Aloitin runojen kirjoittamisella, ne olivat jo tietämättäni kanavointia. Kanavoinnin sain alkuun vasta 2016 tammikuussa.
© Saijankirjat KAIKKI OIKEUDET PIDÄTETÄÄN
- Mene maailmaan -
On niin paljon lähtöjä, saapumisia,
matkoja
on suljettava portteja takanaan
itkien, hymyillen
Kuljetettava mukanaan muistoja
arkipäiväisiä pelkoja
ja kuitenkin
on mentävä maailmaan rohkeasti
tehtävä aina parhaansa
Se on pienen pieni korsi jonka voimme kantaa
elämän kekoon
mutta ei se mene hukkaan
joku muistaa, joku kiittää, joku kaipaa
joku laittaa korrellesi suuren arvon
sillä pieninkin rohkeus, rakkaus, usko
on osa suuremmasta
ja se on valtaisa.
Aina kun lähden, talletan muistot mieleni medaljonkiin.
Kuvalliseen hetkikirjastoon elämästä.
Minulla on paljon hymyileviä jäähyväisiä.
Hymyileviä.
Pala iloista hameenhelman kiepahdusta, käden heilahdusta, hännän viuhahdusta.
Jos joskus lähden viimeisen kerran
minulla on ne kaikki.
~~~~~
- Tartuntapohjuste -
minä niin pyysin saada
sielulleni tartuntapohjusteen
jolle voin lähtösi jälkeen
suruni kaataa ilman että se vaurioittaa sisintäni
Sainkin sen.
Nyt vain mietin onko se oikeaa merkkiä?
Onko se paras ja alkuperäinen?
Ei sitä mitä halpaa laatua naapuri käyttää,
sitä jokamiehen.
Minä haluan primeroida ihan uniikilla aineellani
omapa on sieluni, suruni ja elämänseokseni.
~~~~~~~~
- Joulu -
Hymyilikö hän kertaakaan
joulun suurena juhlapäivänä
istui paikallaan pöydässä
mutta jonnekkin oli ajatuksissaan mennyt
siihen aikaan, joka oli hänen aikaansa
sieltä löysi jonkin rakkaimman juhlansa
täynnä naurua, elämänriemua niin etäistä
saavuttamatonta, mennyttä
tämä nykyaika on hänet katkerasti hylännyt
elämään pitkän iän
katsomaan miten tutut rakennukset sortuvat
ystävät kuolevat
yöksi menee hän sinne taloon
joka ei ole hänen kotinsa
ovi suljetaan ja yö on pitkä
miksi olisikaan hymyillyt?
~~~~~~~~~~
- Katse -
Sinä katsoit häntä silmiin
yhden illan ajan
minä olen useasti katsonut sieluunsa.
sinun katseesi kuitenkin voittaa
hän ei enää katso minua silmiin
minä katson kaukaisuuteen
vaikka en näe mitään.
~~~~~~~~~
- Luminous -
Maisema on kylmä, hiljainen ja pelottavan liikkumaton
mutta heijastaa ihmeellistä valoa
Minäkin haluan joskus olla kylmä, hiljainen ja pelottava
mutta loistaa valoa hänelle
joka rikkoen kauniit kiteet
uskaltaa astua puhtaaseen hankeen
jättäen ikuisen, kristalloituneen jäljen
tässä minä kuljin
minä olin
~~~~~~~~
- Ego -
Kun kulkee kaupungin rajalle
siihen missä valot päättyvät
voi huokaista helpotuksesta,
kääntyessään katsomaan kirkkaita valoja
mutta olla askeleen päässä
turvassa
pimeässä.
Kun kulkee ajatuksissaan tyhjyyden rajalle
askeleen päähän omasta päästään
voi huokaista helpotuksesta
katsoessaan yksin jääneen egon pelottavia kuiskauksia
ihan vieressä
mutta olla turvassa tyhjyydessä
hiljaisuudessa
silloin vasta voi kasvaa sellaiseksi
kuin oikeasti on
~~~~~~
- työvuorot -
Silitän kylmää pintaa
tunnen voiman
joka on vaiti vaikka värähtelee.
Odottaa hiljaa
kuin pahaa enteillen.
Vähän se vaatii
se rakkaus:
puristus
työ
kipinä
pako.
Vähän se vaatii
se vapaus:
pölyävä hiekkatie,
rakkaus,
voima.
Joka rakastaa vain vapautta
rakastaa vain
pakoa.
Voisi rakastaa
puristusta ja kipinää.
Ja jäädä siihen.
