Tiivistin juttua Luxonian sivuilta ja silti asiaa on paljon. Ihminen on, muuttuu, pelkää. Turvattomuus omassa mielessä, kumppanuudessa, työelämässä... turvattomuus on aina läsnä. Masennuslääkkeistäkin hiukan, oman mielen lannistavasta voimasta. Anteeksianto itselleen ja muille.

Tulitte tänne ruumiillistamaan "minä olen" -olemuksen

Se on myös kirous, koska silloin kun tietäminen alkaa sanoa: "Olen saanut tarpeekseni", mutta ihmisyys on edelleen konkreettisessa tietoisuudessa, on erittäin vaikeaa. Silloin ihminen yrittää ajatella, ponnistella, suunnitella ja kamppailla tiensä ulos, koska hän on tuossa ihmistilassa. Hän yrittää opiskella tai ostaa tiensä ulos - mitä ikinä se vaatiikin - mutta hän käyttää hyvin ihmismäisiä ominaisuuksia yrittäessään vapautua tästä hyvin tiheästä tietoisuudesta. Tuosta asiasta mihin hän on uppoutunut ja mitä hän on rakastanut ja kokenut.

Uni on uudelleenyhdistymistä
 
Mutta yhtäkkiä hän on kyllästynyt siihen ja haluaa päästä pois ja hänen täytyy päästä pois - se ei ole vain haluamista. On syvä toive, mikä jokaisella teistä on ollut - "Minun on päästävä ulos. Minun on päästävä takaisin minuun. Minun on päästävä takaisin sieluni tietoisuuteen." Ja olette yrittäneet tehdä sitä nukkuessa, unissanne. Se ei toimi kovin hyvin. Luulette sen olevan pakopaikka. Itse asiassa se suunniteltiin alun perin uudelleenyhdistymistä, yöllistä uudelleenyhdistymistä varten. Mutta mitä syvemmälle joudutaan tiheyteen, sitä syvemmin keskitytään myös unitilassa edelleen noihin asioihin, jotka ovat hyvin ihmismäisiä.

Siis toinen syy, miksei yhdistymistä tehdä - naps! - tuosta vaan, on myötätunto, jotta te ette pala loppuun, jotta ette ylikuormitu. Ja se on haastavaa keholle, mutta se on vielä haastavampaa mielelle ja mieli on tiivis ja mieli on kova. Mutta mielenkiintoisella tavalla mieli on myös äärimmäisen hauras. Se on kuin hyvin kiinteä tavara, joka on hyvin herkässä tasapainossa hyvin, hyvin, hyvin pitkän pylvään päässä ja se yrittää jatkuvasti olla putoamatta alas.

Sieluitse
 
Niin kova ja tiivis kuin mieli onkin, se on siis myös hyvin, hyvin herkkä. Niinpä se yrittää aina suojella. Se yrittää olla hajoamatta. Ja melkein jokaisella teistä on ollut nuorempana kokemuksia - emme poikkea aiheesta - jolloin ihmiset ovat sanoneet teille: "Lakkaa käyttäytymästä kuin hullu, Juan. Mikä sinussa on vikana? Ole kuin kaikki muutkin." Ja sitten todella yrititte, koska rakastitte heitä ja halusitte saada heidät tuntemaan turvaa. Niinpä palaisitte kaikkien muiden askeliin. Mutta sanoin, että sielussanne on osa, mikä ei voi sietää sitä enää. Se ei ainoastaan halua päästä ulos, vaan sen tarvitsee epätoivoisesti päästä takaisin itseensä.
 
Tarkastelemme joitain energioita toisella puolella. Miten pitkälle tässä todellisuudessa voidaan mennä? Miten pitkälle voidaan mennä, ennen kuin se on ehdottoman sietämätöntä sielulle? Kun aiemmissa elämissä lähditte fyysisestä kehosta, menitte toiselle puolelle ja tapahtui jonkinlainen jälleenyhdistyminen sieluitseen, toisiin maailmoihin. Suuri vapautuminen fyysisestä todellisuudesta. Mutta kun maan lähiulottuvuudet tulivat tiheämmiksi ja tiheämmiksi, tuli vaikeammaksi ja vaikeammaksi mennä kristalliulottuvuuteen, kukkien sillalle, mennä tuolle puolen ja hyvin monet jäävät nyt tänne. Kuollessaankin he jäävät maan lähiulottuvuuksiin. Ne eivät ole fyysisiä, mutta hyvin lähellä. Siellä on tämän planeetan kaikki tietoisuustekijät. Niinpä nyt ei ole lepoa tai hengähdystaukoa edes välitilassa - ei unitilassa eikä kuolemassa.
 
