Dolores Cannon toimi hypnoterapistina 50 vuoden ajan. Hän teki ensin menneen elämän regressioita, sitten hän kehitti oman, uniikin parannusmetodin, hypnoosimetodin jota kutsutaan nimellä QHHT, Quantum Healing Hypnosis Technique.

Doloresin kotisivut: http://dolorescannon.com/

Kirja suomeksi: https://holvi.com/shop/kuplakustannus/product/d8c716218235d818c61ad56d17b1b81f/

Kirjat, englanniksi, Adlibris:

https://www.adlibris.com/fi/haku?pn=2&ps=12&filter=author%3adolores+cannon

Google Play:

https://play.google.com/store/info/name/Dolores_Cannon?id=05wqgff&hl=fi

 

Seuraava pätkä on täältä:

 https://eksopolitiikka.fi/tietoisuus/dolores-cannon-paradigmanmuutoksesta-elamme-maapallon-historian-tarkeinta-aikaa/

 

"Asiakkaidensa tarinoiden avulla Dolores on saanut selville, että maapallo on eräs tiheimmistä planeetoista universumissa. Tänne reinkarnoituvaa sielua pidetään urheana sillä elämä maapallolla on erittäin haastava kokemus, erityisesti korkeammilta tasoilta ja korkeamman värähtelyn planeetoilta saapuneille. Jokatapauksessa, kaikki hänen asiakkaansa ovat vastanneet samalla tavoin kun heiltä on kysytty miksi he ovat maapallolle saapuneet, he yksinkertaisesti ”kuulivat kutsun”.

Kiinnostavaa kyllä, monet Doloresin asiakassessiot ovat myös käsitelleet Atlantiksen kadonnutta sivilisaatiota. Hän on saanut selville, että planeetalla on aikojen kuluessa ollut useita samanlaisia sivilisaatioita, jotka ovat tuhoutuneet Atlantiksen tavoin.

 ”Joka kerta kun ihmiset pääsivät pisteeseen jossa he käyttivät energiaa väärin ja hallitsemattomasti, heidät piti pysäyttää. Ja joka kerta planeetallamme aloitettiin kaikki alusta. Ihmisasutus taantui jälleen primitiiviseksi. Siksi tällä kertaa niin ei haluta tapahtuvan. Ei haluta aloittaa taas kerran kokonaan alusta.

Erään session aikana nainen palasi Atlantikselle ja kertoi minulle pääsyyn Atlantiksen tuhoon. Minulle kerrottiin että Atlantiksen aikoihin oli tiedemiehiä. Oli toisia jotka leikkivät sellaisella mitkä kutsuttiin pimeäksi aineeksi. Minulle kerrottiin kuinka se on sama asia kun tiedemiehet nykypäivänä leikkivät sillä mitä me kutsumme antimateriaksi. He sanoivat että meidän tulee tietää tämä, sillä me olemme tekemässä samaa asiaa nyt.

 

 

Doloresin haastattelu, Youtube videolta suomensin:

"Kun tein menneen elämän regressioita löysimme paljon tietoa. Löysimme syyn ongelmiin menneistä elämistä. Mutta kun työskentelin tämän kvanttihypnoosin parissa, pääsin kontaktiin "suuren voiman" kanssa, kuten sitä kutsun. Se antaa minulle kaiken tiedon mistä kirjoitan. ET:t tulivat kerran, mutta tämä "toinen" on se jonka kanssa työskentelen nyt. Kutsun sitä alitajunnaksi, vaikka se ei ole psykiatrien määrittämä alitajunta.  Se on mielesi "lapsellinen" osa. 

Tätä voisi kuvailla ylisieluksi, korkeammaksi itseksi, korkeammaksi tietoisuudeksi. Se on niin iso ja niin "sinua" että sillä on vastaus kaikkeen. Se on kaunista, ihmeellistä energiaa. Miksi siis ei työskennellä sellaisen kanssa.

"He" sanoivat etteivä he välitä millä nimellä kutsumme heitä. 

Kun työskentelin heidän kanssaan, huomasin että he kykenivät vastaamaan kaikkiin kysymyksiin joihin asiakas halusi vastauksia. Vaan he kykenivät myös välittömään parantamiseen. Minä en tee sitä, olen puolueeton fasilitaattori. 