Mutta häviäisikö, pettyisikö
ilman irtipääsyä, pakoa?
Se kuuluu osana rakkauteen
pienenpieni pako toisinaan
olla välillä itsekseen.
Kaikki vuorottelevat.
Puristus
työ
kipinä
pako.
~~~~~~~~~~
- Tulta - (Kun en vielä tiennyt määritelmää NARSISTI)
Hän istuu olohuoneessa vaiti
hyllyllä kuva perheestä
huonekalut kuten ennenkin.
Nousee ja avaa parvekkeen oven
sytyttää tupakan.
Mutta sitä rakkautta hän ei sytytä
hän vain odottaa
että joku antaisi tulta.
Aina yhden kerran kerrallaan.
Tumppaa savukkeen
tallaamalla sen jalkoihinsa
kuten ennenkin.
Kuten kaiken muunkin.
Ja jättää siihen.
~~~~~~~~~~~
- Valoa elämään -
Aurinko on lähettänyt hapuilevat sormensa
huoneeseen.
Jokaisesta huonekalusta, tekstiilistä löytyy uusi sävy
syvempi, kauniimpi, todellinen.
Vain minä olen harmaa, väsynyt,
talven peitteen alta kaivautuva olento.
Pakoilen paljastavaa sädettä.
Löytyykö minustakin vielä värejä,
kurkotan kukkien lailla ikkunaan
ja odotan
Valoa Elämään.
Syvempää, kauniimpaa, todellisempaa.
~~~~~~~~~~~~
- Viimeisen ystävän päivä -
On ystäviä ja "ystäviä"
on ystävä joka kulkee mukana koko ajan
se astuu esiin sydämestäsi
kun muiden kädet eivät enää yllä
Sinä itse.
Ystävät kantavat sinut hautaan
mutta sinä kannat itsesi taivaaseen
jätät taaksesi ruumiisi
ja olet suurimman ystäväsi kanssa
~~~~~~~~~~~~
- Kaunein -
Hän joka on kaunein
ei tiedä sitä itse
lintu laulaessaan keväälle
kaikesta sydämestään
perhonen etsiessään kukkaa
vailla sen suurempaa päämäärää
köyhä ihminen
hymyillessään
huolimatta kaikesta.
~~~~~~~~~~~~~
- Kissa -
Kun annat katon pääni päälle
suojelen sinua pahoilta hengiltä
leijonan voimalla
pidän talosi vapaana hiiristä
kun annat minulle rakkauden silityksiä
annan minä takaisin
rauhan ruusunpunaisia pilviä
kehrään sinut uneen
muista kuitenkin kohdella minua joka päivä hyvin
sillä elämäni on lyhyt
yksi päivä minulle on kuin
vuosi sinulle
mutta kun annat päivän minulle
annan vuoden sinulle
muistoja, rakkautta
minä annan aina enemmän
sillä minä annan kaikkeni
henkenikin sinun käsiisi
~~~~~~~~~~~~~~~~
- Kuiskaaja -
Jos olen vaiti ja käännän selän
tulet uteliaaksi
kuin eläin vaistoineen
ole vain utelias
kulje vain jäljessäni
en aio katsoa sinua silmiin
enkä olla sinun kuiskaajasi
~~~~~~~~~~~~
- Elämä -
Pyöri vain ja temmellä
elämän korskea ratsu
jalkani on jo jalustimessa
ja jonakin päivänä minä
ponnistan toisenkin jalkani selkäsi yli
painan kantapäät kylkiiisi
tarraudun hulmuavaan harjaasi
henkeni kaupalla
ja nautin adrenaliinin purkauksesta
se päivä ei ole vielä
mutta olen vierelläsi
suitsia en kiristä
sillä silloin nouset takajaloillesi
ollaan vain
kyllä minä jaksan odottaa
~~~~~~~~~~~~
- Elokuu -
Kuutamo, viljapelto, omenapuu
elokuu, hämärä
me.
Pilven takana kuu, korret katkenneet, kaadettu puu
elokuu, pimeä
sinä siellä, minä täällä.