Olento alkaa joutua paniikkiin ja epätoivoon ja sitten tehdä epätoivoisia asioita. Kaikki tänä yrityksenä tuntea taas, yrittää muistaa taas. Ihmiset tekevät silloin äärimmäisiä dramaattisia tunneasioita tunteakseen jotain taas ja he ajattelevat, että kenties tämä on tie takaisin Lähteeseen. He ottavat huumeita, hallusinogeenisiä huumeita ja se antaa heille vilauksen jostain, mutta hyvin vääristyneellä tavalla. Kuvitelkaa, että suuren hallusinogeenimäärän ottaminen antaa vilauksen sielulähteestä, mutta helvetin perspektiivistä. Se on hyvin, hyvin vaikeaa. Ja jotkut nauttivat siitä, ainakin he saavat tuon vilauksen, mutta se tapahtuu vääristyneestä paikasta.
 
Tätä ihmiset käyvät läpi tällä hetkellä. Ja tämä heräämisprosessi on kaunis, mutta kuten tiedätte, on hyvin vaikeaa, koska he alkavat herätä. Tuo sieluitse todella sanoo: "En kestä tätä enää. Miten kauan voin olla ilman yhteyttä Lähteeseeni, "minä olen" -olemukseeni?" Sitten he yrittävät löytää muita lähteitä kaikesta muusta - uskonnoista, guruista.

Masennuslääkkeet

Ja sitten joku tulee näiden (mieliala- ja masennus-) lääkkeiden kanssa - enkä ole niiden kannattaja, vaikka minua onkin pyydetty olemaan puhumatta niistä - mutta ne laittavat ihmisen todelliseen zombitilaan. Ne periaatteessa sanovat: "Lopeta tuo melu alhaalla. Lakkaa huutamasta, että olet kyllästänyt tähän matkaan, että haluat murtautua vapaaksi vankilasta.". Se on "turpa kiinni" -pilleri ja se saa ihmiset takaisin tuohon zombiemaiseen "kulje viivaa pitkin, mukaudu, pysy matriisissa, lakkaa valittamasta" -tilaan. He ottavat lääkkeitä ja jonkin aikaa heistä tuntuu paremmalta. Mutta tuo ääni, mikä on totuuden ääni, "minä olen" -olemuksen ääni, ei lopu ja se jatkaa sanoen: "On aika. On aika. Meidän on päästävä takaisin. Meidän on yhdistyttävä taas Lähteeseen." Niinpä se tavallaan mitätöi tuon pillerin, mutta sitten se ajaa ihmisaspektin ehdottomasti hulluuteen. Ehdottomasti. Ja siksi on paljon mielisairautta ja itsemurhia, kun ihmiset käyttävät niitä pitkään.

Minä muutun

Mitä se vaatii, että pääsee läpi tästä valaistumiskäytävästä? He pääsevät toiselle puolelle ja se kokemus minkä he saavat, riippuu heistä. Silloin kun kehoonne sattuu, kun mielenne on täysin kaaoksessa ja kaikkea muuta, se on hyvin yksinkertaista: "Minä muutun." Se on sitä. Teillä on huono päivä, missään ei ole tolkkua ja ihmiset syytävät teille kaikkea roskaa - "Minä muutun." Niin yksinkertaista. Se on mahtava muistutus. Se ei ole mantra. Se on mahtava muistutus. Sanotte: "Voi, miksi tämä tapahtui minulle? Miksi tämä ja tämä ja tuo tapahtui?" Koska sinä muutut. Eikö olekin mahtavaa?

