"Vanhassa testamentissa on lukuisia ennustuksia. Sen lukemattomat kohdat kertovat pohjoisten isralilaisheimojen takaisin paluusta aivan kuin ne eivät olisikaan koskaan kadonneet.

Minne Jumala on piilottanut kadonneet israelilaiset, sitä Raamattu ei kerro. Mutta se kertoo selkeästi, mistä nämä ihmiset palaavat.

Lopun ajalla ilmestyy maailmanhistorian näyttämölle outo, toisenlainen ihmisjoukko. Kun näkijä ei ymmärrä mitään, vastaa Korkein hänelle, että nämä ihmiset ovat ne Israelin pakkosiirtolaiset, jotka Assyrian kuningas vei pois. Ja samalla hän kertoo koko pakkosiirtolaisten historian. He eivät kuolleet eivätkä jääneet Assyriaan, vaan Assyriasta he lähtivät puolitoista vuotta kestäneelle vaellukselle kaukaiseen maahan, jossa he ovat lopun aikaan asti. Silloin he palaavat takaisin kaikkien hämmästykseksi. Takaisinpaluuta johtaa itse Jumala.

Historiatieteiden avulla ei ole kovinkaan suuria mahdollisuuksia päästä eteenpäin kadonneitten israelilaisten jäljittämisessä. Oman mielenkiintoisen lisän tuo tähän lääketieteen eri menetelmät.

Vuonna 2000 ilmestyi Reijo Noriolta kirja Suomi-neidon geenit, tautiperinnön takana juurillemme johtamassa. Kirjassa hän kokoaa yhteen sen tiedon, mitä on saatu tutkittaessa erästä merkillistä suomalaisiin liittyvää sairaskertomusta. Suomalaisilla nimittäin on n. 40 harvinaista perinnöllistä sairautta, joita ei juurikaan ole muilla kansoilla. Asian tekee vielä harvinaisemmaksi se, että muilla kansoilla ei ole tällaista sairauskäyttäytymistä. Suomalaiset ja juutalaiset ovat ainoat poikkeukset.

Esim. APECED-tauti esiintyy suomalaisilla ja Iranin juutalaisilla, Cohenin oireyhtymä taas suomalaisilla ja israelilaisilla. Kaikkiaan näistä suomalaisten perinnöllisistä sairauksista kuusi on yhteistä Lähi-idän kanssa. Kun sitten Suomen sisällä etsii lähtöaluetta näille kuudelle sairaudelle, tulee sama vastaus kuin yllä. Geenien tuojana ei voi olla yksi ihminen, vaan ihmisjoukko, joka on tasaisesti levittäytynyt yli koko maan.
Tästä seuraa siis johtopäätös, että meillä suomalaisilla on tosi merkilliset geenit, jotka käyttäytyvät kuin juutalaisten geenit ja ovat muutenkin samanlaisia tai samoja.

Vielä yhden yllätyksen Norion kirja tarjoaa. Hän tietää, että suomalaiset ovat asuneet tässä maassa n. 11.000 vuotta, mutta geenien perusteella Suomen kansa olisi syntynyt tässä maassa vasta n. 2000 v. sitten. Lisäksi alkuväestö olisi ollut kovin pieni, noin 100-1000 henkeä.

No, mitä sitten suomalaisista? Onko meillä yhteiset isälinjat juutalaisten kanssa? Vastaus on helppo, ei ole. Ongelma on juuri suomalais-ugrilaisten muuntuneissa isälinjoissa. Meitä voidaan verrata vasta sitten, kun selviää, mitä nuo linjat olivat ennen muutosta.
Mutta kysymys voidaan esittää myös toisin. On olemassa se mahdollisuus, että jokaisella Israelin heimolla on oma isälinjansa. Silloin Manassella Joosefin esikoisella voisi olla Joosefin linja, mutta Efraimilla pitäisi taas olla oma linjansa. Onko siis maailmassa yhtään valtiota, jonka väestön enemmistöllä olisi kaksinkertainen muuntunut isälinja eli siellä voisi teoriassa asua efraimilaisia. Vastaus on helppo. Noita valtioita on vain yksi, Suomi.