~~~
- Talo -
Tiedän miten suuren männyn varjo kulkee pihan poikki
kun päivä kuluu hitaasti
on rauhallista, linnunlaulua
toisinaan kosteus hiipii metsäojasta sumuharsona
leijaillen puutarhan erikoisten havupuiden polvissa
yltämättä koskaan latvaan jossa ylpeä orava asuu
ei enää hevosen rytmikkäitä askeleita
hännän huisketta heinäpellon keskellä
koiran iloista juoksua
kun se kuulee tutun auton saapuvan
ei ketään
kaikki me lähdimme yksitellen
silti minä kuljen kuin kummitus
keittön ikkunalta olohuoneeseen
odottaen liikettä kotitiellä
jos joku vielä palaisi
vaikka en minäkään enää siellä ole
olen vain jäänyt
muistojen vangiksi
~~~
- Hän lähti -
Hän jätti avaimensa portin alle naulaan
miettien huomisen kiireitä
kuin palaisi jälleen
ja sitten hän lähti
vain kynttilä portaillaan
ei enää valoa ikkunassa
me elämme elämäämme
keräämme tavaroitamme
jollekin muulle kerättäväksi pois
suuri suru sydämessään
ja silti me lähdemme
ja keräämme ja elämme
piilotamme avaimemme
odottamaan huomista
~~~
- Pyhä -
Miten sitä reunustaisi kullalla
kaikki arkiset päivät
että ymmärtäisi nauttia niistä
käyttäisi juhlakahvikuppeja aamukahvilla
tervehtisi itseään peilistä
hei kulta, onnea!
~~~
- poimija -
mustikkasi ovat tänä vuonna olleet suolaisia
olet ottanut korisi mukaan metsään
mutta istunut kalliolla itkien
et sinä poimi, sinä kylvät
toivon siemeniä huomisellesi
jokaisen kyyneleen mukana
ja joku päivä huomaat
miten toivo kasvaa
pakastimen marjojen vähentyessä
~~~
- maamiehen kevät -
tuuli lennättää hiekkaa tienvierustan voikukkien silmille
vain vanha maamies kulkee vakaana
nyt kuivuvat märät pellot mutisee hän
tuuli tarttuu lippalakkiin
kurottaa kättään perään mutta ei ehdi
siksi kai on hänellä mukanaan pojanpoikansa
joka iloissaan juoksee läpi peltojen
tuo lakin papalle kuin ei koskaan olisi mitään tärkeämpää antanut
niin istuu pappa väsyneenä ojanpenkalle lakki kädessään
tuuli pyöritellen päälaen haituvia
ei hän välitä niitä oikaista
kyllä luonto pitää huolen omistaan
miettii hän vain
~~~
- ruostunut ratas -
Elämä on ympyrä
kuka sen pyöräytti liikkeelle
Joku
kuunteli kun rauta kirskuen lyö rautaa vasten
ruoste pakeni voimaa
lapa halkoi tuulta
katsoi nauraen miten se vauhtiin päästyään
sai yliluonnolliset voimat
ja piilossa minä
voin vain odottaa sydän pamppaillen
odottaa
hengittää
odottaa
hengittää
odottaa
hengittää
tietää että se on tulossa
ehkä ei vielä
joko jo?
ehkä huomenna
eikö vielä?
ehkä myöhemmin
tänään?
kohtalonpyörän kyyti
ei paluulippuja jaossa
onnea matkaan!
~~~
- puu -
hän on levittänyt kuihtuneet kätensä
kuin puu lehdettömät oksansa
ja heiluu taivaan ja maan välillä
ennen hän tiesi miltä tuomi tuoksuu
joko pihlaja on kukassa
ja ne syreenit,
oi miten ne eivät sointuneet sen hääkimpun muihin kukkiin
miten turvallista oli tulla kotiin
kuusien reunustamaa kujaa pitkin
nyt hän ei enää näe, ei tunne tuoksuja
mutta hän kuulee paremmin ne linnut
ne lentävät taivaalla
taivaalla
~~~
- ukkosen alla -
saisinpa pienen hetken
sinun kanssasi puun alla
rajuimman ukkosen aikana
kuin poutapilvi ja myrskypilvi
rajusti ja arvaamattomasti
täynnä sähköä ja valoa
saisinpa pienen hetken
vain sinun kanssasi
~~~
- pinnan alla -
Hän kestää katsoa pitkään
myös omaa kuvajaistaan
mutta ei tiedä missä vesissä liikkuu
hän pitää meteliä ja paljastaa niskansa
muttä älköön katsoko syvyyteen
älköön sekoittako syviä vesiä pintavesiin
pitäköön silmänsä auringon säteissä laineilla
~~~
- 2. huhtikuuta -
Muistan sen päivän lintujen laulusta
iloinen viserrys hiljaisen ovesi takana
olen miettinyt sitä paljon
mutta en minä ymmärrä
paitsi silloin
kun yötuuli ajaa pilviään taivaalla mutta alhaalla varjoissa on hiljaista
silloin tietää että voisi
hiipiä Jumalan selän takaa ja olla kuollut
Kommentit