Vetäkää syvään henkeä ja tuntekaa se - "Minä muutun." Siksi on unettomia öitä toisinaan. Siksi on muutoksia suhteissa ja maantieteessä, kaikessa muussa. "Minä muutun." Se on siunaus. Pyysitte sitä. No, ei, te ette pyytäneet sitä, vaan te vaaditte sitä. Te vaaditte sitä ehdottomasti yli kaiken muun. "Sen on muututtava", sanoitte. Ja se muuttuu.

Turvallisuus

Toivon, että voisin yhtäkkiä saada teidät tuntemaan täydellistä turvaa. Ja toivon, että voisin rentouttaa kehonne täysin, koska kehonne on todella tiukka, koska se on turvaton. Toivon, että voisin heilauttaa taikakättä, jotta mielenne olisi rauhallinen, koska mielenne tuntee turvattomuutta. Toivon, että voisin kertoa sielullenne, jumaluudellenne, että täällä on turvallista. On turvallista tulla tänne. Mutta te ette usko sitä, joten pidätte sitä loitolla, pienen matkan päässä. Erityisesti tullessanne "minä olen" -mestaruuteen tuntuu vielä turvattomammalta tässä todellisuudessa. Tässä siis olette valaistumisintohimon ja -halun kanssa, tässä olette ja päätätte olla ruumiillistunut mestari, mutta ette tunne turvaa. Suuri ongelma.

Oletteko turvassa, tunnetteko turvaa fyysisen kehonne osalta?  Keho on luultavasti suurin syy, miksi te ette tunne turvaa.
Kuvitelkaa, että jos teidän ei tarvitsisi murehtia kehosta - joutua onnettomuuksiin, saada surmanne, tulla veriseksi, sairaaksi ja kaikkea vastaavaa - elämä olisi paljon helpompaa, eikö vain? Jos teidän ei tarvitsisi murehtia kehon vanhentumisesta.

Mieli tuo esiin pelot ja helvetin

Miten turvassa olette mielen osalta?  Olette niin tottuneet mieleenne ja sen peleihin, että te ette edes oivalla, että juuri se on se asia, joka estää teitä oikeasti tuntemasta turvaa. Se pelaa pelejä. Mieli tuo esiin pelot. Tavallaan voitte juosta karkuun kehoanne - tavallaan - mutta ette oikeasti voi juosta kovin kauas mielestänne. Helvetti on mielessä. Pimeys ja demonit ovat mielessä. Ne eivät ole tuolla jossain, ne eivät ole sängyn alla. Ne ovat täällä.

Ihmiset kontrolloivat mieltään. He pitävät sitä kurissa. He rajoittavat sitä. He rajoittavat sitä siihen pisteeseen saakka, jolloin he ovat turtana ja luovat ajatukset tukkeutuvat, ne lykätään jonnekin muualle, koska mieli sanoo: "Ei, rajoitamme kaikkea tuota." Tiedämme, että heti kun lakkaat ajattelemasta elämää, luomista, Henkeä, "minä olen" -olemusta, olet vapaa. Ja oivallat, millaisessa vankilassa olette kaikki eläneet.

Te joilla on kumppani - turvassa vai ei?

Kumppanit ovat enimmäkseen, ei teille kaikille, turvaton turvapeite ihmisille. He ajattelevat, että heillä on oltava kumppani, koska kaikilla on kumppani ja näyttää kiusalliselta ja typerältä mennä syömään päivällistä yksin tai he eivät siedä yksinoloa. Jos teillä siis on kumppani, vaikka olisittekin turvaton tuon kumppanin kanssa - puhun tunneturvattomuudesta, en välttämättä fyysisestä - teillä ainakin on kumppani. Eikä teidän ainakaan tarvitse olla itseksenne, koska se on luultavasti yksi suurimmista peloista, mitä ihmisillä on - "voi hyvänen aika olla yksin".

Kumppanuudessa on siis luontaisesti tunneturvattomuutta. Parhaimmistakin suhteista puuttuu turvallisuuden tunnetta.
Se on erittäin kummallinen dynamiikka. Pitäisitte mieluummin tuon kumppanin talossa, jottei teidän tarvitse olla yksin, erityisesti yöllä. Mutta hän on talossa ja tavallaan tekee teille helvetin tästä ja tuosta, kiusaa teitä ja on vaativa ja alentuvainen ja pilkkaa tätä kulttia, missä olette, ja kaikkea muuta. Ei välttämättä turvallista.

