© Saijankirjat KAIKKI OIKEUDET PIDÄTETÄÄN

- Mene maailmaan -

On niin paljon lähtöjä, saapumisia,

matkoja

on suljettava portteja takanaan

itkien, hymyillen

Kuljetettava mukanaan muistoja

arkipäiväisiä pelkoja

ja kuitenkin

on mentävä maailmaan rohkeasti

tehtävä aina parhaansa

Se on pienen pieni korsi jonka voimme kantaa

elämän kekoon

mutta ei se mene hukkaan

joku muistaa, joku kiittää, joku kaipaa

joku laittaa korrellesi suuren arvon

sillä pieninkin rohkeus, rakkaus, usko

on osa suuremmasta

ja se on valtaisa.

Aina kun lähden, talletan muistot mieleni medaljonkiin.

Kuvalliseen hetkikirjastoon elämästä.

Minulla on paljon hymyileviä jäähyväisiä.

Hymyileviä.

Pala iloista hameenhelman kiepahdusta, käden heilahdusta, hännän viuhahdusta.

Jos joskus lähden viimeisen kerran

minulla on ne kaikki.

 

~~~~~

 

- Tartuntapohjuste -

minä niin pyysin saada

sielulleni tartuntapohjusteen

jolle voin lähtösi jälkeen

suruni kaataa ilman että se vaurioittaa sisintäni

Sainkin sen.

Nyt vain mietin onko se oikeaa merkkiä?

Onko se paras ja alkuperäinen?

Ei sitä mitä halpaa laatua naapuri käyttää,

sitä jokamiehen.

Minä haluan primeroida ihan uniikilla aineellani

omapa on sieluni, suruni ja elämänseokseni.

~~~~~~~~

- Joulu -

Hymyilikö hän kertaakaan

joulun suurena juhlapäivänä

istui paikallaan pöydässä

mutta jonnekkin oli ajatuksissaan mennyt

siihen aikaan, joka oli hänen aikaansa

sieltä löysi jonkin rakkaimman juhlansa

täynnä naurua, elämänriemua niin etäistä

saavuttamatonta, mennyttä

tämä nykyaika on hänet katkerasti hylännyt

elämään pitkän iän

katsomaan miten tutut rakennukset sortuvat

ystävät kuolevat

yöksi menee hän sinne taloon

joka ei ole hänen kotinsa

ovi suljetaan ja yö on pitkä

miksi olisikaan hymyillyt?

~~~~~~~~~~

- Katse -

Sinä katsoit häntä silmiin

yhden illan ajan

minä olen useasti katsonut sieluunsa.

sinun katseesi kuitenkin voittaa

hän ei enää katso minua silmiin

minä katson kaukaisuuteen

vaikka en näe mitään.

~~~~~~~~~

- Luminous -

Maisema on kylmä, hiljainen ja pelottavan liikkumaton

mutta heijastaa ihmeellistä valoa 

Minäkin haluan joskus olla kylmä, hiljainen ja pelottava

mutta loistaa valoa hänelle

joka rikkoen kauniit kiteet

uskaltaa astua puhtaaseen hankeen

jättäen ikuisen, kristalloituneen jäljen

tässä minä kuljin

minä olin

~~~~~~~~

- Ego - 

Kun kulkee kaupungin rajalle

siihen missä valot päättyvät

voi huokaista helpotuksesta,

kääntyessään katsomaan kirkkaita valoja

mutta olla askeleen päässä

turvassa

pimeässä.

Kun kulkee ajatuksissaan tyhjyyden rajalle

askeleen päähän omasta päästään

voi huokaista helpotuksesta

katsoessaan yksin jääneen egon pelottavia kuiskauksia

ihan vieressä

mutta olla turvassa tyhjyydessä

hiljaisuudessa

silloin vasta voi kasvaa sellaiseksi

kuin oikeasti on

~~~~~~

- työvuorot -

Silitän  kylmää pintaa

tunnen voiman

joka on vaiti vaikka värähtelee.

Odottaa hiljaa

kuin pahaa enteillen.

Vähän se vaatii

se rakkaus:

puristus

työ

kipinä

pako.

Vähän se vaatii

se vapaus:

pölyävä hiekkatie,

rakkaus,

voima.

Joka rakastaa vain vapautta

rakastaa vain

pakoa.

Voisi rakastaa

puristusta ja kipinää.

Ja jäädä siihen.

Mutta häviäisikö, pettyisikö

ilman irtipääsyä, pakoa?

Se kuuluu osana rakkauteen

pienenpieni pako toisinaan

olla välillä itsekseen.