Suomella ja Israelilla on yllättävän paljon merkillisiä yhtäläisyyksiä. Ne ovat sattumia ja asiat voidaan selittää järkevästi. Näitä merkillisyyksiä on kuitenkin niin paljon, että kokonaisuus ei ole enää helposti selitettävissä sattumaksi. Sattumat kun osuvat aina Suomen kohdalle, ei vaikkapa Ruotsin.
Kun tiedeihmisiltä pyytää tänä päivänä lausuntoa suomalaisten menneisyydestä saa sen. Ongelmana on vain se, että jos pyytää yhdeltä tiedeihmiseltä, saa yhdenlaisen vastauksen. Toiselta sen sijaan saa toisenlaisen, kolmannelta kolmannenlaisen. Tiede ei siis pysty yksiselitteisesti selittämään, keitä me olemme. Olemme siis arvoitus. Jos taas katsotaan Jumalan näkökulmasta. Keitä hän on kätkenyt ihmiskunnan ihmismereen niin, ettei kukaan, eivät edes he itsekään tiedä, keitä he ovat? Vastaus on, kadonneita israelilaisia. Mitä heimoa? Kaikkia."

Lähde: http://jarmo10.org/lyyranen.htm

http://www.israelinhuone.com/Suomen_verisuku.pdf

Suomalais-ugrilaiset kansat:

406413_351502704890387_1544854127_n-norm

~~

Ja sitten omia kokemuksia, eipä ole hirveästi summattavaa sillä työ on vienyt mehut, unirytmin ja ajan. Mutta jotain:

- Jonkin lauseen sain unessa jonka painoin mieleeni tärkeänä... aamulla se oli unohtunut. En ole nähnyt mitään merkityksellisiä unia koska rytmini on sekaisin ja hädin tuskin olen saanut nukuttua täysikuun aikoihin

- Yhden ainoan kerran ehdin hiljentyä kuuntelemaan käsimerkkejä, ne kuvailivat tällä kertaa lähinnä "palvomista" taivaan suuntaan ojennettuine käsineen

- Kaksi kuvaa piirsin joissa ei näytä olevan mitään mitä ymmärtäisin. No kenties ikuisuuden merkki, planeettoja, tikapuut, kukkasia :

2014-04-20%20001%20001-normal.jpg

- Olen sukeltanut syvälle itseeni, DNA:han, esi-isiini saakka. Sain sattumalta tietää heistä paljon ja se avasi taas silmiä. Mulla on se käsitys että ensin täytyy tietää esi-isien puuhailut ja sitten vasta opit itseäsi, eli menneisyys on aina ollut tärkeässä asemassa.

- Kävelin hautausmaalla ja se rakkaustunne tuli taas seuraksi siellä, jo on kumma. Suuntasin siskon haudalle ja aikani kuluksi kuvittelin miltä hän näyttäisi, ajattelin hänen kävelevän rinnallani. Niin monia reissuja jäi tekemättä, nuoruuden seikkailut ja shoppailut, mikä menetys.  No kävelin siis siskoni kanssa siinä kunnes lähes kompastuin erääseen uuteen kumpuun. Olikin tuttu nimi vuosikymmenten takaa, sen miehen vanhalla työhevosella kävimme toisinaan ratsastamassa lapsina. Siinä tulvi heti mieleen kuvia miten eräänä kesäaamuna se mies itki ulkoportaillaan tullessamme ja olimme vähän hämmentyneinä lähteäkö mitään puhumatta pois. Pyyhki siinä silmiään ja kertoi että vanha ystävä oli yöllä kaatunut laitumella ojaan eikä enää noussut. Muistin myös iloisen sananparren jota hän meille huuteli pyöräillessämme, huikkasin sen mielessäni ja toivotin hyvää taivasmatkaa vanhan ystävän luokse.

Että näin. Mikään ei ainakaan toistaiseksi ole muuttunut selvästi parempaan tai huonompaankaan suuntaan, viikko oli vain todella hirveä kiireineen.