Saijankirjat, Opastavia viestejä 1:

"Katseenne mukaisesti siis joku vain katoaa yhteydestänne. Eikä siinä sen kummallisempaa kuitenkaan kuvailla tapahtuneen, kuin että hän vain otti ja katosi tänne toiselle puolen yhteyteemme. Sillä ensin hän päätti yhdistää voimansa kanssamme, jolloin innostui lisää katselemaan tälle puolen ja silloin hän vain päätti lähteä luotanne.

Kohtalonne mukaista kaikki on ja sitten vain lähdette, kun aikanne koittaa.

Lähdette kauniisti ja väsymättömän vaatimattomasti koetatte pitäytyä ensin tasollanne maallisella ja sitten kun osaatte kulkea neuvokkaasti juuri sillä seuraavalla tasolla, olettekin uusi jäsen luomakunnan suuren.

 

Eikä siis pääty mikään eikä lähde henki maailmasta, jollaista koette juuri siinä kohdallanne vielä nyt.

Korjaatte päässänne paljon asioita että ottaisitte niitä jakeitanne kantaaksenne joita se kuoleman käsitteleminen vaatii, mutta siitä lähdettekin pian oikealle suuntaa ja kuntoudutte katselemaan asioita oikeasta käsityksestä.

 

Vielä on se vaikeaa, jolloin osaattekin päätellä jonkin olevan liian korkealla tasanteella, ihmetellen miten kohtaisitte ne asiat. Joten innostukaa vain kohdallanne arvostamaan myös omaa tasannetta siinä mielessä että sijaintinne vuoksi se onkin oiva lähtökohta olla avoin ja kutsuva jollekin toiselle tavoitteelle.

 

Kysyn, miten voisimme osoittaa edesmenneille että arvostamme heitä vaikka emme siis näkisi mutta voimmeko jotenkin osoittaa sen toisella tavoin että kuuntelemme kyllä?

Siinä sijaintinne vuoksi on hieman vaikeuksia tasolla heillä, vaan siinä tapahtuu kyllä pientä merkinantoa kuten jo olettekin tietoisia.

Kertaamme näitä jakeitamme kunnes osaatte hallitusti näytellä miten tahtotilanne vuoksi osaatte kallistaa korvaanne kuuntelemaan ja olemaan läsnä, jos tahtovat osoittaa mielenkiintoa.

 

Usein näemme miten kohtaavat he kauhunsekaisia ajatuksia. Joten lähtevät pois ja ajatuksin vain kohdentavat teidän haaveiluanne oikeisiin raiteisiin, sillä useakin kykenee kyllä taas aivojen kautta olemaan yhteydessä.

Usea näin menettämänne olento on juuri yhteydessä kanssanne, huolimatta etäisyydestä ja olemuksenne rajoituksesta.

Ilmoitamme kyllä milloin olette yhdistyneet liikaa, joten silloin lähetätte itse pyynnön kuunnella ja olla läsnä rajoittuneesti. Ja niin osoitatte kyllä yhä ystävällisyyttä heidän puoleensa, mutta sellaista liian tarrautuvaa olemusten muotoa emme salli nähdäksenne tapahtuvan."