Kaikki vuorottelevat.

Puristus

työ

kipinä

pako.

~~~~~~~~~~

 

- Tulta -

Hän istuu olohuoneessa vaiti

hyllyllä kuva perheestä

huonekalut kuten ennenkin.

Nousee ja avaa parvekkeen oven

sytyttää tupakan.

Mutta sitä rakkautta hän ei sytytä

hän vain odottaa

että joku antaisi tulta.

Aina yhden kerran kerrallaan.

Tumppaa savukkeen

tallaamalla sen jalkoihinsa

kuten ennenkin.

Kuten kaiken muunkin.

Ja jättää siihen.

~~~~~~~~~~~

 

Valoa elämään -

Aurinko on lähettänyt hapuilevat sormensa

huoneeseen.

Jokaisesta huonekalusta, tekstiilistä löytyy uusi sävy

syvempi, kauniimpi, todellinen.

Vain minä olen harmaa, väsynyt,

talven peitteen alta kaivautuva olento.

Pakoilen paljastavaa sädettä.

Löytyykö minustakin vielä värejä,

kurkotan kukkien lailla ikkunaan

ja odotan

Valoa Elämään.

Syvempää, kauniimpaa, todellisempaa.

~~~~~~~~~~~~

 

- Viimeisen ystävän päivä -

On ystäviä ja "ystäviä"

on ystävä joka kulkee mukana koko ajan

se astuu esiin sydämestäsi

kun muiden kädet eivät enää yllä

Sinä itse.

Ystävät kantavat sinut hautaan

mutta sinä kannat itsesi taivaaseen

jätät taaksesi ruumiisi

ja olet suurimman ystäväsi kanssa

~~~~~~~~~~~~

 

- Kaunein -

Hän joka on kaunein

ei tiedä sitä itse

lintu laulaessaan keväälle

kaikesta sydämestään

perhonen etsiessään kukkaa

vailla sen suurempaa päämäärää

köyhä ihminen

hymyillessään

huolimatta kaikesta.

~~~~~~~~~~~~~

- Kissa -

Kun annat katon pääni päälle

suojelen sinua pahoilta hengiltä

leijonan voimalla

pidän talosi vapaana hiiristä

kun annat minulle rakkauden silityksiä

annan minä takaisin

rauhan ruusunpunaisia pilviä

kehrään sinut uneen

muista kuitenkin kohdella minua joka päivä hyvin

sillä elämäni on lyhyt

yksi päivä minulle on kuin

vuosi sinulle

mutta kun annat päivän minulle

annan vuoden sinulle

muistoja, rakkautta

minä annan aina enemmän

sillä minä annan kaikkeni

henkenikin sinun käsiisi

~~~~~~~~~~~~~~~~

 

- Kuiskaaja -

Jos olen vaiti ja käännän selän

tulet uteliaaksi

kuin eläin vaistoineen

ole vain utelias

kulje vain jäljessäni

en aio katsoa sinua silmiin

enkä olla sinun kuiskaajasi

~~~~~~~~~~~~

 

- Elämä -

Pyöri vain ja temmellä

elämän korskea ratsu

jalkani on jo jalustimessa

ja jonakin päivänä minä

ponnistan toisenkin jalkani selkäsi yli

painan kantapäät kylkiiisi

tarraudun hulmuavaan harjaasi

henkeni kaupalla

ja nautin adrenaliinin purkauksesta

se päivä ei ole vielä

mutta olen vierelläsi

suitsia en kiristä

sillä silloin nouset takajaloillesi

ollaan vain

kyllä minä jaksan odottaa

~~~~~~~~~~~~

 

- Elokuu -

Kuutamo, viljapelto, omenapuu

elokuu, hämärä

me.

Pilven takana kuu, korret katkenneet, kaadettu puu

elokuu, pimeä

sinä siellä, minä täällä.