Suhteen on tarkoitus olla kokemus toisen sieluolennon ja toivottavasti teidän tapauksessanne toisen mestarin kanssa. Älkää ottako kumppania vain täyttämään tilaa, ellette olet hyvin, hyvin tietoinen, että siksi teette sen. Suhteet ovat kauniita, mutta ne voivat todella myös estää teitä suhteessa itseenne. Sitten kun teillä on suhde itsenne kanssa ja rakastatte itseänne, niin voi pojat, suhteista toisten kanssa tulee hämmästyttäviä. Mutta tällä hetkellä suhteet ovat hyvin vanha tapa, enkä kehota nyt lähtemään kumppaninne luota. En sano, että suhteet ovat huono asia. Kehotan vain katsomaan sitä. Onko se turvallista teille? Kasvattaako se teitä? Antaako se … Pystyttekö antamaan ja vastaanottamaan ja pystyykö hän antamaan ja vastaanottamaan? Mutta yleisesti ottaen suhteet eivät ole myöskään kaikkein turvallisin asia.

Työpaikkanne. Turvallinen vai turvaton?

Puhun tunneturvallisuudesta. Puhun yltäkylläisyysturvallisuudesta. Voitteko mennä työhönne mestarina ja sallia itsenne olla, kuka olette? Se ei merkitse nousemista korokkeelle puhumaan siitä, mitä olette oppineet jossain viimeaikaisessa seminaarissa.

Olitteko turvassa kasvaessanne?  

Luotitte tietysti siihen, että vanhemmat elättävät teidät. Joskus he elättivät, joskus eivät. Luotitte heihin tunnetuessa, kannustuksessa ja useimmiten sitä ei ollut. Ei siksi että he olivat huonot vanhemmat, vaan koska he olivat kiinni itsessään ja muissa asioissa. Ei siis erityisen turvallista. Siis kehititte selviytymis- ja turvataitoja.

No, mitä ne olivat? No, ne olivat muureja ja esteitä. Ne olivat vetäytymistä. Ne olivat rajoituksia ja sitten kun aloitte käyttäytyä kuin "minä olen", kuin mestari hyvin nuorena ja helvetti pääsi irti sen vuoksi, niin vetäydyitte. Osittain koska ette halunneet heidän tuntevan turvattomuutta siitä, minkä he tunsivat kummalliseksi tai epätavalliseksi käyttäytymiseksi - kyky nähdä muita asioita, enkeleitä ja luonnonhenkiä, ja kyky kommunikoida niiden kanssa ja nähdä, mitä tapahtui tai mitä oli mahdollista tapahtua tällä planeetalla. Ei ollut kovin turvallista, kun ilmaisitte sen. Nyt monet teistä sanovat: "No, en muista tapahtuneen sellaista." Se on täsmälleen oikein. Te ette muista, mutta se tapahtui. Se tapahtui. Sulkeuduitte niin, että te ette välttämättä edes muista tapahtumaa tai tapahtumia, joita sattui, mutta olin paikalla. Näin sulkeutumisen tapahtuvan.

Siis turvallisuus vanhempienne kanssa. On muutamia poikkeuksia - ja on muutamia poikkeuksia näissä kaikissa. Ei erityisen turvallista. Jotkut teistä ryntäsivät suoraan ensimmäiseen perheeseen tai seurasivat karmaperhettä. Karmaperheet eivät ole todellakaan turvallisia perheitä. Toteutatte paljon vanhoja, vanhoja asioita.

Oletteko turvassa omassa autossanne?

Tunnette olonne melko turvalliseksi autoa ajaessanne, koska te ajatte. Luultavasti tilanne huononisi, jos joku muu ajaa. Mutta te ajatte. Se olette te. Pujottelette kaikessa tässä kaaoksessa. Mutta hassu asia tapahtuu ajaessanne, kun intuitio tulee mukaan. Se tulee mukaan erittäin hyvin. Ja ajaessanne pidätte myös tuon hiton mielen kiireisenä, kun katselette liikennemerkkejä ja muita … mutta intuitionne on paikalla. Jotkut parhaimmat ideanne, suurimmat oivalluksenne tulevat ajaessanne autoa.