Mutta kun työskentelin tuhansien ihmisten kanssa ja kutsuin "heitä" työskentelemään tämän henkilön kanssa, ja se tulee tämän henkilön läpi täysin samalla tavoin joka kerta... tiesin löytäneeni jotain. On ihmisiä ympäri maailmaa, työskentelemme kaikenlaisten sairauksien kanssa.

Ihmiset tekevät itse itsensä sairaiksi, mieli on tarpeeksi voimakas aiheuttamaan sairauden mutta myös tarpeeksi voimakas parantamaan sen. "Miksi teit itsesi sairaaksi?", sitä teen terapioissani. mistä se tulee. Sitten "he" tulevat läpi ja suorittavat välittömän parantamisen. Sitä on ihmeellistä katsella. Se on kuin sähköenergiaa joka virtaa henkilön läpi, hän saattaa nytkähdellä ja kouristella kun he korjaavat kaiken. Olen hajottanut syöpäpesäkkeitä, korjannut selkiä, luita takaisin yhteen, jne.

"He" kertovat että tämä on tulevaisuuden terapiamuoto, siksi opetan tätä ympäri maailmaa. Askel askeleelta otetaan yhteys alitajuntaan. Ensin tehdään regressio entisiin elämiin ja sitten päästään parantamiseen.

Jotkut ihmiset tuntevat että kun heidän sairautensa otetaan pois, heiltä viedään identiteetti, sillä he pitävät siitä huomiosta mitä saavat ollessaan sairas. Joidenkin kanssa ei siis voi työskennellä jos he eivät tahdo parantua. Mutta heidän kanssaan jotka tahtovat, tarvitaan vain yksi kerta ja välitön parannus on tapahtunut.

Saan yhä tietoa, he tahtovat minun yhä jatkavan kirjoittamista. Tehtäväni on opettaa tätä mahdollisimman monelle ihmiselle ja auttaa heitä."

 

Olen kirjoittanut Doloresista vuonna 2015 artikkelin: 

https://saderatsastaja.vuodatus.net/lue/2015/08/dolores-cannon

 

"Lopeta tuhlaamasta aikaa! Se aika joka on olemassa saavuttaaksesi sen mitä tulit tänne tekemään, lyhenee koko ajan!"

7do-dolores-cannon.jpg

 

*

Muinaissuomalaisten vainajien pyhät lehdot:

https://retkipaikka.fi/ruumistien-kymmenet-karsikot-estavat-vainajien-henkia-palaamasta-ihmismaailmaan-tiesitko-tasta-metsasta-pyha-hakin-kupeessa/?fbclid=IwAR2tMSr5C9gpDP_C6J09XJAI7Enqsgfy4kHwO4hBz40inrcuwx6lYZeDs0U

 

*

 

"Pyllybikineistä" nousi naisten kehorauhaan kannustavia ajatuksia:

https://www.iltalehti.fi/keho/a/c72b2e19-115c-42b4-a814-7d40718f93e7

 

"Slutshamingilla – ilmiölle ei ole vakiintunutta suomenkielistä termiä. Sillä tarkoitetaan sitä, kun naisen seksuaalisuus käännetään häntä vastaan ja hänen ihmisarvoaan vähätellään seksuaalisuudesta tehtyjen johtopäätösten perusteella.

– Slutshaming on muutakin kuin naisen huorittelua. Monet tuntevat ilmiön esimerkiksi raiskauksien yhteydessä, jolloin naiselle saatetaan sanoa, että miksi sinulla oli liian lyhyt tai hame tai miksi kävelit yksin pimeällä tiellä. Naisesta tehdään syyllinen tekoon, joka on tehty hänelle, vaikka syy ei ole ikinä hänen.

– Pyllybikineiden kohdalla naista on syyllistetty siitä, että hän on pukeutunut rannalle ihan normaaleihin rantavaatteisiin. Silti hänelle aiheutetaan tunne siitä, että hän olisi tehnyt jotain väärin.

