Seuraava on poimittu teosofia.net sivuilta, kirjoittajana Pekka Ervast.

Sananen mediumistisuudesta ja spiritismistä

Eräs lehtemme lukija kirjoittaa "ihmeellisen naissaarnaajan", Karoliina Riikosen mediumistisesta esiintymisestä ja toivoo teosofista selontekoa "tieteen, sielutieteen fysiologian kannalta" tähän yliaistilliseen ilmiöön, joka lukijamme mielestä näyttäisi olevan spiritistinen ilmiö.

___________________

Kuten kirjassa "Mitä on kuolema?" olen koettanut esittää, tehdään nykyään ero mediumististen ja spiritististen ilmiöiden välillä. Mediumistiset ilmiöt ovat sangen tavallisia, spiritistiset – ainakin todistettavasti – verrattain harvinaisia. Spiritistiseksi kutsutaan ilmiötä silloin, kun meedion kautta todella vaikuttaa vainajan henki, muissa tapauksissa sitä nimitetään mediumistiseksi.

Meedio on ihminen, jonka fyysinen ruumis on ’löysästi’ kokoonpantu. Fyysinen ruumis on rakennettu fyysisen tason eri ainelajeista: kiinteistä ja juoksevista aineista, kaasuista ja eetteristä; eetterin tuntee toistaiseksi havainnollisesti vain salatiede ja sellaiset tutkijat kuin Rochas d'Aiglun (ks. "Mitä on kuolema?", s. 83–86). Tämä eetteriaine muodostaa ikään kuin eri ruumiin, fyysisen ruumiin kaksoiskuvan eli haamun, vaikka se on aina lujasti kiinni ulkonaisessa fyysisessä ruumiissa, niin kauan kuin ihminen on terve. Meedio on sellainen epänormaali olento, jonka eetteriruumis on löysästi kiinni fyysisessä.

Kaikissa mediumistisissa ilmiöissä on huomattava kaksi puolta: henkinen eli hypnoottinen ja aineellinen eli fysiologinen puoli. Jälkimäinen on ilmiön causa materialis eli aineellinen syy – ehdoton ehto, conditio sine qua non, edellinen on sen causa efficiens, vaikuttava syy, jota ilman toinen ei pääse näyttäytymään. Toisin sanoen: kun on olemassa meedio, tarvitaan jokin, joka asettaa hänet hypnoottiseen tilaan eli transsiin. Tavallisessa hypnoottisessa ilmiössä tämä toinen on elävä hypnotisoija, puhtaasti mediumistisessa ja spiritistisessä ilmiössä taas joku näkymätön hypnotisoija. Se fysiologinen prosessi, joka kummassakin tapauksessa tapahtuu on seuraava: hypnotisoijasta lähtee loistava eetteriaine, joka tunkeutuu hypnotisoitavan elimistöön. Kuta voimakkaampi meedio on, sitä enemmän hänen oma eetteriaineensa syrjäytyy poistuen hermoputkista, ja hän täyttyy uneenvaivuttajansa magnetismilla. Samalla hänen tajuntansa työntyy pois fyysistä aivoista, siirtyen astraalitasolle, ja meedio kadottaen päivätajuntansa antaa aivonsa vieraan tajunnan käytettäviksi.

Nyt on huomattava, että tämä vieras tajunta, tämä mediumistisen ilmiön näkymätön hypnotisoija, ei läheskään aina ole todistettavasti vainajan henki, vaan se on tavallisesti eräs toisenlaatuinen sielutieteellinen ilmiö, nimittäin kyseessä voi olla meedion oma "alitajunta". "Mitä on kuolema?" -kirjassa olen koettanut tehdä selkoa siitä nykyään paljon tutkitusta psykologisesta ilmiöstä, että ihmisen päivätajunta on vain osa hänen todellisesta tajunnastaan (siv. 29–83). Hän on sieluna paljon sisältörikkaampi ja tajuisempi olento kuin fyysisenä persoonallisuutena, vaikkei tämä näkymätön tajunta ole yksinomaan korkeampi. Se on ikään kuin aarreaitta, johon on koottu kaikki kokemuksemme monen elämän kuluessa, ja siinä on paljon tomua ja tuhkaakin.

Kun nyt ihmisen fyysinen elimistö on mediumistinen, hänen oma alitajuntansa saattaa ikään kuin hypnotisoijan tavoin lykätä tieltään päivätajunnan ja omalla tavallaan vaikuttaa elimistön kautta, puhuen, kirjoittaen, piirtäen jne.

___________________

En tiedä, onko Karoliina Riikosen tapaus spiritististä laatua, mutta epäilen, ettei se sitä ole. Otaksun, että hänen oma alitajuntansa mediumistisessa hypnoosissa näyttelee saarnaajan roolia enemmän tai vähemmän taidokkaasti.

~*~

Murray-1_2.jpg

rochas.jpg (dialogosespiritas.blogspot.com  lisää kummituksia)

Paranormaaleja ranskalaisia tutkijoita:

ALBERT DE ROCHAS

EMILE BOIRAC

PAUL JOIRE

JOSEPH GRASSET