Sisäinen turva

On itse asiassa hyvin vähän turvaa. Hyvin, hyvin vähän. Se on ollut yksi haasteista. Siksi monet meistä ovat lähteneet. "Miten minun pitäisi tuntea turvaa tässä todellisuudessa, toisten ihmisten kanssa ja kehoni kanssa?" Se pettää teidät ennemmin tai myöhemmin. Miten pitäisi tuntea turvaa mielen ja kaikkien sen roska-ajatusten ja selkeyden puutteen kanssa? Ja jotkut teistä sanovat: "No, olen vain itsekseni." Itse asiassa se on tavallaan vielä vaikeampaa, koska toisten ihmisten parissa on ainakin mukavia häiriötekijöitä.

Mutta on tärkeää saada tuo turvallinen paikka itsellenne, sisäinen paikka. Se ei ole ajattelupaikka. Olette yrittäneet tehdä sitä unitilassa, mennä turvalliseen paikkaan, mutta olette löytäneet sieltä itsenne, aspektinne. Aspektinne ovat löytäneet teidät. Yritätte pitää sen jossain kaukaisessa piilopaikassa. Ne löytävät teidät. Ne koputtavat ovelle. Vaikkette päästäisikään niitä sisään, ne tietävät tarkkaan, missä se on. Ei enää turvapaikka.
 
Tämä johtaa koko tähän turvattomuusdynamiikkaan. On erittäin vaikeaa olla mestari ja tuntea olonsa hyvin turvattomaksi.
Väitän, että te ette vielä edes käsitä sitä tasoa, millä tunnette turvattomuutta pelkästään kehossanne. Kehoa pidetään tiukkana. Silloin kun on täysin turvallista tuossa kehossa ja kenties yksi parhaista tavoista kokea se on kylpy, mukava ja lämmin kylpy, mutta silloinkin olette tiukkana ja voisitte hukkua.
 
Ette oikeasti käsitä vielä sitä turvattomuutta, missä toimitte. Ja olette pärjänneet siinä. Olette tukeneet itseänne. Olette löytäneet selviytymistaidot. Olette löytäneet tapoja pitää kaikki nämä turvattomuusasiat loitolla. Mutta te tiedätte ja minä tiedän, että ne ovat ovella. Ne ovat ovella ja niinpä rajoitatte itseänne enemmän ja enemmän.

Mielenturva
 
Ja myös mieli - yritätte hiljentää mielen. No, se on tavallaan turha harjoitus. Voitte huijata mieltänne, mikä saa teidät luulemaan, että oikeasti hiljennätte mielenne, mutta se on kaikki mielen peliä. "Hiljennän mieleni. Hiljennän mieleni. Hiljennän mieleni". Luulette hiljentävänne mielen, ja on roska-ajatuksia. Te ette hiljennä. Leikitte kuurupiiloa ja juoksette tänne piiloon ja sitten roska-ajatukset saavat teidät taas kiinni ja sanovat: "Olet paha!" Voi, teidän on juostava taas piiloon.
 
Ei ole melkein mitään rauhaa. Ei ole melkein mitään lepoa tässä. Miten siis löydätte tuon turvan? Miten löydätte sen? Ette voi ajatella sitä. Ette voi sanoa: "Voi, löydän sen. Ajattelen turvapaikkaani. Olen turvassa. Olen turvassa." Se ei toimi. Turvallisuuden on oltava todellista. Sen on oltava todellista.  

Voidaksesi avautua ja salliaksesi itsesi olla tuo ruumiillistunut mestari, et voi mennä piiloon. Et voi pidätellä, koska todellinen mestaruus, luovuus, ilo vain tulee ulos. Mutta jos et tunne turvaa, se ei toimi kovin hyvin. Olet jatkuvasti turhautunut itseesi ja mietit jatkuvasti, miksi tämä valaistuminen kestää niin kauan ja milloin annan itselleni sen suuren vastauksen, mikä ratkaisee kaikki ongelmat. Kyse on turvan tuntemisesta turvattomassa maailmassa.

