

lähteeseen lasketun ämpärin

tulevan takaisin tyhjänä

 

Miksi vaikertaa sielun vuoksi

kun se voi tulla takaisin

kuten Joosef lähteeltä

 

Kun viimeisen kerran suljet suusi

sanasi ja sielusi kuuluvat maailmalle

jossa ei ole paikkaa ei aikaa

 

(suomensin Rumin runosta When I die)