 

~~~ 

 

- Talo -

Tiedän miten suuren männyn varjo kulkee pihan poikki

kun päivä kuluu hitaasti

on rauhallista, linnunlaulua

toisinaan kosteus hiipii metsäojasta sumuharsona

leijaillen puutarhan erikoisten havupuiden polvissa

yltämättä koskaan latvaan jossa ylpeä orava asuu

ei enää hevosen rytmikkäitä askeleita

hännän huisketta heinäpellon keskellä

koiran iloista juoksua

kun se kuulee tutun auton saapuvan

ei ketään

kaikki me lähdimme yksitellen

silti minä kuljen kuin kummitus

keittön ikkunalta olohuoneeseen

odottaen liikettä kotitiellä

jos joku vielä palaisi

vaikka en minäkään enää siellä ole

olen vain jäänyt

muistojen vangiksi

 

~~~

 

- Hän lähti -

Hän jätti avaimensa portin alle naulaan

miettien huomisen kiireitä

kuin palaisi jälleen

ja sitten hän lähti

vain kynttilä portaillaan

ei enää valoa ikkunassa

me elämme elämäämme

keräämme tavaroitamme

jollekin muulle kerättäväksi pois

suuri suru sydämessään

ja silti me lähdemme

ja keräämme ja elämme

piilotamme avaimemme

odottamaan huomista

 

~~~

 

- Pyhä -

Miten sitä reunustaisi kullalla

kaikki arkiset päivät

että ymmärtäisi nauttia niistä

käyttäisi juhlakahvikuppeja aamukahvilla

tervehtisi itseään peilistä

hei kulta, onnea!

 

~~~

 

- poimija -

mustikkasi ovat tänä vuonna olleet suolaisia

olet ottanut korisi mukaan metsään

mutta istunut kalliolla itkien

et sinä poimi, sinä kylvät

toivon siemeniä huomisellesi

jokaisen kyyneleen mukana

ja joku päivä huomaat

miten toivo kasvaa

pakastimen marjojen vähentyessä

 

~~~

 

- maamiehen kevät -

tuuli lennättää hiekkaa tienvierustan voikukkien silmille

vain vanha maamies kulkee vakaana

nyt kuivuvat märät pellot mutisee hän

tuuli tarttuu lippalakkiin

kurottaa kättään perään mutta ei ehdi

siksi kai on hänellä mukanaan pojanpoikansa

joka iloissaan juoksee läpi peltojen

tuo lakin papalle kuin ei koskaan olisi mitään tärkeämpää antanut

niin istuu pappa väsyneenä ojanpenkalle lakki kädessään

tuuli pyöritellen päälaen haituvia

ei hän välitä niitä oikaista

kyllä luonto pitää huolen omistaan

miettii hän vain

 

~~~

 

- ruostunut ratas -

Elämä on ympyrä

kuka sen pyöräytti liikkeelle

Joku

kuunteli kun rauta kirskuen lyö rautaa vasten

ruoste pakeni voimaa

lapa halkoi tuulta

katsoi nauraen miten se vauhtiin päästyään

sai yliluonnolliset voimat

ja piilossa minä

voin vain odottaa sydän pamppaillen

odottaa

hengittää

odottaa

hengittää

odottaa

hengittää

tietää että se on tulossa

ehkä ei vielä

joko jo?

ehkä huomenna

eikö vielä?

ehkä myöhemmin

tänään?

kohtalonpyörän kyyti

ei paluulippuja jaossa

onnea matkaan!

 

~~~

 

- puu -

hän on levittänyt kuihtuneet kätensä

kuin puu lehdettömät oksansa

ja heiluu taivaan ja maan välillä

ennen hän tiesi miltä tuomi tuoksuu

joko pihlaja on kukassa

ja ne syreenit,

oi miten ne eivät sointuneet sen hääkimpun muihin kukkiin

miten turvallista oli tulla kotiin

kuusien reunustamaa kujaa pitkin

nyt hän ei enää näe, ei tunne tuoksuja

mutta hän kuulee paremmin ne linnut

ne lentävät taivaalla

taivaalla

 

~~~

 

- ukkosen alla -

saisinpa pienen hetken

sinun kanssasi puun alla

rajuimman ukkosen aikana

kuin poutapilvi ja myrskypilvi

rajusti ja arvaamattomasti

täynnä sähköä ja valoa

saisinpa pienen hetken

vain sinun kanssasi

 

~~~

 

- pinnan alla -

Hän kestää katsoa pitkään

myös omaa kuvajaistaan

mutta ei tiedä missä vesissä liikkuu

hän pitää meteliä ja paljastaa niskansa

muttä älköön katsoko syvyyteen

älköön sekoittako syviä vesiä pintavesiin

pitäköön silmänsä auringon säteissä laineilla

 

~~~

 

- 2. huhtikuuta -

Muistan sen päivän lintujen laulusta

iloinen viserrys hiljaisen ovesi takana

olen miettinyt sitä paljon

mutta en minä ymmärrä

paitsi silloin

kun yötuuli ajaa pilviään taivaalla mutta alhaalla varjoissa on hiljaista

silloin tietää että voisi

hiipiä Jumalan selän takaa ja olla kuollut