Turvattomuus on aina läsnä
 
Tämä todellisuus on hämmästyttävä ja aistillinen, mutta hyvin turvaton. Ette voi tehdä maailmaa ympärillänne turvalliseksi. Mutta haluan teidän alkavan katsoa asioita, jotka ovat saaneet teidät pystyttämään muureja, luomaan esteitä - vaikka suhteessa. Tiedän, että suhteiden on tarkoitus olla pelkkää rakkautta ja onnellisuutta, mutta on paljon turvattomuutta, ja tiedätte täsmälleen, mistä puhun.
 
Katsokaa sellaisia asioita kuin työpaikka, keho, kun teistä tulee tietoisempi ja tietoisempi siitä, miten olette tavallaan sulkeutuneet tai luoneet keinotekoisia turvallisuusratkaisuja. Tai yltäkylläisyysratkaisuja. Ei yritetä mennä luomaan jotain pientä turvapaikkaa mihin ryntäätte joka kerta, kun olette vaikeuksissa. Ei lainkaan, koska se on älyllistä ja melko pian siitäkin tulisi turvaton. Jos yritätte luoda tämän kivan pikkupaikan mieleenne, kivan pikkumökin keskelle metsää ja on täysin turvallista, niin melko pian katossa on reikiä ja siellä kuhisee termiittejä, torakoita ja rottia ja se palaa poroksi. Emme siis tee sitä. Ei lainkaan.
 
Tarkastelemme tietoisesti turvallisuutta, vain tunnistamme ja oivallamme, että olette täällä, jumalainen olento jonka ympärillä on asioita, jotka ovat tavallaan turvattomia - keho, mieli. Oma mielenne - turvaton. Tämä alkaa tuoda asioille selkeyttä ja alatte oivaltaa ne pelit, joita olette pelanneet yrittäen tehdä todellisuudesta turvallisen.
 
Voitaisiin sanoa teoriassa, että mestari on turvassa joka paikassa. No, se on tavallaan roskaa. Se todella on. Mestari tunnistaa, että hän voi olla turvaton. Mestari tunnistaa, että tässä äärimmäisessä todellisuudessa mitä kutsutaan "maaksi", on paljon turvattomia asioita. Kyse on sen tunnistamisesta, mitä olette tehneet yrittäessänne saada itsenne tuntemaan turvaa. Se voi olla kotinne. Olette tehneet siitä tavallaan turvapaikan.

Emme yritä saada turvattomuutta menemään pois. Emme yritä luoda jotain keinotekoista turvallisuutta. Niin kauan kun elätte tässä kehossa, tässä todellisuudessa, on asioita, on tekijöitä. Fakta on, että luultavasti ette kohtaa noin 99.999 prosenttia turvattomista asioista. Murehditte ehkä niitä, mutta ette todellisuudessa kohtaa niitä. Niitä ei luultavasti koskaan tapahdu. Muutama asia voi tapahtua. Kivi voi pudota mäen päältä ja hajottaa autonne tai kenties vain ikkunan.
Mutta puhutaanpa todellisesta turvallisuudesta. Ei ulkoisesta maailmasta.

Oma epäonnistuminen

Puhutaan teistä itsestänne. Ette ole todella turvassa itsessänne. Ei ole paljon itseluottamusta, luulisin. Kannatte edelleen paljon vanhoja lupauksia, vanhoja syyllisyyksiä, vanhoja ongelmia. Ne ovat tavallaan kovettuneet sisällenne kuin temppelin pilarit. Niistä on tullut tavallaan rakenne tietoisuuteen. On varmaan paljon asioita, joita olette tehneet väärin - niin luulette. Paljon "En koskaan enää tee sellaista ja sellaista." Mutta niistä tulee tavallaan tietoisuutenne tiiliä ja laastia. ne ovat jumissa siellä. Ne ovat ehkä palvelleet teitä joskus, mutta se oli kauan sitten.