Kihlströmin kannustamana monet suomalaiset ovat nyt jakaneet bikinikuviaan somessa #arvokaspylly-aihetunnisteen alla. Tarkoituksena on paitsi vastustaa slutshamingiä, myös muistuttaa kehorauhan tärkeydestä: siitä, että jokaisella on oikeus olla olemassa ja näkyä kehon muotoon, kokoon tai muihin piirteisiin katsomatta.

– Kehorauhan ydin lähtee siitä, että kaikilla on oikeus omaan kehoonsa. Ketään ei esimerkiksi saa haukkua, Kihlström kertoo."

 

*

 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e046bd30-2f61-42f0-9424-feeb7ef8b6d0

 

Islamilaisen kulttuurin lasten ja naisten oikeuksista, miten karmeaa naisen elämä voi olla Iranissa ja kannattaako suomalaisten ottaa vastaan Isisin riveissä olleita naisia:

 

"Shala muistaa asetelman hänen ja veljiensä välillä olleen aina hyvin erilainen jo lapsuudessa.

– Muut lapset, veljeni mukaan lukien, leikkivät ulkona, kun taas minä tein kotitöitä. Seitsemänvuotiaana kudoin jo mattoja.

Shalan veljet olivat vapaita tulemaan, menemään ja harrastamaan mielensä mukaan.

Shala kertoo isänsä olleen erittäin hyvä mies, joka pyrki puolustamaan tytärtään viimeiseen saakka. Maan tavoilta ja kulttuurilta hän ei kuitenkaan pystynyt Shalaa pelastamaan.

Murrosiän kynnyksellä äiti ja veljet käänsivät lopullisesti selkänsä Shalalle.

– Minulla ja veljilläni oli aiemmin todella läheinen suhde, mutta tuolloin se muuttui heidän osaltaan mustasukkaiseksi sekä alistavaksi.

Shalan ollessa 14-vuotias, perhettä lähestyttiin ensimmäisen kerran sen suhteen, että Shalan tulisi mennä naimisiin.

Epätoivoinen Shala käsitti, että hänen ainoa pakotiensä olisi kuolema. Hän yritti itsemurhaa.

Heti toipumisen jälkeen edessä oli avioliitto, jota ennen Shalalle tehtiin lääkärintarkastus.

–Siinä varmistettiin, että olin edelleen neitsyt. Lääkäri antoi minulle kaksi todistusta, toisen vanhempieni kotiin ja toisen tulevalle miehelleni.

Lyhyen hääjuhlan jälkeen Shala muutti asumaan uuden, kymmenen vuotta vanhemman aviomiehensä luo. Shalan mukaan mies otti sen minkä halusi. Mies raiskasi Shalaa jo avioliiton ensimmäisistä päivistä alkaen.

– Olin todella pienikokoinen, ja öiksi ryömin piiloon pienen kaapin sisään. Siellä uskalsin nukkua pieniä hetkiä.

Lopulta Shalan isä päätti, että tytär saisi jäädä lapsuudenkotiinsa. Aviomiehen luo Shala ei enää palannut. Eron saamiseen meni kuitenkin pitkä aika.

Vielä ollessaan naimisissa miehen kanssa, tuttu poika lähestyi Shalaa rakkauskirjeellä. Shala vastasi pojalle, että odotti eroa miehestään eikä voisi alkaa minkäänlaiseen suhteeseen pojan kanssa. Poiika jäi kiinni poliisille ja kirje löytyi.

Seuraavana päivänä ovikello soi. Poliisit tulivat hakemaan asemalle sekä Shalaa että tämän isää.

Kovakouraisen kuulustelun jälkeen Shala kuljetettiin paikalliseen vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

– Minut tuomittiin 99 raipaniskuun.

– Miehet seisoivat vieressä ja laskivat, mustaan kaapuun pukeutunut nainen löi. Yksi, kaksi, kolme... Shala muistelee ääni musertuen.

Aivan viimeisistä lyönneistä hän ei edes muista mitään.

– En pystynyt edes kävelemään. Vankilan ovet avattiin ja minut heitettiin pihalle.

Lopulta Shalalle tuttu nainen saapui hakemaan hänet ja kuljetti kotiinsa. Syville haavoille ruoskitut selkä ja jalat tulehtuivat hoitoyrityksistä huolimatta.