Miten voitte tuntea turvaa, kun kanniskelette edelleen menneisyyttä? Miten voitte tuntea turvaa, kun edelleen tuotte esiin asioita, jotka tapahtuivat 10, 50, 5000 vuotta sitten? Miten voitte tuntea turvaa, kun palaatte jatkuvasti menneisyyden muistoihin? Miten voitte tuntea turvaa, kun on noita jatkuvia muistutuksia aspekteiltanne, mielestänne tai myös sydämestänne siitä, mitä teitte väärin - epäonnistumiset, toisten loukkaaminen, tuomittava lastenkasvatustapanne, valheet joita kerroitte toisille, koska se oli mukavampaa kuin totuuden kertominen. Miten voitte tuntea turvaa, kun kanniskelette edelleen noita asioita? Se saa ulkoisen maailman näyttämään itse asiassa melko turvalliselta.
 
Miten voitte tuntea turvaa, kun todella tallennatte nuo epäonnistumiset? Ne ovat nauhoja, jotka soivat yrittäessänne tehdä jotain uutta, luovaa, hauskaa. Mutta teillä soi nämä nauhat menneisyydestä - "Epäonnistuin tässä".

Tietoisuustalo

Ei ole turvallista tietoisuuden laastin ja kaikkien tiilien kanssa sellaisista asioista, kuin syyllisyys ja häpeä, itseinho, tuomitseminen. Ja se pitää kasassa hyvin valheellista tietoisuustaloa. Ja sanotte: "Mutta jos otan pois tuon laastin, kaikki seinät romahtavat alas. Emme voi aiheuttaa sitä. Mitä minulle tapahtuisi?" Lisäksi olette panostaneet ihmistietoisuuden kaikkiin tiiliin ja laastiin. Niinpä vain jatkatte tiilien ja laastin lisäämistä toivoen, että jonain päivänä tämä hulluus loppuu.
 
Ja se voi loppua. Se aiheuttaa suurta asioiden uudelleenjärjestelyä. Se aiheuttaa noiden seinien romahtamisen.
 
29.jpgMutta rakkaat ystäväni, mitä jos nuo seinät romahtavat? Vaikka ne romahtaisivat ja tapahtuu valtava luhistuminen, pölyä ja jätettä on kaikkialla. Mutta sitten kun pöly ja jätteet puhdistetaan, ei ole enää seiniä, vankiloita, pelkoja, turvattomuuden tunnetta. Mitä jos näiden vanhojen tietoisuusseinien ja -tiilien ulkopuolella olisi todellinen "minä olen" -vapaus, myös turvattomassa maailmassa, mutta ei enää turvattomuutta itsenne osalta.
 
Turvallisuus Itsen osalta tulee, kun antaa anteeksi itselleen.
 
Turvallisuus itsenne osalta tulee, kun antaa anteeksi itselleen.
 
Anteeksianto ei ehkä ole sitä, mitä luulette. Anteeksianto ei sano: "Voi, tein näitä pahoja asioita. Nyt päästän siitä kaikesta irti." Ei. Pisteitä ei voi yhdistää sillä tavalla.
 
Anteeksianto mestaruudessa on viisautta.

Silloin kun teissä on sellaista viisautta - ensinnäkin sitä viisautta että te ette koskaan enää tee noita asioita uudestaan, ette toista niitä; sitä viisautta mitä olette oppineet kaikista kokemuksista; sitä viisautta että te ette palaa matalaan tietoisuuteen, tiheään tietoisuuteen; sitä viisautta että olette jumalainen; sitä viisautta että te olette olemassa. Se on ydinviisaus, mistä kaikki muu viisaus tulee - "Olen olemassa".

Myös yksinkertainen "minä olen olemassa", "minä olen" on anteeksiannon ilmaus.
"Minä olen olemassa. Minä olen mitä olen" - se on anteeksiantoa.
Se vapauttaa teidät syyllisyydestä, häpeästä, tuomitsemisesta, kritiikistä.