– Olin naisen luona viikon, kunnes isäni haki minut kotiin. 

Shala meni uudelleen naimisiin ja sai kaksi lasta. 

Mies vei Shalalta parin molemmat lapset, eikä tämä saanut nähdä näitä yli kahdeksaan kuukauteen. 

– Onnistuin saamaan lapset takaisin, ja meitä lähdettiin salakuljettamaan hevoskyydillä vuorilla sijaitsevalle leirille. Matka oli kammottava. Maan alle oli piilotettu pommeja, joita väistelimme.

Myöhemmin lasten isä onnistui viemään parin yhteisen pojan muassaan takaisin Nandediin, eikä Shala enää ryhtynyt taisteluun poikansa takaisin saamiseksi.

– Tiesin, että hänestä pidetään kuitenkin huolta. Jos olisin lähtenyt taisteluun poikani takaisin saamiseksi, olisi tyttäreni voinut menettää äitinsä.

 

Lopulta Shala onnistui tyttärensä kanssa matkustamaan vuorilta Turkkiin, jossa he tekivät turvapaikkahakemuksen.

Vastaus hakemukseen tuli 40 päivän kuluttua: Suomi ottaisi vastaan Shalan sekä hänen tyttärensä.

Joulukuussa 1996 kaksikko matkusti Suomeen.

– Minulla oli ensin epäilykseni, mutta rakastuin tähän maahan. Kotiuduimme tyttäreni kanssa hyvin, vaikka sopeutumista olikin. Me kaipasimme hymyjä sekä ystävällisiä ajatuksia, ja myös saimme niitä.

Vuosien varrella Shala on onnistunut rakentamaan itselleen upean elämän Suomeen. Hän on perustanut oman yrityksen sekä ylläpitänyt tukiryhmää maahanmuuttajanaisille.

– Nämä naiset eivät helposti pyydä apua, vaikka tarvitsisivat sitä. He ovat niin tottuneita siihen julmuuteen, että eivät käsitä heidän elämänsä olevan täynnä väkivaltaa. Toisinaan naiset ovat äärimmäisen julmia myös toisilleen.

 

Nykyään Shala on naimisissa suomalaisen miehen kanssa, ja parilla on yhteinen 7-vuotias tytär. Shalan esikoistytär on jo 30-vuotias, ja tällä on lämpimät välit äitiinsä.

Vuosien varrella Shala onnistui saamaan Suomeen myös poikansa, mutta nyt välit ovat erkaantuneet.

– Pojalleni oli 7-vuotiaaksi asti uskoteltu, että hänen äitinsä on kuollut. Sen jälkeen hänelle kerrottiin, että äiti on hylännyt hänet ja rakastaa vain siskoa. Pojassani oli paljon vihaa minua kohtaan, Shala suree.

 

– Kulttuuri ei ole mikään syy tehdä pahaa ihmiselle. Jokaisen naisen tulee uskoa siihen että heidän sisällään on voimaa lähteä. Minä en suostu enää pelkäämään.

Hänellä on myös vahva mielipide siihen, tulisiko Isisin riveissä olleiden naisien saapumista maahan sallia.

- Ehdottomasti ei. Jos johonkin muuhun vastaavaan toimintaan osallistuisi, joutuisi vankilaan. Miksi ei sitten tässä tapauksessa? Pienet lapset on otettava, mutta murrosikäisiä ei. He ovat eläneet siinä kauheudessa jo niin pitkään, että miten he voisivat sopeutua tänne?

Shala ei myöskään usko kaikkien käsittävän, miten tiukasti kulttuurin tavat ovat joihinkin jääneet – ne ylittävät myös rakkauden omia lapsia kohtaan. Uskonnon määrittämillä säännöillä ei ole rajoja.

– Joidenkin kohdalla, ei kaikkien. Lapsilla ei ole siinä kulttuurissa riittävästi oikeuksia. En usko esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten aivan ymmärtävän, millaista psyykkistä väkivaltaa kulttuuriin kuuluu jo lapsia kohtaan. Joissain tapauksissa myös fyysistä väkivaltaa.