 "Minä olen olemassa" - se on anteeksiantoa. Tämä ei ole mielen asia. Se ei ole seremonia, mikä teidän on tehtävä, veden pirskottamista omaan päähänne anteeksiantamiseksi. Anteeksianto on todellisuudessa viisautta. Se vapauttaa teidät ja tuo viisaus on "Minä olen olemassa". Tämä on turvapaikka. Se ei ole pieni huone suuressa talossa. Se ei ole pieni ajatus, mihin voitte juosta ja yrittää toistaa itsellenne. Se on tunne. Se on todellisuutta. Se on tietämistä. Se on turvallisuutta. Ei voi tuntea turvaa, silloin kun ei ole antanut anteeksi itsessään.

Juoksette edelleen piiloon ilman tuota anteeksiantoa. Keksitte edelleen lisää ja lisää makyoa, pidätte itsenne ylikiireisenä ja varattuna, jottei teidän tarvitse kohdata tätä syvää, syvään asiaa sisällänne - anteeksiantoa, viisautta, vapautumista.

Kysyin aiemmin, miksi emme vain napsauta sormiamme ja saa tätä mestaruusjuttua tapahtumaan välittömästi. Se on kokemisen vuoksi, sen kokemuksen vuoksi jonka juuri kävitte läpi, tuon syvän anteeksianto-oivalluksen. Se ei ole kirkkouskontojen anteeksiantoa. Se on viisautta. Se on omaan viisauteenne yhdistymistä. Sitä se on. Yhdistymistä "minä olen olemassa" -oivallukseen. Se on sitä.

Tietoisuus muutoksesta

Toukka joka käy läpi toukkana olemisen kokemusta, mutta tietää, ettei se ole oikeasti toukka, elää päiviä ja viikkoja ja kuukausia toukkana ja lopulta jokin toukkamielessä sanoo: "On aika. Minun on päästävä ulos täältä. Tämä en ole minä. Tämä en ole oikeasti minä. Tämä on ollut kokemus. Rakastan teitä, toiset toukat. On aika lähteä. Lähden pois täältä. Voitte yrittää pidätellä minua, mutta kuolisin mieluummin, kuin olisin saavuttamatta suuruuttani."

Sitten se käy läpi transformaation kotelossa ja se on tietoinen. Se on tietoinen, että jokin muuttuu. Ja te tiedätte, että siinä on osa, mikä kiroaa nämä muutokset ja ansassa olemisen tässä kotelossa. Mutta osa siitä sanoo: "Tämä on hämmästyttävää. Vau! Tässä minä olen ja hankkiudun eroon kaikista näistä jaloista ja kaikesta tästä vihreydestä. Mutta tässä minä olen. Itse asiassa tiedostan muuttuvani, joten sitten kun minusta tulee se, mikä ikinä minusta tuleekin, tiedän tarkkaan, miten pääsin siihen."
 
Toukka sanoo itselleen: "Joo, minussa on osa, joka sanoo "voi jessus, mitä olen tehnyt? Mitä olen tehnyt? Olisin voinut olla vain yksi toukka."" Osa toukkaa sanoo: "Voi paska! Luulin sen olevan turvatonta, mutta tämä on todella turvatonta! Koska kenelläkään ei ole käsikirjaa, mitä tehdään, ja kuulin jonkun sanovan, että on punainen toukka nimeltään "Saatanoukka", mikä jahtaa minua. En välitä, koska en voi jäädä sellaiseksi, kuin olin. Tiedän, että on jotain muuta, en ole pystynyt määrittelemään sitä. En ole pystynyt ilmaisemaan sitä sanoin, mutta jumala- … , sinäkin jumala, toukkajumala, olet hevonpaskaa! On jotain jumalan tuolla puolen ja tiedän sen ja aion löytää sen, vaikka mikä olisi! Ja tässä tietämisessä tiedän myös olemuksessani, että siitä huolimatta, että tämä on turvaton toukkamaailma, kaikki on hyvin koko luomakunnassa."
 
Kiitos, rakas shaumbra. Olkaa turvassa. Olkaa turvassa. Kiitos, kiitos.

Löytäminen-sarja, shoud 7
LÖYTÄMINEN 7
 
Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (Cauldre) (www.crimsoncircle.com)
1.3.2014 Crimson Circlen kuukausitapaaminen
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
 
-----------

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.